2023

Tammikuussa Paju kävi ykkösen sisäetsinnässä, vain 50p mutta todella sinnikkäästi jaksoi työskennellä. Lakki täytti kolme ja tuli kai jonkun määritelmän mukaan aikuiseksi, mutta oon kirjoittanut että mun on todella vaikeaa ajatella sitä tylsänä ja vakavana aikuisena. Lakki kävi ekoissa 2lk sisäetsinnöissään ja sai heti satasen.

Helmikuussa ajeltiin Tuusulaan nose-workshoppiin ja pidettiin samalla pieni nahkiaisten miitti. Pöne täytti 14,5v; vanhana sitä aletaan laskea puolikkaita vuosia ja joskus jopa kuukausia aivan kuten pentunakin tehtiin.

Maaliskuussa olin poikkeuksellisen paljon lomalla (vuoden takaisia umpparin takia siirtyneitä kesälomia) ja nautittiin mökillä jäällä kävelyistä. Lakki alkoi kieltäytyä hyppäämästä treeneissä, ja hieronnassa paljastui melkoiset jumit pitkissä selkälihaksissa ym. Oli hyväluminen talvi ja lumikenkäiltiin hirveästi. Paju aloitti tokon alkeiskurssilla ja vihdoinkin alkoi tuntua että aletaan ymmärtää toisiamme ja se oppi hirveästi. Kuun lopussa oli Kantoluodon nosekoulutus, jossa olin Pajun kanssa.

Huhtikuussa Lakin toinen YEK2 sisä, jossa harmillisesti yksi piilo jäi. Lakki korkkasi myös rally-tokouransa ja selvittiin hengissä siruntarkastuksesta ja mittauksesta. Paju täytti 2v. Mudien noseleiri pidettiin HaunPaikassa ja oltiin siellä koko köörillä. Lakki kävi KEK2-kokeesta toisen satasensa ja piti ruveta himmailemaan, ettei se ehtisi nousta kolmosiin, ettei harmittaisi ettei päästä SM-kisoihin koska olin siellä vkt. Maastolajien kausi starttasi. Palveluskoiraliitossa äänestettiin tottiksen sääntömuutoksista ja tuli B-tottis mikä tuntui luovuttamiselta eikä ollut se tulos mitä itse toivoin.

Toukokuussa oli mudien jälkileiri Jämillä. Lakille toinen rallyn alokasluokan tulos ja KEK2-kokeesta taas yksi missattu piilo. Maastokausi kävi kuumana.

Kesäkuussa oli loma. Lakki kävi BH-kokeessa, mikä jännitti enemmän kuin mikään koe kolmeen vuoteen. Paju kävi Siilinjärvellä asti sekoilemassa KEK1:ssa, 50p mutta ajoneuvojen nopein sittiäinen. Jäi silti sellainen olo että turha ajaa yhtään kauemmas kokeisiin kun ei tämä vaan suju. Oltiin Kannuksessa Jonnalla minimudileirillä ja se oli ihanaa, samalla reissulla käytiin Töppösen luolikoilla. Ajeltiin myös etelään päin Tikkujutun hyppytekniikkayksärille. Metrinen tuntui edelleen aivan saavuttamattomalle. Jälki ja esineruutu sen sijaan kulki hyvin ja oli aina ihan sikahauskaa. Tottista piti BH:n jälkeen alkaa tosissaan hieroa.

Heinäkuussa töppöisellä oli mysteerinen ontuma, Paju kävi suunnitellusti luustokuvissa. Lakki sai rallyn viimeisen alokasluokan tuloksen. Ampuminen kusi tottiksessa.

Elokuussa oli viikko lomaa. Kävin silloin yksin (=junnujen kanssa) Karhunpolun vaelluksen ja töppöinen täytti takaisin tullessani 15v. Lakki kävi rallymölleissä kokeilemassa avon rataa, ja molemmat junnut päätyi luonnetestiin (UPK:n testi mutta tilaa oli, niin päätin että Pajukin on tarpeeksi valmis). Tulokset jäi kiusaamaan mua kummankin koirani osalta, en ollut oikein samaa mieltä kaikesta, mutta tulipa käytyä.

Syyskuussa oli nosen ensimmäiset SM-kisat, jossa olin vastaava koetoimitsija. Lakki kävi yhden surkean KEK2-kokeen missä tuntui ettei osata mitään. Lakki korkkasi rallyn avoimen luokan joka meni paremmin. Tottiksessa asiat eteni ja jopa ampuminenkin, siitä huolimatta että luonnetestistä saatiin laukausaltis. Lakki kaatui hyppytreeneissä pahan näköisesti ja mua alkoi taas vituttaa koko tottis. Onneksi mitään ei mennyt rikki ja hieronnalla selvittiin.

Lokakuussa päätin melko äkisti mennä kokeilemaan jälkikoetta, vaikka moni asia oli kesken. Eihän siitä tulosta tullut, mutta oli ihan tosi ihanaa olla vuosien jälkeen kokeessa ja ilmoittautua ekaa kertaa Vincentin kanssa. B-tottis alkoi tuntua sittenkin ihan hyvältä vaihtoehdolta, eniten sen esteen puuttumisen takia. Paikkis hajosi kokeen tapahtumien takia. Käytiin möllitottiksissa mikä oli tosi kiva treenimahis. Lakki kävi toisen rallyn avo-tuloksen ja voitti 100p suorituksella. Mudien nosemestikset oli kuun lopussa, ja Lakki meni ja teki 100p suorituksen sielläkin, nousi kolmosiin ja voitti rotumestikset (oli kyllä ainoa kakkosen osallistujakin). Käsi leikattiin lokakuun alussa ja siitä tuli kuukausi saikkua, joten oltiin melko paljon mökillä ja kerättiin ennätysmäärä sieniä.

Marraskuussa saikun lopuilla töppöinen kävi Jyväskylässä uusimassa silmätippareseptinsä ja junnut samalla Ellin noseyksärillä. Pidettiin minimudileiri Jämillä. Lakki kävi YEK2 sisäkokeessa, jossa Ellin edellisen kuukauden opit tuotti meille huikean fiiliksen lisäksi tuomarinpalkinnon ihanasta koiran palkkaamisesta. Alkoi tehdä mieli painella talviunille kaikkien lajien suhteen.

Joulukuussa töppöinen elää edelleen. Junnut järjesti itselleen mahdolliset d-vitamiiniöverit ja Paju kävi klinikalla asti oksentamassa. Lakilla oli kolmas rallykoe, ilmoitin kun lisenssi nyt vielä on ja oli omalla kylällä - ja hän voitti taas. Alkuvuodelle on toivottavasti tiedossa suuria muutoksia, mutta niistä sitten lisää myöhemmin.

Kauden saldo:

Lakki

-7 nosekoetta
-6 rallykoetta
-käyttäytymiskoe
-jälkikoe
-luonnetesti

Paju

-2 nosekoetta
-luonnetesti
-terveystarkit

Ensi vuoden suunnitelmat? Niitä ei ole, tai siis suunnitelma on se että ei tehdä paljoa mitään. Ainakaan kisata. Mua vituttaa suunnattomasti sekä SKL:n että SPKL:n tekemiset ja tekemättä jättämiset enkä haluaisi olla kummankaan yhdistyksen kanssa missään tekemisissä. SPKL vielä keksi laittaa sen eettisen koulutuksen ensi vuonna pakolliseksi, joten nyt jotta voisin toimia esim rallyn vkt:na, mun pitäisi maksaa sekä SKL (40e) jäsenyys että SPKL lisenssi (45e) ja vielä se helvetin 20e koulutus. Not gonna happen... juuri nyt ei siis yhtään harmita laittaa kisaamista täysin hyllylle.

Mutta jos nyt jotain niin Pajun nose on kulkenut treeneissä kivasti, joten ehkä sen kanssa joku suht lähellä oleva koe voisi olla kiva. Alun perin oli ajatus käyttää Paju joskus myös MH:ssa, mutta nyt meni kyllä maku noista luonnetesteistä ylipäänsä niin voi olla että se jää ja mun koiria ei jatkossa moisissa enää nähdä. Lakki treenaa rallyn ylempien luokkien liikkeitä. Tottis saa olla kunnon talvitauolla ja mietitään sitten keväällä yritetäänkö vielä sitä tulevaa A-tottista (mikä on siis sama mikä nyt on) vai siirrytäänkö suoraan B-luokkaan, ja jos yhden kokeen haluaa käydä niin menköön kertalisenssillä. Nosekin saa jäädä nyt jonkinlaiselle talvitauolle, jotenkin se kolmosluokkaan joutuminen tuntuu edelleen enemmän kurjalta kuin hienolta. Jonkun sisäetsintäkokeen voisi kevään puolella sitten käydä jos sellainen olo tulee. Muut YEK-kokeet ei edelleenkään kiinnosta mua yhtään enkä takuulla maksa neljääkymppiä jostain pelkästä laatikkokokeesta. Töppöinen saa duunailla mukana ja porskuttaa nyt ainakin toistaiseksi. Silmän tilanne edelleen jatkuvasti vähän pelottaa, joten alkukeväälle viimeistään pitää saada sille kontrolli ja käydä katsomassa onko linssin asemat muuttuneet. Vuosi sitten oon kirjoittanut että ei se vuotta ainakaan enää elä, mutta vanhan koiran kanssa huomaa että se riittävän hyvän elämän määre aina vaan venyy... jätän nyt sitten kirjoittamatta mitään tulevasta.

Töppösen luolikot 06 / 2023

Kaikenlaisia valmisteluita se joulu teettää

RTK2

Oman kylän hallilla rallykokeessa, jossa tuomarimuutoksen jälkeen minulle uusi tuttavuus Mikaela Lindqvist. Rata oli helppo ja vietin rataantutustumisessa vain yhden kierroksen verran, minkä jälkeen kävin kanttiinista glögin ja sitten hain koiran. Lakki oli numerolla 43, avoimen eka oli 34, eli oli hyvä aika. Jotenkin ei taas olisi jaksanut yhtään keskittyä, mutta sitten juuri ennen omaa vuoroa alkoi jännittää. Treenasin odotellessa istu - maahan - istu - kylttiä koska en ole sellaista varmaan ikinä tehnyt. Radalla sitten heti ekalla sivuaskeltehtävällä en saanut mun jalkoja kohdilleen ja jäin hetkeksi seisomaan ja miettimään, ja Lakki lakosi maahan 😂 Uusin sen ja sitten päätin että nyt mä vaan hiihdän tän radan läpi normaalilla vauhdilla ja aivan sama. En usko että se oli kauhean hohdokasta, koiran häntä oli ehkä alhaalla, mutta eipä se ollut taas ohjaajakaan vireessä niin turha syyttää koiraa.

Lakille ei muita virheitä sen yhden -3 uusi lisäksi, joten tulos 97p. ja sillä sijoitus 1. Mudit otti jälleen kaksoisvoiton Tedin tullessa toiseksi.

Olinko hyvä? No ehkä olin?

Hän on niin super fotogeeninen!

Se olisi nyt sitten alemmat luokat läpi hiihdetty. Lakki voitti kaikki sen avoimen luokan rallyt, ekassa 94p, tokassa 100p ja vikassa 97p. Näillä näkymin en maksa ensi vuodelle lisenssiä lainkaan, jos sen yhden B-jälkikokeen haluaa käydä niin menköön kertalisenssillä. Treenataan rallyn ylempien luokkien juttuja ja nyt ihan oikeasti pitäisi se radalle meno saada jotenkin rutiiniksi. Ei se siis koskaan siltä tunnu että se jää matkasta tai mitään, mutta minusta olisi kiva että olisi tekemisen meininki eikä sellaista pikkusievää hiihtämistä. Tuomari oli kyllä kirjoittanut palautteeksi "upea seuraaminen" 😁

kuva (c) Sofia, Tedin om.

D-vitamiinikeissi

Sattuipa perjantaina: mies soittaa juuri kun olin lähdössä töistä. Hän kävi kaupassa, oli pois reilun tunnin ja kotiin tullessaan oli d-vitamiinipurkki, korkki ja pillerit lattialla. Aamulla minulla jäi yksi keittiön tuoli eri tavalla kuin yleensä, ja mietin lähtiessäni että tuosta pääsee pöydälle mutta kuka hitto sinne nyt menisi, ja lähdin vaan. No ei mennytkään niin kauan kuin mies oli kotona (vaikka se nukkui aluksi alakerrassa), mutta sitten kun hän lähti, tilaisuus koitti... en ole ihan satavarma, mutta löisin korttini nahkan puolesta. Lakkihan on kyllä kesällä yrittänyt ottaa pekonia grillin vierestä pöydältä ja se välillä kurkkaa keittiön pöydille nousemalla niitä vasten, mutta silti. Helvetin ärsyttävä piirre koirassa tuollainen varastelu. Ihmetyttää myös se miksi kukaan päätyi ottamaan d-vitamiinit; tarjolla olisi ollut myös pieniä pehmolelun näköisiä tonttuja, tonttulakit, pipareita sisältävä lasipurkki ym. Tonttulakkia oli kyllä siirretty pöydällä.

Lakki ei myöskään melko varmasti ole mitään vitamiineja syönyt, välillä ei tahdo mennä edes  suunnitellut pillerit vaan se erottelee ne kupistaan pois, aivan kuten pöne nuorena. Mutta nahkan osalta jälleen voisi kyllä lotota ihan mitä tahansa. Soittelin jo kotimatkalla autosta klinikoille, eka ei vastaa, tokan ajanvaraus on jo kiinni eikä puhelimella pääse läpi lainkaan, sitten olen fyysisesti kolmannen kohdalla ja pysäytin auton ja kävelin tiskille kysymään neuvoa. Hän ei osannut sanoa muuta kuin että soita päivystykseen. No siinä olikin tämän kylän vaihtoehdot ja sinne oisin muutenkin seuraavaksi soittanut. Sain ohjeet oksettaa koirat suolalla ja jos ei onnistu, on mentävä klinikalle oksentamaan, siinä vaiheessa se suolamääräkin siis pitäisi jo saada pois koirasta. Päivystäjä oli onneksi Mikkelissä eikä syrjäkylillä. Kun ajoin kotipihaan, se eka joka ei vastannut, soitti takaisin, ja vahvisti että oksennuttamaan vaan. Kello oli vähän vaille neljä ja hänkin oli menossa jo kiinni, mutta ohjeita ensisijaisesti kaipasinkin.

Koirat kuulemma oksentaa paremmin täydellä mahalla, joten syötin niille ensin isot kupilliset ruokaa ja sitten sitä suolaa perään. Meillä ei ollut kuin karkeaa suolaa ja se ei kovin hyvin palloutunut, joten käärin sen vielä lauantaimakkaraan. Tämä vaihe koski siis vain junnuja koska töppöinen ei ole taatusti edes havainnut että täällä on jotkut bileet ja se ei kuuna kullan valkeana söisi mitään epäsopivaa. Paju nieli suolat helposti mutta Lakin kanssa piti vähän painia. Sitten istuin saunan alajakkaralle odottamaan. 10-15min voi kuulemma odottaa ja jos ei ala oksu lentää, mentävä sinne päivystykseen sitten. En ole siis tähän mennessä koskaan minkään koiran kanssa joutunut miettimään oksennuttamista joten kerta se on ensimmäinenkin.

Noniin, antaa oksun tulla

Lakki alkoi yrjötä noin kymmenen minuutin kohdalla, ja teki lopulta kolme isoa läjää. Pengoin niitä kertishanskat kädessä eikä siellä kyllä mitään pillereitä näkynyt. Paju ei oksentanut, ja sen 15min odotettuani soitin päivystäjälle että me tullaan kohta. Lakin jätin vielä kylppäriin, vein sille ison kupillisen vettä minkä se vetäisi kaikki, ja sälytin miehen vahtimaan sitä ettei se yhtäkkiä kuole ("mitä mä muka sitten teen jos se kuolee?"), katsomaan että vesi riittää ja vaikka käyttämään sen kohta koiven nostolla koska varmaan tulee kustakin. Pajulle nappasin ylimääräisen filtin sen häkkiin jos se vaikka oksentaa matkalla.

No sehän oksensi, mutta ei mitenkään vähää vaan ihan silleen antaumuksella. Nappasin aluset mukaan ja pengottiin niitä sitten klinikalla. Mitään oksetusaineita Pajuun ei tarttenut laittaa, kun arveltiin että kaikki on tullut jo ulos. Eläinlääkärikin ihmetteli pitkää viivettä suolan antamisen ja oksentamisen alkamisen välillä, sehän oli melkein puoli tuntia. Pajunkaan yrjössä ei näkynyt pillereitä, mutta ell oli sitä mieltä että ne on jo sulaneet eikä niitä pillerimuodossa välttämättä enää ole. Onneksi ne oli siis sellaisia öljypalleroita eikä mitään ksylitolilla makeutettuja, koska sitten meillä olisi ollut suurempikin ongelma.

Vain koiranomistajat ilahtuu suuresta määrästä oksua

Päädyttiin ottamaan Pajusta verta siltä varalta että oireita tulee ja tarttee olla myöhemmin kontrolliarvot. Nyt oli kaikki ok, tosin yksi tähän mitenkään liittymätön maksa-arvo hitusen koholla, sen voisi kontrolloida vuoden sisään vaikka jonkun muun käynnin yhteydessä. Sitten ell penkoi tietokantaansa ja etsi d-vitamiinimyrkytyksestä tietoa, mitä oli todella vähän. Ihmisillä on tehty joku koe, olikohan se peräti 12500 ug, eikä kerta-annos tehnyt suurimmalle osalle yhtään mitään. Mun pillerit oli 50ug ja purkki oli puolillaan, ei se ihan täpötäynnä ollut alkujaankaan, eli potentiaalinen annos olisi joku ehkä max 1500 ug yhdessä tai jaettuna kahdessa koirassa. Mutta Paju painoi 8,3kg että on se aika kaukana aikuisesta ihmisestä. Joka tapauksessa koska koira nyt oli virkeä ja normaali (vähän se kyllä näytti siltä että se ehkä oksentaa vielä kerran, mutta ei koskaan oksentanut), niin eipä siinä oikein muuta voinut tehdä kuin mennä kotiin ja odottaa tuleeko oireita - oksentelu, ruokahaluttomuus, väsymys, älytön juominen ja kuseminen. Jos tulisi, ei sillekään sitten voisi muuta kuin tukea sisäelimiä laittamalla koiran tiputukseen. Lääkehiilen syöttämistä mietittiin mutta koska se oksensi mahan tyhjäksi ja osa on ehtinyt imeytyä niin ei se hiilikään sitten enää vatsassa mitään auttaisi.

Jos mitään oireita tulee, niin verikoekontrolli viikon-parin päästä.

"en kadu mitään"

Kotiin tultuamme mies oli jo päästänyt Lakin kylppäristä ja Paju ampaisi suoraan työstämään puruluuta, että ainakaan se ruokahaluttomuus ei iskenyt. Käytin ne vähän ajan kuluttua ulkona ja loppuilta meni ihan normaalisti. Iltaruoat oli vähän normaalia pienemmät siltä varalta että joku vaikka oksentaa vielä. D-vitamiinia ei nyt varmuuden vuoksi kannata sitten vähään aikaan lisätä. Purtu purkki jämineen meni muutenkin roskiin.

Aamulla kaikilla on aivan normaali vointi.

Kululaskelmat

12/2022-11/2023 tässä. Laitoin sen 2023-vuodeksi vaikka se nyt ei ihan sitä ole. En malttanut odottaa enää😀

Random tarkennuksia:

-kilsat on laskettu vain selkeisiin tapahtumiin, ei jokaviikkoista metsään ajelua. Ei sisällä auton muita  kuluja. Järki lähtee jos niitä alkaa laskea. Vaikka auto on pelkkä koirankuljetusvaunu, ilman koiria mulla ei siis olisi sitä.

-eläinlääkäri sisältää lääkkeet ja terveystutkimukset

-hyvinvointi sisältää hieronnan, osteopaatin, ennaltaehkäisevän terveydenhoidon (lähinnä ehkä punkkilääkkeet)

-ruokinta sisältää kaiken mitä syödään, myös treeninamit

-harrastaminen sisältää kisat, kokeet, treenimaksut, lisenssit ym

-muu on hihnoja, pantoja, aktivointiruokakupit, alusta autoon ym

Sitten muutama ensiajatus itseltä:

Vuosi on varmaan hyvä, jos harrastamiseen menee huomattavasti enemmän kuin eläinlääkäriin.

6300e on ihan älytön määrä rahaa. Jos säästäisin sen vuodessa, voisin tehdä vaikka useamman ulkomaanmatkan. Toisaalta... mitä mä sitten tekisin kaikki muut päivät jos pari viikkoa vuodesta oisin lomalla?

Harrastamisesta olisi helpoin myös karsia, ja samalla putoaisi hieman ruokinta, kun kalliit treenimakkarat jäisi ostamatta. Ruokinnasta voisi myös  pihistää ihan vaan jättämällä kaikki puruluut ja sellaiset pois ja ostamalla vain oikeaa ruokaa. Tarvikkeista yhtäkään ei oikeasti olisi tarvittu, on kyllä hihnaa ja pantaa jo ennestään, mutkun.

En ole (enää) mikään joka pieraisusta lääkäriin ryntäävä, mutta lääkärikuluistakin olisi voinut säästää esim Pajun viralliset lonkka-, kyynär-, selkä- ja  polvitutkimukset. Joku joskus ihmetteli että kuvaan sen niin kattavasti kun se on yksipallisena ei-jalostukseen-kamaa. No se nyt oli vain yksi viisisataa sinne tai tänne  😂

Lopputulos: laskeminen on koukuttavaa, mutta en tiedä onko tässä järjen häivääkään. Nyt mua vaan kiinnostaa onko vuosissa kuinka paljon eroa,  ja mua kiinnostaisi myös laskea koirakohtaiset kulut. Lähinnä sitä ajatellen, että vanhan koiran pito on kalliimpaa kuin nuorten, toisaalta nuorikin koira voi olla sairas ja muutama ell-käynti nostaakin summat äkkiä korkealle.