Rikkinäisiä leluja

Hierojalla Sienen jatkokäynnillä, pöne pääsi nyt kanssa, se on viimeeksi käynyt toukokuussa hierojalla ja elokuussa osteopaatilla.

Pöne oli muuten varsin ok, mutta etujaloista se sai samanlaisen raivarin kun viime talvena. :O Toukokuussa muistan että mua vähän jännitti onkohan jaloissa taas jotain, mutta en ole kirjoittanut siitä mitään ja muistankin että antoi ihan normaalisti hieroa ne. Nyt se nykäisi vauhdilla jalan pois ja pomppasi pystyyn, murahti ja saman tien hyppäsi sekä mun että hierojan naamalle ja nuolaisi kerran, tämä kaikki ilman että kukaan kerkesi silmää räpäyttää. Oikein sellainen klassinen pönen "anteeksi että mun pitää sanoa tämä, mutkun sattuu". Tai oletan että kohta sattuu, lähestytte huonoa aluetta. Joka kerta se kuitenkin tuli ihan nätisti pyytämällä takaisin ja kävi kyljelleen. Laitettiin laseria, oikean puolen etujalkaan hieroja sai tehdä eli pitää jalkaa kädessä ja sivellä sitä laserlaitteella. Vasemmasta oli niin ärhäkkä, edelleen siis onneksi vain pomppasi murahtaen pois eikä ruvennut sen enempää jäykistelemään saati puremaan, että lopulta tehtiin niin että koiran maatessa kyljellään minä pidin tassua kädessä ja hieroja vain liikutteli laseria. Tämä oli koiralle ok. Katsottiin myös sen jalkoja, sillä jäi taannoisesta patin kahdesti poistosta karvat hassusti mutkalle ja toisessa jalassa näyttää olevan patti, mutta se on vain karvapyörre. Hieroja olisi halunnut kokeilla, mutta kun koira ei antanut, ei ruvettu vänkäämään. Jotenkin siis turvonneen näköinen vasen etujalka sekä ranteen kohdalta, että mahdollisesti ihan tassun päältä. Siitä missä sen kuuluisia olla tasainen, niin pönellä on selkeästi sellainen kaareva.

Nivelrikko, varpaiden tai ranteen tai molempien. :( Se nuoleekin niitä jalkojaan taas aika lailla, tosin se aloitti tassujen nuolemisen alle vuotiaana, muistan kun ekan kerran vein sen lääkäriin sen takia ja sille annettiin Malaseb-hiivashampoota ja sitten sitä kylvetettiin mökillä pesuvadissa, siitä on kuvakin missä se seisoo etujalat yhdessä vadissa ja takajalat toisessa. Eikä siitä ollut paskankaan hyötyä, eikä mistään muustakaan mitä tässä 10v aikana on kokeiltu. Se on aina nuollut jalkojaan aivan liikaa, mutta herra yksin tietää miksi.

Tai sitten vain nyt kuitenkin esim. hellekesän runsaasta uimisesta ärtynyt, sillähän on varsin huono tekniikka ja se räpiköi ainakin lelulle mennessä edelleen etujaloilla. Olen melko varma, että varpaat on suorastaan kouristavan harallaan ja siinähän ne sitten rasittuu. Pitää seurailla, ja mietittiin kyllä että tollasen osan kuvaaminen onnistuisi varmaan ilman rauhoitusta. Se on nukutettu niin monesti viime vuosina etten millään viitsisi. Olisi kuitenkin ihan kiva tietää jos rikkoa todella on, se on kyllä syönyt vuosia Sienen nivelravinteita kanssa vain varmuuden vuoksi, mutta silti. Cartrophen-pistoksetkin kuulemma toimii noihin usein varsin hyvin. Voi kökköjen kökkö kun ihan aina pitää olla jotakin :( Tässä se nyt on, syy miksi ei kannata ottaa koiria kovin pienellä ikäerolla - ne vanhenee yhtä aikaa ja silloin vaan alkaa olla sitä, tätä ja tota kremppaa ja se on kamalan masentavaa. Jotenkin nyt ihmeellinen juttu kuitenkin, miksi se välillä oli ihan ok ja nyt taas selkeästi kipeä? Pitää nyt seurailla ja varmaan huomenna soitettava klinikalle ja kysyttävä onko mahdollista kuvata niin että pitelen sitä vaan itse, vaikkei ihan heti niihin kuviin nyt juoksisikaan.

Sieni oli pääosin oikein ok, mutta joitakin pieniä kireyksiä löytyi vielä niin lavan alueelta kuin takaakin, joten ihan hyvä että oli toinen käynti perään.

Mun yksi treenikaveri kerran sanoi itsestään, että "mulla on vaan näitä rikkinäisiä leluja". Hänellä kolme tavoitteelliseen pk-/pekoharrastukseen otettua koiraa ja kaikissa jotain isompaa kremppaa niin että yksikään ei ole niissä lajeissa mihin alun perin oli haave ja tavoite. Noin lähtökohtaisesti ei ehkä ole kauhean kivaa kutsua koiraa leluksi, mutta jotenkin tuo vetosi mun sieluuni ja jäi mieleen. Rikkinäisillä leluilla leikitään mitä pystytään ja mietitään että ehkä, ehkä joskus osuu sellainen satumainen tuuri että saisi käsiinsä yhden ehjän.