Facebookissa eräs jo ehti, joten tuli mieleen itsekin palata taas kuluneeseen vuoteen. Erona aiempiin vuosiin nyt kyllä se, että avasin ekana Koiranetistä molempien koirien sivut. En kerta kaikkiaan enää muista, mitä on tapahtunut tänä vuonna ja mitä aiemmin. On kisattu paljon vähemmän ja tulokset on muutenkin menettäneet merkitystään, siitähän se johtuu.
Pötkönen:
-HTM ALO maaliskuussa hyvin pistein, AVO syksyllä Oulussa meni sekoiluksi mutta KUMA siitäkin silti tuli.
-rally-tokon mestariluokka korkattiin syksyllä Laukaan ulkokisoissa (82p), myöhemmin hallikisoista ei tulosta.
-sitten tuli taas selkäjuttuja ja loppuvuoden kisat jäi dopingjuttujen takia, vaikka koira olikin päällisin puolin ok.
Tavoitteet? No ehdottomasti vain pysyä kivuttomana ja hengissä. Voinnin mukaan sitten rallya ja tanssia.
Sieni:
-RTK4 pistein 94 helmikuussa, sitten vielä toukokuussa yksi 71p jonka jälkeen lakkasi huvittamasta
-freestylen AVO maaliskuussa KUMAlla, syksyllä Oulussa voittajaluokan korkkaus (157p) ja sen jälkeen SM-kisaoikeus, josta lokakuussa 153p ja pelkkä huikea kokemus osallistumisesta
-vitsillä tehty HTM-kokeilu tuotti syyskuussa Oulussa ALO KUMAn
Tavoitteet? No, Sieni varmaan tekee paluun rallyyn kanssa kun säännöt muuttuu vuoden alussa, ja kyllähän sitä tanssia pitäisi työstää. Editoin tänään meidän uuden kappaleen, joten varovaisen toiveikas olisin edellisen ahdistuspostauksen jälkeen kuitenkin. Yllättävää, mutta mun tekisi toisaalta mieli vaihtaa sen musiikki kokonaan, ja ehkä teemakin, mutta tehdään nyt vielä tätä kärpässienilisäyksellä.
Kokonaisuutena yllättävän paljon me ollaan kuitenkin kisattu. Ei tunnu yhtään siltä. No, joskus oli kai vuosia kun tuntui että joka viikonloppu on jotkut kissanristiäiset, nyt mulla on sentään tosi paljon niitäkin viikonloppuja, kun ei ole kisoja, koulutuksia eikä treenejä, ei mitään sovittua.
Lisäksi jäi mieleen kesäkuun ihan perkeleen kylmä vaellus Kilpisjärvellä äidin kanssa, ja elokuun ihan perkeleen hikinen vaellus Pogostalla yksin. :)
Kokonaisuutena yllättävän paljon me ollaan kuitenkin kisattu. Ei tunnu yhtään siltä. No, joskus oli kai vuosia kun tuntui että joka viikonloppu on jotkut kissanristiäiset, nyt mulla on sentään tosi paljon niitäkin viikonloppuja, kun ei ole kisoja, koulutuksia eikä treenejä, ei mitään sovittua.
Lisäksi jäi mieleen kesäkuun ihan perkeleen kylmä vaellus Kilpisjärvellä äidin kanssa, ja elokuun ihan perkeleen hikinen vaellus Pogostalla yksin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti