Believe in yourself and you're halfway there: Muotka 2022, osa 4

Oltiin ajateltu ylittää joki Lahtisen kämpän kohdalta, kun niiltä main kuulemma pääsisi hyvin, vedet oli aika alhaalla. Ihan juuri kämpän kohdalla oli valtavia isoja kiviä, ja todettiin että koska ei ole pakko, ei kyllä lähdetä tuonne rypemään. Vuosi sitten Nuorttin reissulla tapahtui se joenylitysonnettomuus, ja äitille jäi pienoinen kammo asian suhteen. Hän hommasi itselleen sauvat lähinnä juuri ylityksiä ajatellen, ja Skinners-sukat jalkaan crocksien tilalle. Viime vuoden onnettomuus alkoi siitä, että crocsi irtosi jalasta. Nyt kun meidän alkuperäinen reitti typistyi niin haluttiin silti harjoitella ylityksiä uusilla välineillä, ja saada onnistumisia.

Jatkettiin matkaa, ja pian oli taas aivan hirvittävät mustat pilvet murisemassa taustalla. Päätettiin pitää tauko ja taas teltta pystyyn. Tunturissa ne säät todella vaihtelee nopeasti ja kaikki ukkosrintamat meni lopulta meidän ohitse. Opittiin kyllä myös nopeasti että ei turhaan kannata kiirehtiä riisumaan aurinkosuojia ja kasaamaan ulkotelttaa, kun saattaa olla että kohta paistaa taas aurinko.

Tässä vaiheessa hän taisi alkaa olla vähän kiinnostunut meidän eväistä, eikä tainnut enää oksentaa. Sen sijaan jollain tauolla telttaan oli ilmestynyt ihmeellinen lätäkkö ja jäi epäilys oliko se pissi?!? Se kortisoni pissatti silmin nähden hirveästi, mutta vähän outoa silti. Saattoi se olla vesioksukin.

Taukopaikalla mun teki mieli ottaa päivälepo, ja yllytin äitiä käymään joutessaan ilman rinkkaa katsomassa ja kokeilemassa millainen joki olisi ylittää tästä kohdalta. Joki oli joissain kohdissa kaksihaarainen, ja niin oli tässäkin. Ylityspaikka kuitenkin löytyi. Eka haara oli isompaa kiveä mutta melko matala, polveen asti. Haasteena oli lähinnä asetella kintut isojen kivien väliin. Välissä oli pieni kannas ja sitten toinen haara oli melko kivaa pientä kiveä, melkein pelkkää soraa, mutta huomattavasti syvempi. Virta ei ollut niin kova kuin Nuorttissa ja vesi oli tosi paljon lämpimämpää, mutta tässä ei olisi mitään kahvoja apuna. Oli meillä köyttä mukana, mutta ei se tuntunut tarpeelliselta. Meidän vähäisen kokemuksen perusteella se näytti siltä, että jos tuonne kaatuu, niin ei se virta ihmistä mihinkään vie, ja sitten vain könyää ylös. Lakkiakaan se ei kyllä olisi vienyt, mutta Pajun osalta olisi ehkä kannattanut pitää se varmuuden vuoksi kiinni. Se oikeastaan unohtui kun tuntui että kenkiä vaihtaessa ötököitä oli taas niin kauheasti että tuli vähän kiire lähteä vaan menemään.

Kenkien vaihto

Lakki parka maastoutuu odotellessa

Matalampi, isoja kiviä sisältävä pätkä

Let's go! Lakki tuli kuulemma ihan mun takana. Sillekin tämä oli vähän hankala kun se ei oikein mahtunut uimaan vaan joutui kävelemään kivien päällä.

Hyvin onnistui ja sukat oli kuulemma oikein jees

Toinen haara tuntui helpommalta, mutta yllättäen mun kohdalla se syvenikin niin että pikkuhousut vähän kastui haarakiilasta. No ei haitannut ja hyvin selvittiin siitäkin.

Virta oli juuri sen verran kova että se painoi Pajua vähän vinoon, mutta äiti ohjasi sitä sauvalla :)

Lakilla ei ollut vaikeaa

Kenkien vaihtoa odotellessa taas, pliis äkkiä

Toisella puolella Peltojokea oli paljon kivemmat maisemat mutta suurempia puroja! Seuraavaa puron ylitystä ja kenkien vaihtoa odotellessa peittelin hänet

Me mentiin jo ja nää alkaa olla valmiita

Lakki parka

Paju ei vielä ole oppinut että yli ollaan menossa :)

Tämä oli vain pari metriä leveä mutta tosi kova virta, ja Pajun tultua fleksissä yli irroitin sen toisella puolella, että se ei kisko äitiä ja hän saa tulla rauhassa omaan tahtiin.

Onneksi oli kiinni, tässä piti narulla sitä ohjata tai virta olisi vienyt. Hän on niin piäni.

Oltiin jossain 4km päässä autolta kun päätettiin laittaa iltaleiri pystyyn. Koirilla oli parempi olo eikä enää pelkoa että kukaan kuolisi käsiin. Iltaleiriä laittaessa pitää älytä katsoa että on puita niin että saa myös aamulla nousevan auringon peitettyä.

Takki päällä ilmavoimien, ei sään viileyden takia

Sieltä me ollaan tultu

Sauvatkin oli kuulemma vallan jees

Jätettiin koirat telttaan ja käytiin rannassa konjakilla tai siis jallulla (hyi stna). Nuotiopaikkoja siellä oli häiritsevän paljon, pahimmillaan 50m välein.