10-11 viikkoa

Luoksetulotreenit on edenneet siihen saakka, että kutsun tahallani kun pentu tekee jotain muuta tai juoksee kovaa poispäin. video

Alkuviikosta olin varannut puolen tunnin "pennun/aran koiran tutustumiskäynnin" koirahierojalle, jolla oli ystävänpäivätarjous joka lävähti mun näytölle; ei olisi käynyt ehkä mielessäkään tällainen mahis muuten. Olen joskus käyttänyt hänellä töppöistä ja Lakkia, mutta nyt toimitila oli muuttanut ja oli meille kaikille uusi. Olin ajatellut ottaa Pajun mukaan näyttämään hyvää esimerkkiä. Pihalle saavuttuamme Lakki alkoi haukkua autossa, ja Hymnistä se oli vähän epäilyttävää. Se oli menossa tervehtimään hierojaa mutta jäikin sitten pälyilemään taakse kun yksi vaan pöhki siellä. Paju sen sijaan oli erittäin suuhun punkeava. Hymni vietti puoli tuntia hierojan kanssa, hän piti sitä kevyesti pannasta ja silitteli läpi, ja palkkasi itse mukanani tuomasta nappularasiasta. Me istuttiin nahkan kanssa metrin päässä lattialla ja yritettiin pysyä nahoissamme. Hymni oli ihan fine; hän on niin ruokaorientoitunut että ei se oikein ajatellut edes muuta. Nahka parka sen sijaan oli aivan kauheilla kierroksilla, ja jos ajattelin että kiva senkin päästä välillä johonkin kun aina pentu vaan pääsee, niin pieleen meni. Nyt se ei taas puhu mulle ainakaan viikkoon, koska vittu mitä paskaa joutua puoli tuntia katsomaan kun jotain muuta kehutaan ja se syö koko ajan! 💩 Pennulle oli varmasti oikein hyvä kokemus ja voisi vaikka mennä toisenkin kerran vähän myöhemmin, tai sitten keksiä vaikka jonkun muun hierojan ja varata sille samanlainen lyhyt aika.

Samalla cityreissulla käytiin Mustin ja Mirrin vaa'alla ja Hymni makoili kassatiskillä kun mun kaveri (myyjä) syötteli sille aimo annoksen nameja. En tiedä mihin mahaan se syö kun oli ihan hyvän setin vetänyt jo hieronnassa.

Keskiviikkona oli ihana sää. Keskiviikkona oli myös sellainen päivä että mietin taas, että ehkä mä vaan olen liian vanha ottamaan pentua kun tämä kaikki on niin kauheaa. Kusta ja paskaa on  joka paikassa kun tuut kotiin. Rupea siivoamaan, pese lattiat, laita pyykkikone pyörimään, lattiapyyhkeet ja muut.  Siivoa kaikki muu sotku mitä pentu on päivän aikana saanut aikaiseksi. Huomaa että se alkaa pyöriä joten kutsu sitä ja kiikuta se äkkiä ulos. Totea että myöhästyit ja kakkaa on kädessä, pennussa ja hupparissa. Kehu pentua joka jatkaa kakkaa ulos ja pyyhkäise oma käsi hätäpäissäsi hankeen. Mieti käsi jäässä ja paskassa että itkisikö vai nauraisiko. Sisällä totea että hitto kun se pesukone just lähti eikä sitä saa keskeytettyä että voisi heittää paskaisen hupparin perään, kun ei sitä paskaista hupparia viitsisi pyykkikoriinkaan jättää haisemaan. Pese paskainen huppari käsin. Tule kylppäristä ja astu pissaan.

Jos joku ei jo tiedä niin en pidä pennuista. Inhoan pentuja. Inhoan tätä kaikkea. Tiedän että se on hyvin väliaikaista mutta ei auta, inhoan silti. Ja tän pennun nimeksi vielä oli tulossa menetetty mielenterveys 😂 No, tämä pissakakkasotku ei liity millään tavalla tämän pennun persoonaan vaan tätähän se aina on.

harmi kun häntä jäi kuvasta, mutta aika jalkava on hän

"ne on mun jäniksen jäljet ja ne kuluu käytössä joten painu helvettiin" t. keskimm

Loppuviikosta Mesi-sisko kävi taas meillä, ja käytiin alapihalla pellolla pentujen kanssa. Lauhtui ja oli enää -2C, mutta tuuli, ja pentujen nujutessa Hymni menee kuolasta märäksi ja sitten jäätyy. Kylmä siis oli vaikka eilen tarkeni saman kierroksen -7C:ssa poikien kanssa paremmin. Loppumatkan se sitten vaan luimi ja tärisi ja kerjäsi syliin, eikä lähtenyt enää ollenkaan leikkimään vaikka Mesi kyllä kovasti yritti. Tytöt on varmaan täsmälleen saman korkuiset mutta edelleen tosi eri rakenteiset muuten.

Keksin myös peittää aidat niin, että pojat ei näe makkarista olkkariin. En tiedä onko sattumaa vai auttoiko, mutta sen jälkeen ne on olleet yksinolot hiljaa!

Pajun tullessa Lakki oli vajaa 1,5v ja se otti Pajun heti omakseen. Se makasi selällään ja leikitti Pajua joka kiipeili sen päällä. Se rakasti kaikkea Pajussa, ja antoi sen tehdä ihan mitä vaan. Nyt kun Hymni tuli, Lakki on 5v, ja vaikka se on taatusti järkevä, ystävällinen ja kiltti pennulle, iholle ei ole ollut mitään asiaa. Se ei leikitä pentua selällään tai oikein mitenkään muutenkaan. Olen miettinyt, johtuiko Pajun saama kohtelu siitä, että Lakki oli itsekin vielä niin nuori, ja olisiko niiden suhde erilainen, jos Paju olisi tullut vasta myöhemmin.

No juuri kun kirjoittelin tästä someen, Lakki sitten yksi päivä vaan alkoikin leikittää Hymniä. 😯 Leikkihetket on yksittäisiä ja sitten ne loppuu, siinä missä Pajun kanssa leikittiin aamusta iltaan ja öisinkin ellei sitä keskeyttänyt, mutta alku se on tämäkin!

Sunnuntaina oltiin oman seuran 3lk nosekokeen talkoissa nollakoirana. Tai Lakki oli, ja Hymni kävi sisällä pyörähtämässä. Valitettavasti toimisto oli ihan ulko-ovella ja osa alueista alkoi siitä, enkä siten voinut kokeen alettua jäädä pennun kanssa siihen.

Tuomari oli halunnut kaksi nollakoiraa, ja nyt anteeksi tyhmyyteni mutta luulin että molemmat tekee kaikki alueet. Ei tehnyt, vaan toinen 1+2 ja Lakki 3+4. Meidän piti myös käydä ykkösalueella tarkastamassa yksi kohta, jonka jälkeen tuomari teki siihen vähän muutoksia ja sitten tarkastettiin uudelleen. Haju ei siis ensin levinnyt kun kumpikaan koira ei siihen mitenkään reagoinut. Kysyin, saanko palkata välissä vai teenkö täysin kokeenomaisesti, niin pyysi että ei palkata ellei "ole ihan pakko".

3. alueella oli neljä tilaa, ja niiden välissä oleva käytävä ei kuulunut etsintäalueisiin. Nyt kertauksen vuoksi; kolmosluokassa sisällä voi olla yhteensä max 7 piiloa,  yhdessä tilassa max 3 piiloa ja 0-1 tilaa  voi olla täysin tyhjiä. Olipas hauskaa! Sai etsiä vapaana. Aloitin ihan järjestyksessä, ekana iso luokka. Lakki reagoi luokan perällä tosi terävästi ja teki tiukan jarrutuksen, mutta mitään ei löytynyt. Jätettiin se ja siirryttiin seuraavaan pieneen toimistoon, jossa kanssa tosi selkeä reaktio. Lakki otti eka perältä kaapista syvän, ja pian sen jälkeen vielä muuttolaatikoista toisen. Siirryttiin seuraavaan toimistoon, joka oli selvästi äskeistä isompi. Siellä aluksi kanssa pelkkää pyörimistä eikä koira oikein reagoinut mihinkään, mutta en hoputtanut, koska järkeilin että jos eka oli tyhjä niin tämä ei voi olla, ja jos tämä on tyhjä niin sitten meillä jäi sinne ekaan jotain. Lopulta se sitten otti pahvilaatikosta piilon. Siinä vaiheessa siirryttiin eteenpäin, missä oli vielä wc-tila. Lakki ilmaisi lattialla olleen tohvelin ja ihmettelin sitä niin, että pyysin uudelleen näyttämään ennen kuin uskoin. Lopuksi halusin vielä viedä sen ekaan huoneeseen ja pyörittiin siellä ihan hyvä tovi, ja noin 9min kohdilla sitten sanoin että ei kai täällä enää mitään ole. No ei ollut ei! Olisihan se tuomari voinut aiemminkin jo sanoa että kiitos riittää, mutta ainakin siellä nyt tuli kiipeiltyä ja leviteltyä koiran hajuja joka puolelle. 😂

4. alue oli kaksi tilaa. Ekana rampin alta piilo ja sitten koira halusi painella peremmälle toiseen huoneeseen, mistä peränurkasta korkea. Sitten se taas suhasi sitä isompaa tilaa vähän sen oloisena että ei oikein ole mitään, mutta otti kuitenkin yhden matalan. Laitoin sen vielä eri kohdista menemään tilaa läpi ja nostasin joissakin kohdissa ylös, ja palasin ekaan tilaan käymään reunat läpi. Koira läähätti jo aika kovasti ja oli tosiaan sen oloinen että no etsitään sit jos kerta käsket. 4min kohdilla ilmoitin että nyt meille alkaa riittää ja tuomari kuittasi että kaikki on tosiaan löydetty jo.

Huikeaa että koira jaksoi tosi hyvin etsiä, ja ennen kaikkea huikeaa että ainakin tässä jälkimmäisessä osasin lopettaa oikeaan aikaan! Eihän nämä kolmosen piilot mitenkään erikoisen vaikeita ole, tai meille osui muutama korkea, muutama syvä ja muutama ihan ykkösen piilo. Enemmän se vaikeus tulee siitä ajankäytön ja tilojen hallinnasta. Ja ehkä myös koiran jaksamisesta; 7 piiloa tai yli 5min etsinnät on aivan eri asia kuin ykkösen yksi joka saattaa löytyä kymmenessä sekunnissa.

Hymni kävi sitten syömässä aamupalansa istumisia harjoitellen ja omaa hihnaansa repien. Muutamaa tätiä se kävi lipaisemassa mutta ei se oikein ole ihmisistä kiinnostunut. Välillä vähän jänskätti ja aina kun ruokaa oli tarjolla niin eihän se nähnyt mitään muuta.

Päivän päätteeksi alkoi sitten tippua tuloksia, ja kokeen voitti 51 pisteen suoritus. Mitä ihmettä?!? Juttelin ihan erikseen vielä tuomarin kanssa hänen näkemyksestään miten nollakoiralle melko helppo suoritus muuttui sitten tunnissä näin vaikeaksi. Kuulemma kyllä kaikki piilot löysi joku koira, eli ei ne mahdottomia olleet. Valeita ja liian hätäiseen ilmoitettuja löytöjä tuli melko paljon ja sitten oli kuulemma myös niitä että ohjaaja ei uskonut vaikka koira oli piilolla. Hän myös muistutti, että nollakoira on toki aivan eri asemassa kuin osallistujat eikä niitä voi suoraan verrata. Mä yllätyin silti tulosten tasosta kun tuntui niin helpolta ja toivoin niitä onnistumisia, suuri osa osallistujista oli kuitenkin tuttujakin. No elämä on ja nose se pitää ihmisen nöyränä!

Kissat on viettäneet yksinolot yläkerrassa erillään koirista. Öisin on kyllä kaikki samassa tilassa, ja jos lähden poikien kanssa tunnin lenkille, en oo paimentanut kissoja mihinkään. Vahinko nyt toki voisi käydä ihan koska tahansa. Oon ollut nyt tosi tarkka että pentu ei jahtaa kissoja yhtään, eikä mene härkkimään niitä. Kissat taas on saaneet opetella että pennulla voi olla joku luu tai juttu ja sen annetaan syödä yksin. Nauhanmaha on vahingossa osoittautunut just sopivaksi, ne on sellaisia rullia tai lastuja. Pentu rakastaa niitä ja ne on sopivan pehmeitä että se saa ne syötyä, kuitenkin kestää vähän aikaa. Kissat inhoaa niitä joten ne ei edes yritä kärkkyä. Harmi että ne loppuu just ja on Zooplussalla loppuunmyyty. Keksin myös että possunkorvasta saa ihan keittiösaksilla leikattua pienempiä paloja. Nekin on pennulle hyviä mutta niitä kissatkin himoitsee ja tarttee vahtia jos niitä antaa.

Kissoista puheen ollen huomasin Talvilla viikko sitten reiän poskessa. Se näytti eniten siltä, että siihen olisi joku oksa tms tökännyt, mutta ei mulla ole sisällä oksia eikä mitään muutakaan. Ei vaikka se olisi tippunut jostain hyllyltä niin ei vaan täsmää. Se ei myöskään näytä puremalta, ja vaikka ajatus että joku  olisi sitä rouhaissut tuntuu sekin aika kaukaiselta, koskaanhan ei voi olla varma. Talvi on heistä se käsiteltävä, mutta ei senkään kärsivällisyys kauhean pitkälle riitä, joten en saanut tutkittua haavaa niin paljon kuin olisin halunnut. Sitä on suihkutettu ja rasvattu pihkavoiteella. Vesisuihkussa kissa mouruaa kuin hullu mutta möllöttää ihan nätisti. Muutama päivä meni ihmetellessä, ja sitten tajusin, että ehkä se onkin repinyt sen itse. Se välillä rapsuttelee itseään aika paljon, ja nyt kun mietin niin ne on pennun tulon jälkeen saaneet myös pennun nappulaa.  (Joo, tiedän että kissat kuolee kun ne syö koiran nappulaa, kun siinä ei ole tarpeeksi kissoille elintärkeää tauriinia. Ne nyt joskus silti etsii samaa nappulaa lattialta eikä oo vielä kuitenkaan kuolleet.) Pennun nappula sisältää lammasta, mitä meillä ei ole kaiketi aiemmin ollut, ja epäilen että se on syyllinen. Lopetin sen antamisen kissalle ja kävin myös ostamassa lohiöljyä; myös pennun turkki on aika kiilloton ja oon syöttänyt sitä koko porukalle ihon hyvinvointiin. En tiedä, vähän outo juttu, mutta haava on parantunut siististi. Seuraillaan.

Pentu oppi loppuviikosta myös hyppäämään sohvalle. Nimenomaan hyppäämään, tähän saakka se on tuloksetta yrittänyt kiivetä!