Talvi (se katti) on nyt ollut meillä kuusi päivää, ja vaikka on tuntunut että enhän minä "tee mitään", niin paljon asioita tapahtuu silti. Toisaalta on tämä aitojen kanssa eläminen ja tuntikausien aivopesu ollut melko työlästä. Yöt ja työpäivät he olivat erillään, mutta heti kotiin tultuani vietin käytännössä koko illat niin, että palkkailin eläimiä molemmille puolille aitaa. Nopeasti päästiin siihen, että välissä oli vain yksi aita, ei mitään tyhjää tilaa. Nopeasti myös päästiin siihen, että eläimet söi ihan rentoina vaikka välimatkaa oli vain metri. Aluksi syötin niitä koko ajan pelkästä toisen nähtävänä olemisesta, mutta parissa päivässä muutin peliä enemmän niin, että palkkaa tuli erityisesti rentoudesta, painon siirtämisestä poispäin ja katseen kääntämisestä pois kun ensin on katsottu. Kissaa myös kehräämisestä. Paju tuntui että se "suorittaa kaunista katsomista" mutta on oikeasti melko vietereillä, mutta se nyt on sille tyypillistä kun se menee ruuasta niin tiloihin. Onneksi Talvikin on tosi ahne ja sitä on ollut helppo palkata ihan millä vaan.
Kissa alkoi olla päivien myötä yhä vaikeampi saada pysymään aidoissa. Lakki pelkää noita kehikoita ja kissa kun rymisytteli niitä, Lakki usein poistui paikalta. Aina kun koirat oli poissa, päästin kissan koko taloon, jotta hajut sekoittuu ja paikat tulee sillekin tutuksi. Kerran myös vaihdoin koko illaksi niin, että siirsin kissan leirin makkariin, piti vaan viedä sille vessakin sinne kun en tiedä yhtään kuinka usein kissat käy vessassa ja pelkäsin sänkyni puolesta (hän on kyllä alusta asti tehnyt kaiken just sinne minne pitää).
Vielä eilen tuntui, että kynnys ottaa aidat joskus pois on valtavan korkea. En vaan edes tiedä pitäisikö pelätä että koira rävistää kissalta nirrin veke, vai että kissa raapii koiralta silmät päästä? Tänään se sitten vain tapahtui, jätin talon kissalle kun käytin koirat lenkillä, ja sitten koiria sisään ottaessa nostin hänet ensin uunin päälle. Hänpä ei siellä kauaa viihtynyt vaan pomppasi alas kaikkien koirien keskelle, ja ajattelin että no katsotaan.
Pönellä ja Talvilla oli jo kerran aidan läpi tilanne. Pöne kun ei näe enää paljoa mitään, niin se vaan mielellään tuijottaa, mikä taitaa olla myös kissojen maailmassa epäkohteliasta. Väliä heillä oli ehkä metri. Talvi sähisi pönelle, mitä pöne ei kuullut tai ymmärtänyt, ja sitten kissa huitaisi tassulla ilmaa, jonka pöne kyllä rekisteröi ja haukahti/rähähti takaisin, jolloin katti kyllä otti jalat allensa. Tällainen samanlainen toistui tänään ilman aitaa. Jotenkin tuntuu, että Talvi ihan tahallaan kokeilee kuinka minkäkin koiran kanssa voi käyttäytyä. Lakki ja Nakki on jo tassun alla ja niitä jos vaan pistävästi tuijottaa, ne väistää. Pöne ei väistä, ja lopulta taas koira rähähti ja katti häipyi. Olen nyt tässä koko illan antanut heidän olla muuten vapaasti, mutta palkkaan edelleen paljon pois kääntymisiä ja istun pönen sängyn vieressä. Talvia kiinnostaa pöne kaikkein eniten ja se yrittää toistuvasti tunkea sen sänkyyn, vaikka me kaikki yritetään sanoa, että huono idea. Aion antaa pönen itse komentaa kissaa sen verran, että se oppii, että sen luokse nyt vaan ei ole kellään mitään asiaa. Vahdin vaan vähän vieressä että rähähdys riittää. Pöne on kyllä 15,5-vuotiaaksi koiraksi ihan helvetin nopea edelleen, mutta kai tuollainen kissa on vielä nopeampi. Arveluttaa silti edelleen se että en tiedä kumman puolesta pitäisi pelätä.
Mutta aika hyvältä vaikuttaa! Edelleen he saavat kyllä olla yöt ja yksinolot eri tiloissa. Talvi on luonnostaan ymmärtänyt tosi hyvin, että kun valot sammutetaan niin sitten nukutaan. Mun yöt on pyhiä ja meillä oppii koirat, ja saa luvan oppia kissatkin, välittömästi sen, että öisin täällä on sitten aivan hiljaista tai muuten tulee ruumiita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti