Nosework SM

Suomen ensimmäiset noseworkin SM-kilpailut pidettiin viime viikonloppuna Lappeenrannan Raviradalla Nose Work Saimaa ry:n toimesta. Minua pyydettiin vastaavaksi koetoimitsijaksi joskus viime vuoden puolella. Lakilla oli silloin yksi satanen kakkosista. Arvelin, ettei se mitenkään ehdi nousta kolmosiin joten en pääse koiran kanssa mukaan. Suostuin siis, sillä ehdolla että mun ei tartte puhua mikrofoniin 😄 

Sittemmin Lakki sai toisen satasen ja osallistumisoikeus jäi yhden päähän. Kolmosluokan koiran ei ole vielä niin paljoa, että koetta olisi tarvinnut rajata, eli kaikki kenellä oli oikeus kolmosiin, voi ilmoittautua. Lopulta perumisten jälkeen paikalle tuli 36 koirakkoa, joista yksi perui sunnuntain sairastumisen takia. SM-kilpailu oli kaksipäiväinen, ja tittelit jaettiin yhteistuloksen perusteella. Teknisistä syistä kokeet oli kuitenkin eroteltu kahdeksi eri päiväksi ja tulokset tulevat koiranettiinkin niin.

Perjantaina ampaisin töistä kotiin hakemaan koirat ja tavarat ja ajelin raviradalle. Mies oli tietenkin yövuoroissa ja sunnuntaina sillä oli vielä päivällä menoa, missä se olisi muutaman tunnin unilla. Ei siis mitään mahista jättää sille yhtään koiraa kotiin, joten kärräsin koko köörin mukaani. Aamuviideltä oltiin käyty 40min remmilenkillä. Koepaikalla meni johonkin vaille yhdeksään asti ja oli jo pilkkopimeää kun lähdin hotellia etsimään.

Hotelli Rakuuna oli vallan toimiva ja meidän huone tosi lähellä ovea. Saattoi silti muutama ruma sana päästä kun kolmea sekoa koiraa taskulampun valossa pissatin ja naruja yritin selvitellä. Ne tulee kaikki hirveällä ryminällä tuollaisiin paikkoihin, koska täytyyhän siellä olla jotain kivaa.

Lauantaina kello oli soimassa 6.15. Satoi. Vastustin kiusausta jatkaa unia ja hain autosta sadeviitan ja saappaat, ja ei muuta kuin Rakuunamäkeen lenkille. Mikä paikan nimi! 🤩 Oli upseerikerhoa ja kivaa rantareittiä eikä nähty kuin yksi ihminen ilman koiraa.

Koepaikalla menikin sitten yli 12h. Pari kertaa käytin mun koiria 20m päässä autolta nostamassa koipea ja loppuajan he möllötti siellä.

Munkin oli tarkoitus käydä kuvauspisteellä mutta enpäs ehtinyt

Ravintolan nurkalla oli pizza-automaatti, jossa luki että 24/7 ja toimitus 3 minuutissa. Ihmettelin sitä koko eilisen että on aika kova lupaus ja mistä se pizzakuski oikein kaahaisi. Selvitin sitten vähän asiaa ja se pizza tehtäisiin siinä pömpelissä sisällä 😮 Siis automaatti tekee. Tunsin oloni vanhaksi koska en käsitä miten sellainen on mahdollista. Harmi ettei ollut läpinäkyviä seiniä että olisi nähnyt prosessin. Pakko oli nimittäin kokeilla.

Iltapissalla 00:30

He on kyllä niin järkeviä ja 12h autossa nukkumisen jälkeen vaan sujuvasti hotelliin yöunille

Sunnuntaina olin niin kuollut että unohdin kaikki lenkkisuunnitelmat ja hommasin itseni vain kahdeksaksi koepaikalle. Jossain vaiheessa satoi, joten kävin laittamassa auton ikkunat kiinni ja jätin kontin raolleen, että ilma kiertää. Avasin samalla verhot ja ajattelin että heidän on kivempaa olla kun voivat katsella koepaikan tapahtumia.

Parin tunnin päästä kun hain heitä pissalle, Lakki oli silpunnut koko styrox-alustansa. 🙄 Ei sitten vissiin ollut kivaa katsoa vaan alkoi vaan keittää. Siivosin silpun, suljin verhot ja kontin ja avasin ikkunat kun sade loppui, ja loppuajan hän taas makoili rauhassa. Sehän oli pienenä niin kova turhautumaan autossa että sillä ei ollut minkäänlaisia alusia ja se silppusi jopa valjaat päältään, yhdet meni ennen kuin opin riisumaan sen alastiksi. Mitään tällaista ei ole vuosiin ollut mutta ehkä kaksi päivää koepaikalla ilman että oma vuoro tulee koskaan, oli vain liikaa.

Jälkimmäinen päivä vaatii vahvemman lääkityksen

Oon aina vähän ihmetellyt miksi tuomareille ja vkt:lle pitää olla joku muistaminen. Heillehän maksetaan rahassa niin eikö se riitä? Näitä lahjoja on välillä tosi työlästä keksiä ja jonkun talkoolaisen sekin mietintö, ja tavaran hankkiminen, on tehtävä. Kellekään ei vissiin oo jäänyt epäselväksi että toimistorotan hommat vaatii melko paljon kahvia. Sitten kun saat jonkun tällaisen itsellesi räätälöidyn kiitoksen, niin onhan se nyt vaan 🤍 NWS:n porukka on edelleen mun lemppari ja kelleen muulle ei olisi tullut mieleenkään suostua menemään.

Kokeisiin tai tapahtumiin liittyviä asioita en voi kirjoittaa. Mun on edelleen hankalaa olla tällaisessa roolissa missä yksityishenkilönä haluaisin tehdä tai sanoa jotakin mitä kuitenkaan toisessa roolissa en voi. Sanotaan nyt vaan että 36 koiran tulosexcelin kanssa aivohiki oli melkoinen. Meillä pyöri neljä aluetta yhtä aikaa ja lappuja tuli koko ajan joka paikasta. Sunnuntaina puolivälin maissa Excel hetkeksi kadotti kaiken ja silloin ei ollut itkukaan kaukana, mutta onneksi jostain pilvestä löytyi varmuuskopio ja numerot palasi taulukkoon.

Mutta mun paras sm-muisto: Lauantaina laatikot tuomaroi Mari Laasanen ja hän allekirjoitti koekirjoja omalta osaltaan (jokainen tuomari allekirjoittaa sen mitä arvosteli) meidän toimistossa. Jossain vaiheessa hän nosti katseensa, tuijotimme toisiamme tyhjin silmin pöydän yli ja sitten hän sanoi: "mä meinaan koko ajan alkaa kirjoittaa Mari Laatikko". Se kiteytti niin hyvin sen väsymyksen ja kuitenkin sen miten kaikki olivat paikalla rakkaudesta lajiin. Sitten me alettiin olla ihan hysteerisiä kaikki. Hän on nyt minulle ikuisesti Mari Laatikko Laasanen. 🤭

Lakki nurin

Viikko sitten oltiin treenaamassa hyppytekniikkaa, kun ihan "helpolla" sarjalla sattui virhearvio. Koiran oli oletus ottaa kaksi laukkaa, mutta se päätti yrittää tehdä yhdellä, jolloin hyppy jäi tietenkin vajaaksi ja koira rysähti esteeseen. Tilanteesta on video ja sama hidastettuna. Onni on treenikaveri joka tuppaa kuvaamaan kaiken mitä teen, vaikka tämä näyttää niin kauhealta että itkettää katsoa sitä.

Okseri oli tässä vain 55/45cm ja silti voi käydä noin pahan näköisesti; tämän jälkeen pelkään sitä metristä taas niin paljon että en tiedä jos tämä meidän pk-uramme oli tässä... näin nyt toki olisi voinut käydä ihan vaikka tokon tai rallyn hyppytreeneissäkin. Lakki oli käynyt pitkällä metsälenkillä mutta ehtinyt olla sen ja treenien välissä kuitenkin yli tunnin autossa. Onneksi ennen tätä se oli tehnyt jo muita juttuja, myös hyppinyt perussarjaa.

Äksidentin jälkeen koira ei päästänyt pihahdustakaan, eikä ontunut, keventänyt tms mitään raajaa. Palkkasin sen iloisesti ja yritin olla itse cool, ettei minun säikähdys tartu koiraan. Tehtiin sitten vielä yksi toisto ihan jollain 20cm hypyllä, että saatiin viimeiseksi onnistuminen. Lakki tuli halukkaasti alkuun ja suoritti ihan normaalisti eikä siinä näkynyt henkistä tai fyysistä kolhua. Silloin viime talvenahan se kieltäytyi hyppäämästä ja se selvisi että se oli kovin jumissa selästä silloin, joten luotan jonkin verran koiran omaan arvostelukykyyn ja ilmaisuvoimaan.

Kotona annoin sille tulehduskipulääkettä ja kaivoin Sienen vanhan Back on Trackin kevyttakin. Varasin sille tsekkauksen hierojalle (menisin tällaisen jälkeen ennemmin osteopaatille mutta kun ei täällä ole 🙄). En tiedä onko kummastakaan mitään oikeaa apua mutta ei nyt takuulla haittaakaan. En osaa arvioida onko se kipeä; mitään siitä ei päälle päin näy, mutta järki sanoo, että pakkohan sen oli sattua. Jos kuvittelee että itse menisi tuolla tavalla nurin, luulen että pahin lihaskipu ja jomotus voisi tulla vasta viiveellä.

Hierojalle saatiin aika ja hän lohdutti, että onneksi Lakki on niin hyvässä lihaskunnossa, että se takuulla suojasi sitä, olisi voinut käydä pahemminkin. Hän myös oli sitä mieltä että kannattaa antaa jonkinlainen kipulääkekuuri ja suositteli sitä takkiakin käyttämään kun sellainen kerta on. Siispä Lakki on ollut kevyemmällä rasituksella (hihnalenkit, ja jäljellä se kävi mutta esim tottista saati esteitä ei ole tehty) ja viettänyt pyjama-aikaa. Millään tavalla se ei myöhemminkään ole kipua ilmentänyt.

Tänään oli sitten hieronta, ja huojennus suuri kun koirasta ei löytynyt mitään isoa vikaa. Vähän kireyttä lapojen välissä ja toisessa takajalassa, minkä oletettiin johtuvan tästä onnettomuudesta. Vastasi kuitenkin hyvin hoitoon.

Mä oon vähän huono jaksamaan ja viitsimään mitään lämmittelyjä, ja varsinkin jos meinaan tehdä "vähän vaan jotain pientä", saatan ottaa koiran suoraan autosta. Nyt muistan taas lämpän tärkeyden ja panostan siihen. Luojan kiitos taidettiin selvitä vain säikähdyksellä!

Avoimen luokan korkkaus

 

Ilmoitin Lakin jälleen kerran äkkilähtönä rallykokeeseen. Selasin useiden lajien koekalentereita sunnuntaina, vajaa viikko sitten, ja huomasin että tänne mainostettiin olevan tilaa. Ilmoaika oli kyllä Virkun mukaan loppunut mutta kysyin pääseekö vielä, kun kerta tilaa  oli, ja kyllä pääsi. Tämä mun rallyssa Lakin kanssa kisaaminen tuntuu olevan tällaista ei-lainkaan-suunnitelmallista. Loppuvuodelle olisi kaksi oman kylän koetta niin jospa tähtäisi niihin. Mietin nimittäin taas matkalla että kuinka järkevää on polttaa dieseliä 120km/suunta lajissa joka edelleen on mulle vain sivulajin sivulaji... yritin jopa etsiä airbnb mökkiä samalta suunnalta, jos olisi yhdistänyt sellaisen tähän jotta ajaminen ei olisi tuntunut niin turhalta, mutta ei löytynyt. No ei sitten. Ajattelin ensin ottaa vain Lakin, mutta sitten kävi taas sääliksi töppöinen, jolla nykyään on kovin vähän menoja, ja otin senkin mukaan. Pikkusika jäi yksin kotiin, mies kyllä nukkui alakerrassa.

Koe oli puolisen tuntia myöhässä kun paikalle saavuttiin. Lakki oli lähtölistalla toiseksi viimeinen avoimen luokan kahdeksasta koirasta.

Halli oli sama missä Lakki starttasi koeuransa huhtikuussa. Nyt minulla ei ollut häkkiä mukana, ja unohdin suunnittelemani taukomatonkin kotiin. Pakkasin koekirjan ja muut kamat vasta aamulla, mikä osaltaan kertoo siitä, että ei jännittänyt yhtään. Yleensä pakkaan monta päivää aikaisemmin. 😁Onneksi autossa on kaiken maailman vällyjä ja ajattelin  että otan sille  jonkun sieltä, mutta lopulta  päädyin unohtamaan koko jutun.  Osaahan se maata "käy siihen" ilman mattojakin.

Hain koiran sisälle kun viides koira lähti radalle, eli meitä ennen oli pari. Ehkä vähän liian aikaisin kuitenkin, mutta Lakin kanssa kisaaminen on edelleen niin uutta että vaikea tietää miten parhaiten valmistautua. Ei se siis olisi tarvinnut juurikaan aikaa katsella ympärilleen. Siinä se sitten nujusi mun kanssa ja kieri katollaan, eli oli ihan rento, mutta jotenkin kuitenkin samalla sitten vähän löysä.

Lähtö tuntui taas jotenkin vaikealta, mun rutiinit hihnan kanssa pelleilyyn puuttuu ja en tiennyt mitä tekisin. Rallyssa ei yleensä muutenkaan ole tilaa että mahtuisi vaikka juoksemaan muutaman askeleen. Lakki tuntui ihan hyvältä, mutta ainakin pari kertaa se jäi seuruusta ja näytti siltä että tarjoaa jääviä, joita on viime aikoina tosi paljon treenattu. Sitten se vähän pahoitti mielensä kun sen arvaukset ei olleetkaan oikein ja kalastelin sen joka kerta mukaani. Onneksi se vastasi kehuihin taas tosi kivasti ja spiraalissa sain sen pomppimaan niin että ihme ettei tullut kontrollia siitä. Kaiken kaikkiaan jäi taas jotenkin vähän sellainen kaoottinen mielikuva koko minun suorituksestani.

Muutama tuttu tuli onnittelemaan kun vielä palkkasin koiraa, ja ihmettelin vähän että miksiköhän. Ei se mikään satanen ainakaan ollut. Palkkailin aika kauan, ja sitten vein koiran autoon ja takaisin tullessa mulkaisin tulostaulua eteisessä.  94p. Siinäkin joku onnitteli ja mulkaisin sitten uudelleen, niin jumankauta paras (eli vähiten huono) avoimen luokan tulos 😂  Tämähän oli samalla poppareiden seuranmestaruuskoe. Unohdin sanoa etukäteen että mä en halua osallistua mihinkään mestiksiin, kun olen vain ulkojäsen, enkä osallistu toimintaan mitenkään muuten kuin tunkemalla jäsenhinnalla heidän tapahtumiinsa. No en sitten kehdannut enää ruveta siinä vänkäämään, niin mikkeliläisestä Lakista tuli sitten vahingossa jyväskyläläisen Popdog ry:n rallyn avoimen luokan seuranmestari v. 2023!

Jos mahdollista, hän on ehkä vielä vähän vähemmän fotogeeninen yksilö kuin töppöinen!

Oltiin lähdössä pois, niin nosetutut tuli sanomaan, että heillä on tuolla hallin takana toisessa tilassa laatikkoetsintä jos haluan tulla mun koirien kanssa. No oli vielä vähän nameja jäljellä niin mehän mentiin. Lakki kävi ensin ja sitten töppöinenkin  pääsi. 

Paras  Lakin rallykoe ikinä t. paappa

Veikkaan että ov ja tvä on ne kohdat missä koira meinasi jäädä selän taakse ja pyydystin sen mukaani, ja toi 13 oli istu, koira eteen, takaa sivulle, istu, missä se ainakin jälleen kerran, tapansa mukaan, astui mun varpaille.

Mutta Lakille eka AVOHYV ja edelleen jatkamme lähtörutiinien luomista ja miettimistä. Rallyn ideaalivire on kyllä selkeästi matalampi kuin tottiksen, ja sinänsä en tiedä kannattaako sitä tässä lajissa edes yrittää lietsoa koska sitten olen samanlaisessa kusessa kuin töppöisen kanssa, jos meinaan ylempiin luokkiin jatkaa. Mutta ärsyttää silti etten saa niitä lähtöjä toimimaan niin jotain niille pitää tehdä. Onhan se pitkän odotuksen jälkeen tottiksessakin se liikkeelle lähtö ja siihen pitäisi saada joku konsti nostaa vire ylös.

perinteinen kotimatkan kangasniemeläinen

(c) järjestäjä

KEK2

Olin ilmoittanut Lakin Siilinjärvelle nosekokeeseen sunnuntaille. Samaan paikkaan missä Paju sekoili alkukesästä. No Lakki ei sillä tavalla sekoile mutta entä jos tällä paikalla on huono karma...

Viikkoa ennen nosekoetta huomasin, että lauantaille olisi äkkilähtö jälkikokeeseen Suonenjoelle. Metsäjäljen tilanne on tätä nykyä surkea eikä meidän alueella ole vissiin ollut yhtään koetta koko vuonna. Syksyn koekalenteri näyttää myös tosi lohduttomalta. Vapaa koepaikka roikkui koko viikon esillä ja torstaina kysyin onko se edelleen vapaa. On, tervetuloa. No mutkun... Ampumista oltiin tehty kaksi kertaa LTE:n jälkeen ja se näytti kyllä tosi hyvälle, mutta Lakille on vain kerran ammuttu seuruussa ja siitä suoraan palkka. Koe alkaisi maastoilla, ja jos ne menisi niin hyvin kuin vaan voi uskoa niin en mitenkään pystyisi menemään tottikseen jännittämättä. Arvelutti, että jos mun jännitys ja ampuminen yhdessä on sitten liikaa ja koira ahdistuu niistä. Jos ainoa tavoite olisi JK1, riittäisi että selvittäisiin siitä. Mutkun ei ole niin en haluaisi että siihen koetilanteeseen tulee mitään kuormaa siksi että hätäilen. Järjestin jopa arvonnan; mulla oli viisi pientä lappua jossa luki kyllä ja viisi jossa ei, ja pyysin koiraa nostamaan kolme. Kyllä, ei, ei. Otin vielä uusinnan ja Paju tuli säätämään siihen niin että Lakki valitsi kaksi ja pikku assistentti yhden. Ei, kyllä, ei. Sitten sain vielä käskyn laittaa assari arpomaan yksin, mutta tulos ei muuttunut; kyllä, ei, ei. 😆 Ei sitten, selväksi tuli!

Suonenjoki ja Siilinjärvi on kuitenkin vähän niinkuin samalla suunnalla ja katselin majoitusta la-su yöksi, niin ei tartteisi ajella edestakaisin. Löysin ihan potentiaalisen mökin tosi läheltä sunnuntain koetta eikä se ollut kuin jotain 60e. Perjantain työpäivän vatuloin asiaa edelleen, klo 18 oli viimeinen aika ilmoittaa jos tulen. Sain kommentteja puolesta ja vastaan; ei se yhdestä kokeesta rikki mene vaikka tapahtuisi mitä. Tottiksen voi keskeyttää. Mene kun olisi mahis, kun saattaa olla että syksylle ei toista sellaista tule. Jostain syystä myös Sieni oli paljon mun mielessä; sehän oli ilmoitettu koiratanssikisaan ja muistaakseni koekirjettä ei ihan ehtinyt tulla, kun koiraa ei viikkoa ennen koetta enää ollut. Elämässä kukaan ei lupaa että on "sitten joskus", toinen mahdollisuus. Asioita pitäisi tehdä silloin kun voi, eikä siirtää niitä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta se on 3v ja tuleehan noita kokeita ja mikä kiire keskeneräisen koiran kanssa. On epäreilua viedä se kokeeseen ja pyytää asioita joita sille ei ole vielä valmiiksi asti opetettu. Varsinkin Lakin kaltainen kiltti poika, joka haluaisi tehdä oikein ja joka takuulla yrittää parhaansa. Ampuminen seuruussa pitäisi olla varmempi myös palkattomana ja muualla kuin omalla kentällä. Liikkeestä istuminen voisi olla varmempi. Metrinen on vähän kesken, pääosin meno puhdas mutta kapulan kanssa tuppaa pressu tippumaan, eli ponnistusta pitäisi saada pikkuisen lisää. A-esteen jälkeen oon aina palkannut ja vasta ihan tässä joskus otin kerran loppuun asti, ja se jäi mun eteen hölmistyneenä "et oo koskaan kertonut mihin tässä pitää tulla". Kerroin, ja kyllähän se nopeasti oppii, mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin yksi treeni olisi ihan reilua. Paikkista se on kyllä tehnyt mutta tajusin juuri että ei niin että toinen tekee noutoja, ja tällä viikolla oli eka kerta sitä. Oli kyllä tosi lunki, mutta sitäkin pitäisi vähän enemmän treenata ja voi kun saisi eri ohjaajia ja koiria...

Kun perjantaina 15.30 pääsin kotiin ja ajattelin vielä parkkiksella että no helvetti menen, se mun majoitus olikin varattu kun puhelimesta sivun avasin. Menin sisään ja vastassa oli karmea paskan haju. Mies oli tullut vähän aiemmin ja nostanut maton partsille ja pessyt vain lattian. Käytin koirat ulkona ja raahasin maton alakertaan kylppäriin. Kun sain sen pestyä (meidän kylppäri ja iso matto on melkoisen ahdas säätö), totesin että emmä jaksa enää. Tai entä jos silti... mutta ehkä maailma yrittää sanoa että älä, kun mökki ehti mennä...

Lopulta kello tuli kuusi enkä tehnyt mitään. Se siitä siis. Ajon mökille ja tein lauantaina kolmen tunnin sieniretken. Silloin ei harmittanut, eipähän mene 40e koemaksua ja koko päivää. 

Lauantaina illalla tajusin että nosekokeen ylituomarina on Miira Hellsten. Se oli jotenkin mennyt multa ohi. Mun, ja muutaman treenikaverin, yksikään koira ei löydä hänen hydrolaattiaan. En tiedä mikä ihme siinä on. Alkoi ärsyttää että ajan 150km kun tiedän ettei koira löydä niitä. Rupesin kahdeksan maissa sänkyyn ja luin kirjaa pari tuntia. 22.30 sammutin valot. 6.00 oli kello soimassa. Mutta en saanut unta. Menee tunti, kaksi, kolme... 2.17 katsoin viimeisen kerran kelloa ja ajattelin että nyt ei kehtaa, mutta laitan sitten kuudelta aamulla vkt:lle viestin että en tule. Ei huvittanut yhtään. Melkein kaksi tuntia ajamista. Koemaksu menee hukkaan mutta säästän sentään bensat. Vittu mitä vatulointia tää mun elämä on. Ehkä ei kannata koskaan enää ilmoittaa koiraa mihinkään. Argh!

Säpsähdin hereille 5:50 ja totesin että hirveä olo mutta sama se on lähteä. Ehkä sieltä kuitenkin oppii jotakin.

tää tuli jostain syystä taas mieleen

maha ei kestä niin paljoa kuin tilanne vaatisi

Kokeessa oli kaksi tuomaria ja 20 koiraa (täällä on ollut lauantaina ykköset ja sunnuntaina iltapäivällä meidän jälkeen tulisi vielä kolmoset). Lakki oli arvottu numerolle 18. Meidän ryhmä aloitti Miiralla ulko+ajoneuvo ja toisella kierroksella tulisi Minna Sirviön laatikot + sisä.

Lämppähajut oli neljän purkin purkkiradalla eli euka, laakeri ja kaksi tyhjää. Lakki ei ilmaissut ensin yhtään mitään, ja sitten kun yritin vähän auttaa, se ilmaisi kaikkia. Hienosti siis alkaa. 😆

Ulko, 3:00, yksi piilo:

Lakki teki ihan sairaan hienoa etsintää ja meni ihan pintoja pitkin. Ekan kierroksen jälkeen aloin pyytää sitä nousemaan, mutta ei. Ei missään mitään. Kolmekymmentä sekkaa jäljellä eikä mitään käryä mihin mennä. Aika loppui, eikä se ottanut hajua lopuksikaan kun ohjasin sen ihan piilon lähelle. Sormella en ala piiloja osoittelemaan joten tulin sitten vain pois. Sai pari namia.

Ajoneuvot 3kpl, 3:00, kaksi piiloa:

Nuo kolme tuossa etualalla

Jälleen ihan sairaan hienoa ajoneuvojen pinnassa pysymistä, mutta ei mitään. Käytiin kaikki kerran läpi ja sanoin ääneen että no voi vittu. Aloitettiin toinen kierros ja sitten löytyi yksi piilo, kauan se sitä tutki ja jotenkin kovin epävarma ilmaisu, mutta samapa se ja arvasin, oli kuitenkin oikein. Taas tuli 30s jäljellä ja siirryin peräkärrylle mitä oltiin vähiten tutkittu. Sinne jäi vetokoukun sähköosiin eikä taaskaan mitään reaktiota vaikka ohjasin koiran uudelleen (olin jo etsinnässä tehnyt niin) haistelemaan nuppia. Tulin sitten taas pois. Lakki sai pallonsa.

Ihan jäätävän hienoa 3-luokan tasoista järjestelmällistä etsintää mutta joskus valitettavasti näin, sanoi tuomari. Hänestä auringonpaiste oli tehnyt sen että hajupilvet oli todella laajat eikä koirat saaneet niistä kiinni. En tainnut olla ainoa joka vietti maksimiajat alueella, ajoneuvoilta molemmat piilot löysi huikeat kolme koiraa. 😐

ilmees kun "joku muu" pääsee ensin

hemmetin "joku muu" pois sieltä nyt mun vuoro

Toisella kierroksella Sirviöllä laatikot 30kpl, 2:00, yksi piilo:

Eipä taas oikein jaksanut tsempata kun ekalta kierrokselta meillä oli huimat 1/3 löydetty. Valitettavasti ei saanut päästää koiraa irti, irtoamista olisi aina kiva treenata. Useampi kierros ehdittiin tehdä ja alkoi olla jo sellainen olo että äkkiä nyt, kun ilmaisi ämpärin kahvan saumakohtaa. Kysyin ootko varma, oli. Mutta eipä sekään haju juuri mihinkään ollut levinnyt kun siitä ohi monen monta kertaa mentiin, ja sitä ämpäriä oltiin varmasti haisteltu jo kerran.

Sisä kaksi erillistä huonetta, käytävä ei kuulu, 3:00, kaksi piiloa:

Tämä oli kiva. Aloitettiin lähemmästä jossa nuohosi pitkään takana ja seinustalla olevia isoja ämpäreitä, ei mitään. Siirryttiin toiseen missä kanssa paineli takaseinälle ja tosi pitkään pyöri saamatta kiinni. Sitten ilmaisu, ehkä tuon takaseinää vasten olevan lipaston jalkaan. Taisi tulla jo samalla 30s jäljellä ja juoksin toiseen huoneeseen. Lakki luuli että juoksen palkkaamaan ja kesti hetki saada se uudelleen etsimään. Ei nyt sattunut nokka oikealle kohdalle, piilo jäi vas. etunurkkaan missä ei ihan kunnolla oltu edes käyty, meni kyllä ohi mutta vähän pyöristi kulman. Sitten kun ohjasin sen sinne, sai kyllä hajun ja alkoi tarkentaa. Tämä olisi ollut ihan tehtävissä.

nosekuula goes Siilinjärven terveyskeskus, vika kerta

Ettäjoo sellainen keikka. 🤣 En tuu tänne vanhaan terveyskeskukseen enää koskaan enkä mene Miiralle! Olisi kiva tietää mistä hän ostaa aineensa, koska jotain outoa niissä täytyy olla. En siis tietenkään epäile etteikö ne olisi sitä mitä pitääkin, mutta se on ihan fakta että hydrolaateissa on isoja laatueroja ja selkeästi tämä hänen käyttämä ei vaan ole lainkaan tuttu mun koirille. Hän kouluttaa työkseen joten voisi joskus vaikka ajella Porvooseen tms missä se nyt olikaan, ja käydä vaikka yksärillä ja kysyä samalla tästä. Kokeessa en kehdannut.

Paska reissu sikäli että en oppinut mitään. Yleensä jos jotain jää löytymättä, voi katsoa peiliin ja painaa kaaliinsa ettei tee toiste samaa ohjaajavirhettä. Nyt en tehnyt mitään huonoa. Liikuin itse. Koira ei vaan reagoinut käytettyihin hajuihin. No elämä on.

Satasia ei tullut yhtään, kolmen kärjellä 85p ja sitten vaan laskevaa suoraa. Eipä se nyt sitten ollut helppoa kenellekään muullekaan, että sikäli lohduttaa. Lakki oli kyllä siis kaikin tavoin oikein kiva, ei mitään valittamista koiran toiminnan osalta. Aina kun oltiin käyty lämppähajulla ja odotettiin alueella pääsyä, se halusi olla tosi paljon etujalat mua vasten, tai jos istuin, tunki syliin. Mietin ensin että ahdistaako sitä ja miettiikö se että ollaanko me taas jossain kauheassa paikassa (LTE) ja kohta hyökkää joku. Mutta se nuoli mua monta kertaa sekä naamasta että kädestä. Lakki ei nuole ihmisiä koskaan. Sitten aloin miettimään että ehkä se yrittää sanoa että ihanaa että nyt ollaan nosessa. Olisi itkettänyt.