Rokotukset

Hymni sai tänään toiset rokotukset. Klinikan edessä kadulla oli taas joku koirarähinä kun saavuin autolla siihen, ja kuunneltiin sitten tällä kertaa lasien läpi kun koirat räyhää ja kukaan ei tee mitään. Hymni sanoi tuf tuff. Nahka oli autossa mukana, Lakki ei, mutta Hymni ehti ottaa vaikutteita jo tältä rähinältä ja oli autosta tullessaan sitten ihan tuffff itsekin. Tuf pyöräilijä tuf tuulessa lentävä lehtikasa tuf ei oikeastaan mitään missään kunhan sanoin. Tuf eläinlääkäri kyykyssä ovella pyyhkimässä ovea rätillä!!! Tuli ihan omin jaloin sisään, tosin ehti luikahtaa ulos just kun olin sulkemassa ovea, ja piti uudelleen pyytää että tuu nyt. (Hymni on muutenkin ovien kanssa jotenkin poikkeuksellisen hasardi, se aina päättää viime hetkellä vaihtaakin puolta ja on monesti melkein jäänyt väliin). Oli aluksi melko jännää, mutta rentoutui nopeasti, ja tehtiin eka punkkiasiat kuntoon niin pentu sai haistella rauhassa ennen kuin huomio siirtyi häneen. Heittelin sille nappuloita pitkin lattiaa ja sitten se jo juoksi niiden perässä ihan ok. Pöydälle tuli itse, sai käydä pari kertaa maassa ja sitten nostettiin pöytä. Lääkäri taas tutki pentua ja naksautteli sille, minä palkkasin. Vähän se mulkoili ja oli sen oloinen ettei olis haitannut vaikka lääkäri olisi häipynyt, mutta ei mitenkään väistellyt saati murissut tms. Tiedän että on paljon mudeja, usein ne on narttuja, jotka on just tuollaisia, ja en oikein aiemmin ymmärtänyt kun mulla on ollut vaan niitä jotka murisee ja/tai puree, mutta nyt pystyn kuvittelemaan sen miltä näyttää koira joka ilmentää että hyi vittu onks pakko koskee mutta joka kuitenkin seisoo omilla jaloillaan siinä,vailla aikomustakaan häipyä tai alkaa aggreksi.

Rokotus kirvelee kun siinä on rabies, ja ell halusi että nostan pennun heti alas kun hän vetää neulan pois, ja palkkaan sitä siellä. Hymni ei vinkunut ollenkaan mutta alkoi rapsuttaa niskaa. Ell:n ajatus siis on se että eläin ei yhdistäisi sitä epämukavaa tunnetta pöydällä oloon, saati häneen, vaan se hetkellinen inhottava fiilis tulisi lattialla. Aika kovaa se sitä niskaa kapsutti eikä ihan joka nappulan perään kerinnyt siksi juosta, mutta oli myös possunkorvasuikale niin annoin sen sille suuhun, se voitti rapsuttelun tarpeen kirkkaasti.

Hymni painoi klinikan vaa'alla 5,5kg. Se painoi saman sunnuntaina kotona, ostin kotiin vaa'an joitakin viikkoja sitten. En tiedä valehteleeko jompi kumpi vaaka vai eikö se oikeasti ole kasvanut viidessä päivässä yhtään. Hymni oli viimeeksi noin 35cm korkea, tässä tosin suuri virhemarginaali kun yksin se on hieman vaikeaa. Suomen pienin mudinarttu on muistaakseni ollut 37cm joten eihän se kovin paljoa tuota isompi edes ole. 😶

Klinikalta ulos tullessa oli paljon reippaampi pentu. Kyllä se vaan edelleen hyötyisi jos sen kanssa jaksaisi käydä ihmisten ilmoilla. Mutkun en tiedä, enhän mä koskaan käy muutenkaan, niin miksi sen pitäisi sellaiseen oppia? Ainoa skenaario mikä jotenkin tulee mieleen on se, jos joskus sen elinaikana pitäisi muuttaa takaisin keskustaan. Toisaalta kun ei se nyt mikään ihan kellarissa kasvanutkaan ole niin kyllä suht normaali aikuinen koirakin sopeutuu uuteen tilanteeseen. Blaah, olin nytkin ajatellut että käyn niiden kanssa jäätelöllä, nahka oli siksi mukana. Alkuviikon oli +16C ja tänään +3, ja mulla oli vain fleecehuppari, eikä jäätelökioskia oltu edes tuotu siihen mihin ajattelin, niin ajoin kauppaan ja kotiin.

***

Tiistaina käytiin M&M pentutreffeillä. Paikalla oli kaksi samaa koikkerinpentua, jotka oli maaliskuussa koirakoulun leikkitunnilla, ja ne oli tosi villejä silloin. Ehdin jo miettiä että mitähän tästä tulee, ja päätin että jos Hymni yhtään näyttää siltä että ei oo kivaa niin lähdetään pois. No nyt se olikin just sopivasti isompi sekä henkisesti että fyysisesti ja leikit meni tosi kivasti yksiin!  Ne oli 12-viikkoisia. Toisen kanssa Hymni leikki ja toinen jäi vähän kolmanneksi pyöräksi. Hymni kävi myös moikkaamassa kaikkia ihmisiä, ihan siis omasta aloitteestaan ilman että kukaan edes katsoi sitä. Puolen tunnin ajasta oli ehkä 5min jäljellä, kun tytöillä tuli joku riita ja napattiin ne hetkeksi kiinni. Sen jälkeen Hymniä ei enää huvittanut ollenkaan, nostin sen hetkeksi syliin ja kokeilin vielä laskea uudelleen alas, mutta se vaan luimi ja tuli mun jalkoihin, niin mentiin sitten aitauksen toiselle puolelle hengailemaan. Hyvin pystyi tarjota maahan menoja vaikka muut kaksi jatkoi leikkiä. Oikein hyvä kokemus oli!

Luulen, että hänestä tulee melkoisen tosikko aikuisena, ja tuskin leikkii vieraiden koirien kanssa. Siitä on nytkin jo niin selkeästi nähtävissä että kun se vetää porot nokkaan jostain niin se oli sitten siinä. 😁