Rokotuksilla

Torstaina sitten koitti se päivä, ja vastoin hyviä ajatuksiani en ollut yhtään kertaa harjoitellut pöydällä oloa, kiinni pitelyä tai "pistämistä" (esim. kynällä voi tökkiä niskaa).

Otin pojat mukaan ajelulle, ja perillä taas Lakki alkoi puhkua autosta, mikä oli Hymnistä epäilyttävää. En itse edes nähnyt mitään missään joten en tiedä puhkuuko se nyt muuten vaan. Alkaa metsittyä. Useamman kerran sai komentaa että nyt pää kii. Paju pääsi mukaan ja muutaman minuutin pissatuksella ehdin jo menettää hermoni narujen kanssa. Hymni oli ihan ok heti kun Lakki saatiin hiljennettyä autossa ja kiltisti pissasi kadulle.

Keskiviikkona illalla oltiin naapureiden tytön pennun tai "pennun" (se on reilu 5kk ja melko iso, melkein Lakin kokoinen) kanssa lenkillä. Toi mun yksi kierros on 3,5km ja siinä menee n. 45min. Hymni ei koskaan vielä ole ollut niin kaukana ja arvelin ettei se jaksa kävellä koko matkaa. Tuntui ikävältä jättää pentua työpäivän jälkeen kotiinkaan. Sehän on vain kerran nähnyt Vilin ja silloin kokoero oli liian suuri, ja Hymnillä ei ollut yhtään hauskaa. Kokeiltiin nyt ensin pihalla mitä he tuumaa, ja Hymniä jännitti vain vähän, niin päätin ottaa sen mukaan. Arvelin että isot pitää Vilin kiireisenä niin se ei edes ehti paljoa Hymniä härräämään. Pentu oli aluksi sylissä, ensin mun ja sitten Vilin emännän, ja kun isoilla vähän rauhoittui laitettiin se alas. Meni ihan ok ja kukaan ei tosiaan ollut siitä yhtään kiinnostunut. Pajuakaan ei kiinnostanut kukaan joten se meni edellä ja haisteli omiaan. Lakki sen sijaan sekosi taas aivan täysin ja lähinnä yritti raiskata Viliä. Toivottavasti alkaa olla viimeiset hetket käsillä ja se alkaa kohta haista urokselle, niin kai tämä mania sitten loppuu?

Joka tapauksessa Lakki joutui em. syystä välillä hihnaan jäähylle ja sitten tää touhu näyttikin tältä. Tältä näytti myös klinikalla lopuksi papereita täytettäessä. Tuttu ell nauroi mulle ja siinä sitä yhdessä taas todettiin, että pennut on kamalia. 😝

Klinikalla häntä tosiaan ensin hieman jännitti, mutta mun ja Pajun perässä tuli kyllä omin jaloin sisälle. Paju painoi 7,4kg ja Hymni 4kg. Paju parka oli aivan varma että kun tarpeeksi yrittää, joku kyllä häntä tutkii ja pistää. Otettiin pentu ensin pöydälle ja vähän vaan treenattiin aamupalan kanssa. Hoitaja otti multa purkin ja he koulutti koiraa; lääkäri koski siihen, naksautti ja hoitaja palkkasi. Minä vaan seisoin ja vahdin ettei se tipu pöydältä. Ja toistelin lattialla olevalle Pajulle että et yritä hypätä sieltä tänne. 🫣 Hymni esitti hoitajalle kaikki osaamansa temput eli istu ja maahan ja sai paljon ruokaa. Lopulta sitten jossain vaiheessa pistettiin, ei reagoinut mitenkään, ja sai vetää loput ruuat purkista.

Papereita kirjoittaessa annoin heille possunkorvasuikaleet, nahka nielaisi omansa ennen kuin pentu kerkesi edes aloittaa. 

Pois lähtiessämme kadulla olikin joku välikohtaus. Klinikalle oli jo otettu toisesta ovesta seuraava asiakas, joten en peruuttanut takaisin sisälle vaikka sekin mielessä kävi. Kadulla räyhäsi räkä roiskuen joku terrieri ja karhukoira tms. Kumpikaan ihminen ei saanut koiraansa vedettyä eteenpäin että tilanne olisi lauennut, ja siinä meni varmaan minuutti sitä karjumista kuunnellessa. He oli just siinä portin kohdalla enkä siis päässyt klinikan pihasta mun autolle tai mihinkään muuallekaan eri suuntaan. Harkitsin myös että karjaisen itse niille että menkää nyt helvetissä johonkin siitä, mutta arvelin että se on Hymnistä vielä pelottavampaa, niin en sitten sanonut mitään. Hymni tuhahteli ja pelkäsi, Pajua ei kiinnosta yhtään. Mulla ei tietenkään ollut yhtään namia jäljellä, kun ei käynyt mielessä että 20m matka osoittautuu näin vaikeaksi. Hymni pyrki syliin ja otin sen, mutta sitten se jatkoi rähähtelyä siinä niin laskin sen takaisin alas. Hieno ensimmäinen ventovieden koirien kohtaaminen! 🙄 En jaksa ymmärtää ihmisiä jotka ei muka saa räyhäävää koiraa liikkeelle. Ei ole kenenkään etu antaa sen hurtan roikkua narun päässä karjumassa. Toinen heistä ainakin kuului kieltävän ei, ei, ei, mutta jos ja kun se ei tehoa niin eiköhän parasta ole katkaista se tilanne eli retuuttaa se oma koira äkkiä ohi ja pois siitä.

Ell varoitti että pentu voi olla päivän pari väsynyt rokotuksesta, mutta ei ollut ei...

Paju on tosiaan laihtunut 800g vuoden takaisesta, ja se on aika paljon tuon kokoiselle eläimelle. Omaan taloon muuton jälkeen liikunta on varmasti lisääntynyt pihan myötä, mikä voisi selittää että kulutus on kasvanut. Toisaalta esim tänä talvena ei ole yhtään kertaa kunnolla lumikenkäilty, se varmasti kuluttaa tosi paljon. Koirat syö paljolti pihalle heitettyä nappulaa ja kenenkään annoskoon vahtiminen on vaikeaa. Paju ei näytä laihtuneen, eikä sen muskelitkaan ole minusta mihinkään kadonneet. Sillä on aina nälkä ja se syö aika paljon. Ei varmasti ole mikään ongelma mättää sille vähän enemmän ruokaa, siis epäilemättä se sen syö, mutta jäin nyt silti miettimään mikä on syy laihtumiseen ja tarviiko olla huolissaan. 🤔

***

Lisätäänpä sellainen tieto itselle mahdollista seuraavaa pentua varten, että Hymni melkein 13 viikkoa pääosin öisin ja työpäivisin kakkaa sisälle, joitakin yksittäisiä poikkeuksia on. Pissaa tulee enemmän, mutta ei se enää ihan koko ajan kuse, kuten tullessaan. Pissat osuu aika hyvin paperille mutta ei 100%. En oo löytänyt mun aiemmista blogiteksteistä tarkkaa tietoa koska tämä loppuu 💩 Tai Lakin 5kk postauksessa on maininta että se alkaa olla sisäsiisti ja paperit on lähinnä koristeena olemassa. Pajullahan taas kesti todella pitkään, mut se oli joku pikkukoirajuttu.