Pennusta vakavasti otettavaksi kisakoiraksi

Meillä oli eilen oman seuran nosekoe. Kyllä, korona-aikaan, kyllä, vaikka SPKL on perunut heidän alaisensa kokeet mutta Kennelliitto ei. Koe oli jo kertaalleen joulukuulta siirretty, ja kyllä sen pitämistä nytkin mietittiin. Jokunen osallistuja perui koska ei halua koronan takia tulla. Ajateltiin, että ne ketkä tulee, ovat omat valintansa tehneet. Alueisiin tutustuminen järjestettiin videoilla, ja sisällä oli sitten vain tuomari, sihteeri/ajanottaja (yksi henkilö) ja koirakko, joten mitään ryysistä tässä ei missään vaiheessa tapahtunut. Alkupuhuttelu ja palkintojen jako pidettiin ulkona hyvin välein. Häkkialuetta ei ollut vaikka oli -12; onneksi oli muutama tolppa käytössä ja kaikkia oli kehoitettu ottamaan reilusti vaatetta ja varautumaan ulkona odottamiseen. Jossain vaiheessa lupasi -20 mutta onneksi ennuste lauhtui. WA-ryhmä mahdollisti myös pitemmällä lenkillä käymisen, kun ryhmästä oli helppo seurata kokeen etenemistä. Maskipakko oli tietysti kaikilla. Pitkin nettiä tätäkin kokeen pitämistä jo paheksuttiin, olisi siis pitänyt kuulemma perua, mutta eipä sinne kenenkään ollut pakko tulla ja loput voi olla sitä mieltä mitä on. 15 osallistujasta 13 oli omia jäseniä ja sama porukka treenaa yhdessä, niin en nyt ihan kauhean isoa riskiä itse nähnyt.

Itse olin joulukuun kokeeseen tietenkin ilmonnut pönen, mutta nythän sillä on edelleen lääkitys päällä ja se siitä. Lainakoiria oli kyllä useampi saatavilla ja joskus olisi kauhean hauskaa sellaisen kanssa kokeilla kisatakin. Toisaalta olihan mulla myös tuo oma pentu, joka muutama viikko sitten täytti vuoden ja ylitti alaikärajan. Mihinkään kauemmas en olisi edes harkinnut lähteväni, mutta oman seuran koe 15km päässä... ei se nyt ihan kauheasti ole tehnyt, eikä ole kovin kokenut, toisaalta eihän vuoden ikäinen koira koskaan voi olla. Sillä oli juuri viikolla rakennusetsintätreenit jossa se ääniavusta huolimatta unohti etsivänsä tätiä ja alkoi neniä pintoja eukan toivossa; mitä tahansa tällaista sille voisi hyvin käydä. Se voisi pelätä tuomaria ahtaassa tilassa tai sitten se voisi unohtaa taas mitä piti tehdä ja jäädä ihmettelemään uutta ihmistä. Sillä voisi keittää aivan yli ja se voisi vaan hyppiä mua vasten ja vinkua samalla, tai sitten se voisi olla pihalla kuin lumiukko. Se voisi ahdistua mun jännityksestä. En vieläkään edes oikein tiedä haluaako hän nosessa ruokaa vai lelun. Meidän yhteinen matka on vasta niin alussa, että monta juttua on vielä oppimatta toisistamme.

Sitten vatuloidessani fb nosti taas jonkun Sienisen muiston. Niin... Elämässä kannattaa tehdä asioita silloin kun voi. Vaihdoin osallistuvan koiran tiedot.

Mua ei jännittänyt etukäteen yhtään. Hyvän aikuisen koiran kanssa kisatessa se suorituspaine vaan aina vähän tulee mukaan. Olisi niin kiva onnistua ja saada hyvä tulos. Nyt päätin, että oon tyytyväinen jos se nyt edes osalla alueista etsii oikeaa asiaa :D

Aamulla käytiin kolme varttia rypemässä metsässä ja jätettiin sitten pöne kotiin. Koe alkoi vasta 10.30 niin kerrankin ei tarttenut ihan kukon pierun aikaan olla liikkeelläkään. Oli hassua pakata uuden koiran rekkarit ja muut paperit.

Sirun tarkastuksessa oli tuttu täti ja Lakki kävi hyppäämässä vasten. Koronan takia oli kuitenkin sovittu että kaikki lukee itse, niin minäkin sitten tein niin, vaikka olisi ollut hauskaa kokeilla kantaako opetettu sirunluku tutun ihmisen kanssa tositilanteessa.

Otin koiran ulos kun edellinen meni lämppähajulle. Siinä se jännityskin sitten tuli. Pihassa oltiin niin rinta rottingilla tomerana rynnimässä sisälle. Lämppähajuun reagoi hyvin, mutta sitten piti vielä odottaa ja muistin taas että nämä muditpa ei kouluttamatta osaa sitä taitoa. :p Mulla oli mukana irtonameja, lihamössöä purkissa, karvapatukka ja vinkupallo kun en vieläkään ollut päättänyt mitäköhän hän haluaisi ja mitä tarjoan sille ekana. Jos sitä ahdistaa, se ei ehkä leiki, mutta ei kyllä syökään. Ei sitä kyllä koskaan ole ahdistanut niin ettei lelu kelpaisi, mutta ruuat on jonkun kerran eri syistä jääneet. Silti se pelkkä lelulla palkkaaminen vaan tuntuu edelleen siltä, että pitäähän sen saada "jotain oikeaa" kanssa. Syöttelin sille odottaessa nameja ja onneksi aika pian päästiin, kun siinä meinasi tulla ääntä ja hermojen menetystä ja vähän kaikkea sekoilua. Ja sitten sitä mentiin portaat ihan karmit kaulassa, jokseenkin tuttu tunne oli taas ähistä että odota nyt perkele kun mäkin olen tulossa mukaan...

Eka alue oli pieni wc-tila, jossa vessakopit oli kiinni, mutta siinä oli lavuaarilinja (2 tai 3 lavuaaria), patteri ja iso pöytä. Aikaa taisi olla 1,5min. Tuomari meni edeltä seisomaan vikaan vessaan oven rakoon. Lakki oli aivan reipas ja meni sitten lähetyksellä ihmettelemään tuomaria, taisi hypätä häntä vastenkin. Annoin sen hetken katsoa ja sitten vähän kehoitin liikkumaan. Tarkasteli tosi pitkään lavuaarien aluetta, ja mäkin vähän jumahdin mistä sain myös palautetta (varo painostamasta koiraa), mutta onneksi sitten annoin tilaa jatkaa ja ilmaisu tuli ihan lähdön viereen pöytälevyn reunan alle. Oli vähän epätarkka joten pyysin vielä uudelleen näyttämään ennen kuin ilmoitin löydön. Tässä meillä meni noin minuutti. Palkaksi karjaisin kuin hullu ja lähdin juoksemaan ulos alueelta ja koira suti perään juuri niin mitä etukäteen varoitettiin liukkaalla lattialla tekemästä. Karvaleluun hän ampui kiinni ja leikki aivan kuten aina. Aika pitkään palkkasin tahallani, vaikka toimihenkilöt meni jo seuraavalle alueelle.

Toinen alue oli luokka, jossa oikealle ikkunaseinälle oli työnnetty pulpetteja jotka ei kuuluneet muuten kuin saatavilla olevista reunoista. Keskellä taisi olla 2+2 pulpettia, etualalla open pöydän yksi reuna. Vasemmalla oli pöytä jossa oli pöytäliina, siitäkin kuului vaan etureuna, sitten oli iso paksu verho jonka taakse ei tarttenut mennä, ja seinällä sellainen vinssi ilmeisesti sen verhon siirtelyyn. Tässä oli aikaa ehkä 2,5min. Lakki lähti myötäpäivään ja ekalla kierroksella veti aika keskeltä ohittaen joitakin kohtia, haistellen joitakin paremmin. Tehtiin toinenkin kierros samaan suuntaan, silloin se etsi tarkemmin. Ohjasin sen katsomaan niitä keskellä olevia pulpetteja ja sitten alkoi olla jo sellainen olo että mihinköhän tässä enää edes pitäisi mennä kun mitään ei löydy. Mutta se etukulma! Lakki ja ilmeisen moni muukin yritti mennä sen pöytäliinapöydän alle, mutta koska se ei kuulunut alueeseen, pyysin sen pois sieltä. Nyt selkeästi oltiin hajulla ja ennen kuin kerkesin auttaa kartan luvussa, koira itse nappasi yläpiilon vinssistä. Tämä oli sen verran selkeä etten pyytänyt uudelleen kohdentamaan, ja oikeinhan se oli. Niin hieno lapsikoira!

Tauon aikana se käyttäytyi ihmeellisen nätisti, ei syönyt takkia päältään, ei syönyt lämpöalustaa eikä mitään muutakaan. Istuin osan aikaa autossa ja välillä hyppäsin ulkona juttelemassa. Sain myös auton lämmitykseen joten siellä oli oikein hyvät oltavat, jossain vaiheessa ihan mietin että läkähtyykö koira takkinsa kanssa.

Toiselle kierrokselle mentiin yhtä vetämällä kuin ekallekin, ja nyt lähtöhajun jälkeen se alkoi ihan hulluna neniä kaikkia pintoja, aivan kuten pönekin aina tekee. Annoin sen vähän aikaa tehdä niin, ja sitten pyysin sen istumaan ja palkkasin nameilla siitä. Vähän se oli edelleen sitä mieltä että hittoako tässä odotellaan.

Kolmas alue oli isosta salista erotettu yksi reuna, jossa oli piano, puhujan pömpeli ja vissiin jotain lavuaaria ja pulpettia. Aika taisi olla myös 2,5min. Me ei keritty pitkälle kun koira meni pianon kauempaan kulmaan ja ilmaisi kannen sauman. Lakilla on ollut treeneissä turhan hätäisiä ilmaisuja, siis että ei malta tarkentaa vaan ilmaisee turhan epämääräisesti, ja nytkin olisi tehnyt mieli kysyä että ootko ihan varma, mutta se että ohjaaja ei usko ekaa, on myös tosi epäreilua ja aiheuttaa koiralle ihmetystä tekeekö se väärin tms kun ei kelpaa. Ajattelin sitten heittää vähän riskillä että no löytö, ja olihan se :D Riski kannatti koska tästä 9s mikä oli nopein aika - jos olisin varmistanut, ei olisi ollut, niin paljon oli melkein ihan yhtä nopeita. Sikäli kun niillä sijoituksilla nyt on väliä.

Vika alue oli selkeästi isoin tila, luokka jossa harvakseltaan muutama pulpetti, pattereita, pari isoa pöytää, takka (!), seinä jossa oli pari rakoa missä piilo voisi olla, roskis ja paperinkeräyslaatikko jne. Tässä oli myös pisin aika, ehkä 3min. Patterit on häijyjä ja nyt kun yläpiilo oli jo ollut, arvelin vähän että patteriin se on yhden kyllä laittanut. Mutta ei ollut ei. Täälläkin Lakki kyllä liikkui hyvin, mutta ei etsinyt koko ajan, vaan vähän silleen ohitti kohtia ja poukkoili. Oltiin jo menossa 1,5 kierrosta taas myötäpäivään kun ajattelin että nyt vaihdetaan suuntaa ja ohjaan enemmän, kun se kiinnostui patteriseinän vieressä nurkassa olevasta pöydästä, ja ilmaisi pöydän jalan alta. Se jäi kumarrusasentoon ja mun oli taas pakko kysyä että oletko varma, mutta oikeassahan hän oli. Vielä viimeiset sutimiset karvapatukkaan :)

Kokonaisuutena aivan meidän näköinen suoritus! Koira itse on hyvin kesken ja raakile, ja jäi kyllä sellainen olo että kokemattomamman ohjaajan kanssa tulos olisi voinut jäädä saamatta. Mä nyt olen jo sen verran paljon tätä tehnyt, että osaan auttaa oikeissa asioissa ja vähän paikkoa koiran tekemisiä, tai tekemättä jättämisiä. Siitä olen ihan jäätävän ylpeä, että se teki aivan oman tasoisensa suorituksen, siihen ei vaikuttanut mun jännittäminen eikä se häiriintynyt niistä ihmisistä. Se leikki normaalisti ja palkkautui hyvin. Se keskittyi asiaan ja ihan tasan tarkkaan tiesi mitä on etsimässä. Ja se oli kuitenkin vasta vuoden ja kaksi viikkoa - mihin asti me joskus sen kanssa vielä päästäänkään <3

Lakille siis 100p ja kokonaiskisan sija 6. 12 koiraa löysi kaiken, tuomarin mielestä meillä oli hyvät koirat joilla oli perusteet vahvasti hallussa ja erityyliset kätköt löytyi siksi helposti. Ei ne nyt minustakaan mitään ihan superhelppoja olleet, vaikka sitä mielellään syyttää kun tuloksia tulee näin paljon. Me ollaan vaan treenattu oikeita asioita, joskus kiva että jää sellainenkin fiilis. ;)

Tuloshampurilainen haettiin mäkkäristä ja hän avasi sen olkkarin matolle, söi pihvin ja toisen sämpylän. Toisen sämpylän se murusti silpuksi ja suolakurkut ei takuulla käyneet suussa lainkaan. Outo, outo eläin. Onneksi meillä on pöne joka pääsi siivoamaan. Pöne joka olisi syönyt matonkin siitä kohdalta mihin suolakurkut oli koskeneet. Kaikkia ei vaan se ruoka niin puhuttele. :D