Believe in yourself and you're halfway there

Sieni kävi taannoin siellä eläinlääkärissä näyttämässä hampaitaan. On joo toinen poskihammas hyvä jossain vaiheessa poistaa kun ei se siitä itsestään tule ikinä paremmaksikaan muuttumaan, tosin tämän lääkärin mielestä siinä on enemmänkin kuoppa kuin lohkeama (tai ehkä mä vaan ymmärsin edellisen lääkärin puheista väärin, ei se haljennut siis ole). Ei juurikaan hammaskiveä ja muut hampaat niin vähän kuluneet, että ei niiden ainakaan pitäisi mitään kovia kipuja aiheuttaa. Lohkeama saattaa välillä vähän vihloa tai sitten ei, ei oikein uskonut että koiran vetäytyminen ja suun maiskutus johtuisi siitä yhdestäkään hampaasta. Koko totuus paljastuu toki vasta sitten suun rtg-kuvauksen yhteydessä.

Puhuttiin vähän enemmän siitä elokuisesta vatsataudista ja koiran syömisistä noin ylipäänsä. Epäili, että mässytys voisi olla ihan närästystä ja muu epämääräinen kipuoireilu kanssa siihen liittyvää, ja halusi kokeeksi aloittaa sille vatsansuoja-/närästyslääkkeet. Minä en tähän uskonut, mutta nyt kun noita on viikko syöty, muutos koirassa on ollut silmin nähtävä ja normaali Sieni on palannut. Se osallistuu kotona ja on iloisena mukana treeneissä. Se on myös ilmoitettu Oulun kt-kisaan 22.9., noissa lääkkeissä on viikon dopingvaroaika joten laskettiin ne jo klinikalla niin että lopetus osuu kohdilleen. Sitten jos oireet palaa, en tiedä mitä tehdään, siis lääkitys toki otetaan takaisin ja kisat perutaan, mutta eihän se voi lopun elämäänsä noita syödä?

Sieni on aina ollut todella teräsvatsainen koira, sille voi syöttää ihan mitä vaan ja vaihtaa ruuan täysin lennosta. Se on myös meidän kävelevä biojäteastia ja syö kaiken mahdollisen nahistuneista tomaateista omenan kantoihin, ihmisten mielestä liian vanhaksi päässeet leikkeleet ja saunamakkarat, kalan nahat sun muut. Toivon, että tämä outo oireilu on nyt sen vatsataudin peruja ja koira palautuu täysin normaaliksi. Nyt se on syönyt lähinnä koiran ruokaa (nappulaa, lihaa, Naturista treeneissä) ja olen yrittänyt muistaa vihanneksia pilkkoessani ohjata roskat vieressä odottavan koiran kidan sijasta bioskaan. Myös kaikki lisät on olleet pääasiassa tauolla, välillä olen kokeeksi antanut jotakin, ei ole kyllä ollut eroa koirassa. Sinkkihän ainakin on ihan kuuluisa närästyksen aiheuttaja, samoin kai nivelravinteissa on eroja että toiset sietää jotakin ja toiset jotakin. Mutta voisiko vuosia toimineet tuotteet yhtäkkiä alkaa ärsyttää? Voiko olla niin, että vatsataudin jäljiltä normaalisti hyvin siedetyt jutut ei nyt sovikaan ja esim ihan noi huonosti sujavat raa'at kasvikset on pahasta? Ell ainakin oli sitä mieltä, että niin rajusta taudista suolistolla kestää kyllä paljon pitempään toipua kuin mitä päälle päin näyttää.

Yksi juttu, mikä mua sen syömisissä on ihmetyttänyt, on ruuan jälkeen röyhtäily ja oksentaminen. Se alkoi joskus aikuisiällä, ei ole tehnyt sitä aina. Se ahmii niin vauhdilla että hetken päästä tulee valtava röyhtäisy tai pahimmillaan kasa juuri syötyä ruokaa. Sellainen lokerokuppi, joka on tarkoitettu hidstamaan ruokailua, toimi aluksi aika hyvin, mutta koira oppi nuolemaan ruuat siitä niin että vaiva palasi. Auttaisi varmaan myös jos kuppi olisi lattiatasoa korkeammalla, eikä hotkiessa menisi asennon takia niin paljoa ilmaa samalla, mutta en ole keksinyt sellaista systeemiä mikä toimisi. Voimaa astiaan hyökkäämisessä on sen verran että kuppi lentää pitkin seiniä. Pitäisi olla joku superpainava keraaminen astia, metallikuppi ei ole oikein hyvä tässä asiassa. Joka tapauksessa ainakin oksentaminen takuulla ärsyttää elimistöä ja olisihan se hyvä saada loppumaan. Pitää nyt taas panostaa tähänkin vähän, olen vaan todennut että ei mahda mitään.

Ruokinnasta tulee mieleen vähän aikaa sitten fb-keskusteluryhmästä löytämäni ajatus. Ihmiset suhtautuu hyvin eri tavalla siihen, kantaako nameja lenkillä mukana vai ei. Jonkun mielestä koiran pitää totella ilmankin ja kasvatus ja koulutus on eri asioita, eikä mitään nameja kuulu pitää taskussa. Minuun kolahti ajatus siitä, että koira kuolee jos sitä ei syötä, ja koska syöttäminen on pakko tehdä jollain tavalla, miksi ei ottaisi siitä hyötyjä samalla irti. Eli vahvista niitä toivottuja arjen taitoja ja käytöksiä. Oikeastaan aika hassua, että sellainen tapa on edes keksitty, että koira kuuluu ruokkia kupista.

Sama koskee aktivointileluja, kongeja, namin piilotuksia sun muita. Osan mielestä ne on kivoja juttuja ja osa ajattelee, että koira saa kyllä tarpeeksi muutakin tekemistä, eikä tarvitse sellaisia hilavitkuttimia. Itse heitin kesällä muuton yhteydessä kaikki pahasti kuluneet aktivointipallerot roskiin, enkä ole ostanut uusia, vain kaksi kongia jäi. Kai mäkin elättelin luuloa siitä, että niillä on "oikeaa tekemistä" eikä tarvita sellaisia huonon omatunnon paikkaajia. Väittäisin, että 99% koirista ei ole mitenkään edes lähellekään ylirasittuneita tekemisen määrästä, ja lisäaktivointi juurikin sen oman ruuan parissa olisi vain oikein tervetullut puuha koiran mielestä. Vaikka se eläin olisi ihan tyytyväinen ilmankin, se ei tarkoita, etteikö se kovasti ilahtuisi jos jotain muuta olisi tarjolla. Aktivointilelut on myös toimiva ratkaisu meidän oksentamisongelmaan - hitaampi syömisvauhti auttaa aina ja kaikki pysyy sisällä.

vanha vanha kuva, tuttu tilanne