Olipa kerran aurinkoinen aamu:

Rokotuksilla

Torstaina sitten koitti se päivä, ja vastoin hyviä ajatuksiani en ollut yhtään kertaa harjoitellut pöydällä oloa, kiinni pitelyä tai "pistämistä" (esim. kynällä voi tökkiä niskaa).

Otin pojat mukaan ajelulle, ja perillä taas Lakki alkoi puhkua autosta, mikä oli Hymnistä epäilyttävää. En itse edes nähnyt mitään missään joten en tiedä puhkuuko se nyt muuten vaan. Alkaa metsittyä. Useamman kerran sai komentaa että nyt pää kii. Paju pääsi mukaan ja muutaman minuutin pissatuksella ehdin jo menettää hermoni narujen kanssa. Hymni oli ihan ok heti kun Lakki saatiin hiljennettyä autossa ja kiltisti pissasi kadulle.

Keskiviikkona illalla oltiin naapureiden tytön pennun tai "pennun" (se on reilu 5kk ja melko iso, melkein Lakin kokoinen) kanssa lenkillä. Toi mun yksi kierros on 3,5km ja siinä menee n. 45min. Hymni ei koskaan vielä ole ollut niin kaukana ja arvelin ettei se jaksa kävellä koko matkaa. Tuntui ikävältä jättää pentua työpäivän jälkeen kotiinkaan. Sehän on vain kerran nähnyt Vilin ja silloin kokoero oli liian suuri, ja Hymnillä ei ollut yhtään hauskaa. Kokeiltiin nyt ensin pihalla mitä he tuumaa, ja Hymniä jännitti vain vähän, niin päätin ottaa sen mukaan. Arvelin että isot pitää Vilin kiireisenä niin se ei edes ehti paljoa Hymniä härräämään. Pentu oli aluksi sylissä, ensin mun ja sitten Vilin emännän, ja kun isoilla vähän rauhoittui laitettiin se alas. Meni ihan ok ja kukaan ei tosiaan ollut siitä yhtään kiinnostunut. Pajuakaan ei kiinnostanut kukaan joten se meni edellä ja haisteli omiaan. Lakki sen sijaan sekosi taas aivan täysin ja lähinnä yritti raiskata Viliä. Toivottavasti alkaa olla viimeiset hetket käsillä ja se alkaa kohta haista urokselle, niin kai tämä mania sitten loppuu?

Joka tapauksessa Lakki joutui em. syystä välillä hihnaan jäähylle ja sitten tää touhu näyttikin tältä. Tältä näytti myös klinikalla lopuksi papereita täytettäessä. Tuttu ell nauroi mulle ja siinä sitä yhdessä taas todettiin, että pennut on kamalia. 😝

Klinikalla häntä tosiaan ensin hieman jännitti, mutta mun ja Pajun perässä tuli kyllä omin jaloin sisälle. Paju painoi 7,4kg ja Hymni 4kg. Paju parka oli aivan varma että kun tarpeeksi yrittää, joku kyllä häntä tutkii ja pistää. Otettiin pentu ensin pöydälle ja vähän vaan treenattiin aamupalan kanssa. Hoitaja otti multa purkin ja he koulutti koiraa; lääkäri koski siihen, naksautti ja hoitaja palkkasi. Minä vaan seisoin ja vahdin ettei se tipu pöydältä. Ja toistelin lattialla olevalle Pajulle että et yritä hypätä sieltä tänne. 🫣 Hymni esitti hoitajalle kaikki osaamansa temput eli istu ja maahan ja sai paljon ruokaa. Lopulta sitten jossain vaiheessa pistettiin, ei reagoinut mitenkään, ja sai vetää loput ruuat purkista.

Papereita kirjoittaessa annoin heille possunkorvasuikaleet, nahka nielaisi omansa ennen kuin pentu kerkesi edes aloittaa. 

Pois lähtiessämme kadulla olikin joku välikohtaus. Klinikalle oli jo otettu toisesta ovesta seuraava asiakas, joten en peruuttanut takaisin sisälle vaikka sekin mielessä kävi. Kadulla räyhäsi räkä roiskuen joku terrieri ja karhukoira tms. Kumpikaan ihminen ei saanut koiraansa vedettyä eteenpäin että tilanne olisi lauennut, ja siinä meni varmaan minuutti sitä karjumista kuunnellessa. He oli just siinä portin kohdalla enkä siis päässyt klinikan pihasta mun autolle tai mihinkään muuallekaan eri suuntaan. Harkitsin myös että karjaisen itse niille että menkää nyt helvetissä johonkin siitä, mutta arvelin että se on Hymnistä vielä pelottavampaa, niin en sitten sanonut mitään. Hymni tuhahteli ja pelkäsi, Pajua ei kiinnosta yhtään. Mulla ei tietenkään ollut yhtään namia jäljellä, kun ei käynyt mielessä että 20m matka osoittautuu näin vaikeaksi. Hymni pyrki syliin ja otin sen, mutta sitten se jatkoi rähähtelyä siinä niin laskin sen takaisin alas. Hieno ensimmäinen ventovieden koirien kohtaaminen! 🙄 En jaksa ymmärtää ihmisiä jotka ei muka saa räyhäävää koiraa liikkeelle. Ei ole kenenkään etu antaa sen hurtan roikkua narun päässä karjumassa. Toinen heistä ainakin kuului kieltävän ei, ei, ei, mutta jos ja kun se ei tehoa niin eiköhän parasta ole katkaista se tilanne eli retuuttaa se oma koira äkkiä ohi ja pois siitä.

Ell varoitti että pentu voi olla päivän pari väsynyt rokotuksesta, mutta ei ollut ei...

Paju on tosiaan laihtunut 800g vuoden takaisesta, ja se on aika paljon tuon kokoiselle eläimelle. Omaan taloon muuton jälkeen liikunta on varmasti lisääntynyt pihan myötä, mikä voisi selittää että kulutus on kasvanut. Toisaalta esim tänä talvena ei ole yhtään kertaa kunnolla lumikenkäilty, se varmasti kuluttaa tosi paljon. Koirat syö paljolti pihalle heitettyä nappulaa ja kenenkään annoskoon vahtiminen on vaikeaa. Paju ei näytä laihtuneen, eikä sen muskelitkaan ole minusta mihinkään kadonneet. Sillä on aina nälkä ja se syö aika paljon. Ei varmasti ole mikään ongelma mättää sille vähän enemmän ruokaa, siis epäilemättä se sen syö, mutta jäin nyt silti miettimään mikä on syy laihtumiseen ja tarviiko olla huolissaan. 🤔

***

Lisätäänpä sellainen tieto itselle mahdollista seuraavaa pentua varten, että Hymni melkein 13 viikkoa pääosin öisin ja työpäivisin kakkaa sisälle, joitakin yksittäisiä poikkeuksia on. Pissaa tulee enemmän, mutta ei se enää ihan koko ajan kuse, kuten tullessaan. Pissat osuu aika hyvin paperille mutta ei 100%. En oo löytänyt mun aiemmista blogiteksteistä tarkkaa tietoa koska tämä loppuu 💩 Tai Lakin 5kk postauksessa on maininta että se alkaa olla sisäsiisti ja paperit on lähinnä koristeena olemassa. Pajullahan taas kesti todella pitkään, mut se oli joku pikkukoirajuttu.

11-12 viikkoa

Alkuviikon vietin töissä ja loput sitten lomalla. Porukat tuli, ja ohjeistin aluksi olemaan huomioimatta pentua. Sitä pelottaa tällä hetkellä se kun Lakki ja Nakki haukkuu vahtihaukkua. Jätin pennun sisälle ja menin isojen kanssa vastaan. Sitten en osannut päättää olisiko parempi että pentu tulee ulos katsomaan vieraita vai vieraat sisälle, mutta hän sitten taisi punkea itse oven raosta pihalle.

Mä jotenkin ajattelen, että tässä iässä tärkeintä olisi että pennulla on turvallisin olo tilanteissa. Jos se haluaa olla sisällä pedissä niin kaikin mokomin. Kyllä tällainen jää normaalilta koiralta pois, ja pienempi paha on nyt antaa sen olla kuin yrittää väkisin pakottaa sitä tekemään jotakin. Tuon ikäiselle rotalle on varmaan hyvin luonnollista painella pesäkoloon piiloon, kun aikuiset hälyyttää.

Hetken se vähän katseli kauempaa mutta sitten roikkui hampaillaan vieraassa lihassa.

Ensimmäinen yhteiskuvan yritys tapahtui tiistaina. Pentu ei ihan malttanut istua mutta ei ehtinyt enempää liikahtaa. 😅

Nahka korkkasi aurinkotuolikauden!

He alkoi pinoutua

Keskiviikkoaamuna oli mudien treenit, joihin Mesi-sisko tuli myös, lisäksi oli Roihu jaTedi. Sitä ennen käytiin P. eläinklinikalla harjoittelemassa vaakaan menoa (3,8kg). Jalankulkijat joita muutama nähtiin pissiä odotellessa, ei kiinnostaneet yhtään. Klinikalla oli vähän jännää, sieltä tuli iso ajokoira just ulos ja oli kauheasti hajuja. Tuttu hoitaja oli siinä ja heitteli pennulle nameja, kun se ei halunnut ihan luokse mennä. Hienosti osasi tarjota istumista vieraallekin ja veti ihan hyvän määrän nameja, kunnes älysin sanoa, että älä syötäkään sitä ihan palloksi kun sillä olisi kohta treenit.

Hallin pihalla tytöt näki toisensa ja sitten ei tullut pissihommista mitään. Hymni oli ihan tosi reipas ja meni sydämellisesti tervehtimään Mesin emäntää, joka oli nyt selkeästi päässyt piireihin. Ihmeen hyvin pennut malttoi keskittyä omiin juttuihin hallilla. Hymnillä oli edelleen ihan hirveä nälkä, en tajua mihin mahaan se syö. Ja siis jos pentua edellisellä, ekalla kerralla, jännitti kauheasti hallissa, niin ei jännittänyt enää, ja se oli ihan normaali villi itsensä. Eka kierros katseltiin muita ja palkkasin kontaktia, sitten pentu oli autossa kun treenasin Lakin kanssa, ja toisella kierroksella tehtiin pari pentuluoksetuloa, istumisia, ruuan etsintää ja nyt malttoi jo leikkiä, kun pahin nälkä alkoi olla tyydytetty.

Ilmeeni, kun en pääse mudien treeneihin mukaan, kun viimeeksi autossa vitutuspäissäni söin häkin peitteen. Tuli niin paha mieli että melkein jäin itsekin kotiin itkemään hänen kanssaan. 

He tosiaan kasautuu, ei ollut vahinko se edellinen

Nollakeli ja harmaata oli se loma. Vituttaa vaan kun mitään ulkohommia ei ole ja sateen tihkussa saa lenkkeillä sen minkä viitsii. Muutama vapaa toki ihan jees mutta kyllä mä ehdottomasti mieluiten lomailen kesällä. Yksi päivä käytiin paikallisessa cityssä, porukat käveli poikien kanssa (8km) ja minä tulin pennun kanssa autolla perässä. Olin etukäteen kysynyt saako yhteen kahvilaan mennä koiran kanssa. Kannoin pentua sylissä ja kysyin vielä kassalta että saako tällaisen kanssa tulla, niin tämäpä vastasi että ei. En sitten hämmennykseltäni tajunnut sanoa, että ai mulla on tuossa puhelimessa kyllä viesti missä lukee että saa tulla, vaan vein pennun autoon. Eläinkauppaan sentään pääsi ja saatiin myyjältä taas nameja. Piti hakea pojille isot luut mutta vahingossa ostin mm. pinkin pörröpedin kun ne nyt -10% alessa oli. Hymnihän rakasti kasvattajalla pörröpetiä ja saattoi nukkua siellä yksin vaikka muut oli toisaalla, ja kasvattaja sanoi että mun on ehkä pakko ostaa sille sellainen. Meillä joskus on ollut yksi, mutta siihen sitten kerran oksennettiin eikä se mahtunut kunnolla koneeseen ja kaikesta pesemisestä huolimatta tuntui jäävän jotenkin nuhjuiseksi, niin se lähti roskiin. Tässä on nyt irroitettava päällinen niin ainakin se mahtuu osissa sinne koneeseen. Paikallinen liike on ei-minkään-ketjun ja sieltä saa hyvää palvelua, niin mukavaa sellaista on tukea.

onnelliset ostajat

Toisena päivänä ajettiin tuonne isompaan cityyn asioille, tarkistin vielä Bilteman sivuilta että sinne saa mennä koiran kanssa, sekä myymälään että kahvilaan. Näin muistelinkin lukeneeni, mutta en mä oo mun aikuisia koiria koskaan mihinkään tuollaisiin raahannut niin ei ole kokemusta. Biliksessä olikin sitten joku laskiaisrieha ja ihan helvetisti porukkaa. Ei sinänsä haitannut, Hymni näki kerralla enemmän ihmisiä kuin tähän astisessa elämässään yhteensä! Kannoin sitä myymälän läpi ja se oli aika uninen, vähän jännitti mutta ihan ok. Kahvio oli vaan aivan tukossa ilmaisen pullan takia ja jono oli niin kauhea, että päätettiin jättää väliin. Ihan vieressä on lemmikkiystävällisyydestään kuuluisa Ramin konditoria, ja siirryttiin sinne, mutta ensin ei löydetty parkkipaikkaa kun piha oli niin täynnä, ja sitten arveltiin että yhtä kova ruuhka siellä sisällä on. Käytiin ilman koiraa vilkaisemassa eteisessä ja todettiin että juuei kitoooos. Koko kylästä ei sitten löytynyt auki olevaa kahvilaa, mihin saisi koiran tai edes pääsisi autolla suht sujuvasti, niin käytiin ruokakaupasta omat eväät ja ajettiin takaisin kotiin.

Nyt se on selkeästi saanut vaikutteita pihaa vahtivilta pojilta ja se tuhisee autosta kaikelle. 😅 Sillä oli myös pari päivää kun se oppi haukkumaan ja se räksytti pojille ihan koko ajan. Ajattelin ensin että ehkä se siitä loppuu kun uutuudenviehätys katoaa, mutta sitten menetin hermoni itse (ja ei ne pojatkaan sitä arvostaneet) ja aloin vaan kieltää. Nopeasti se myös väheni ja nyt tapahtuu lähinnä kun pentu on jo väsynyt.

ihan hyvin mahdun syliin t. Lakki

lähdössä kylille

moikka t. Nuts

Alkaa olla koipia ja meno on melkoista:

Pentu sai matolääkkeeksi Veloxa vet 5kg annoksen, kun sitä sattui kotoa löytymään. Ei mennyt maha sekaisin. Ensi viikolla sitten eka rokotus, ja nyt taidan lopettaa viikkokohtaisen päivittelyn. Pennun paras sosiaalistumiskausi päättyy lähteestä riippuen 12-14-viikon iässä, ja Hymni on tänään sen 12 viikkoa. Kaikkiin aiempiin koiriini verrattuna se on nähnyt tosi paljon vähemmän mitään, kun se nyt on eka joka tuli maalle, ja täältä pitää asiakseen lähteä. Toisaalta Hymni on myös varmaan eka, joka ei juurikaan ole saanut "iltavilli"-kohtauksia, ja oon miettinyt onko näillä asioilla yhteys. Tottakai pennuissa on eroja ja varmaan temperamentti, kyky rauhoittua, kyky nukkua päivällä ym vaikuttaa asiaan, mutta jotenkin nyt sellainen olo että ei ne ole mitään mitä aina tapahtuu ja kuuluu asiaan vaan että ehkä ne on oire siitä että on ollut vähän liikaa jotain. Tässä vaiheessa myös väittäisin että pennulle on parempi näin että se asuu metsässä ja käy pari kertaa viikossa ihmisten ilmoilla kuin toisin päin. Ihan vaan esim siksi, että kerrostalossa keskustassa jokainen ulkona käynti on täynnä rajoituksia ja vaatii pieneltä pennulta kauheasti. Sä olet hihnassa etkä voi juosta mihinkään, älä mene sen ihmisen luo, tuolta tulee koira ja olis kiva ettet reagoisi siihen mitenkään, älä syö sitä roskaa, tuu nyt eteenpäin suojatieltä ettei jäädä auton alle, älä jahtaa sitä lehteä, jne jne jne.

Mutta ikähän sen vasta näyttää, millainen suhtautuminen eri asioihin juuri tälle yksilölle kehittyy, ja sitten sitä voi miettiä olisiko sittenkin pitänyt enemmän sitä ja vähemmän tätä. Toisaalta Hymnillä ei myöskään ole mitään huonoja kokemuksia; ei irtokoiria, ei kaoottisia ohituksia, ei liian vaikeita ihmistilanteita yms. Välillä tuntuu, että nämä mudit on sillä tavalla melko herkkiä, että niitä on pienenä tärkeää suojella juuri tällaisilta, ja pentu voi oikeasti mennä rikki vain yhdestä irtokoiratilanteesta ja sitten siitä tulee isona remmirähjä itse. Että ei pelkästään se, että kerää hyviä kokemuksia, vaan myös se, että suojelee sitä niiltä huonoilta.

Prinsessapeti oli tosi mieleinen 😍

"vähä pieni"

Luoksetulotreenit niin, että päästän pennun ryntäämään äitiä kohti ja kutsun sen pois, aloitettiin 100% onnistumisprosentilla. Tällaiset kontrolloidut tilanteet on tosi hyödyllisiä. Siellä voi olla pelkkä ihminen, tai kehittyneemmässä versiossa ruokaa, lelu ja aktiivinen koiraa niillä houkutteleva tyyppi. Virheen sattuessa tyyppi sitten passivoituu ja estää koiraa saamasta mitään. Onnistumiset opettaa, mutta mun mielestä tällaisessa treenissä on jossain vaiheessa hyvä myös antaa koiran tehdä virhe, jotta se voisi oppia, että kutsun noudattamatta jättäminen ei johda mihinkään. Lopullinen tavoite olisi tietenkin se, että sen voi huutaa pois jäniksen perästä tms. Lisäksi tässä treenissä pentu oppii reagoimaan kutsuun terävästi ja "ilmassa  kääntyminen" ajetaan sisään. Jos se reagoi laiskasti, ei välttämättä palkata, tai palkataan härnäämällä palkalla ilman että koira saa mitään. Harjoituksen vaikeus muuttuu tietenkin myös sen mukaan kuinka kaukana on itse ja kuinka lähelle kohdetta koiran päästää ennen kutsua. Pajulle tehtiin näitä pienenä aika paljon ja siitä tuli tosi hyvä.

Tehtiin myös joku treeni ruuan etsintää niin, että äiti oli laittanut ruuat. Pojatkin sai kaksi aluetta kumpikin nosen tuplasokkoja, eli äiti laittoi piilot ja minä yksin etsin ne, eli paikalla ei ole ketään kuka tietäisi missä ne on. Tämähän on tositilanne esim. kadonnutta ihmistä jäljestettäessä. Mun kokemuksen mukaan koirissa on tosi isoja eroja, ja osa lukee yleisöstä apuja. Esim jäljellä jos koira lähtee pois jäljeltä, jäljen tekijä ohjaajan takana usein pysähtyy, ja koirat oppii havainnoimaan tällaisia asioita. Myös ohjaaja oppii, ja minä ainakin sekä jäljellä että nosessa kykenen myös seuraamaan tätä. Nosekokeissa sattuu edelleen sitä, että näet että tuomari ei esim tule sun perässä ajoneuvon jollekin sivulle, niin siitä voi kyllä heti tietää että ei se piilo siellä ole...

On se aika kuumottavaa itselle, kun ei voi kuin uskoa koiran ilmaisua ja palkata sen, jälkeen päin kuulee sitten miten meni. Kaikki löytyi just niinku pitikin ja sehän on hyvä merkki siitä, että koira ymmärtää itse tehtävän, eikä ole riippuvainen siitä, että paikalla on joku jonka eleistä se voi lukea, että nyt polttaa. Voisi tehdä enemmänkin. Mulla kyllä ainakin noi mudit on olleet pikemminkin sellaisia, että niitä ei paljoa perässä tulijat kiinnosta, ja jäljellä ne puksuttaisi vaikka ilman ohjaajaakin.

Sunnuntaina porukat lähti ja meillä ei olekaan vähään aikaan ollut näin hiljaista. 😴 Sinänsä sattui hyvään ikään tämä lomanpätkä ja vieraat, että pentu sai monta hyvää kokemusta. Pojat on niin poikki että ne varmaan huomenna toteaa että luojan kiitos arki ja työpäivät palasi!

Tässä vielä "Lakki isoveljeytyy" -video: