Pää parka

Sunnuntaina aamulla käytin koirat 8.30 ulkona, ja sisällä ihmettelin että töppöisen silmät näyttää oudolta. Silmänympärykset oli jotenkin kaljut ja oudot, ja putsasin sen silmät silmävedellä ja mietin että pitääpä seurailla. Ehkä sillä alkaa silmätulehdus?

Meni ehkä puoli tuntia ja seuraavan kerran kun katsoin sitä, parkaisin ääneen. Sen koko pää oli turpoamassa palloksi.

Sille on käynyt näin ainakin kaksi kertaa aiemminkin, epäilen että se on allerginen jollekin lentävälle. Viimeeksikin muistan että se ei ollut edes käynyt tuntikausiin ulkona ja turposi siis ihan kotona ollessaan. Nyt sitä toki saattoi joku pistää myös ulkona, mutta oli ulkoilun ja oireiden huomaamisen välissä tunti, ja luulen että reaktio tulee nopeammin eli että joku ötökkälaji meillä on ollut sisällä.

No kortisonia naamaan, koira hinkkasi päätään ihan hulluna ja istuin sen kanssa lattialla että sain estettyä sitä. Huulet oli ihan tönköt ja paksut.

Annoin sille ensin ohjeen mukaan kyytabletteja  1tbl/10kg, mutta meni tunti eikä turvotus alkanut laskea. Ei se kyllä enää laajentunutkaan. Annoin seuraavaksi tulehduskipulääkettä ja sen jääneen puolikkaan kortisonin. Kutina kyllä lakkasi onneksi mutta hurjalta se näytti edelleen.

Sitten sain vinkin antaa sille vielä antihistamiinia. Mäkäräiskeikan yhteydessä sain palautetta että ihmisten antihistamiinit on koirille melko tehottomia, mutta tiedä sitten. Mies onneksi hamstraa meille kaikkia outoja lääkkeitä ja sattui olemaan Heinixiä kotona, ja se vielä kävi koirallekin, joten annoin tabletin myös sitä. Jos ei se kohta ala laskea niin pakkohan se on soittaa edes päivystykseen. Sanottakoon etten ole mitenkään innoissani viemässä 14-vuotiasta jatkoajan jatkolla olevaa, monisairasta vanhaa koiraa sunnuntailisillä päivystykseen, ja kerkesin siinä jo miettiä että ehkä hän jää sitten sinne... mutta se nyt söi ja suostui juomaan ja oli muuten aivan virkeä, niin päätin katsella vielä kotona. Hengitys kulki onneksi koko ajan normaalisti enkä oikein tiennyt mitä muuta se lääkärikään tekisi kuin laittaisi sen tippaan, mitä se ei tartte kerta juo itse eikä tässä ole mikään shokki lähelläkään kuitenkaan.

Iltaa kohti turvotus laski, mutta vasta seuraavana aamuna naama näytti normaalilta. Aiemmin reaktio ei missään tapauksessa ole kestänyt näin pitkään ja kortisoni on auttanut selkeästi nopeammin. Google löysi että pään turvotusta aiheuttaa koirilla mm. aivokasvain, mutta no joo... 😄 Kyllä se alkoi silmänympäryksistä selkeästi. Mutta jos hänellä on aivokasvain niin sille nyt ei anyway tehdä yhtään mitään.

Apuhoitaja

Tartteeko olla huolissaan?

Laskemaan päin

Seuraava aamu

Yhtä mysteeriksi taisi jäädä mikä häntä pisti. Loppukesästä on kai ainakin niitä polttiaisia, jos hän on allerginen sellaisille? Anoppi ehdotti että jos se nielaisi ampparin ja se pisti suuhun, mutta olisin mä varmaan huomannut ampparin sisällä ja vanha sokea koira ei, saati saanut sellaista kiinni. Lisäksi se on hyvin kipuherkkä ja olisin kuullut kiljumisesta jos sitä olisi ampiainen pistänyt. Ja edelleen se alkoi silmistä eikä suusta, niin uskon enemmän että joku vain söi sitä silmien ympäriltä. Tuossa viimeisessä kuvassakin näkyy että vasen silmänympärys punoittaa edelleen.

Nosepäivä ja 2lk KEK

Ilmoitin Lakin Jyväskylään Popdogin kakkosen kokeeseen, joka oli iltapäivällä. Paikan saatuani huomasin että aamun ykkösen kokeeseen kaivattiin vielä talkoolaisia, ja sen kummemmin miettimättä ilmoitin että miehän voin samalla ajamisella tulla myös talkoisiin. Kakkosen koe alkoi 15.30 ja ykkösen talkoilijat piti olla paikalla 8.30, mikä tiesi lähtöä 6.45 ja herätystä 5.15, niin hetken kyllä mietin taas että kaikkeen sitä pitää tunkea ja onko tässä mitään järkeä.. oisin muuten voinut lähteä vasta yhdeltä ajamaan. Mutta kaikilla seuroilla taitaa olla sama ongelma, ettei niitä talkoolaisia liikaa ole, ja oon kuitenkin jäsen ja pääsin etusijalla kokeeseen niin minusta tämä oli vain reilu uhrautuminen joskus tehdäkin jotain. Mäkin inhoan niitä jotka liittyy jäseneksi vain siksi että saa etusijapaikat, eikä koskaan aiokaan osallistua mihinkään järjestelyihin. Se on aika luihua, kun kaikki tietää ettei ne kokeet itse itseään järjestä ja pidä.

Peukalon talkoopäivä

Ykkösen kokeesta jäi taas mieleen kaksi juttua: ensinnäkin ihmiset säätää lähdössä ihan hirveästi, vatkaa liinan kanssa, istuttaa koiraa, rapsuttaa sitä jopa kymmeniä sekunteja, jotkut jopa pussailee sen naamaa ja koira näyttää siltä että hyi helvetti. Suurin osa koirista näytti siltä että ne olisi jo valmiita aloittamaan mutta ohjaaja vaan säätää jotain omaa showtaan - miksi?! Ymmärrän että ihmisillä voi olla joku rutiini ja koiraa on ehkä joskus tarttenut vaatia keskittymään tms istuttamalla sitä hetki, mutta nosessa kaikkien kyllä kannattaisi videoita omia lähtöjäänkin ja miettiä että tartteeko se koira enää oikeasti niitä kaikkia kuvioita. Osa myös ehkä menee jännityksen piikkiin eikä tiedosteta miten kauan siinä vatkataan.

Toinen liittyi koirien pienien eleiden lukemiseen ja huomaamiseen ja tahattomaan estämiseen. Varsinkin ajoneuvoilla sitä tapahtui paljon; ohjaaja oli päättänyt kummasta autosta aloittaa, ja koira ehkä olisi ollut menossa toiselle, jossa haju oli, mutta jos ohjaaja yhtään käveli koiran eteen tms niin se siitä. Koirat on todella herkkiä ihmisen elekielelle ja harva niistä vastustaa ohjaajaa, vaan taipuu sitten sinne mihin ohjaaja vie. Jos kävelee ihan oman koiran vierellä, niin kuin kaikki tekee, ei sitä pientä niiausta tai nopeuden muutosta tai jotain vaan näe. Kauempaa näkee. Koirille myös helposti tulee sellainen ajatus että okei tonne ei sitten saa mennä, jos ohjaaja on kerran tahattomasti estänyt menemästä hajua kohti! Kannattaisi opettaa se koira irtoamaan edelle, jolloin se selvemmin saisi valita itse mistä aloittaa. Tätä tapahtui kyllä myös siellä ajoneuvojen välissä; koira meinasi vaihtaa toiseen mutta ohjaaja pyörähti edessä niin että koira totesi että no ei sitten mennä.

Enkä tarkoita haukkua ketään tai etten itsekin varmaan tekisi noita molempia! Nimenomaan omaa toimintaa on vaikeaa tiedostaa, mutta se on tosi hyvä kun huomaa ensin toisten tekevän sellaisia asioita, niin osaa helpommin itsekin kiinnittää omassa toiminnassaan niihin huomiota. Päätin että mä teen tänään tosi sujuvat lähdöt ja ulkona en vatkannut lähtöviivalla yhtään vaan samalla vauhdilla kävelin suoraan aloittamaan. Sisällä oli pakko pysähtyä mutta annoin koiran mennä siitä heti.

Nosessa nämä tehtävät, missä pääsee näkemään kaikki suoritukset, on aina tosi antoisia. Kannattaa mennä talkoisiin jos laji yhtään kiinnostaa. Koirakoiden välissä ehtii aina myös kysyä tuomarilta jos jokin mietityttää, tai kommentoida suoritusta, ja saa hänen näkemyksensä. Kaikki nosetuomarit on ihan sikakivoja.

Epäilytti miten Lakki malttaa nukkua koepaikalla ja olisiko se ihan puhki kun oma vuoro tulisi, mutta aamupäivä oli onneksi pilvinen ja viileä ja pystyin pitämään takakontin kiinni. Koirat kyttää ja vahtii paljon vähemmän kun vain ikkunat on auki. Ihan rauhassa Lakki siis odotti, ykkösen koe oli nopeasti ohi ja väliin jäi kolme tuntia aikaa. Käytiin M:n kanssa lenkillä ja syötiin ja odotettiin. Pajun kanssa oli etukäteen ajatus käydä tekemässä ykkösen koealueet kokeen jälkeen, ja multa vielä erikseen kysyttiin menenkö vai kerätäänkö pois, mutta en yhtään jaksanut keskittyä niin en mennyt. Jos voisi vaan mennä ja tehdä mutta Paju on vielä niin kesken että sille pitäisi miettiä järkeviä treenejä, ja jos tuntuu ettei jaksa, niin mieluummin ei tee sitten mitään. Olisihan se voinut vaikka ruveta kuseskelemaan tai halvaantua ja sitten siitä tulisi vain paska treeni. Oli muutenkin vähän sellainen olo etten jaksa enää tehdä mitään ja voisko ajaa vaan kotiin... Tavallaan se oli tosi hyvä koska en myöskään jännittänyt Lakin vuoroa.

Leikkipuiston lapset: "VIISI koiraa?? Miksi teillä on niin paljon koiria?!" Sanoin että mulla on kaksi ja tolla kolme niin eihän se nyt kovin paljoa ole :D Jätin sanomatta että mulla on kotona vielä yksi ja tolla niitä on perheessä yhteensä seitsemän...!

Iltapäiväksi pilvet sitten valitettavasti väistyi ja helle tuli, auto näytti +25... elokuun vikana viikonloppuna?! Oltiin ekan ryhmän nro 5 ja aloitettiin ulkoa ja ajoneuvoilta. Kokeessa oli siis kaksi tuomaria ja se pyöri kahdella pisteellä yhtä aikaa, mikä on tosi sujuvaa. Auton sai onneksi ihan hyvin aina kikkailtua varjoon, mutta oli sielläkin silti melko lämmin.

Lakki oli oikein kivan tuntuinen kun otin sen autosta. Hitto että hän on kyllä kehittynyt ympäristöopissa 💙 Ei näkynyt siis missään että hän on yhden työpäivän verran nukkunut koepaikan hälinässä, emmekä ole tulleet suoraan kotoa. Lämppähajuilla käytyämme hän piteli lelua ja heitti kuperkeikkaa kun istuin nurtsilla.

Lakin nosevälineet: vettä, hihna, liina ja pallo. Ei oo paljoa palkkapurkkeja taskuista tursuamassa.

Ulkoetsintä, kaksi piiloa, aikaa 4min. Pelkkää seinää ja hiekkasäiliö ym, seinää oli ehkä ööööö... 20m? Tähän olin oikein tyytyväinen, lähtö oli keskellä ja mentiin eka oikealle päin, jossa hiekkasäiliön kannessa ilmaisu, aika pitkään tarkensi sitä, en tiedä oliko se vähän syvemmällä tms. Sitten palattiin seinää takaisin, koira etsi matalia. Mentiin koko seinä vasempaan rajaan asti ja sieltä lähdettiin palaamaan niin että nostatin sitä ylös, siellä oli siis kaiken maailman ikkunalautaa, tuuletusräppänää, ovia saranoineen ja lukkoineen ym ihan joka kohdassa. Otti korkean jostain ritilästä mihin ei edes ihan yltänyt, ja olin niin kovasti ohjannut että pelkäsin että painostin sen "ilmaisemaan" (ilmaisee korkeat vaan tavoittelemalla ja mulkaisemalla minua) ja kysyin vissiin kahdesti että ooksää varma tästä. Palkkasin karvanarupallolla ja koira leikki kivasti. Leikkiessämme tajusin että vittu että on kuuma ja että sehän läähättää ihan sekona. Seinä oli vielä ollut osin varjossa mutta sitten ajoneuvot suoraan auringossa, ja mietin ekaa kertaa että olisinpa älynnyt ottaa vettä mukaan että saisi edes juotettua sitä tässä...

Ajoneuvot 3kpl, kaksi piiloa, aikaa 3min. Lakki oli alusta asti jo aika nuupea ja sain kannustaa että jaksaa jaksaa. Eka löytyi aika pitkään kierrettyämme ja sitten oltiin käyty kaikki pinnat läpi eikä mitään. Se on aina inhottava tunne kun tietää että ollaan ohitettu joku, eikä tiedä yhtään mihin päin menisi uudelleen pyörimään. Ihan alussa oli reagoinut yhteen autoon mutta ei siinä mitään ollut, tarkastettiin se kohta jo silloin. Tiedostin ettei se haistele kunnolla vaan huohottaa vaikka kulki aika nätisti ajoneuvoja pitkin. Aika loppui, ja toka piilo jäi sellaiseen kohtaan missä ei mitään havaintoa mitä koira teki kun se ei noussut.

Siirryttiin toiseen kohteeseen. Auton sai onneksi taas aika hyvin varjoon, aurinko pilkotti vain puiden takaa. Olisi tehnyt mieli viedä Lakki läheiseen ojaan uimaan, mutta nosessa alueisiin vaikuttaminen on virhe, enkä tiedä kuinka monta miinusta siitä tulee jos märkä koira ravistelee oikein kunnolla mutaisen ojan kurat pitkin poikin. Kastelin sen mahan alustaa sitten vähän pullosta, ja juotin kunnolla. Onneksi se kerkesi ihan hyvin palautua ja huohotus loppui.

Sisäetsintä kaksi erillistä huonetta, kaksi piiloa, aikaa 4min 45s. Ihanan iso alue ja kerrankin pääsisi kunnolla etsimään! En tykkää sellaisista niinkuin se ulkoalue esim oli, enkä rakentamalla rakennetuista alueista, mihin on siis vaan laitettu jotain tuoleja tms sälää. Sisällä oli vaan ihan turkasen kuuma ja huono ilma kanssa 🥵 Sisällä eka etsintä meni kuitenkin hyvin. Paljon oli katsottavaa ja vähän se vaati normaalia enemmän ohjausta eli oli pikkuisen nuupea eikä normaali irtoava itsensä, mutta hienot löydöt teki. Paperiin on kirjoitettukin "upea etsintä!". Aikaa meillä meni 3:48.

Nyt mulla oli vettä ja yritin juottaa, makkaran kanssa otti suullisen mutta oli taas tosi nuupean tuntuinen ja huohotti melko raskaasti. Laatikoita oli 37kpl, kaksi piiloa, aikaa 3min. Oli sekä pahvilaatikoita, laukkuja että läpinäkyviä karkkipurkkeja. Sanoin että eihän se tollasessa voi olla koska ohjaaja näkee jos siellä on siirrännäinen, mutta M sanoi että kaikissa niissä on ja vain jossain on hajua kanssa, jos on. Ehkä mun kannattaisi lukea ne säännöt koska joka kokeessa tulee nyt taas jotain mistä en tiennyt että sellaistakin voi olla, ja ehkä sille koiralle kannattaisi treeneissäkin esitellä tuollaisia... no viimeeksi se veti nopeimman ajan ja nämä me osataan ja näytetään nytkin mistä kana pissii, ajattelin vielä alueisiin tutustumisessa.

Oikeasti sitten valitettavasti näki ettei se ollut lainkaan oma itsensä ja paljolti taas käveli pää näennäisen alhaalla kuitenkaan haistelematta mitään. Se näytti niin huonolta että kävi ihan mielessä pitäiskö keskeyttää ja kysyä että onko sulla Lakki kovinkin paha olo ja voitaisko me mennä vaikka kylmään suihkuun. Lopulta se rojahti yhden litteän kassin päälle, mikä näytti enemmän siltä että se yritti tarjota taukomattokäytöstä ja siten ilmoittaa että haluaa tauon, kuin miltään ilmaisulta. Koska me ei oltu tuloksessa kiinni ja munkin teki eniten mieli päästä sieltä vaan ulos, ilmoitin löydön, joka tietenkin oli väärin. Oikea olisi ollut viereinen ja tähän oli muutkin tehneet valeita. Toinen jäi alkuun, ei oltu haisteltu sitä lähtiessämme ja nytkin ohjattuna Lakki ensin ei reagoinut, mutta toiselta puolelta kuljettuna sai hajun. Pienestä sekin oli kiinni, ja varsinkin kun koira läähättää niin se ilma ei vaan mene oikeaan paikkaan niin kuin haistellessa menee.

Palaamme asiaan viileämmällä säällä. Emme ole helteen kestäviä kumpikaan enkä olisi edes tullut jos olisi käynyt mielessäkään että voi olla vielä näin kuuma. Kuuman sieto on toki treenattava asia sekin mutta ei nyt ekana mielessä nuoren kokemattoman koiran kanssa. Lakin kanssa on aina myös se ongelma että se palkkautuu eniten siitä tekemisestä ja sitten kun sillä on fyysisesti paha olo, se lakkaa palkkautumasta. Se kun ei varsinaisesti tee mitään palloa tai ruokaa saadakseen.

Sisäalueet tuomaroinut tuomari sanoi palkintojen jaossa olevansa pahoillaan että siitä tuli niin hirveä pätsi. Ilmeisen paljon laatikoilla siis tapahtui sitä, että koirat ei vaan olleet jaksaneet tehdä mitään järkevää, ja siihen kosahti tulokset viimeistään kun siellä vaan läähätettiin eikä pystytty nuuhkimaan. Hän sanoi, että jos olisi tiennyt miten se aurinko lämmittää sen rakennuksen, olisi ehdottomasti tehty erilliset kierrokset eli sisä erikseen ja toisella kierroksella laatikot, niin kaikki olisi saaneet väliin tauon. No, tämä on tällaista. Viimeeksi siinä ykkösen kokeessa, jossa olin vkt, tuli seitsemän nollaa. Nose on olosuhdelaji.

Lakille siis sen toisesta kakkosen kokeesta 62p, sij 4./15.! Sinänsä tosi hieno suoritus enkä ole lainkaan pettynyt; sehän löysi kaikki ne vaikeat ja ihan perus ajoneuvot ja laatikot jäi, pitkälti olosuhteiden syystä, uskon minä. 🤗 Ykkönen sai 75p ja kolmanneksi tulleella oli myös 62, mutta ei virheitä kuten meillä. En oo koskaan ollut 62 pisteeseen näin tyytyväinen. Lakki oli myös ulkoetsinnän toinen ja sisäetsinnän kolmas.

Irtopää parka

Töppösen kakkosen kokeista jäi aina sellainen olo, että hitto miten paskoja me ollaan ja kadutti miksi annoin sen tehdä sitä tai en vaatinut sitä tekemään tätä. Yleensä se liittyi siihen että juoksi aivan liikaa. Muutenkin nosessa sellaiset kokeet, joista ei tule satasta, jää yleensä mieleen niin että opinpahan taas jotakin. Tästä ei jäänyt; jälkeen päin en tekisi mitään toisin, eikä jäänyt yhtään paha mieli mistään mun tai koiran tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Hitto sehän löysi ne kaikki kinkkisemmät piilot ulko- ja sisäalueilta ja ne "perusjutut" oli tänään sään takia liian vaikeat. Se ei ole mikään oikea ongelma, sen korjaa sää kun koira jaksaa taas työskennellä.

Lopuksi vein Pajunkin vielä kuitenkin katsomaan laatikoita mutta olisi pitänyt muistaa että koko päivän autossa maannut russeli ei ole valmis tekemään mitään järkevää... se oli ihan omissa tiloissan eli sekosi kaikista ihmisistä ja ihanasta isosta tilasta ja teki kaikkea muuta paitsi yritti etsiä yhtään mitään. Aikansa suti hihnan päässä menemään ja vippasi minkä kerkisi ja toin sen sitten vaan pois, kun ei reagoinut hajuihin, vaikka ihan päältä sen ohjasin menemään. Töppöinen odotti kotona.

Lisäys vielä myöhemmin kun tulokset tuli:

Ulkoetsinnän löysi vain neljä koiraa

Ja sisäetsinnän löysi vain kolme, joista yksi on se Lakki 💖 Mieletöntä!

Saariretki

 Kuvat talteen. "Tämän kesän paras retki" 🌞

Lakin MH

Pajun kasvattaja kertoi jo kauan sitten keväällä ennakkotietona, että järjestää hänen toisen rotunsa rotuyhdistykselle MH-luonnekuvauksen täällä meidän nurkilla. Pajulla ei ikä riittänyt vielä, mutta kiinnostuin mahiksesta Lakkia ajatellen. Lopulta sinne jäikin heidän rodultaan tilaa myös muille ja Lakki sai paikan. Hieman kyllä hirvitti maksaa reilu sata euroa luonnetestistä. Kun oon viimeeksi itse maksanut sellaisen eli töppöisen aikana, ne taisi maksaa jotain 40e... mutta nyt tai ei koskaan, ja eihän ne hinnat alaskaan enää tule, niin sen se maksaa jos sellaiseen haluaa mennä. MH taitaa olla vielä kalliimpi kuin LTE johon kaiketi saattaa päästää pari kolme kymppiä edullisemmin.

Varmistin etukäteen kuitenkin että sirun luku ei ole osa arvosteltavaa testiä. Järjestäjä yrittää lukea sen mutta jos koira väistää niin ohjaaja ohjeistetaan tekemään se itse. Eli ei jäisi ainakaan siitä kiinni, eikä tartte alkaa pakottaa koiraa. Muuten en olisi mennyt kun ei tiedä yhtään miten se käyttäytyy enkä halua tällaisen höpöhöpön takia pakottaa. Säästän pakottamiset siis lääkäriin.

Sieni on käynyt aikoinaan (sijoittajansa maksamana) MH:ssa, ja sen lisäksi googlasin muiden juttuja jotta muistin aika hyvin mitä siellä tehdään ja miten kuvaus etenee. Etukäteen arvelin että Lakki väistää käsittelyä ainakin sen kestäessä jos aluksi tervehtiikin ja antaa koskea, leikkii, ei lähde vieheen perään mutta etäleikkiin hakutaustansa takia kyllä, kuormittuu enemmän räminästä kuin haalarista ja että ampuminen ei ole ongelma mutta kaiken jälkeen saattaa kyllä jotenkin reagoida, kääntyä katsomaan tms. Uskoin että väistää myös haalaria melko voimakkaasti mutta palautuu siitä nopeasti. Ääniä se ei varsinaisesti pelkää mutta kompostikehikoita kyllä ja räminälaite voisi olla paha rasti sille. Ehkä mun pitäisi vihdoin ostaa oikeita portteja koska mun kaikki pennut oppii pelkäämään kaatuvia kompostikehikoita ja sitä räminää mikä siitä lähtee... en nyt siis kuvitellut että testi keskeytetään mutta arvelin että saan sitä aika paljon houkutella ennen kuin se tulee katsomaan laitetta. Aaveilla uskoin näkeväni vähän kaikkea niskavillojen nostosta ja kumeasta murinasta hämmentyneeseen kiinnostukseen, ja mitäs siellä vielä olikaan... 3min passiivisuus olisi vaikeaa ja koira varmaan välillä vinkuu ja hyppii mua päin ja ehkä kaivaa montun joutessaan. Kuvittelin ja toivoin että kokonaisuutena koira ottaa sen kaiken kuitenkin hauskana huvipuistona eikä kauhujen aamuna.

Oltiin vuorossa sunnuntain ekana koirakkona, ja jos aluksi ärsytti että saa herätä vapaapäivänä kuudelta, lopulta olin vain oikein tyytyväinen. Helteet jatkuu edelleen ja ainakin kahdeksalta aamulla olisi vielä siedettävä sää eikä tartteisi miettiä pyörtyykö koira (tai minä). Testi pidettiin Kyyrönkaidassa, jossa meillä on ollut useampi nosekoe ja aikoinaan yksi noseleirikin. Lakki ei kyllä leirin aikaan ollut vielä syntynytkään. Arvelin kuitenkin että Lakki luulee olevansa menossa etsimään eukaa vaikka tekisin itse mitä, ja yhtäkkiä alkaakin aaveet hyppiä naamalle. Toivottavasti se ei traumatisoidu ja ensi kerralla nosessa odota aaveita. 😬

***

Homma alkoi sirun luvulla, ja Lakki meni itse ihmisen (eri kuin tuleva testinohjaaja) luokse. Hän oli kyykyssä ja Lakki haisteli häntä ja antoi koskea kaulaan, hän ensin silitti vaan kädellä ilman lukijaa. Sitten hän tosi nätisti toi varovasti sirun lukijan lähemmäs koiran tasolta, ei päältä päin, ja Lakki antoi hänen hääriä. Seisoin itse hihnan mitan päässä tarkoituksella enkä pidellyt koiraa tai käskenyt sitä tekemään mitään, että se saa itse valita. Hän ehti skannata molemmilta puolilta mutta koira aina pikkasen väisti tai kääntyi eikä lukija osunut sirun kohdalle. Lopulta koira poistui pari askelta niin tuomarit huusi kauempaa että ohjaaja lukee itse. Se oli ihan keskellä niskaa ja piippasi heti kun itse sörkin.

Sitten mentiin alas missä kierrettiin meidän huikea yleisö (Pajun kasvattaja järjestäjän roolissa ja hänen mies joka kuvasi mulle, valitettavasti videot on vaan vähän kaukaa mutta yleisö seisoo siellä mihin käsketään eikä sille voi mitään), ja mentiin sen jälkeen testinjohtajan luokse. Lakki meni haistelemaan häntä kun puhuttiin ja käteltiin (etänä, koronan takia ei ihan kosketa). Testinjohtajan ottaessa hihnan koira lähti ihan hyvin hänen mukaansa, tosin vähän se oli minun silmään että wooot mikä juttu. Käsittelyssä hän otti hihnasta kiinni läheltä koiraa ja kumartui aika päällekäyvästi koiran puoleen, Lakki antoi vähän aikaa silittää etuosaa mutta oli sen näköinen ettei ole kivaa, ja kun hän yritti edetä pidemmälle selkää pitkin, koira peruutti ja sanoi hyvin pienesti "mrrr". Tuomarit ei sitä kuulleet sinne missä olivat mutta testinjohtaja huikkasi että murisi, jolloin käsittely lopetetaan siihen. Hän päästi hihnasta irti ja Lakki tuli mun luokse rauhassa seisoskelemaan.

video

1A KONTAKTI Tervehtiminen: 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1B KONTAKTI Yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, muttei kiinnostunut testinjohtajasta
1C KONTAKTI Käsittely: 1A Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra / Ei päästä käsittelemään

Tähän tulee kuulemma aina ykkönen vaikka koira antoi aluksi koskea, jos se myöhemmin murisee.

Sitten oli vuorossa leikki kovalla letkulla. Sitä heitellään ensin testinjohtajalta ohjaajalle ja sitten to. heittää sen maahan. Lakki oli vähän hämillään mutta kuitenkin mukana. Lelun pätkähdettyä maahan se haisteli ja nosti sitä vähän. Toisella kierroksella enemmän mukana ja toi lelun mulle. Sitten to otti lelun ja alkoi hillua sen kanssa, Lakki ensin meinasi mennä leikkimään mutta sitten koiralla meni kuppi nurin täysin, ja se lähinnä pyöri hänen ympärillään ja karjui hänelle sellaista sekaviettistä mölinää :D Kiinnosti siis mutta jännitti outo leikki ja ehkä tässä purkautui kaikki se kuorma tähän mennessä, kun häntä oli yritetty väkisin koskea ym. Mua olisi naurattanut mutta itse pitäisi olla hiljaa ja antamatta koiralle mitään signaaleja.


2A LEIKKI 1 Leikkihalu: 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
2B LEIKKI 1 Tarttuminen: 3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla
2C LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu: 1 ei tartu

Seuraavana oli vuorossa takaa-ajo eli maahan pingotettu karvamatoviehe. Minusta koira ei edes nähnyt sitä ruohon seasta, se katsoi aluksi hetken eteensä kunnes käänsi pään muualle, mutta tuomarit väitti että kyllä se huomasi sen. Toisella kierroksella se ei edes lähtöpaikalle mennessä katsonut sinne eteensä vaan tuijotti koko ajan rantaan päin. Eli ei liikahtanut askeltakaan kun päästin irti ja olisi saanut, ei ollut edes yhtään jännittynyt että vau mikä tuolla menee vaan seisoi ihan rauhallisena. Mikä minusta tuntui myös siltä ettei se huomannut koko ärsykettä. No samapa se, epäilinhän ettei se lähtisi silti vaikka olisi edes vähän sähköistynyt, arjessa on kuitenkin niin paljon keskusteltu siitä että minkään perään ei mennä, ja tässä ei saa antaa mitään käskyjä.

video1
video 2

3A TAKAA-AJO 1. KERTA: ei aloita
3B TARTTUMINEN 1. KERTA: ei tartu
3C TAKAA-AJO 2.KERTA: ei aloita
3D TARTTUMINEN 2. KERTA: ei tartu

Sitten oli se kolmen minuutin tylsyys missä ohjaajan piti tuijottaa puiden latvoihin ja yrittää olla nauramatta - sehän on melko hölmö tilanne. Oltiin nurkassa missä mun selän takana molemmin puolin oli heinikkoa ja kuvittelin että se menee sinne kuseskelemaan, kuseminen oli moneen otteeseen jo ollut mielessä. Se lähinnä makasikin mun jaloissa! Itse kuulin muutaman kerran vienon "piii?" mutta tuomareille asti se ei ollut kuulunut. Tämä oli eka suuri yllätys, sillähän on esim. nosessa ollut tosi vaikeaa se odottelu ennen omaa vuoroa, enkä ikinä olisi uskonut että se vaan käy siihen pötkölleen.

video

4 AKTIVITEETTITASO: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

Sitten etäleikki. Tässä vaiheessa parkkikselta lähti majoitustiloissa olleita marjastajia ja meidän piti hetki odotella talon takana, että he poistuvat häiritsemästä. Testinjohtajan kanssa käytiin pieni kävely ja sata koiven nostoa ja sitten istuttiin nurtsilla. Hänkin meni kyykkyyn ja koira kävi sitten tässä vaiheessa nujuamassa hänen sylissä! Hän huikkasi tuomareillekin kun saatiin lupa aloittaa seuraava osio, että pussailimme äsken talon takana. Harmi kun se ei tullut videolla. Mutta tällainen se ihan just on; kymmenen minuuttia aiemmin murisee kun ihminen yrittää väkisin silittää ja sitten hetken päästä menee itse heittämään kuperkeikkaa vieraan syliin, ja kerjää maharapsuja.

Etäleikkijän aloittaessa oikealta parkkikselta kuului sitten kuitenkin välillä ääniä (ovien pauketta ja puhetta), ja etäleikkijän esitys meni koiralta vähän ohi ja hävisi muuhun meteliin. Koira kyllä oli enemmän kiinnostunut kaikesta kuin esim vieheellä oli ja selkeästi skarppina tuijotti eteen leikkijää ja oikealla parkkista, mutta ei ollut sen oloinen että lähtisi mihinkään, ei nojannut pantaan mistä sitä pitelin ja kun päästin irti, jäi seisomaan ja tuijottamaan. Kytkettyäni sen mentiin katsomaan leikkijää ja siinä koira oli reipas ja meni edellä, ja totesi että ai tollanen.

video

5A ETÄLEIKKI Kiinnostus: 2 kontrolloi, esiintyy taukoja
5B ETÄLEIKKI Uhka/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
5C ETÄLEIKKI Uteliaisuus: 1 ei saavu avustajan luo
5D ETÄLEIKKI Leikkihalu: 1 ei osoita kiinnostusta
5E ETÄLEIKKI Yhteistyö: 1 ei osoita kiinnostusta

Sitten oli vuorossa haalari. Koiran liina on lyhyellä käden sisällä mytyssä ja koiralle jää niin lyhyt pätkä, että sen on pakko kävellä ohjaajan vasemmalla puolella vierellä. Ohjaaja etenee haalaria kohti ja kun se nousee ylös, tiputetaan kädestä hihna ja pysähdytään katse kohti haalaria. Kyllä sitä pelästyy itsekin vaikka tietää että se nousee :D Lakki väisti mua kohti ja törmäsi mun vasempaan jalkaan, onneksi ei sattunut pahasti. Sen jälkeen kuulin lähinnä läähätystä mun takana, tuntui että se on ihan melkein polvissa kiinni. Pääsin haalarin eteen ennen kuin se tuli mun vasemmalta sivulta haistelemaan sitä, siinä vaiheessa kaikki alkaa kehua ja koiraa saa taputella. Lopuksi kierrettiin kaksi kertaa sen ympäri. Lakki yritti himoita puutarhakalusteita ja hyppäsi mennessään pöydän päälle - ihan kuin hän olisi yrittänyt sanoa että joko sitä eukaa aletaan etsiä kun sitähän täällä varmaan nytkin ollaan tekemässä?

video

6A YLLÄTYS Pelko: 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
6B YLLÄTYS Puolustus/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
6C YLLÄTYS Uteliaisuus: 3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä
6D YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko: 1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyitä
6E YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta

Sitten se räminälaite. Samalla tavalla liina nyrkin sisällä nipussa, koira vasemmalla laitteen puolella, ja kun ääni alkaa kuulua, heitä liina, pysähdy ja käänny kohti laitetta ja jää seisomaan liikkumatta ja hiljaa. Tässä musta tuntui että Lakki kavahti kauemmas enkä tuntenut läähätystä polvitaipeissa, mutta ei kai se sitten kauas kadonnut kun kukaan ei käskenyt että lähdetään etsimään koiraa. Kun minä otin askeleen kohti laitetta, koira peruutti saman verran kauemmas, mutta kun olin laitteen luona kyykyssä ja kutsuin koiraa kerran "Lakki?", se syöksähti mun oikealle puolelle hyvä ettei käden alle kainaloon nuuhkimaan sitä. Selkeästi sitä jännitti paljon enemmän kuin haalarilla. Minusta se sitten alkoi nuuhkia sitäkin niin kuin etsisi eukaa ja meinasi ryömiä laitteen alle, jolloin meidät käskettiin pois sieltä. Laitteen ohi käveltiin kahdesti nytkin. Liinaa piti pitää päästä kiinni että koiralla on se koko matka tilaa liikkua, ja sitten se oli koko ajan sen jaloissa solmussa. Omaa kättä ei saanut pitää koholla vaan sanottiin että ei prinsessatyyliä vaan käsi alas. Tuntui että Lakki vaihtoi puolta koko ajan milloin mun takaa ja milloin edestä ja oli vaikeaa sujuvasti kävellä itse.

video

7A ÄÄNIHERKKYYS Pelko: 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
7B ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus: 2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7C ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko: 3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisen ohituskerran jälkeen
7D ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta

Sitten kysyttiin haluanko että ammutaan, ja sanoin että joo. Nyt Lakki oli mun silmään selkeästi eniten kuormittunut ja liikkui häntä alhaalla vähän sen oloisena, että ei ole enää kiva huvipuisto tällainen. Ei nyt siis mitenkään kauhuissaan mutta kuitenkin selkeästi olemus muuttuneena. Se kyllä joka kerta vastasi mun kehuihin kauhean kivasti ja nujusi katollaan mun jaloissa kun rapsuttelin sitä. Ennen ampumista tuli kuitenkin aaveet, ja kun mut ohjattiin seisomaan pisteeseen niin Lakki oli mun etuvasemmalla ja katsoi minua, eikä ekana edes huomannut kun sen selän takaa aaveet alkoi lipua kohti. Itse piti tuijottaa tiukasti aaveiden keskelle, mutta sivusilmällä näin että se seisoi pitkään siinä aikalailla paikoillaan ja katseli vaan minua. Ensin alkoi kuulua matalaa murinaa joka loppua kohti muuttui myös rähinäksi/haukuksi, mutta ei se kauhean aggrelta kuulostanut, enemmän ehkä sellaiselta viran puolesta hälyyttämiseltä. Jossain vaiheessa se myös siirtyi vähän mun taakse. Kun mentiin katsomaan aavetta, mun kyllä piti mennä edellä ja koira oli vähän matalana mukana mutta se oli silti yllättävän kiinnostunut heistä ja nousi pystyyn kumpaakin vasten. Koiraa alkoi kaikki taas kehua kun se haisteli kummituksen helmaa.

video

8A AAVEET Puolustus/aggressio: 1
8B Aaveet Tarkkaavaisuus: 2
8C Aaveet Pelko: 3
8D Aaveet Uteliaisuus: 3
8E Aaveet Kontatinotto aaveeseen: 4

Aaveet oli siitä selkeästi jotenkin hauskat koska nyt se oli taas ihan häntä tötteröllä ja veti mua hirveällä vauhdilla kun lähdettiin seuraavaan pisteeseen. Sitten olikin jäljellä enää loppuleikki ja ampuminen, samassa paikassa alhaalla kuin aluksi. Heiteltiin ensin taas järjestäjän lelua ja nyt koira hillui mukana ja otti sen heti ja toi mulle. Leikittiin sillä ja ensin tuli kaksi paukkua leikin aikana, Lakki irroitti ja kääntyi katsomaan, mutta jatkoi heti leikkiä. Sitten tuli kaksi paukkua niin että seistiin vaan koira hihnassa, tässä se ekalla säpsähti enemmän ja mulkaisi metsään, toisella ei oikein mitään. Sitten sain kaivaa oman karvalelun taskusta ja leikittiin sillä, Lakki oli aikalailla normaali itsensä. Myös to. kävi kyykkyyn ja leikki koiran kanssa, ja koira vei lelua hänelle ja nujusi taas linkussa hänen sylissä.

video

9A LEIKKI 2 Leikkihalu: 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
9B LEIKKI 2 Tarttuminen: 4 tarttuu heti koko suulla

10 AMPUMINEN: 2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana. Sen jälkeen välinpitämätön

Testin matkalla oli todella monta juomapistettä ja ainakin yksi niin iso saavi että sinne olisi saanut mennä uimaankin. Lakki ei halunnut kertaakaan. Loppupalautetta varten siirryttiin varjoon vähän eri kohtaan ja se kävi makaamaan mun jalkoihin ja oli ihan tosi rauhallisesti ja nätisti siinä. Harmi kun en älynnyt nauhoittaa tätä videolle, mutta yritän muistaa kaiken. Tuomari kysyi ensin tuliko yllätyksiä, ja kerroin että odotin että se leikkii paremmin ja että se 3min passiivisuus oli todella rauhallinen odotuksiin nähden. Sitten hän aloitti että sehän on sinun koirasi ja luottaa sinuun kuin vuoreen, ja että olet selkeästi sen kuu, taivas ja tähdet. Koira on sosiaalinen ihmisiä kohtaan ja kiinnostunut heistä, mutta hyvin omaehtoinen, ja haluaa selkeästi itse määrätä koska saa koskea ja kuinka edetään. Murina on hyvä asia eikä sitä pidä yrittää kitkeä pois, sen toki tiesinkin ja sanoin että olen samaa mieltä. Harmi kun en tässä älynnyt kysyä että olisiko vinkkejä miten sitä sirun lukua treenata! Ekan kierroksen leikkiä hän ei oikein kommentoinut erikseen, siis sitä kun se vaan huusi leikkijälle. Takaa-ajostakaan ei sen enempää puhuttu. Koiraa kyllä saadaan peloteltua testin aikana, mutta ei kauheasti, eli se ei poistu kauas eikä käännä katsetta pois missään vaiheessa. Myöhemmin se kyllä paljolti valitsee olla katsomatta inhottavia asioita ja tuijottaa vaan palvoen minua, että sano sinä mitä tehdään tälle. Se on hieno ominaisuus koirassa ja kertoo hyvää suhteesta, ja että se todella on minun koira ja se luottaa hirveästi minuun. Aggressiota siitä ei missään vaiheessa saada esiin, ne pienet murahdukset käsittelyssä tai mun vieressä löysällä hihnalla aaveille haukahtelu ei riitä täyttämään kriteeriä, vaan koiran pitäisi oikeasti olla paljon "päällekäyvempi" ja "korkeammassa tunnetilassa". Lakki vain murahtaa ja vetäytyy itse pois niin se on pelkkää kommunikointia siltä. Äänet sille on pahempi rasti kuin haalari, ja siinä sen piti pitempään miettiä voiko sitä laitetta lähestyä, mutta heti kun pyysin sitä niin se liikuttavan ihanasti luottaa minuun ja tulee. Kerroin että arvasin sen koska kotona se pelkää kompostikehikoita, mutta sanoin että muuten ei ole ollut mitään ongelmia äänien kanssa. Se sanoi että joskus jos se pelästyy jotain ääntä niin tiedostaa että antaa sen mennä katsomaan sitä ja antaa vähän aikaa sille, niin se kyllä pääsee niistä hyvin yli. Aaveilla sen strategia oli kanssa sulkea ne pois mielestään ja se tuijotteli enemmän muuta, ja sitten lopuksi näkyy taas että se on sosiaalinen ja utelias koira ja menee katsomaan heitä. Lopuksi leikkii selkeästi paremmin kuin aluksi, mikä on todella harvinaista, yleensä tässä näkyy se kokonaiskuormitus mikä testin edetessä lisääntyy ja koirat alkaa olla paineessa. Lakki kyllä kuormittuu kanssa rasteilla mutta se palautuu välissä varsin hyvin, ja lopuksi se ei ole mitenkään sen oloinen että huh onneksi tää päättyy, vaan olisi varmaan vielä jatkanut huvipuistoa. Ampumiseen se reagoi noteeraamalla sen mutta se tuskin on mikään ongelma, ja sanoin että niin mäkin oon ajatellut. Eihän sille ole tottiksessa vielä ajatuksella sitä tehty mutta muuten oon ollut sitä mieltä että ei niissä mitään tule olemaan.

Sitten se oli siinä. Käytiin vielä lirauttamassa tuhannes koivennosto matkalla autolle, laitoin koiran kyytiin ja kävin palauttamassa lainahihnan. Ihan on tutun oloinen koira edelleen, ja kaiken kaikkiaan hyvin itsensä näköisen testin se teki. Aika hyvin olin myös etukäteen osannut arvata miten se toimii, mikä aina ilahduttaa. Ihan täyspäinen elukka tämänkin mukaan.

Se mua jäi ehkä vähän ihmetyttämään että aluksi ei kysytty mitään koiran kotioloista ja taustoista. Luonnetestissä kysytään. Toisaalta MH tehdään aina saman kaavan mukaan siinä missä luonnetestissä kaiketi ärsykkeen voimakkuus vaihtelee sen mukaan miten koira vastaa. Luonnetestissä ainakin mun koirista on aina kysytty millaisessa laumassa ne elää jne, koska vaikuttaahan se hirveästi esim puolustuskäyttäytymiseen jos on pahnanpohjimmainen ja tottunut siihen että isoveli hoitaa. Sienen MH:sta en muista enää yhtään juteltiinko siinä alussa tällaisia vai ei. Ei varmaan sitten.

Kokonaisuutena saisi varmaan olla reippaampi ja toimintakykyisempi eläin, toisaalta se nyt vaan on sielultaan sellainen kiltti poika ja on koko elämänsä tottunut olemaan hirmuvaltiaan jaloissa ja oppimaan passiiviseksi, kun Joku Muu on aina hoitanut kaiken. Joku Muu on aina oikeassa ja parasta vaan katsoa vierestä kun hän toimii :p
Harrastuksissa en ole kokenut että se hyytyisi tai paineistuisi mitenkään helposti, ja arjen kannalta on toki vaan helppoa että se on niin kiltti. Testissä ne tilanteet on tarkoituksella vähän outoja ja kuormittavia, ja siinähän se juuri näkyy että koira ei tee itsenäisesti paljoa mitään vaan tosi paljon odottaa minulta ohjeita ja että menen edellä tilanteisiin.

Ennen luonnetestiä saakoon vielä kasvaa vuoden tai pari, ei ole tämän perusteella kiirettä sinne.

Nosekokeet

Lauantaina oman seuran ykkösen koe, jossa mun piti olla vkt:na. Alkuviikosta vielä viestintää tuomarin ja järjestäjän kanssa ja mietittiin kykenenkö toimimaan vai pitääkö etsiä sijainen. Lopulta se onnistui ihan hyvin, oli väkeä sen verran että sain itse istua pääosin toimistossa.

Paju oli nollakoirana. Se teki kaikki putkeen; sisäetsintä oli jees vaikka vähän katkonaista ja sain pari kertaa kannustaa että etsi vaan. Piilo oli pöytälevyssä korkealla niin että Paju juuri ylsi siihen kun kurotti. Laatikoita oli täydet 25 kolmessa rivissä, käytiin noin 1,5 riviä läpi. Piti ihan kädellä ohjata haistelemaan jokaista laatikkoa, tosi selkeä reaktio ja ilmaisu oikeaan. Lopuksi haisteltiin muutkin että nollakoiran jälkiä olisi tasaisesti joka puolella. Ajoneuvoja oli kaksi ja koira oli tosi läkähdyksissä, oli kauhean raskas ukkosta edeltävä sää, noin +23. Se oli tosi rikkonaista ja se alkoi vähän lässähtää. Lopulta tuomari ohjasi oikeaan suuntaan, ja sitten kun se haisteli siitä niin hieno reaktio ja ilmaisu taas. Ekalla kerralla oli haahuillut juuri sillä kohdalla. Ulkoalueena grillikatos, jossa kanssa muutama kyselyhetki (sen sijaan että koira painelisi menemään itsenäisesti kuten toivoisin). Kierrettiin keskellä ollut tulisija ympäri ja haahuiltiin seinillä ja penkeillä ja otin sitten alkuun palattuamme selkeästi koiran ohjaukseen, ja kun lähdin viemään sitä että katso tuolta niin heti halkopinosta tai korista hieno ilmaisu.

Pajulla on ollut tässä kesällä useita treenejä, joissa se on meinannut ruveta kuseskelemaan kesken kaiken, ja minä nyt vaan en osaa oikein nätisti sanoa että älä, vaan suusta tulee melko napakka rääkäisy. Se pahastuu siitä niin että pakenee autoon eikä mikään lepertely saa sitä enää tulemaan uudelleen. Sille on tehty ainakin yksissä treeneissä ihan vaan ruuan etsintää että olisi saanut sen kivan ilmeen esille, mutta siinäkin se näytti siltä että tämä on ansa ja jos erehdyn syömään niin saan turpaan. Mua ahdistaa ja ärsyttää tämä jo etukäteen ja nyt kannattaisi varmaan pitää ihan kunnon tauko (onhan sitä tässä kaiken tän sairastelun takia jo ollutkin) ja sitten alkaa rakentaa etsintää uudelleen. Pajukin on vaan heitetty etsimään niin että ensin se osasi etsiä tyyliin tuolista kotona ja sitten se on viety isommille alueille. Palaan varmaan ihan täysin ruokaan ja tehdään sillä kunnes koiran asenne ja olemus on taas kohdillaan. Kokeeseen sitä ei nyt kannata tyyliin ennen ensi kesää ilmoittaa. En halua että tuollainen ohjaajalta kysely ja epävarmuus vahvistuu yhtään, Paju on ollut tosi itsenäinen ja iloinen nosettaja ja sellaisena haluan sen jatkossakin. Sillä ei ole muuten ollut mitään murkkusekoilua ja se on ollut todella helppo ja pikkuvanha, niin kävi varmaan taas se klassinen että tein sille liian vaikeita treenejä ja sen ajatukset oli tytöissä tai jossain muualla, niin konfliktihan siitä tulee. Terrieri ei kestä yhtään komentamista, ei, vaikka se olisi täysin aiheesta. Tän kirjoitin silloin faceen:

"Omistajan nolaaminen väkivaltaisena hulluna, osa sataseitsemänsataa. Monta hyvää vinkkiä amatööreille.

Tarina alkoi joitakin viikkoja sitten kun Pajulla jäi vähän asioiden päälle hyppiminen päälle. Yritin nosettaa mutta hän vain hyppi ylös alas bojoing siinä olleelle tuolille. Saatoin vähän sanoa että etsi perkele ja lopeta se kiipeily. No ei etsinyt ei. Halvaantui ja toettuaan pakeni autoon. Kehtaa muija kovistella.

Sitten alkoi tulla kaikkea tosi outoa. Muutaman kerran se on nyt näyttänyt etsivän mutta meinannutkin nostaa koipea. Tänään saatoin taas vähän korottaa ääntä että kuseminen ei muuten ollut sallittujen asioiden listalla. Kyllä halvaantuu. Se osaa melkein niinkuin kaatua selälleen ja näyttää siltä että hakkaa vaan taas henki veke, hakkaa vaan niin käännän toisenkin posken. Sitten ei mikään määrä lepertelyä saa häntä enää etsimään yhtään mitään. Treeni on pilalla. Päivä. Tai loppuviikko. Ei puhu russeli enää mitään, syyttävin silmin vain tuijottaa. Väkivaltainen hullu.

Tänään meinasi alkaa keittää niin että tehtiin sille lopuksi alue jossa oli pelkkää ruokaa. Lähti etsimään, löysi ja sitten taas halvaantui sen näköiseksi että ansa on, jos meinaan syödä jotain tuolta niin varmaan tulee taas tunti turpaan. Oon luullut että mulla on välillä aika korkea ajatuksen lento mutta tällainen teinirusselsson vetää kyllä yli kaikkien asteikoiden.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan HÄN KUSEE mutta lopputuloksena MINÄ itken ja olen kaikkien paikalla olevien silmissä väkivaltainen hullu. Vain russelijutut. Joku normaali koira sanoisi että okei sori en kuse enää, ja jatkaisi hommia. Russeli... vain russeli saa senkin olemaan omistajansa vika.

(Kasvattaja lanseerasi termin väkivaltainen hullu eikä ole tullut naurusta loppua. )"

***

Lauantaina töppöinen täytti 14v. Paskimmat synttärit ikinä, joutua olemaan koko päivä autossa. Tosin jos häneltä kysytään niin sitä hän on koko elämänsä eniten rakastanut. Satoja, satoja kisoja, kokeita, koulutuksia, treenejä, leirejä, ja edelleen hän kiljahtelee riemusta kun pääsee autoon mukaan. Nollakoiraksi hän ei valitettavasti lääkityksen vuoksi päässyt koska ad-säännöt koskee myös nollakoiraa, ja lopuksi en millään enää jaksanut mennä etsityttämään hänellä koealueita. Onneksi oli edes paketti kotona. Mies on ollut reissussa mutta oli puhe että kun hän palaa, tilataan pönelle kebabbi.

Sunnuntaina meillä oli kakkosen koe ja Lakki oli sinne jo aikaa sitten ilmoitettu. Onhan mulla lääkärin todistus millä saa rahat takaisin, ja koe ei ollut täynnä niin ei ollut ketään jonossakaan ja voisi ihan hyvin vasta aamulla päättää, mitä tekee. En minä fyysisesti niin kipeä enää ole, että se estäisi tekemästä mitään, mutta lauantaina olin niin poikki että kotiin joskus 19.30 päästyäni kaaduin suoraan nukkumaan. Sunnuntaiaamulla mahaa vähän koski, ei yhtään huvittanut tehdä mitään ja olisin vaan jäänyt sänkyyn makaamaan. Lakki sen sijaan kantoi mulle leluja ja kieriskeli aarteidensa kanssa niin antaumuksella, että tuli sellainen olo, kuin se yrittäisi sanoa että elämä jatkuu ja nyt liikettä muija. Lopulta sitten pakkasin kamat ja lähdin viime tipassa.

Lakki oli viimeinen koira, nro 15, ja oli outoa olla kokeessa kun ei ollut mitään odotuksia eikä tavotteita eikä jännittänyt yhtään. Yritin nyt sen verran tsempata että mun alakulo ei tarttuisi koiraan. Alueisiin tutustumisessa en oikein miettinyt mitään, yleensä aina katson paikat mihin koira pitää ehkä ohjata ja mulkoilen myös sillä silmällä mihin minä ehkä laittaisin piilon (vaikka ei pitäisi....). Sen painoin kaaliini että ulkona ja ajoneuvoilla yksi haju ja sisällä ja laatikoissa kaksi. Onneksi tuomari muistutti että välissä ei enää saa palkata, koska olisin takuulla vahingossa tehnyt niin! Ei vaan jotenkin päässyt sairaala-ajatuksista noseen ja tuntui että en ole ikinä ollut yhdessäkään kokeessa. Lakki ei ole minusta vielä valmis kakkoseen, se on niin nuori ja kokematon ja sillä on niissä ykkösen kokeissakin ollut outoja ahdistumisia, esim. ajoneuvoilla perässä hiihtävän tuomarin mulkoilua ym.

Sää oli puolipilvinen ja noin +20, kova tuuli oli koko ajan ja puuskissa välillä vielä kovempi. Tuomari sanoi jälkeen päin ajatelleensa että tuuli haittaa, mutta se olikin ollut kerrankin etu; hajut levisi hyvin ja koirat sai ne jo kaukaa, eikä tarkennus ollut mitenkään vaikeaa vaikka olisi voinut. Siksi ulkona tehtävissä etsinnöissä oli melko överiltä tuntuvat ajat (muistaakseni ulko 3min ja ajoneuvot 4min). Muistaakseni myös kaikki koirat löysi ulkoalueen ja vain yhdeltä jäi ajoneuvo.

Ulkoalueella Lakki veti ensin sisälle terassille, vasenta reunaa kaiteen viertä noin puoliväliin, missä se teki äkkikäännöksen ja valui takaisin etureunaan päivänvarjolle. Hieman epävarma hidas ilmaisu niin kysyin ooksää varma, ja oli hän. 22 sekuntia, 3. sija. Tuomari kysyi että onko se juokseva koira joku muu kun tämä on niin hidas, ja sanoin että tälle on pentuna ekana opetettu että mitä vaan paitsi töppösenomaista juoksemista :D

Haju oli päivänvarjon jalassa noin Lakin nenän korkeudella saumassa

Ajoneuvoille ei ollut mitään suunnitelmaa niin kuin ei mihinkään muuallekaan. Lakki halusi lähteä peräkärryn oikeaa puolta ja edettiin siitä punaisen auton etuosaan, jossa ilmaisu rekisterikilven nurkkaan. Mun ajoneuvoetsintä sai taas kehuja kun mun kaikki koirat tekee sen niin hienosti. Musta on outoa että se on jotenkin niin erikoista enkä tajua millä muulla tavalla sitä edes voisi tehdä. 28,1 sekuntia, jaettu kolmas sija toisen kanssa jolla täsmälleen sama aika. Palkkasin lelulla molemmat ulkona tehtävät jutut ja Lakki oli hyvin onnellinen.

Piilo punaisen auton edessä

Tauon jälkeen laatikot. Alueisiin tutustumisessa tuli mieleen että se on ehkä yhden kerran treeneissä nähnyt kasseja ja laukkuja mutta hällä väliä, nyt on myöhäistä itkeä. Laatikot on muutenkin meidän heikoin lenkki koska treenaan niitä tosi vähän, ja silloinkin kun treenaan, hyvin hyvin harvoin jaksan teipata niitä. Ykkösen kokeissa laatikot oli se mikä tuotti eniten ongelmia ja ihan voi peiliin katsoa. Lakki halusi lähteä oikealta toista riviä ja ilmaisi heti ekan tai tokan laatikon alusta. Jatkettiin se rivi loppuun ja käännyttiin sitten vasempaan, ja painoin mieleeni että ihan oikean puolimmainen rivi on katsomatta. Tultiin sieltä hienosti seuraava rivi takaisin alkuun ja sitten mentiin laukuille, ja jonkun täältä alusta se ilmaisi. Mitäs siinä sitten kyselemään ootko varma, mulla ei edelleenkään ollut päässä oikein mitään ajatuksia, marssin vaan perässä ja nostelin kättä ja ilmoitin löytöjä. Oikeinhan se sekin oli. Lakille tästä 38s ja huikea eka sija, seuraavalla oli peräti 1:25! Maksimiaika oli 2:30. Melko veikeää voittaa se osio johon epäilin että tää koe kaatuu. Se ei edes yrittänyt etsiä seinistä mikä on myös ollut ongelma?! Sisällä hän sai lauantaimakkaraa kun pallolla pelaamiseen ei ollut tilaa. Ekan löydön jälkeen sanoin vaan että hyvä jatketaan eikä se korvaansa lotkauttanut välipalkan tulematta jäämiselle. Onhan sitä vähän treenattukin.

Vikalle alueelle mennessä ei vieläkään alkanut jännittää. Ei me mitään satasta täältä olla hakemassa. Sisäetsintä koostui kahdesta tilasta ja aluksi muistutettiin että kakkosluokassa voi olla tyhjiä tiloja, eli hajut voi olla samassa huoneessa molemmat ja toisessa ei mitään. Ekassa kuvassa keskellä teippi lattiassa rajaa alueen (vasemmanpuoleinen) ja tokassa peräseinä ei kuulunut, siihen oli kasattu "muuri". Lakki halusi lähteä ison pöydän oikeaa reunaa ja ilmaisi pöydän päässä olevan pyörätuolin alareunaan, ehkä renkaaseen, en muista enää. Minä yritin jatkaa pöydän kiertämistä ja että etsitään tämä tila loppuun, mutta Lakki punkesi toiseen huoneeseen ja nuohosi vasemmalla olevan auki pingoitetun oven takana ja nousi ovea vasten. Pyöritin sitä vähän muuallekin mutta se aina palasi siihen. Oven takana seinällä oli joku valkoinen laatikko ja sitä vasten kehoitin vielä nousemaan, mutta ei. Sitten se haisteli pistorasiaa joka on ruskean maton ja sinisen lattian sauman kohdalla vasemmalla kuvassa vaikkei oikein erotu. Eihän se nyt siellä voi olla, kun täällä on sähköt, ajattelin, ja rupesin ohjaamaan sitä ylös siitä kohdalta. Mustan seinällä roikkuvan taulun tms se sitten ilmaisi ja uskoin. Siinä vaiheessa kun tuomari kuittasi viimeisen kerran että oikein niin saatoin kyllä parkaista että mitä helvettiä täällä tapahtuu, sehän teki satasen vaikka me vaan tultiin vähän kokeilemaan?!?!?

Menin ulos palkkaamaan ja tuomari tuli vielä kehumaan suoritusta, ja sanoi että kyllä kakkosen kokeessa teoriassa haju voi olla myös pistorasiassa (toki sitten ei varmaan ole ne sähköt päällä). Sanoin että no ei se koira sitä ilmaissut niin oli selvää ettei se siellä ole, ja hän sanoi että se on vaan hyvä että ohjaaja käyttää omaa kokemusta ja alkaa sitten ohjata koiraa etsimään läheltä. Olisi se Lakki ehkä lopulta siihen itse osunut, kun se pyrki ylös monessa kohtaa, mutta näin se menee tiimityönäkin hienosti. Lakille 1.44 ja sillä oltiin jossain puolivälissä, mutta ei mennyt edes tiukille kun aikaa oli 3min.

Kaikki tuntui hirveän helpolta ja vaivattomalta. Ihan erilaiselta kuin töppösen kakkosen kokeet. Lakki on hidas koira, mutta toisaalta se ei tee mitään ylimääräistä ja käytä aikaa näyttävään edestakaisin juoksemiseen. Se on tänä kesänä aikuistunut ihan hirveästi. Se on ollut kolmesti hotellissa ja viis veisaa mistään äänistä, ja nukkuu kuin kotonaan. Meillä on käynyt sille ventovieraita ihmisiä kylässä ja se on ollut ihmeellisen sosiaalinen ja sitten rauhoittunut pyytämättä mun jalkoihin. Se on kasvattanut melkoisen itsehillinnän, ja vaikka sen sisäinen poliisi ei koskaan ole ollut lähellekään töppösen tasolla eikä se ole terävä koira, niin kyllähän se mielellään puuttuisi asioihin. Joku ilta meidän partsilta kuului kun naapurit taas tappeli ja Lakki meni villat koholla ovelle kuuntelemaan. (Nuori töppöinenhän olisi jo karjunut suoraa huutoa). Huikkasin sille vaan että tuu sie pois sieltä ja se palasi sohvan viereen ja kävi unille, eikä enää välittänyt huudosta mitään. Sillä ei yhtään jää kyräily ja tilanteet päälle niin kuin töppöisellä teki ja tekee helposti edelleen. Kokeessa se oli hyvin motivoitunut ja päämäärähakuinen eikä ottanut yhtään pulttia mistään ihmisistä tai koirista. Odottelut oli vähän vaikeita ja niissä se vähän saattaa vinkua. Annoin sen kaivaa lelua mun taskusta niin silloin hän viihtyi paremmin.

Töppösen kanssa oli kakkosissa aina sellainen olo, että aika ei riitä ja kaikki oli kauheaa väkisin vääntöä ja epätoivoista sähläämistä. Lakin kanssa ei ollut yhtään kertaa kiireen tunne, vaikka se on hitaampi liikkumaan niin se otti esim ne laatikot ihan jäätävän hienosti heti kun se kohdalle osui. Lakin ollessa pentu kuvittelin että kakkosia varten sellainen on paljon tehokkaampaa kuin se näyttävä juokseminen, ja nyt tuntuu että olin täysin oikeassa. Varjelin sitä pitkään ettei se opi juoksemaan, ja toki varmasti myös koiran temperamentti ja kaikki vaikuttaa, ei se vain mun ansiota ole. Mutta oon todella tyytyväinen että uskalsin rakentaa sen niin kuin olen rakentanut. Lakki on vasta 2,5v ja järki millainen timantti siitä vielä tulee. <3

Kaikki hajut oli tänään kuulemma laakeria. Se kerrotaan vasta jälkeen päin, ja lämppähajuissa on aina molemmat tarjolla. Eli ohjaaja ei tiedä kumpaa etsitään. Ei sillä mun koirille ole mitään väliä ollutkaan.

Lakille siis lopulta ajoneuvojen sija 1. ja kokonaiskokeen sija 2. Satasia tuli peräti 6kpl ja kaksi koiraa nousi kolmosiin. Kakkosissa satasia ei välttämättä aina tule yhtään, ja kuusi on paljon. Siitä voidaan päätellä että koe oli kyllä suhteessa "helppo". Nose on paljolti myös olosuhdelaji, sää vaikuttaa ihan hirveästi, ja nosessa myös sattuma ja tuuri näyttelee melkoista roolia. Minusta oli esim nyt kivaa olla vikana siksi että ainakin ne laatikot on kunnolla hajustuneet ja kun se syvä haistelu on meille ollut vaikeaa ja tiiviisti teipatut laatikot tuntuneet siltä ettei se vaan saa sieltä mitään hajua, niin nyt hajua olisi maksimimäärä puskenut sieltä. Normaalisti oon mieluummin alkupäässä niin ei ole niin kuumottavaa odotella, mutta siinä on puolensa ja puolensa. Sää voi muuttua missä välissä tahansa ja jotkut taas esim. ei halua olla lopussa siksi että siellä on sitten enemmän toisten koirien hajuja ja mahdollisia valeilmaisuja tehty jne. Lähtöjärjestys arvotaan niin se nyt on aina mikä on, mutta siitä ei silti pääse että riippuen olosuhteista ja yksilöstä ekalla ja vikalla voi olla tosi eriarvoiset lähtökohdat onnistua. Elämä on.

Siirsin Sienen passista klemmarin Lakille, kun en löytänyt mistään uutta. Voi Sieni...

Koelakki. "Joko?" Hän odottaa autossa tosi nätisti, useimmiten rullalla. Tässä pystyssä kun menin rapistelemaan.

Nosekokeissa odottelua riittää. No, missäpä kokeessa ei.

Välillä istuin ulkona. Nosessa on pienet piirit ja tosi paljon tuttuja. Oli kiva jutella sellaisten ihmisten kanssa jotka ei edes tiedä miten mun viime kuukausi on mennyt. Puhuttiin vain nosesta.

Sellainen kokeilu. Vissiin kannatti mennä - ei mikään huono kakkosten korkkaus. Illalla olin kotona aikaisemmin mutta ihan yhtä poikki. Ihanaa, että sai ajatukset irti sairaalajutuista, mutta huomaa että oon vielä toipilas. Illalla kirjoitin tai julkaisin sen umpparitarinan viimeisen osan. Nyt se pitäisi olla siinä. Mun pitäisi keksiä vaan lisää tekemistä jotta ajatukset pysyisi muualla. Kotona maatessa ne alkaa kiertää kehää ja palaa aina johonkin mitä tapahtui tai mitä joku sanoi tai ei sanonut. Oon myös itse lukenut omia juttujani noin miljoona kertaa, sekä niitä hyviä hetkiä, että paljon myös leikkausta edeltäviä juttuja, joista jäi paha mieli. Ehkä se vaan kuuluu mun toipumiseen että pitää vatvoa niitä niin paljon? Jossain vaiheessa ehkä vain kyllästyn ja muisto haalistuu.

Se kesä, jota mulla ei ollut

Ajattelin ensin, että ei tätä tartte julkaista lainkaan. Nyt oon viettänyt lukemattomia öitä sairaalassa saamatta unta ja googlettaen ja toivoen että olisin löytänyt enemmän vastaavia kertomuksia, niin tulin siihen tulokseen ettei mua haittaa. Ei tässä nyt mitään niin kriittistä terveystietoa ole etteikö sitä voisi päin naamaa sanoa kelle tahansa. Kirjoittaminen on ollut tosi terapeuttinen prosessi ja jos edes yksi samassa tilanteessa oleva saa joskus tästä jotain lohtua, niin olen tehnyt jotain hyvää. Tekstit on kirjoitettu heti ekaa kertaa kotiin päästyäni siihen saakka, ja sitten sitä mukaa kun asiat eteni. Myöhemmin en tietenkään enää muistaisi kaikkia päiviä niin tarkkaan, mutta silloin ne oli hyvin selkeinä mun mielessä.

Kuvakaappaukset on instan (julkisia) stooreja ja sain niihinkin niin järjettömän määrän viestejä ihan ventovierailtakin ihmisiltä, ja todella, todella moni seurasi koko tarinaa ja kiitti avoimuudesta ja kommentoi asioita. Se oli todella lohdullista. Sain sieltä myös paljon vastauksia alan ammattilaisilta johonkin mitä mietin, ja ihan vain sitä samaa mitä mulle on monesti ennenkin sanottu; kirjoitan niin hyvin ja koukuttavasti että tarina imaisee mukaansa, eikä sitä pysty eikä halua lopettaa kesken, ja sitten kun se loppuu, toivoisi että se jatkuisi kuitenkin vielä.

Tämä tarina on tosi. Lue se järjestyksessä:

Umppari, osa 1
Umppari, osa 2
Umppari, osa 3
Umppari, osa 4
Umppari, osa 5
Umppari, osa 6
Umppari, osa 7
Umppari, osa 8 
Umppari, osa 9
Umppari, osa 10 (päivittyy edelleen, päivitetty 2.9.)

***

Jos haluat kommentoida, kommentoi tätä julkaisua, noita sivuja ei tarkoituksella pysty. Jos et halua että kommenttiasi julkaistaan, kirjoita se siihen, niin pidän sen omana tietonani. :)

***

Tässä vielä itsellekin talteen suht selkokielinen lääketieteellinen linkki siitä mitä mun mahassa on tehty.

***

Tää juttu on nyt vissiin kanssa levinnyt melko laajalle kuten kävi mäkäräisillekin... ihme ettei ole vielä yhtään toimittajaa kuitenkaan kimpussa kuten silloin. Mietin kyllä etukäteen asiaa monelta kantilta; on mahdollista että joku josta kirjoitan, lukee tätä. En tiedä olisiko se hyvä vai huono asia... en varsinaisesti ajatellut että niin kävisi, mutta eipä täällä ole mitään mitä ei päin naamaakin kehtaisi sanoa. Yrittäkää nyt ainakin muistaa kaikki, että ei ole tarkoitus arvostella ketään, vaan kirjoittaa vaan itsestä ulos kaikki se ahdistus ja suuret tunteet ja käsitellä kaikkea mitä minulle tapahtui. En edes yritä kirjoittaa faktoja ja täsmällisiä kuvauksia mistään, kirjoitan vain miltä minusta tuntui.