Kanoja

Kanat on nyt olleet reilun kuukauden. Ne on nopeasti kesyyntyneet, jopa kiusallisen päällekäyviksi. Joku päivä istuin tarhassa ja olin saada sydärin, kun selän takaa Kyllikki lehahti mun olkapäälle. Syliin ne tulee kaikki ja jos menee lähelle, ne on aivan vakuuttuneita että jotain herkkuja on tulossa, ja kärttäminen on melko painokasta. Luoksetulo niillä on hyvä, ja tänään huomasin että ne ymmärtää myös sormella kovan pinnan naputtamista niinku mun kissat; tarhan penkille oli jäänyt makaronia ja napsutuksella sain ne kutsuttua sinne, kun ne ei niitä olleet huomanneet. Tavallinen keitetty makaroni saa niihin eniten vauhtia. Viime vuoden kesäkanoihin verrattuna nämä ei vielä ole päässeet ihan kaikkien herkkujen makuun, joitakin ruokia ne on lähinnä ihmetelleet että mitä se tällainen muka on.

Pieninkin, Klaara, on jo paljon isompi kuin tullessaan, eikä näytä enää siltä, että johan sen vie kova tuulenpuuska. Olen miettinyt koska ne uskaltaa päästää pihalle vapaaksi. Kesyyntymisen ja luoksetulon perusteella varmaan voisi jo. Toisaalta jotenkin arveluttaa ja niin arvelutti joka vuosi. Mitä jos ne pelästyy jotain ja pakenee eikä tule takaisin? Mitä jos joku peto vie? Toisaalta Koistinen oli vielä viikko sitten aika nynny tulemaan edes tarhaan, se usein katseli ovella kun tytöt meni. Nehän kaikki aluksi tarhassa pysytteli tavaroiden päällä eikä halunneet mennä hiekalle. Kerran se sitten seisoi rampilla ja halusin silittää sen untuvapyllyä, mitä se kavahti ja hypähti maahan, ja sen jälkeen jotenkin rohkaistui. Olen tähän mennessä jättänyt tarhan oven huoletta auki ja mennyt sinne avaamaan kanojen luukun. Nykyään ne vaan vyöryy kanalasta niin vauhdilla ulos, että tuntuu etten ehdi itse enää pois alta ja ulos tarhasta, eli pitäisi ehkä alkaa sulkea tarhan ovi varmuuden vuoksi.

Jos odottaisi että ne alkaa munia ja oppii tekemään sen sisälle munintapesiin? Silloin eletään lokakuuta, haluaako ne sitten enää edes tarhasta ulos, kun pihalla kaikki kuolee? Jos en päästä ennen kuin ensi keväänä, onko ne sitten niin tapoihinsa juurtuneita ettei lähde enää mihinkään tarhasta?

Mun piti eilen mennä hakemaan pari kanaa lisää. Matkaa sinne oli sellainen 300km ja oli alustavasti sovittu maanantai (mulla alkoi loma). Hän tiesi miten kaukaa tulen. Sunnuntaina laitoin kaksi viestiä että käykö ma päivällä, en saanut vastausta. Illalla 22 maissa katsoin viimeisen kerran puhelinta ja totesin että no olkoon sitten, en oo kyllä aamulla lähdössä mihinkään. Aamulla 8:30 oli tullut vastaus, että sopii. Heräsin 9 maissa ja tuollaiseen matkaan tosiaan menee se melkein neljä tuntia, niin ei tässä nyt oikein enää ehdi... totesin sitten että antaa olla, alusta asti oli vähän hankala olo kanssakäymisessä. Mä oon hyvin allerginen sellaiselle että ei saa selvään kysymykseen selvää vastausta, ja en minkään asian ostajana jaksa ruinata myyjältä yhtään. Joo ihmisillä on muutakin elämää eikä kaikki ehdi aina roikkua puhelimella, mutta jos tiedät että toinen on tekemässä 600km reissun huomenna etkä ehdi tänään yhtä viestiä laittaa niin ei kyllä kannata ihmetellä että se ei sitten lähdekään ajelemaan.

Nyt en sitten tiedä mitä tekisin. Munimisen kannalta neljä kanaa riittäisi mulle oikein hyvin. Toisaalta neljä on ehkä hieman vähän yhdelle kukolle. Viime kesäinen Pannu kärsi liian innokkaasta kukosta ja silloin jäi sellainen olo, että niitä voisi olla joku 5-6 ainakin per kukko. Toisaalta jos joku on kukon suosikki niin en tiedä auttaako siinä se kuinka monta muuta kanaa on tarjolla. Kahtena aiempana vuonna on myös molempina vaan kuollut yksi kana. Tai ekana vuonna sille tuli joku sairaus ja se vaan nuupahti ja piti lopettaa, kun hoito ei auttanut. Toisena vuonna lapin reissun aikana hoitaja oli löytänyt päällisin puolin ehjän mutta kuolleen kanan tarhasta. Jos niitä meinaa kuolla tätä tahtia, neljä on aika vähän.

Kanojen yhdistämisestä mulla ei ole mitään kokemusta. Pääosin kai niiden pitäisi olla suht sosiaalisia, teharit on poikkeus mutta niistä en ole kiinnostunutkaan. Olen ymmärtänyt, ja monessa lajissahan se on juuri niin, että nuoret on nuoria ja paljon helpompia, melkein sen kun vaan heittää ne yhteen ja vähän vahtii ettei mitään vakavaa tapahdu. Nuorien lisääminen aikuisten joukkoon saati aikuisten totuttaminen toisiinsa vaatii vähän enemmän panostusta ja voi olla, että niitä pitää pari viikkoa asuttaa samassa tilassa mutta verkolla erotettuina. Jos tuo esim vuoden päästä nuoria näiden nykyisten joukkoon, luultavasti nämä kiusaa niitä alkuun, mikä sinänsä on ihan normaalia mutta helpommalla pääsisi jos tekisi yhdistämisen nyt kun ne kaikki on vielä ei-sukukypsiä.

Toisaalta alun perin toivoin että ne olisi eri ikäisiä eikä kaikki ole sitten yhtä aikaa vanhoja ja lakkaa munimasta jolloin mulla on kanala täynnä munimattomia mummoja. Tähän sopisi hyvin parin kolmen vuoden ikäerot.

Mutta nyt jos niitä on vaan neljä ja joku menee kuolemaan, niitä todellakin on liian vähän yhdelle kukolle. Mutta ei niitä nyt mitenkään varmuuden vuoksi varalle voi alkaa hankkiakaan. En myöskään halua nyt äkkiä "mitä tahansa", vaan jotain rotua mikä kiinnostaa. Tai sitten päättää pitäytyä näissä piikkiöläisissä ja vaikka ryhtyä säilyttäjäksi.

No, mennessä näkee.

Kuvasin heitä tänään kameralla ja ne makaronit oli houkuttimena että sain heidät vähän kauemmas kamerasta...

Kaisa on kaunis

Pikku-Klaara

Toivottavasti hänestä ei tule ihan Kyllikin värinen, halusin että ne erottaa helposti toisistaan

Kerttu on kaikkein kaunein ja meinasi jo harmittaa etten ottanut useampaa tällaista vaaleaa

Jännä nähdä miten Koistisen värit kehittyy

Kukon erottaa mm. pyrstösulista

Kertun villapylly 😍

Klaara

Külli

Klaara, hetken sai kyllä tuijottaa mutta hänellä vielä jäänteitä keltaisesta, mitä sillä oli pienenä enemmän

Kanoillekin tulee heltat ja harja, huomattavasti maltillisemmat vaan kuin kukolla. Silmän vasemmalla puolella oleva "möykky" on sen korva.

Kyllikin höyhenet on niiiin kauniit

Kun sä luulet että sulla on aarre...

...mut se onki vaan höyhen

Kylli

Kerttuli

Kanalassa on nipallinen juoma-astia, mutta avovesi viehättää paljon enemmän ja usein ne on odottaneet ulos juomaan pääsyä

Arveluttaa siirtää tätä talvella sisälle, se ei pysy siistinä ja kiva jos ne kaataa sen

Koistine on useaan otteeseen uinutkin siellä, se menee seisomaan tohon reunalle ja liukastuu siitä. (Kanat ei ui, eli se ei ole hyvä asia.)

Villahousut ne on kukollakin

Koistine ei kuollut vaan rapsuttaa päätään 😂

Tähän tyyliin. Tulee yhtä hölmöjä ilmeitä kuin ravistavasta koirasta.

Villapylly again

Klaara kävi vähän sukimassa Kerttua 💛

Kanatkin venyttelee 😁

Narttujen vaivat...

Hymnin toiset juoksut loppui toukokuun puolivälissä-lopussa. Muistan pitkään niiden jälkeen katsoneeni, että sen peräpäähän jäi ehkä hienoinen turvotus eikä se palautunut ihan sellaiseksi kuin ennen juoksuja. Juoksujen loppumisesta on nyt siis noin 1,5kk, vähän reilu (vaikea sitä ihan tarkkaan on sanoa koska ne loppui).

Pojat alkoi olla kummallisen kiinnostuneita sen pissoista. Viikko sitten ne molemmat roikkui sen takapuolessa nenineen. Sittemmin Paju alkoi nuolla kaikkea missä se on istunut ja nyt molemmat on yrittäneet sen selkään. Paju enemmän kuin Lakki.

Sillä on siis vähän niinkuin uudet juoksut ilman että sillä on juoksut. 😳

Syö ja juo normaalisti, pissaa normaalisti ja pissa myös tulee kunnolla, ei siis mitään tulehdustyylistä tiputtelua. Ei vuoda mitään. Ei ole kuumetta, ihan asiakseni mittasin (38,3). Koira on virkeä ja aivan normaali. Välillä se nuolee alapäätään mutta ei sitäkään mitenkään silmiinpistävän paljon, siis en näe sitä tapahtuvan edes päivittäin, niin en osaa sanoa onko se normaalia vai oire jostakin.

Hän itse murisee liehitteleville pojille tai ainakin Pajulle, eikä ole missään vaiheessa ollut yhtään suostuvainen mihinkään. Ei käyttäydy muutenkaan niin kuin juoksujen aikaan käyttäytyi.

Tätä on nyt siis jatkunut reilun viikon, ja jos sillä olisi kohtutulehdus, sehän olisi jo edennyt ja koiran pitäisi olla tässä vaiheessa selvästi huonossa kunnossa. Kohtutulehdus ymmärtääkseni usein vuotaa erittäin pahan hajuista ja sairaan väristä eritettä, tai vielä vaarallisempi muoto joka ei vuoda ulospäin vaan erite kertyy sisälle, mutta sekin nostaa korkean kuumeen ja koira menee äkkiä todella huonoon kuntoon ja hoidon viivästyessä kuolee verenmyrkytykseen. Ajankohta 1-2kk juoksujen loppumisesta täsmäisi kyllä mutta tämä koira on aivan liian virkeä ollakseen mädäntymässä sisältä. Ja mahdollinen tulehdus ehkä saisi urokset olemaan kiinnostuneita mutta ei se nyt astumista provosoisi...? Plus että kohtutulehdus on kyllä yleensä enemmän vanhempien koirien vaiva, näin nuori ei ole mikään tyyppipotilas joskaan eihän se mahdotonta olisi.

En oo vieläkään päättänyt voinko viedä nartun lääkäriin vain siksi että urokset käyttäytyy oudosti. Jos uroksia ei olisi, en tietäisi koko asiasta yhtään mitään. Ei se nyt hirveän sairas voi olla kun siitä itsestään ei näe mitään.

Nartuilla voi kuulemma olla jotain "välijuoksuja" mutta vähän jäi epäselväksi miten ja miksi. Ilmeisesti sellaisesta ei kuitenkaan voi tulla tiineeksi, enkä ole erotellut koiria. Sehän tästä puuttuukin että vahinko kävisi 😂 Googlella löytyi myös "split heat" eli juoksu voi keskeytyä ja jatkua myöhemmin loppuun, mutta kyllä se minusta ihan normaali juoksu oli se edellinen.

Koiran kasvattaja ei osannut sanoa asiaan mitään ja omistaja on samoilla linjoilla mun kanssa, että seuraillaan nyt vielä. Kai se välijuoksukin jossain vaiheessa hiipuu ja menee ohi?

Nahkan hammaslääkäri

Nahgelssiini kävi eilen hammaskiven poistossa (klinikalla P., kun yhden naisen A. jonne olisin vienyt, on lomalla.). Painoi 8,2kg. Toimenpide meni hyvin. Olin pyytänyt että katsoo samalla nukutuksella nieluun, jos sieltä löytyisi jotain yskän selittävää, mutta ei löytynyt ei. Olivat yrittäneet hereillä provosoida yskää painelemalla sitä kurkusta mutta ei ollut antanut edes yskänäytettä. Aika moni on kysynyt onko mulla sitä videolla, ja välillä jää sellainen olo että eikö edes uskota jos ei ole videolla todistaa... Köhähdys on sellainen yksittäinen ja kun se tulee ja alkaa kaivaa kameraa esille, niin meni jo, eli ei ole nauhalle koskaan osunut. Ymmärrän toki että itse kuulemalla voisi yrittää päätellä mistä se johtuu, mutta onko niitä vaihtoehtoja kauheasti muutenkaan. 🤔

Russeliryhmästä googlasin yskää ja löytyi useampi jotka oli pitkän Axilur-kuurin jälkeen lakanneet yskimästä. Hain sille nyt ensin ne närästyslääkkeet ja syödään kuuri sitä. Seuraavaksi madotetaan. Hampaat hoitanut ell ei ollut antanut mitään ohjeita mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä tai tutkia. Äiti toimi koiran autonkuljettajana eikä ollut älynnyt kysyä. Ai että ärsyttää, monesti ennenkin on ollut eri koirien kanssa sellainen olo, että itse pitää tietää suunnilleen mitä tutkitaankiin ja vaatia vastauksia tai muuten ketään ei kiinnosta ottaa koppia tilanteesta. Tätäkin on nyt ihmetelty kolmessa eri paikassa ja ymmärrän että on rikkonaista, mutta olen kyllä aina toimittanut kattavan yhteenvedon mitä on jo tutkittu ja kokeiltu.

Jos jollain lukijalla on hyviä ideoita niin otetaan vastaan! Kertauksena: perusverikokeet ok, sappi ultrattu ok, sydän ultrattu ok, ulostenäytteessä ei löydöksiä mutta lääkitty silti Advocatella mahdollisia keuhkomatoja varten, ei vaikutusta. Närästystä hoidettu ruokavaliolla, ei vaikutusta. Nyt suu hoidettu ja nielu tarkastettu, ei mitään selittävää. Ei ole missään vaiheessa tarttunut lauman muihin koiriin saati kissoihin. Yskä on ennemmin kuivaa kuin limaista, sellainen kakomisen kaltainen ääni, alkoi siitä kun kävi juomassa ja köhähti sen jälkeen. Esiintyy riippumatta vuorokauden ajasta, aktiviteetista tai levosta, syömisestä. Enemmän yksittäinen köh kuin mikään massiivinen yskänpuuska, saattaa kyllä sanoa peräkkäin useaan kertaan köh. Ja muuten siis ihan normaali, syö, juo, käy ja kukkuu. Ei oksentelua. Ei näytä vaivaavan koiraa itseään mutta joku syyhän tälle on oltava.