2024

Tälle(kään) vuodelle ei ollut oikein mitään tavoitteita.

Tammikuussa meinasin unohtaa Lakin 4v synttärit, kun muuton kanssa oli niin paljon puuhaa. Olen tuskaillut kolmen erilaisen koiran lenkkeilytarpeita. Pappa jaksoi vielä tunnin remmilenkkejä, mutta ei sitä lumikenkäilemään voinut ottaa.

Helmikuussa pappa vietti 15,5v välisynttäreitä. Muutettiin taloon. Irtisanoin usean yhdistyksen jäsenyyden, koska kaikki aika ja raha menisi talon kanssa, ja päätin vähentää tänä vuonna kokeissa käyntiä reilusti. Talvi kotiutui ja koirien totuttelu kissaan alkoi.

Maaliskuussa koirat oli olleet yli kolme kuukautta treenaamatta mitään, ja minulla oli siitä vähän huono omatunto; seurakoiraksi sopivampia rotuja on maailma pullollaan ja minun koirat on sitä paitsi tottuneet aika paljoon. Toisaalta oltiin edelleen niin ihastuksissa talosta ja pihasta että ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, ja jälkeen päin en tiedä kärsikö ne nyt siitä kuitenkaan.

Huhtikuussa nahkiainen täytti 3v. Odotin kovasti lumien sulamista, että näkisin mitä kaikkea mun piha sisältää.

Toukokuussa Lakki kävi meidän kaikkien ekassa kolmosluokan nosekokeessa. Paju taas uinaili lääkärissä yhden pallin menetyksen ja hammashoidon ajan. Kaikkein vaikeinta oli pitää hänet pari viikkoa kytkettynä pihalla, sekös omaan pihaan rakastunutta russelia jurppi. Nuts kotiutui loppukuusta, ja koirille toinen kissa ei ollut mikään juttu, mutta kissa-kissa-ystävyyden muodostuminen olikin huomattavasti hitaampaa.

Kesäkuussa Lakki kävi oman seuran sisäetsintäkokeessa vetämässä nollat tauluun. Niin teki 11 muutakin koiraa ja voittaja voitti 13p:llä. En vieläkään tiedä mitä ihmettä siellä tapahtui, nollakoira oli kuulemma ollut ihan normaali ja sitten kukaan muu ei löydä mitään ja ilmaisee ihan mitä sattuu. Meni vähän harrastamismotivaatio taas. Kuun lopussa kanat kotiutui ja koirat sekosi niistä yllättävän vähän.

Heinäkuussa vietettiin kesälomaa ekaa kertaa elämässäni tekemättä yhtään mitään. Siis oltiin kotona ja käytiin pariin otteeseen mökillä, ei mitään "oikeita" reissuja tai tapahtumia. Oli ihanaa, ja vuosikymmenten haaveet oli juuri tässä kun tunsin oloni hullunkurisen sirkuksen tirehtööriksi istuessani pihalla kaiken maailman elukoiden keskellä.

Elokuussa pappa täytti 16v ja suunnitellusti pari viikkoa sen jälkeen poistui keskuudestamme. Vanhan koiran kuolema on toisaalta odotettu ja jopa jonkinlainen helpotus, toisaalta ero on aina repivä. Myös kanat tai sittemmin kukoiksi osoittautuneet siivekkäät lopetettiin ihan kuun lopussa, ja jäljelle jäänyt porukka tuntui todella vähältä. Paju kävi kahdessa nosekokeessa saadakseni muuta ajateltavaa.

Syyskuussa oli Muotkan vaellus. Opettelin elämään ilman sinua. 16 vuotta on niin kauhean pitkä aika että tuntui pitkään orvolta, ainahan sinä olit ollut siellä.

Lokakuussa ei tapahtunut mitään tähdellistä. Mun koirablogi ei ole koskaan ollut näin hiljainen. Luonto alkoi vetäytyi talviunille ja silloin ei tarvitse itsekään jaksaa muuta kuin käydä töissä ja maata sohvalla.

Marraskuussa Pajulla oli yksi sisäetsintäkoe joka osoittautui kaikille vaikeaksi ja oli hukkareissu. Käsi leikattiin ja oli pitkä saikku, mutta ei oikein energiaa treenata mitään. Sen jälkeen tulin ensin flunssaan ja sitten se meni munuaisiin, ja yleiskunto romahti niin että lumessa lenkkeily piti aloittaa hyvin hitaasti.

Joulukuussa oli järjestämäni mudien tokopäivä, minkä missasin kuumeen vuoksi. Äkkilähtönä sitten Lakille SISA2 vaikka olin edelleen puolikuntoinen, mutta se meni ihan todella upeasti eikä minua siksi edes harmittanut yhtä täpärästi missattua piiloa vaille satanen.

Kauden saldo:

Lakki:
-kolme nosekoetta

Paju:
-kolme nosekoetta
-piilokiveksen poisto

Harrastusten ja kokeiden vähentäminen onnistui ja säästin ainakin pari tonnia rahaa verrattuna edelliseen vuoteen. Välillä oon kaivannut aktiivisempaa harrastamista, välillä en, mutta toivon silti ensi vuodelle vähän enemmän tapahtumia. Huomaan kaipaavani niitä ihmisiä. Maalla on edelleen huikeaa kun on pimeää ja hiljaista ja minusta on edelleen ihanaa olla yksin. Tai ei kai tällaisen lauman kanssa pienessä tuvassa järin ehdi yksinäisyyttä kokea kun mitään ei tosiaan tartte yksin tehdä 🤪 Mutta koiraharrastusyhteisöä on tullut vähän ikävä!

Hyvät joulut kaikille lukijoille! 🌲

Tuli ekaa kertaa tänä vuonna -20C pakkaset, mutta ei ole enää pappakoiraa puettavana. Hän inhosi kylmää ja sieti sitä vuosi vuodelta huonommin. Hän inhosi myös loskapaskaa eikä ole mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt nähdä vielä tämäkin talvi. Mutta ei se silti estä mua kaipaamasta häntä...

Siellä jossain pappakoirien taivaassa on varmasti jatkuvasti +20C pilvipoutaa, ja siellä on joka yö myös kinkun paistamisen valvojaiset. 💔

SISA2

Lakilla oli eilen kakkosen sisäetsintänosekoe Varkaudessa, aamupäiväkoe (iltapäivällä olisi ollut ykkösen sisäetsintä johon hetken harkitsin Pajun ilmoittamista, mutta en sitten, ja hyvä niin, koska olen ollut kipeänä ja nytkin mietin viimeiseen saakka  jaksanko lähteä edes yhden koiran kanssa). Osallistujia oli vain viisi eikä koskaan ole ollut näin nopeaa koepäivää. Lakki oli vuorossa numerolla kolme, ekan etsintäkierroksen jälkeen ehti just kävellä vähän pitemmän kierroksen autolle ja istua hetkeksi sisään ja sitten pääsikin toiselle. Järjestäjän kulujen kannalta vajaat kokeet on kurjia mutta osallistujana oli kyllä huikeaa!

Lakki on niin helppo kun ei sitä tarvitse mitenkään valmistella. Ei tarvitse miettiä onko sitä aamulla riittävästi lenkitetty eikä koepaikalla tarvitse tehdä mitään temppuja, sen kun vie sen etsimään. Ehkä ainoa asia mihin kiinnitän huomiota on se, että Lakki onnellistuu omaa vuoroa odotellessa ja oman vuoron jälkeen. Jos ei, silloin sillä on jokin vinossa. Muukin kuin lakki 😁

Etsintäalueet oli melko ahtaat (harmi just silloin kun mulla oli kuvaaja mukana). Ensimmäinen alue sisälsi kaksi erillistä huonetta, siirtymätila ei kuulunut, ajanottajan toiminnan vuoksi oli määrätty aloittamaan vasemmanpuolisesta tilasta. Piiloja löytyi yksi molemmista huoneista, rullaverhossa ja lipaston alla pohjassa saavuttamaton. Lakki oli toiseksi nopein ja siitäkin ajasta meni ikuisuus saavuttamattoman varmentamiseen. Alla järjestäjän toimittamat kuvat, valitettavasti koko alueet ei näy.

Toinen etsintä sisälsi myös kaksi erillistä huonetta, tässä sai aloittaa mistä halusi. Otettiin isompi tila ensin, sieltä heti selkeä reaktio ovella olevaan käsipyyhepaperitelineeseen, mutta koira ei yltänyt siihen, ei selkeästi ilmaissut ja pelasin varman päälle jättämällä sen vielä ilmoittamatta. Siinä oli myös kaappia ym mistä se olisi periaatteessa voinut valua. Isossa tilassa ikkunaseinällä myös toinen selkeä reaktio, mutta ei löytöä, joten käytiin välissä pikkuhuoneessa missä ei ollut mitään koiraa kiinnostavaa, ja palattiin sitten selvittelemään näitä. Paperiteline oli oikein mutta toinen juuri täpärästi jäi ajan loputtua, ihan perus piilo pöydänjalassa. Lämmin patteri imaisi sen hajun ylös sieltä. Videolta näkee miten Lakki ratkoo asiaa ja se teki pienen pään liikkeen oikeaan suuntaan, kun minä just vedän sen pois sieltä ja sitten se menee taas hyppimään sinne saavuttamattomalle. Tässä siis tuli vähän tällainen kahden pilven hullaannus eikä koira oikein sitoutunut ratkaisemaan kumpaakaan. Pitäisi saada treenattua vähän lisää sinnikkyyttä, että kun pilvi tulee vastaan, sitä ei jätetä ja mennä etsimään jotain helpompaa. Tällä alueella siis piilot 2+0. Kakkosessa tällaisia saa olla ja piilot voi tosiaan olla joko molemmat samassa ja toinen alue on tyhjä, tai molemmissa yksi. Minusta nämä oli oikein hauskat pitkästä aikaa, ja oli kiva nähdä että tulkitsin koirasta ihan oikein mikä on tyhjä tila, enkä tuhlannut siellä ylimääräistä aikaa.

Hyvin pienen tauon jälkeen tosiaan uudestaan, ensin oli joku pienehkö kuvataidetila missä oli hirveästi hyllyjä ja "loosseja" ja arvelin että siellä on työlästä selvittää hajujen lähteet. Lakki nappasi heti lähdöstä kaappipiilon ja paineli sen jälkeen huoneen takanurkkaan pöydän alle ja plätsähti nopeasti sinne. No ei se sitten kovin työlästä ollutkaan... Lakki oli tämän alueen nopeinkin.

Viimeisenä oli taas kivan iso alue, valitettavasti ei saanut etsiä vapaana kuitenkaan. Lähdettiin kiertämään huonetta vastapäivään ja ensin tultiin kaapille, jossa hassu kuonon kokoinen kolo, johon se tuikkasi päänsä. Ehti tuikata useampaan kertaan ja skannasi kaappia siihen malliin että arvasin että se on saavuttamaton. Siitä tämän kokeen huonoin jatkamaan lähtö ja jäi vähän jumiin tähän löytöön, eikä sanallisesti jatkanut, mutta selkeästi kropalla ohjaamalla sitten uudelleen liikkeelle. Pian tultiin tuolille mistä se kiinnostui ja ilmaisi kun olin itse vielä toisella puolella, ja toisti sitten kuonokohdennusta niin kauan että kuittasin nähneeni. Lakki oli myös tämän alueen nopein vaikka ihan rauhassa mentiin!

Lakki tuntui koko kokeen tosi kevyeltä ohjata. Annoin sen mennä edeltä ja se meni, sitä joskus vaivannutta ohjauksen kyselyä ei ollut nyt yhtään. Vain toisella alueella aloin sörkkiä etsintää ja ehdottelemaan että katso tuolta, katso tuolta, ja silti ei löydetty sitä vaikka ohjasin kerran koiran pöydän allekin - nokka oli vaan liian korkealla. Tunnistan meidän tämän hetken tyyppiviaksi sen, että koira etsii niin hienosti ja mielellään korkeita, että perus matalat sitten kärsii. Lakki palkkautui kivasti sosiaalisesti, otin sen joka löydön jälkeen hyppäämään mun mahalle ja halailtiin hetki ennen jatkamista. Lopuksi hän onnellistui. Tuomari kehui vielä erikseen palkintojen jaossa, että tosi hienoa etsintää mutta harmillisesti yksi piilo jäi kun aika ehti hieman loppua kesken. Mua ei kyllä harmittanut ollenkaan, olin vain vilpittömän tyytyväinen. Kyllä siellä kolmosissa ehtii sitten tuskailla ihan riittävän kauan vaikka sinne ei ihan heti vielä pääs... joutuisi. Lakilla on kyllä vasta yksi sisäkakkosen satanen mutta silti. Satasia tuli tänään yksi, ja Lakki oli myös tuloksissa kolmas eli 87p. Hän on sellainen ikuinen keskimmäinen muutenkin. 🤭

Tämä tuli nyt tosi hyvään saumaan sikäli, että Lakin edellinen nosekoe oli kesäkuulta se ihme kokemus, missä kukaan ei löytänyt mitään ja kaikki ilmaisi ihan mitä sattuu. Mietin silloin, onkohan mun nosekoira mennyt jotenkin rikki, mutta tämä osoitti, että ei ole, se toimii oikein hienosti. 🤍

Oli mieluinen palkinto! Ai mitenniin ei ollut minun?!

Tässä vielä muutama video kun niitä nyt kerrankin kokeesta on. Tässä viimeisen alueen etsintä kokonaisuudessaan:

Erittäin hyvin tarkastattu saavuttamaton. Mulla on vähän traumoja näistä. Jos se olisikin saavutettava ja koira ilmaisee väärää kohtaa niin se on sitten nolla:

Tässä se jäänyt piilo ja pieni pään liike pöydän suuntaan, olisi varmaan mennyt sinne jos en olisi alkanut sörkkiä:

Mudien tokokoulutus

Järjestin mudeille tokopäivän, joka oli tänään, ja itsehän vietin sen reilu 38C kuumeessa kotona. No ilo järjestää toisille ja heittää omat rahat kankkulan kaivoon.

Oon tässä kuumehuuruissani miettinyt yrittääkö universumi sanoa mulle että unohda se toko ennen kuin kunnolla ehdit aloittaakaan.

Onneksi heissä on erinomaiset sairastamisominaisuudet 

Ilmeeni, kun en halunnu olla äipän kyljessä peiton alla kun se kylki oli liian kuuma, mut sit ku Lakki suostu menee jalkalakiksi minä niiiiin mieleni pahoitin