Meidän lahtelais-kouvolalais-mikkeliläisporukka treffasi eilen Heinolassa. Heinolan vanha ravirata on tilava kenttä treenailla, ja käytettiin siitä läheltä jotain latupirtin huoltorakennuksia nosen ulkoetsintään. Sääennuste lupasi paria plusastetta, aurinkoa ja kovaa tuulta, ja varustauduin niin paksuilla toppavaatteilla että hikihän se siinä tuli äheltäessä, tuuli ei sitten ollutkaan niin jäätävä kuin pelkäsin. Parempi niin. Olen selkeästi tulossa vanhaksi koska paikalla kökkiessä tulee nykyään välittömästi kylmä.
Töppönen aloitti päivän tapaamalla Lakin veljen Lystin. Se mulkaisi ensin että nyt se pentu on jollain vieraalla tädillä ja että hyvä niin, ehkä se nyt menee oikealle omistajalleen :p Tarkempi mulkaisu paljasti että ei se olekaan vissiin se sama pentu, ja sitten tapahtui hassu asia kun pöne halusi mennä haistelemaan sitä. Yleensähän sitä ei todellakaan kiinnosta, joten annoin sen mennä. Ei kauaa kestänyt kun pönelle valkeni että hyi v***u, niitä rääpäleitä on kaksin kappalein :D
Pöne sai sitten tehdä vähän rallyjuttuja. Kyllä nyt tuntuu että se vaikein, (2x) saksalainen oikealla ja puolenvaihto edestä pysyy selkeästi erillään, ei ole pitkään aikaan sotkenut niitä enää. Peruutuksia se ei ole treenannut enää lainkaan, ei edessä eikä sivulla, ja luovutin jo sen suhteen. Tekniikka on niin huono että se rasittaa selkää, joten antaa olla. Jos tässä nyt koronat joskus päättyy ja koira on vielä kunnossa, käydään kokeissa kokeilemassa. Jos ei, niin sitten ei. Joskus kuvittelin, että olisi kauhean tärkeää saada Sienestä koiratanssivalio. Nyt on ihan helvetin se ja sama mikä sen viimeiseksi tulokseksi jäi, voisin luvata etten ikinä enää kisaa jos vain saisin pelkän ystävän takaisin...
Nosepiiloja oltiin laitettu kahteen eri paikkaan. Aloitin itse tekemästäni alueesta, siinä oli roskakatos ja joku rakennus. Kyllä se tuuli sen verran kova oli, että pari tuntia muhittuaan hajupilvet oli selkeästi tuulettuneet huitsin kuuseen ja jäljellä oli pelkkä pieni hajulähde. Kuonon siis piti osua hyvin kohdalle ennen kuin näkyi mitään reaktiota. Kaikki viisi piiloa olivat todella työläät löytää. Kaverin tekemä alue oli suojaisampi ja siellä työskentely näytti normaalilta, koira löysi nopeasti neljä piiloa ja jätin siihen, vaikka pari olisi vielä ollut. Sään vaikutuksia etsintään ei edelleenkään oikein osaa etukäteen aina arvioida.
Lakki treenasi kaksi kierrosta. Ekalla se katsoi toisten tekemisiä ja leikki kahden lelun leikkiä. Irroitus etenee hyvin, vaihtaa siis jo varsin kivasti heti kun aktivoin toisen lelun. Pian otettava joku vihjesana mukaan tähän. Toisella kierroksella se myös ensin vain katseli mun kanssa retkituolissa, teki vähän namijuttuja ja sitten luoksetuloa niin että appari piti sitä kiinni. Ei ole ongelma luokse tuleminen, on ongelma odottaminen. Ekalla kerralla se hiljeni nopeasti ja kutsuin sen siitä. Se ei selkeästi kuitenkaan ollut lainkaan ymmärtänyt mikä oli pointti, koska toisella kerralla se karjui vaan pahemmin eikä oikeasti meinannut lopettaa sitä millään. Lopulta kun se joskus 10min päästä luovutti, palasin vaan sen luokse enkä kutsunut lainkaan.
Luoksetulon kannalta kiinni pitelyä ei ole mikään pakko tehdä, mutta tämä asia pitää käydä läpi nyt vain siksi, että sen on päästävä yli tuosta raivoamisesta ja opittava että itsehillintä auttaa, slaagi ei. Harjoiteltava vaikka puuhun sitomalla niin saa helposti toistoja.
Lopuksi päästettiin pennut leikkimään, mukana oli myös bordercollie Sky (juoksut, remmissä) ja mudisetä Edu (remmissä, koska nartun juoksut). Edu on pennuille jotain sukua, ei nyt ihan setä oikeasti vaan vähän kauempaa. Hauskaa oli seurata miten paljon eroja pennuissa jo on: Lysti oli tosi paljon kiinnostuneempi vieraista ihmisistä ja koirista, vähemmän kiinnostunut omasta ihmisestä, edelleen paljon pörröisempi, suunnilleen saman kokoisia mutta Lakilla edelleen isommat tassut, ja Lakki pääosin jyräsi leikeissä päällä. Lakki kuitenkin suhtautuu aikuisiin koiriin paljon varovaisemmin kuin veljensä, se runttasi vain veljensä. :D
 |
| nyttää olis leikkiny tajun kankaalle |
