Uusia temppuja

Aina ennen koetta tunnelma jotenkin kiristyy ja niin kivojen yksityiskohtien sijaan tarttee alkaa enempi vähempi paniikissa hinkkaamaan kokonaisia ohjelmia. Varsinkin musiikin kanssa treenaan aivan liian vähän, koska se on niin vaikeaa. Silloinhan sitä tietenkin nimenomaan pitäisi tehdä enemmän, mutta mutta... luulen että hyötyisin tosi paljon ihan sellaisesta, että olisi tuttu lyhyt musiikki ja tekisin jotain improjuttuja musiikin tahdissa pysytellen.

Nyt kuitenkin on sieniohjelmaan, josta en vielä halua luopua, mietitty jatkoa. Yksi koiratanssiharrastaja virkkasi mulle noita sieniä, ja kahden viime kisassa käytetyn lisäksi sain kärpässienen. Kärpässieneen on keksitty mitä monimutkaisempia liikkeitä: koira tuo sen ja heristän sormea ja koira "häpeää". Tai poimin sen itse ja koira "häpeää". Maistan sitä, ja sitten koira joutuu elvyttämään. En halua että herttainen ohjelmani loppuu omaan kuolemaani, joten minun on koettava ihmeparantuminen ja sitten voidaan olla iloisia siitä. Lopuksi koira voisi viedä sen pois, vieminen tyhjään olisi aika haastava liike, ja sitten kun se lopuksi vielä jotenkin talloisi tai piilottaisi sen niin oijoi.

Uusia asioita kannattaisi kouluttaa yksi juttu kerrallaan, mutta meillä oli tänään Merjan kanssa halliaikaa ja viime päivinä piti kokeilla kaikkia, ja tehtiin niitä tänään hallillakin.

"Elvyttäminen" sotilas-maliohjelman inspiroimana tuli nopeasti, siis itse oikeanlainen hypähdys. Itse asiassa käytin siinä samaa "hypätään"-käskyä mikä on isossa loikassa kanssa. Pitää ehkä vaihtaa siihen ihan oma. Mulla oli tässä kosketusalusta, ajatuksena että sen kanssa helpompi siirtää mun päälle, mutta otin sen jossain vaiheessa pois, koska osumia tuli paljon sen ylikin. Käytän kyllä usein alustaa vain suunnilleen suunnan merkkinä eikä sen tartte just siihen osua. Pitää kokeilla onko siitä hyötyä vai ei. Tein myös erikseen sitä, että makaan ja koira nostaa tassut mun rinnalle. Tähänkin voisi olla oma käsky. Mietittiin myös sellaista, että eihän myrkkysientä syömällä suoraan pyörry, vaan ensin ehkä oksettaa, niin voisin olla kumarassa kakomassa ja koira "hakkaisi" mua selkäpuolella. Ehkä menisi samalla käskyllä? Tätä tekee nyt muutaman päivän jälkeen sanallisella vihjeellä jonkinlaisella onnistumisprosentilla.

"Hali"-temppu syntyi jossain vaiheessa ihan oheistuotteena ja se on aika ihana, taidan ottaa sen kanssa mukaan. Vaatii runsaat avut vielä.

"Häpeäminen" on näistä kaikkein vaikein. Sheippaamalla en saa mitään muuta kuin sinnikästä kumartamista ja kierimistä, ja sitten koira turhautuu kun vahvistetiheys putoaa. Pitäisi ensin sammuttaa ne, ennen kuin olettaa mitään muuta. Periaatteessa pää alas, pää kohti toista tassua, pää tassun alle jne olisi varmaan mahdollista sheipata.

Kokeilin myös sitä yleisintä tyyliä, eli teippiä nenälle. Kirkas arkiteippi ei saanut minkäänlaista reaktiota, mutta tollanen leveä oranssi ja paksumpi ihan kunnon palasena, niin että se varmasti häiritsee näkökenttääkin, tuotti kyllä huitomista. Myös hiusponnari suun ympärillä toimii. Suhtaudun tosi varauksella tällaisiin, Sieni ei ole koskaan oikein oppinut houkuttelemalla ja apu on niin suuri, että en usko että sen häivyttäminen onnistuu. Viimeisimmällä kierroksella sitä häiritse se teippi niin paljon, että se ei joka jessiin edes kunnolla reagoinut, vaan namin sijaan halusi vaan hangata nenäänsä. Ei hyvä tämä.

Seuraavaksi mietin tassun opettamista post-it-lapulle, sillä voisi sitten ohjailla jalkaa kun koira makaa pää maassa. Toisaalta voisi myös opettaa suoraan leuan lapulle ja ujuttaa lappua jalan alle?

Sitten on myös pari muuta liikettä työn alla, vähän omalaatuisemmat versiot yleensä nähtyihin verrattuna. Niistä ei tee mieli nyt kirjoittaa sen enempää, haluan pitää ne itselläni siihen saakka että on valmista :)