lauantai 17. helmikuuta 2018

Match made in heaven

Suuäänien mestarille tänään Lahdesta viimeinen MESHYV pistein 94. Sanoin sille aamulla, että suoran HYL, 72 ja 83 jälkeen luonteva jatko olisi tehdä 94, mutta en villeimmissä unelmissanikaan uskonut että ylletään vielä sellaisiin tuloksiin. Radalla oli mm poispäin peruutus mikä on ollut ihan hirveän vaikea liike opettaa eikä vieläkään mitenkään varma, mutta niin vaan onnistui. Ensi kerralla tilaan 105p. (Pssst maksimi on kyllä sata, jos joku ei tunne lajia.)

Erityiskiitokset vielä kerran Tanja kun vuosia sitten perehdytit meidät operanttiin maailmaan. Ajattelin sua ajaessani koepaikalle, on sun ansiota että opin kaiken mitä olen oppinut ja ymmärsin millainen match made in heaven me Sienen kanssa ollaan. Sieni on rotunsa ainoa edustaja monen eri tuloksen suhteen, myös eka ja toistaiseksi ainoa jolla RTK4. Sieni on minun. Kultaakin kalliimpi, mestareiden mestari. En tietenkään tarkoita että yksikään bordercolliekaan syntyisi koeliikkeet valmiiksi ohjelmoituna, mutta kyllähän lähtökohdissa ja matkoissa on hirveästi eroja. Toisille tuollainen koulari on vain välietappi kohti MM-kisoja, toisille se on suuri unelmien täyttymys. Eikä muihin vertaaminenkaan ole mitenkään erityisen hedelmällistä, mutta voi taivas miten olen silti ylpeä. On siihen joku syy ettei kukaan muu ole päässyt läheskään samaan. :)

Sienelle 2x -1 VINO: oikealla 90 käännös oikeaan (ylityöskenteli mun taakse käännöksen jälkeen), ja oikealla istu-maahan-kierrä koira. Istui vinoon ja maahan mennessä se vaan kertautui, oli aika räikeä. Yksi -1 TVÄ käytösruudusta: asento oli istu oikealla ja jossain vaiheessa koirani kohensi asentoaan ja siirsi samalla persettä lattiaa pitkin taaksepäin, istui siis jotenkin jaloiltaan enemmän pyllylle. -3 UUSI otettiin valkovuokosta oikealla, ja vaikka yleensä otan kaikki virheet itselleni koska tiedän että koirani yrittää aina parhaansa ja tekee juuri sen mitä olen sille osannut opettaa tai koekehässä pyytää. Tällä kertaa syy on kuitenkin täysin koiran, juuri ennen tehtävää se ei ollut kontaktissa vaan katseli kehän laidalla jotain härdelliä, ja siksi sillä menee mun viesti ohitse ja siihen tuli joku (väärin) arvottu voltti. JOS se olisi kuunnellut tai JOS se ei olisi muljunut käytösruudussa, jos ja jos, me oltaisiin saatu 95p ja sen myötä eka kiinnitys valionarvoon. Toisaalta elämä on niin turhaa jos sen käyttää jossittelulla, minusta me ei joka tapauksessa olla vielä valmiita sellaisiin suorituksiin ja todellinen osaaminen on siellä 80-90p välillä. Siksi nyt ei oikeasti harmita yhtään, minusta koira ylitti itsensä tällä radalla moninkertaisesti joka tapauksessa ja olen supertyytyväinen.

Ekan ryhmän jälkeen oltiin toisina ja piti jäädä odottamaan toinen ryhmä. Jurppi aika lailla, en ole mitenkään palkintojen peräänkään. Onneksi odotus ei sitten ollut turhaa ja yhden kiilatessa väliin (täydellä 100p suorituksella!) oltiin lopulta koko luokan jälkeen sijalla 3., ja saatiin palkintopussukka. Tuomarin sanat lämmitti kuitenkin kaikkein eniten: hän vielä muisti koirani aamun ekojen suorittajien joukosta ja sanoi, että oli niin kaunis rata, että oli vahva tuomarinsuosikkiehdokas. Halusi sitten kuitenkin antaa sen toiselle, kun me sijoituttiin muuten, ja minusta kiva niin. Palaute lämmitti mieltä kovasti silti. Mestarissa näkee edelleen tosi paljon sellaisia houkuttelusta jääneitä käsiohjauksia, ne saattaa sen yhden tai kaksi kylttiä radalla onnistua jos koira on hyvin skarppina, mutta sitten kun niitä pyörimisiä on ziljoona peräkkäin ja loppuradasta koira herpaantuu tai kuumuu, syystä tai toisesta, homma aina leviää ja koira ei joko käänny mihinkään vaan jää seisomaan ja tuijottamaan "wtf??" tai haukkumaan ohjaajalle, tai heittää vaan jonkinlaisen voltin joka valitettavasti harvoin vahingossa osuu oikeaan. Kukkaiskäännökset on kaikki pyörähdysten johdannaisia joten ne kiepit kannattaisi ihan oikeasti opettaa huolella ja mielellään pelkille sanallisille vihjeille.

puolikas rata videolla. Vähän käsijarru päällä mennään, ensi kokeessa mun tavoite on käskyttää itse alusta asti kunnon äänellä, nyt taas jännitys meinasi viedä äänenvoimakkuuden tyystin ainakin alussa. Koira oli kuitenkin tosi kiva vielä ennen kehään menoa ja radan lopussa taas loikat <3







2 kommenttia:

  1. Onnea koularista! Haastava rata näytti olevan (tai olisi ainakin meille ollut nuo hyppy-pyörähdys-houkutus samalla linjalla ja keskellä kenttää oleva putki). Koularin jälkeen rennolla mielellä kisaamaan, eiköhän niitä valiopisteitä sieltä tule.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Meille tuonkin radan haasteet oli ihan jossain muualla. Hyppy oli niin rimpula avotokohyppy että ihan melkein ajoin koirani törmäämään siihen, se ei huomannut sitä lainkaan ennen lähetystä ja lähetin hieman viime tipassa että ehdin hyvin vastaanottamaan koiran. Eipähän aiheuttanut kyttäämistä ennen, kun ei huomannut koko estettä. :D Etukäteen jännitti miten peruutus ihan putken suiden ohi mahtaa sujua ja olin valmistautunut että jos meinaa rynniä putkeen, rääkäisen seisomaan ennen kuin ehtii esteelle ettei mene hylätyksi sen takia. Mutta ei se edes haaveillut putkesta siinä vaiheessa vaikka mitään tollasia ei todellakaan ole vielä ehditty treenata :)

    VastaaPoista