Nahkainen oli toista kertaa koirattomaksi jääneen talouden terapianahkana, nyt myös yötä, oikeastaan sellainen niinku yhden yön juttu. 🤭
Silloin kun töppöinen tuli, halusin nimenomaan "yhden ihmisen koiran" ja kuvittelin että on jotenkin hienoa olla koiralle koko maailma. No sitten tuli Sieni, joka opetti, että se pirskahtelevan onnellisuuden ja ehdottoman rakkauden lähde on täysin ehtymätön, eikä se ole millään tavalla minulta pois, vaikka mun koira jakaisi sitä muillekin. Nyt tuntuu että omassakin rinnassa läikähtää kun pikkuinen nahkiainen on voinut osaltaan tehdä hyvää ja jakaa sitä eteenpäin.
Mutta se mikä hämmentää on se, että hän oli siellä yöllä pitänyt jotain omia bisneksiään eikä ollut oikein nukkunut omassa pedissä, ei sängyssä eikä sohvallakaan vaan rumpannut edestakaisin. (Kotona kun se käy nukkumaan, siltä on taju veke aamuun asti eikä se todellakaan vaihda paikkaa mihinkään). Ja sitten se oli vienosti istunut ja tuijottamalla ilmoittanut että haluaisi ottaa nallen nojatuolista, siis vähän niinkuin pyytänyt lupaa. Mikä vieraskorea paskiainen, kotona hän ei kyllä pyytele lupia mihinkään vaan on nimenomaan erikoistunut varastamaan kaiken mikä lähtee 😂 Lakki parka on ollut ihan hukassa kotona, mikä on ollut myös tosi jännää, koska silloin kun töppöinen lähti, kukaan ei kertaakaan millään tavalla kaivannut sitä tai reagoinut muutokseen. Lakki ja Nakki nyt on sellaiset paita ja perse että ehkä niiden suhde on vaan ihan eri sfääreissä. Jäin kyllä vähän miettimään että ajatteliko nahka olinko tuhma miksi mut on annettu pois ja ajatteliko Lakki että mihin se meni tuleeko se enää koskaan takaisin. 🥺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti