Kun kaikkein pahin tapahtui

Tiistaina aamulla laskin koirat ulos joskus 7.30 maissa ja palasin hetkeksi sängylle lukemaan iltasanomia, kun ei olis millään jaksanut herätä. Joo, Hymnin olen uskaltanut hetkeksi jättää ilman valvontaa pihalle eikä se ole pöllöillyt yhtään. Menee ehkä 10min ja ilmassa raikuu aivan hirveä kirkuminen ja rähinä, enkä ole koskaan pompannut niin äkkiä sängystä ja juossut alusvaatteisillani ilman silmälaseja pihalle. Lakki myttää Pajua portaissa. Karjun kuin hullu ja syöksyn (mitään ajattelematta...) sekaan. Paju pääsee pakoon, Lakki puree mua siinä rytäkässä käteen, linkoan sen niskanahasta aittaan ja lähden sitten etsimään russelia. Olo on niin epätodellinen kuin voi olla.

Tilanne on ollut jo pitempään jotenkin kummallinen. Kaikki ne Lakin oudot treenit, mistä aiemmissa postauksissa on puhuttu. Se kerta kun se karkasi karjumaan sille sorsastajalle. Oon laittanut kaiken sen piikkiin, että se nyt vaan on rakastunut ja nartun tuleminen sukukypsäksi on kiristänyt poikien välejä. Se on ihan hullaantunut Hymniin, sitä saa melkein päivittäin komentaa pois sen takapäästä, se yrittää nylkyttää sitä ja pissoja se lutkuttaa leuka väpättäen. Mutta hullaantuminen nartusta ja välien kiristyminen kilpakosijan kanssa, ja pikkuisen parhaimman ystävän tappaminen on kuitenkin ihan saatanan kaukana toisistaan.

Nyt se lävähti kerralla oikein naamalle; Lakki ei ole sellainen. Lakilla täytyy olla jotain todella, TODELLA pahasti vialla. Silloin sen yhden jälkitreenin jälkeen, kun se vaan jäi seisomaan keskelle peltoa, tutkin sen kotona. Katsoin sen suuhunkin. En löytänyt siitä mitään vikaa. Ehkä en vaan oikeasti halunnut nähdä, koska olin mielessäni päättänyt, että se johtuu Hymnistä ja juoksujen mentyä helpottaa.

Maanantaina illalla tulin lenkiltä pihaan ja ottaessani Pajulta leveää puolikuristavaa pantaa pois päästä, se oikein ulvaisi. Mitä ihmettä, sanoin, ja tutkiessani sitä löysin sen korvan juuresta pari reikää, myös korvanlehdessä oli yksi jo rupeutumassa oleva pari milliä pitkä viilto. Hymni on leikkinyt sen kanssa vähän rajusti, päätin. Yhtenä päivänä viime viikolla digital dogsitterin nauhalta kuului kun Lakki murisi, varmaankin Pajulle joka sen kanssa samassa tilassa on. Olin jättänyt niille puruluut, ja päätin että en enää valvomatta jätä kun ne nyt on vähän kärttyjä, niistähän ne varmaan kärhämöi videolla (joka kuvaa Hymnin tilaa, en näe mitä pojat tekee, mutta äänet tallentuu). Sunnuntaina Hymnillä alkoi rallyn alkeiskurssi ja pojat oli kahdestaan kotona, kissat oli tarhassa. Kotiin tullessa täällä oli tuoli nurin, enkä keksinyt mitään hyvää selitystä sille. Mutta eihän ne nyt ainakaan tapelleet ole.

Paju suostui parin kutsun jälkeen tulemaan. Kannoin sen sisälle ja sitten me vaan maattiin mun sängyllä. Russeli parka vapisi ja oli ihan surkea. Mitenkään valtoimenaan siitä ei verta valunut, kuten ei munkaan kädestä, ja mun päässä meni vain ajatukset että ehkä yksi hirvein tilanne mitä kuvitella saattaa, olisi se, että oma koira tappaisi toisen oman koiran. Sellaisesta ei selviäisi varmaan koskaan. 18kg ja 8kg koirien ottaessa yhteen on ihan selvää, että siitä toisesta ei jää kuin märkä läntti.

Pajussa oli pari uutta reikää, ja kaulassa kummallinen turvonnut hetula, luultavasti siinä oli jo aiemmin pistojälki. Isoin jälki on poskessa. Lisäksi otti osumaa henkinen puoli; se ei suostunut tulemaan ulos enää ollenkaan ja halusi olla yksin makkarissa. 9.30 ennen töihin lähtöä käytin ne Hymnin kanssa tiellä vielä tarpeillaan ja sinne se kyllä sitten mielellään lähti.

Tästä ei kyllä erota kovin hyvin mutta epänormaali turvotus, siinä näkyy reikäkin

en mene pihalle, sanoo eläin joka normaalisti asuisi ulkona

Yllättävää kyllä ei ollut mitenkään vaikeaa mennä aittaan. Lakki tuli nuolemaan mua ja jos koirat vaan osaisi, väittäisin että se niin pyysi anteeksi sitä kaikkea. Mikä sulla oikein on, kysyin siltä itku kurkussa. Avasin sen suun ja katsoin sinne ehkä vähän syvemmälle sitten kuin edellisellä kerralla, koska siinä se oli: epänormaalin näköinen poskihammas. Siitä puuttuu kärki ja siellä hampaan keskellä on reikä. Sen on pakko olla syy tähän kaikkeen. Se selittäisi kerralla myös esim. sen sorsastajalle karjumisen; kipu kiristää pinnaa jatkuvasti ja saa kaikki reaktiot tulemaan kuin tykin suusta. Paju on niin kova säätämään että se on voinut pihalla vaikka osua kipeään puoleen Lakin poskea ja siitä se tilanne on räjähtänyt. Miksi Lakki ei ole kurmuuttanut Hymniä jää mysteeriksi, mutta eipä se töppöinenkään koskaan käynyt Lakin päälle silloin kun se alkoi sokeutua, vaan senkin uhri oli aina Paju. Pikkuisin Paju parka. 🥺

No sitten ei muuta kuin pikainen googlaus mitä tehdä. Poskihampaan voisi juurihoitaa (joissakin harvoissa paikoissa vai onko edes muita kuin  Anident?), mutta hinta-arvio oli alkaen 2100e ja mitä oon noita joskus muutaman tutulle sattuneen kuullut, niin ei välttämättä ole kuitenkaan tullut hyvä ja pahimmillaan juurihoidettu hammas on lopulta pitänyt kuitenkin poistaa. Poskihampaan poistokin voi olla ongelma, kun sitten sinne jää pariton iso hammas ja purenta voi kärsiä siitä, mutta kahdesta huonosta vaihtoehdosta se nyt tuntui vähemmän huonolta.

Soittoa paikalliselle klinikalle, poistoajat menee marrraskuulle, ja jos haluan käydä näyttämässä sitä että saan koiralle kipulääkettä odotteluajaksi, nekin vartin ajat menee ensi viikolle. Ei jumalauta voi olla todellista. Yksityinen on yksityinen ja mikäs heitä velvoittaisi, kunnalliselle nyt aina pääsee ja saisi sen kipulääkkeen, mitään hampaiden poistoja ne ei siellä tee. Toinen paikallinen klinikka ei tee kirurgisia poistoja ollenkaan, ja kolmas on yhden naisen yritys missä nukutustoimenpiteille on vain satunnaisia päiviä kun hänellä on avustaja. Sitten vaan google laulamaan ja kaikkien lähikaupunkien klinikoiden nettisivut auki. Onneksi niissä pääosin luki tosi hyvin missä onnistuu nämä isommat poistot. Eka mistä sain jonkun kiinni sanoi että ajat menee heillä lokakuulle. Toisessakin meni, mutta hän suositteli sellaista liikkuvaa klinikkaa kuin Vetway. Soitin sinne, ei vastausta. Soitin muutamaan muuhun, ei vastausta. Miten tämä voi olla tällaista?! Eihän kukaan voi olettaa että pidän kipeää koiraa kuukauden odottamassa apua? Siis aivan absurdi tilanne kaikkinensa ja alkoi epätoivo vallata mielen. Kunnalliselta nyt ainakin saa kipulääkettä jos ei muu auta, mutta ei se ole mikään ratkaisu.

Sitten sieltä Vetwaysta soitettiin takaisin ja olin taas kerran pillahtaa itkuun kun luurin päässä tarjottiin aikaa torstaille. Siis nyt tämän viikon torstai, piti vielä kysyä. Kyllä vain. Joo me otetaan se, sanoin, ja mietin että se on sitten seuraava murhe keksiä miten pääsen työpäivänä keskellä päivää 150km päähän viemään koiran parin tunnin operaatioon. Soitin esihenkilölle ja nyt täytyy taas sanoa että on kyllä maailman parasta että jousto toimii molempiin suuntiin; hän sanoi että ilman muuta antaa mulle lomapäivän siihen ja ottaa vuokratyöfirmasta sijaisen. Onneksi on niitä lomia vielä hirveästi, tosin samapa se olisi ollut ottaa sitten palkatonta.

Lääkitsin molemmat koirat kipulääkkeellä jota luojan kiitos vielä vähän on, käytin Lakinkin remmissä vielä asioillaan, jätin sen aittaan ja lähdin töihin. Töissä kerkisin moneen otteeseen miettiä, että mitä jos Pajun tilanne jotenkin pahentuu ja kotiin mennessä mua odottaa kituva russeli. Tai jos Lakilla on kohta verenmyrkytys ja sitten on kiire. Tai mitä jos jompi kumpi saa kipulääkkeestä jonkun allergisen reaktion. Niitä ei ole paljoa tarttenut koskaan lääkitä, mutta on ne molemmat kai joskus saaneet, niin yritin vakuuttaa itselleni että siellä on kaikki hyvin. Ja oli, kotona oli virkeä russeli ja aitassa virkeä mudi. Käytin ne yhtä aikaa pihalla, Lakki oli fleksissä. Paju kerran oli tulossa lähelle ennen kuin ehdin sanoa sille että mee pois, ja se murahti itse, Lakki ei tehnyt mitään. Ei ne nyt siis mitenkään raivona meinaa heti tappaa toisiaan, mutta saa nähdä millainen uudelleenystävystyttäminen on edessä kunhan tämä on ohi. Russeli on tavallaan tosi kova koira eikä ihan pienistä ota itseensä, mutta eihän mikään eläin unohda sitä että sut yritettiin tappaa... miten selittää koiralle että sinä olit uhri siinä missä hän itsekin, eikä se tahallaan sua halunnut teurastaa?

Sellaista, kyllä oli oikein vuoden koiranomistaja -fiilikset. Että sitä voi olla sokea ja uskotella itselleen asiat niin kuin haluaa niiden olevan. Ehkä mä olen vähän väsynyt, vuosia olin niin herkillä töppöisen kanssa ja tiesin heti kun edes sen kulmakarvan kurttu oli väärin, että nyt se on taas kipeä. Nyt mun tutka oli vaan pois pelistä.

yksin ei riitä kädet kuvaamiseen mutta kyllä tosta jotain näkee

Lakki halusi asioillaan käytyään makkariin ja päästin sen sinne, ovella oli portti edessä että muut pysyi poissa. Pienetkin on jotenkin kummallisen väsyneitä ja ne oli sisällä mun jaloissa kun kirjoitin tätä, vaikka ovi oli auki ulos. Kai se aamun rytäkkä otti voimille kaikille. Ajattelin ensin nukkua yön aitassa Lakin kanssa, mutta annoinkin sen olla makkarissa ja jätin pienet tuvan puolelle. Kaikkihan ne haluaisi makkariin nukkumaan ja kaikki kokee sieltä pois sulkemisen ikävänä. 

Keskiviikkona aamulla soittelin päivystykseen. Paju oli ihan normaali, mutta illalla googletettuani pelkäsin että tartteeko se kuitenkin antibiootit. Googlen mielestä koiran puremat tulehtuu lähes poikkeuksetta ja ab tarvitaan. No, ell sanoi että nykyään ei rutiinisti määrätä antibioottia mihinkään, ja että jos koira on virkeä ja haavat pysyy siisteinä eikä eritä, niin voi hoitaa kotona. Neuvoi hakemaan puhdistusainetta, jossa on kloorihexidiniä, saa olla shampoomainen. Lievä turvotus on normaalia, mutta jos koko pää alkaa muistuttaa jalkapalloa niin sitten pitää mennä lääkäriin.

Mikä tuuri että paikallisesta pienestä apteekista sain ainoan pullon sitä ainetta. Keskiviikon työpäivän Lakki oli taas aitassa, ja sitten onneksi olikin jo torstai.

Eipä se tosiaan kerro oikein mitään, että koira syö, juo, leikkii, käy ja kukkuu. Se on tässä syönyt kaikenlaisia luitakin, mutta varmaan sujuvasti vetelee vain toisella puolella mitä ihminen ei vaan huomaa. Viimeiseen asti yrittää peittää kivun. Voi Lakki parka. 😭

Haavanhoito alkamassa, russeli onneksi on mielellään paikalla

Korvan alusen haava ke illalla pesun jälkeen

Haavat alkoi kutista ja piti estää raapiminen

Muistan joskus aiemmin pitäneeni näitä kädessä ja ihan melkein heittäneeni ne pois koska "ainahan leikkauksista saa uuden"..... Niitä on tuolla kolme tai neljä mutta onneksi oli yksi russelin kokoinenkin!

Pahastui

Torstaiaamun sairastuvalla haavat näytti hyviltä.

"mikä tolla on"

****

Torstaina ajeltiin Korialle. Tuohikotin ABC:lla käytiin pienellä kävelyllä ja ostin kahvin mukaan, kotona ei ollut enempää maitoa että olisi saanut sieltä otettua termariin. Oltiin paikalla viittä vaille meidän aikaa, ja autosta tuli ihminen sanomaan että edelliseltä oli löytynyt yhden poistettavan hampaan lisäksi neljä muuta, ja he on siksi ainakin 20min myöhässä. No, odotellaan. Lopulta siinä meni ihan melkein tunti. Onneksi ei ollut kylmä istua autossa.

Vähän ennen kuin edellinen oli valmis, tyyppi halusi parkkiksella katsoa Lakin suuta. "Ei toi kyllä kovin pahalta näytä", hän sanoi, ja ehdin siinä sitten miettiä että mikä sillä sitten on. Kuunteli sen stetoskoopilla ja pisti rauhoitteen takajalkaan. "Ei ne yleensä sinne autoon ihan putoa", hän sanoi, mutta sitten kun vihdoin oli meidän vuoro niin totesin hänelle että tää ei kyllä enää kävele. Kannoin sen siis sisälle.

Koiralle pantiin kanyyli ja se intuboitiin mun edelleen odotellessa. Sitten operoiva lääkäri (eri hlö kuin aluksi) katsoi sen suuhun ja kokeili hampaat sillä piikillä. Juu ei ole poskihampaissa ainakaan selvää reikää, sanoi hänkin. Kerroin mitä on tapahtunut ja he ehdotti, että otetaan siitä samalla perusverikokeet jotta voi poissulkea joitain juttuja, jos hampaat ei olekaan selvä syy aggressioon. Otetaan vaan, siltä ei ehkä koskaan ole otettukaan. Sitten siirrettiin koira toimenpidepuolelle ja kytkettiin hengityskoneeseen, ja ne laitteet vaan huusi ihan hulluna mutta kukaan ei tee mitään muuta kuin katsoo ja vähän säätää jotakin nappia. Mikä sillä on tehkää jotain kuoleeko se?!?! Tästä jäi vähän paha maku, olisi voineet heti sanoa mistä on kyse... mutta sillä siis oli vain syke liian alhaalla ja monitori huusi siksi. Urheilijan syke, kuulemma.

No, alettiin ottaa suun röntgenkuvia, minut ohjattiin ulos säteilyn takia. Kun oli valmista, sain mennä katsomaan niitä. Molemmissa yläposkihampaissa sellainen hyvin ohut mikromurtuma. Lääkäri ei ollut koskaan nähnyt sellaisia, kuulemma yleensä kun hammas murtuu niin se murtuu kunnolla tai ei ollenkaan. Hän sanoi, että saattaa olla mahdollista jotenkin pinnoittaa ne (Helsingissä, ei heillä), ettei niitä tartteisi poistaa, ja sovittin että hän laittaa kuvat eteenpäin jollekin erikoishammaslääkärille konsultoitaviksi. Ne jäisi vielä koiran suuhun odottamaan tuomiota. Poisto onnistuu heilläkin ja nykyään koiran nukuttaminen on niin turvallista, että ei siitä ole haittaa vaikka sen joutuu lyhyellä aikavälillä tekemään kahdesti. Tässä vaiheessa hän ei nähnyt muuta ja sanoi että poistaa siltä vähäiset hammaskivet, menee 15-20min. Sanoin että menen käymään läheisellä ABC:lla ostamassa jotain ruokaa. Olin varautunut, että mulla on pari tuntia aikaa ja olisin ajanut Kouvolan Veturiin (ostoskeskus) ihan syömään, oli kauhea nälkä, ja ruokakaupassa oli tarkoitus käydä. Olin just tullut autoon jonkun pasteijan kanssa, ja lähdössä takaisin, kun lääkäri soitti, että löysi suusta yhden hieman eri värisen hampaan ja kuvia uudelleen katsottuaan se onkin selvästi täysin kuollut hammas. Tästäkin jäi vähän sellainen olo että no kiva että huomasi edes nyt... mutta kysyi lupaa poistaa sen, ja sanoin että ilman muuta jos se kerran menetetty on. Se oli sellainen pieni välihammas alhaalla, mutta lääkärin mielestä tämä luultavasti on ollut ihan saatanan kipeä ja kuittaa kyllä kaikki koiran oireet. Ne lohjenneet poskihampaat luultavasti korkeintaan vähän vihloo tai jotain, mutta varmahan ei voi olla. Tässä menisi sellainen parikymmentä minsaa, puoli tuntia, niin jäin rauhassa autoon istumaan ja syömään evääni.

Siirryin sitten jossain vaiheessa takaisin. Verikokeiden analyysi oli valmistunut ja kaikki oli kauniisti viitteissä. Käytiin läpi hoito-ohjeita ja hän lupasi soitella kun jotain selviää. Pyysin että kysyy myös hinta-arviota, ja sanoin suoraan että esim. se parin tonnin (per hammas) juurihoito on kyllä selvästi poissuljettu ja sellaiseen ei lähdetä. Hän arveli että tämä on kyllä selvästi halvempaa, mutta enemmän oli kai kyse siitä että voiko sitä pinnoitusta tehdä tällaiseen tilanteeseen ja mikä sen onnistumisen/kestämisen arvio on. Suuhun niitä hampaita ei kuitenkaan tuollaisina voi jättää, joten jos ei muuta, niin ne on sitten poistettava.

Lakki vähän yritti nostaa päätä, mutta oli edelleen ihan kannettava kun se autoon toimitettiin. Kävin kotimatkalla omassa ässässä nopeasti kaupassa. Kotonakin se oli niin löysä että suosiolla kannoin sen sisälle. Siitä asti he on nyt sitten olleet erillään, öisin ja mun kotona ollessa pelkkien kompostikehikoiden takana, yksinolot Lakki aitassa. Pihalla oon käyttänyt niitä yhdessä niin että Lakki on fleksissä. Ei ne oikein reagoi mitenkään toisiinsa. Hymni yrittää leikkiä Lakin kanssa, minkä olen kieltänyt. Leikkauspäivän iltana joskus 20 maissa vein Lakin ulos, se onnistui hoipparoimaan huojuvalle pissalle. Esimies laittoi viestiä, että tule perjantaina aamuun, vaikka mulla piti olla ilta. Olisin niin tarvinnut sen illan aikaa toipua, mutta juuri lomapäivän saaneena eihän siinä voinut kuin vastata että ok. Yön yritin torkkua sohvalla, mutta ei siitä tullut mitään, kuulostelin koko ajan kaikkia ja olo oli sellainen että on liian väsynyt saadakseen unta. 4 maissa Lakki alkoi vinkua portin takana, ja vein sen ulos. Se oli jo paljon selvempi joten sen jälkeen painelin sänkyyn, ja ehdin 1,5h nukkua.

Lakilla oli kanarätti 😭💙

alkoi tuntua että en muista enää yhtään mitä kellekin piti antaa

ekaa kertaa koskaan sain nestemäistä kipulääkettä enkä tykkää siitä

Sellasta. Pajun muut haavat on parantuneet hyvin, mutta poskessa oleva isoin reikä näyttää edelleen aika hurjalta. Nätisti hän antaa niitä hoitaa ja saa siitä aina paljon palkkaa, jotta tilanne pysyykin hyvänä. Kauluri(n panta) valitettavasti painaa osaa haavoista, mutta pakko sitä on pitää, kun muuten se raapii rupia. Lenkillä hän on sitten mennyt ihan alasti että kaula saa hetken tuulettua.

Lääkäri antoi Lakille 3-5 päivän kipulääkekuurin, ja kysyin että mitä sitten teen jos/kun niiden muiden hampaiden kohtalo ei ratkea ennen sitä. Siis että eikö sitä pitäisi koko odotusaika lääkitä. Tulehduskipulääkettä ei voi antaa kuin viisi päivää, oli vastaus ja se siitä. Ei nyt toki ole lääkärin asia ratkaista kahden tappelevan koiran tilannetta mutta jäi vähän kökkö olo tästäkin. Onhan niitä muitakin lääkkeitä, enkä ole kyllä koskaan kuullut että viisi päivää olisi noin ehdoton maksimi noissakaan... jos sillä tulee maha kipeäksi kipulääkkeestä vs sillä on hammas kipeä ilman lääkettä niin kumpi sitten on kenenkin mielestä pahempi? Poistetulle hampaalle siis varmaan riittää se 5vrk, sitä en epäile, mutta kun sen suussa on ne kaksi muuta niin enhän mä nyt herranen aika voi kokeilla russelin kustannuksella onko ne kipeät vai ei. 😣

tältä näyttää yksi eristyksissä

alasti lenkillä

Oon koettanut googlettaa koiran aggressiivisuudesta oman lauman koiraa kohtaan. En löydä mitään. Siis yhtään mitään siitä mitä sitten tehdään. Löydän kyllä arvauksia mistä se voi johtua, mutta kivun kohdalla ainoa ohje on pitää koirat erillään kunnes... mitä? Tilanne on hoidettu? Mitä sitten tehdään? Järki sanoo että valvotusti pitää niitä yhdessä ja yrittää liittää tilanteeseen jotain positiivisia tunteita. Järki myös sanoo, että pitäisikö Lakille hommata joku kevyt kuonokoppa ja opettaa se pitämään sellaista, jotta voisi olla aluksi rauhallisin mielin itse. Toisaalta jos se päättää uudelleen hyökätä Pajun kimppuun, Pajun mielestä se on luultavasti ihan yhtä traumatisoivaa oli sillä koppaa tai ei,  siis tarkoitan että fyysisten vahinkojen määrä on varmaan sivuseikka ja se henkinen riittää.

Kannattaisiko ne laittaa nyt hetkeksi kokonaan erilleen, siis toinen hoitoon? Vai onko yhdistäminen sitten vaan hankalampaa?

Voiko siihen koskaan enää itse luottaa? Että tämä ei toistu?

Pysyvästi niitä ei voi erilläänkään pitää, ei riitä tilat, aika, järki eikä mikään.

***

Se mitä halusin sanoa on että KÄYTTÄKÄÄ NIITÄ KOIRIA HAMMASLÄÄKÄRISSÄ EDES JOSKUS! Joo se maksaa rahaa, mutta tilanteen eskaloituminen se vasta maksaakin. Jos edes ell ei päälle päin koiran ollessa hereillä nähnyt siinä Lakin poskihampaassa "mitään kovin pahaa", niin ei taatusti näe kukaan siviilikään. Hammasröntgen on ainoa joka näkee.