SISA1

Paju oman seuran nosekokeessa Mäntyharjun Toivolan maamiesseurantalolla. Puolisen tuntia ajamista ja yksi reitti meni Mäntyharjun läpi, joten ajattelin käydä nyt vihdoin tavaratalo Mainiossa. Oon pari kertaa ollut Mäntyharjulla ja se on aina kiinni. Nyt ihan katsoin että aukeaa klo 9 - aika aikaisin sunnuntaina. Lähdin ajoissa, kun tiet oli taas loskasuttua niin sai rauhassa ajella. Vettä sateli, ja mietin että pakkasin kyllä toppatakkia ja -housua mutta en sateenvarjoa. Tammikuussa. Mietin myös että Paju oli arvottu viimeiseksi 15 koiran kokeessa. Jos siellä on tullut valeita niin varmaan haksahdetaan niihin... sellainen olo että tää on nyt meidän seitsemäs ykkösen koe eikä sillä ole yhtään satasta. Lähellä on ollut monesti mutta en tiedä onko se vain huonoa tuuria vai puuttuuko siltä joku taito, ja jos niin mikä. En oo treenannut varmaan kertaakaan edellisen kokeen jälkeen. Pelkkä treenaaminen ei auta jos oikeasti pitäisi kouluttaa sille koiralle jotakin uutta.

Ei siis taas ollut yhtään sellainen olo että kiva mennä kokeeseen. Mietin että käyn aamulla kotona lenkillä, mutta kun se kerta oli vika, ehtisin hyvin kävellä koepaikalla ennen omaa vuoroa. Seiskalta aamulla pimeä vesisade ei taas oikein napannut, mutta häntä ei voi viedä suoraan kokeeseen.

No kas ihmettä eihän se Mainio mitään auki ollut, olin katsonut lauantain aikataulut. Ei ole su auki ollenkaan. Kävin kaupasta evästä ja istuin puoli tuntia autossa miettimässä miten voin olla näin typerä. Sitten lähdin ajamaan koepaikalla ja luulin olevani ajoissa, mutta melkein kaikki muut olikin jo paikalla. Siis he oli vielä enemmän ajoissa, kun itse tulin kymmentä minuuttia ennen ilmon alkamista. Istuin autossa hörppimässä kahvia ja miettimässä miksi oon taas maksanut tästä 35e.

No kyllä se siitä sitten. Alueet oli ihanan isot paitsi eka pelkkä eteinen ja naulakko. Sai etsiä vapaana kaikki, mutta osalla alueista seuraava oli aika lähellä ja omalla riskillä; jos koira karkaa väärälle alueelle nollille menee sekä se mistä lähti ja missä kävi ilman lupaa. Mä tykkään tästä, Laasanen on muutenkin yksi mun suosikkituomari. Tosi moni ei anna pitää vapaana jos on riski vaihtaa aluetta, mutta eikö sen just voisi jättää ohjaajan päätettäväksi, kun ei siinä mitään haittaa muille kuitenkaan aiheudu.

No odotellessa ei onneksi satanut vettä ja käytin russelia kävelyllä. Se haisteli ja suorastaan nuoli jotain yhdessä kohtaa. Moni ei antaisi ja pelkäisi että sitten on vaan mahdolliset nartut mielessä etsinnässä, mä taas olin vaan tyytyväinen että haisteli. Pajuhan ei paljoa sitä tee, siis sniffaa lennosta, nostaa koipea ja ja jatkaa eteenpäin niin että askelluksen rytmikään ei muutu, harvoin mitenkään pysähtyy haistelemaan.

Palatessani oli vasta joku kahdeksas koira suorittamassa. Joten odoteltiin.

Ja sitten vihdoin mentiin. Paju kiskoi nelivetoa sisälle. Lämppähaju oli eteisessä missä piti vaihtaa myös kengät pois. Koira ei reagoinut hajuun oikein mitenkään ja ilmaisi enemmän viereistä purkkia. Siitä jo tietää että nyt ei hyvä heilu... Tuomari sitten ennen aloitusta kysyi, että mikäs se tällainen elukka on (hän on antanut kerran ainakin Lakille tuomarinpalkinnon ja kerran halunnut ostaa sen itselleen työkoiraksi, hän tekee homakoirajuttuja, mutta siis näemmä muistaa minut) ja sanoin että no sehän on mun pikku syrjähyppy. 😀 Sanoin että on aika erilainen paimenten jälkeen ja ei mikään suoritusvarma eläin ylipäätään. Siinä sitä hetki juteltiin.

1. Alue eteinen 2:00

Paju oli ihmeen rauhallinen ja suorastaan piti patistaa sitä etsimään. Luulen, että tämä oli taas sitä väistämiskäytöstä; se keskittyy niin kovasti siihen ettei nahka ratkea että se menee vähän jähmeäksi. Haisteli jonkun verran lattiaa ja nuolaisi mennessään jotakin pintaa, oon melko varma  että tuomari näki mutta ei miinuksia (sinänsä taas kun on nolla pistettä, niin ihan sama onko siinä pari nuolaisua vai ei, nolla on nolla). Sniffaili niin että tuhina kävi mutta ei vaan missään mitään kunnon reaktiota edes. Haju jäi syöttötuolin pöytälevyyn; Paju oli haistellut piiloa ilmaisseen koiran tassunjälkiä ja jos en olis patistellut sitä jatkamaan, olis kuulemma voinut ottaa piilon. No mutta ei se kyllä meinannut ottaa sitä sittenkään kun lopuksi ohjasin sen sinne. Ilmaisevasta koirasta erittyy tiettävästi mielihyvähormoneja ja muut koirat haistaa ne, siksihän valeilmaisun jälkeen helposti muutkin ilmaisee samaa kohtaa. Ehkä ilmaisusta jää sitten onnellisuutta myös tassunjälkiin kun Paju niitä niin ihasteli.

2. Alue keittiö 3:00

Päästin vapaaksi ja Paju etsi musta hienosti, vähän ehkä hitaasti, joten en tiedä oliko lämppä nyt liikaa ja se ehti väsyä. Toisaalta se syvänuuhkutti eikä juossut. Ja ei vaan löydy mitään. Ainoa kohta mistä se oli yhtään kiinnostunut oli uunin toinen reuna ja sen vieressä ollut kärry. Nostin sen lopuksi sinne ja se lähti uunia pitkin peremmälle, niin otin sen alas, että ei se nyt niin kaukana ole. Sitten lopulta ilmaisi siitä läjästä jotain, ei ollu, oli moni muukin haksahtanut samaan. Oikeaan paikkaan ei taas meinannut millään reagoida vaikka se lopuksi sille osoitettiin. No ei sitä löytänyt kukaan muukaan koko 15 koiran kokeesta, ja tuomari myönsi että siitä tuli vahingossa liian vaikea. Nollakoira oli sen ottanut ihan hyvin, mutta sitten ilmavirta ja ikkunaseinällä ollut lämmitys puhalsi sen hajun sieltä sinne hellalle juurikin.

Vittu että vituttaa tällaiset kokeet. En tiedä mistä se johtuu, mutta näitä on aina välillä, että koirat ei tunnista edes lämppää ja kukaan ei löydä paljoa mitään. Lakillahan oli vuosi sitten se surullisenkuuluisa koe. Mun tietääkseni moni tuomari ostaa joka kokeeseen uuden hydrolaatin, jotta se ei ainakaan ole pilalla. Mut jos sillä ei ole koskaan treenattu, mistä sen tietää että se on kunnollinen? Hydrolaatteja on alusta asti moitittu siitä että ne on niin epätasalaatuisia ja niiden valmistusta ei voi valvoa mitenkään. Sinänsä en usko että se on ongelma että se haisee joka kerta vähän erille, koira kyllä kalibroi nenän lämpällä. Enemmänkin epäilen että se ei välillä haise oikein millekään; nyt purkkirata meni selkeästi arpomalla ja alueella koira ei reagoinut piiloihin eli ne levisi tosi huonosti (tai liikaa) ja/tai hajua oli vaan niin vähän. Tarkoitan sitä, että jos normaalisti hydrolaatissa on vaikka 50 tippaa eukaa ja 50 tippaa vettä niin välillä onkin 10 eukaa ja 90 vettä, tai 1 ja 99, ja silloin koirat ei vaan haista sitä. Tottahan koiran voi kouluttaa haistamaan, nehän tiettävästi erottaa yhden tipan oliko se nyt ammoniakkia 25m pitkästä uima-altaasta joka on täynnä vettä, eli siis fyysisesti pystyy, mutta ei kukaan ole kouluttanut harrastuskoiralle niin tarkkaa nenää.  Hämmentävä tilanne aina siinä lähdössä jos se oikeasti ilmaisee ihan kaikkea eikä selkeästi vaan reagoi oikeaan purkkiin mitenkään.

Tauon aikana mietin, että ehkä palkkaan sen kolmannella vaan kun se etsii ja nelosella kysyn missä piilo on ja menen aloittamaan tosi läheltä jos se vaikka ottaisi sen. Jäi paha mieli siitä, että koira kuitenkin etsi ihan tosi hyvin ja sitten se ei saanut siitä oikein mitään. Vaikka lopuksi löytö näytetään niin ymmärtääähän ne, että okei tässä nyt katkesi etsintä, ihmiset vähän juttelee ja sit näytetään mistä jatkaa. Ei se varmasti ole koirallekaan sama asia kuin löytää itse sen sujuvan suorituksen päätteeksi. Ei vaan mitään hajua saako noin edes tehdä ja millä sanoin mun pitää se ilmoittaa, mutta sehän selviää kun ennen omaa vuoroa kysyy.

Ja niin mä sitten tein. Nahkainen veti nelivetoa sisälle eli sillä ei kyllä ollut mitenkään paha mieli. Kysyin mitä tapahtuu jos kesken etsinnän, ennen löytöä, poistun alueen ulkopuolelle palkkaamaan ja se oli siinä. Se tulkitaan että ohjaaja keskeyttää sen alueen, siitä tulee nolla löytöpistettä mutta ei myöskään virhepisteitä edellyttäen että palkkaa palkkausalueella. (Alueella palkkaamisesta tulee jotain virheitä). Tässä meillä taas sitten olikin keskustelu tuomarin kanssa. Hän kehoitti olemaan  keskeyttämättä ja että kyllä se löytää. Luin rivien välistä, että nämä on paljon helpommat alueet, suorituksetkin oli menneet selvästi ekaa kierrosta nopeammin. Whatsappissa on helppo laskea montako minuuttia kukin on etsimässä ja mun silmä laskee vaikkei haluaisi. Kaikki vaan jankutti että luota koiraan ja blaa blaa. Mutta kun ei se kyse ollut missään vaiheessa siitä, että haluaisin keskeyttää koska koira oli huono, tai että en luottaisi siihen! Vaan nimenomaan siitä, että mulle jää paha mieli jos koira on niin hyvä muttei silti löydä mitään kun jostain syystä se ei tunnista tätä hydrolaattia. Että haluaisin että se saa hienosta etsinnästä palkaksi joko itse tehdyn löydön, mitä nyt kokeissa ja yleensäkin suositaan, tai sitten riemukkaan palkan niin kauan kun se vielä etsii hyvin. Että sydän särkyy maailman parhaimman nahkiaisen puolesta, jos se etsii toisellakin kierroksella 3+3min tyhjää eikä mikään johda löytöön.

Et keskeytä, ne sanoi, mutta vastasin että varautukaa siihen että keskeytän. Vkt (tuttu) sanoi että laittaa oven kiinni etten pääse etsintäalueelta takaisin aulaan palkkaamaan, mihin vastasin, että mä jyrään sit väkisin läpi jos siltä tuntuu.

3. Iso ruokailutila 3:00

Päästin koiran vapaaksi ja se oli nyt enemmän oma itsensä, eli liikkui melko ripeästi mutta tuhisi mennessään. Pari kertaa se olisi laajentanut aluetta ja piti kutsua se takaisin. Muutamaan kohtaan ohjasin sen mutta muuten annoin tehdä itse. Kuulemma olisi löytänyt nopeammin jos en olisi ollut tiellä, mutta löysi se sitten melko varman näköisen ilmaisun lipaston alle.

4. Sali, näyttämö ei kuulu, 3:00 (lähtö oli kuvassa oikealla missä näkyy yksi keltainen merkki)

Tässäkin koira lähti vapaana ja paineli suoraan vasemmalle taakse, mistä siirtyi näyttämön etureunan myötäisesti oikeaan takanurkkaan. Mietin vaan siinä, että antaa mennä, en pyydä sitä takaisin ja olin itse vielä melkein lähdössä, kun se jo ilmaisi siellä. En edes nähnyt kunnolla että mitä, mutta huikkasin löydön ja olihan se. Tällä myös se alueen nopein löytö ajassa 18s, seuraavaksi tulleella oli 38s eli kirkkaasti kärkeen.

Melko tyhmä olo jäi siitä, miten erilaiset kierrokset oli. Ekalla rundilla tiloissa oli selkeästi lämpimämpää, heillä oli patterit päällä sillä puolen taloa. Näissä jälkimmäisissä oli kylmä, ja tuomari sanoi että siksi hajut ei leviä niin paljon. Ekoilla alueilla ne oli kuulemma niin laajalle levinneet että ne oli siksi vaikeammat. Hän on homekoirayrittäjä ja tietää näistä hajujen liikkeistä melko paljon, joten mikä minä olen kyseenalaistamaan. Hän vielä toisteli sitä että kannatti jatkaa ja että uskot vaan siihen koiraan niin hyvä tulee. Harmitti vähän, ettei hän ehkä ihan ymmärtänyt mitä edes tarkoitin, mutta puhuttiin sitten vielä tyhjän etsimisen palkkaamisesta ym. Hän sanoi, että ei usko että koira ymmärtää eroa itse tehdyn ja "näytetyn" löydön välillä, olettaen että ei nyt ihan sormella ohjaa suoraan löydölle. Koirat elää kuulemma niin hetkessä että ei ne sellaisia mieti. Hän joutuu töissään usein pyytämään koiraa vielä uudelleen tarkistamaan jonkun tietyn kohdan, joten hänen koirat on hyvin tottuneita siihen että ihmiset juttelee, etsintä katkeaa ja sitten se jatkuu osoitetusta kohdasta. Jäin ihan miettimään tätä. Ohjaanhan mä välissä muutenkin niin miksi sen lopun pitäisi olla erilainen? Ehkä se onkin enemmän kiinni ohjaajasta ja siitä että on vaikea vastustaa pettymystä että aika loppui ja tämä oli tässä mutta ota nyt tosta toi löytö edes säälistä?

täällähän on uimakelit ajatteli Keskimmäinen kun hieman kävelylle pääsi!

mun toinen kierros alkamassa kunnes se tyhmä JOKU MUU tulee taas ulos sieltä

Mä arvasin että tällä käymälläni keskeyttämiskeskustelulla saa TP:n ja oikeassa olin. Että jos mitään ei löydy niin kannattaa järjestää joku tällainen tempaus niin huomio on taattu 😂

ilmeeni, kun äiti käski olla paikoillaan mutta tuomari tuli vielä sen taakse juttelemaan meille, ja halusin niin kauheasti pussata häntä mutta tottelin äitiä! Luvalla katsoin sitten kitarisoihin asti.

Joo, sellasta. Nyt ei ole kyllä yhtään motivaatiota joten täytyy vähän tuumailla ja miettiä jatkoa tai onko sitä edes. Koirahan ei niitä kokeita kaipaa, ja jos itseä aina vaan vituttaa, niin minkä ihmeen takia sinne sitten pitäisi edes mennä. Voisi vaan treenata kotona ja syöttää nakkia minkä kerkiää ja kaikilla olisi hyvä mieli. Lisäksi mulla on edelleen jatkuvasti sellainen vähän syyllinen olo siitä, että vien koepaikan joltakin joka sitä enemmän "tarvitsisi" ja "ansaitsisi". Vaikka kukaan koskaan ei ole sanonut mitään siihen viittaavaakaan, tämä on ihan vain mun päässä. Kun tää nyt vaan on tällainen höpökoira. Yhtä höpöjähän he on kaikki, tämä on vain harrastus. Harrastuksen pitäisi kuitenkin olla hauskaa mutta jos on vaan paha mieli koiran puolesta, mikään ei ole sen arvoista. Vaikka sillä koiralla olisi hyvä mieli. Ohjaajallakin pitäisi olla, yhdessähän siellä ollaan.

***

Lisäys myöhemmin: nahka vinkui autossa vähän ennen koepaikkaa, ja ajoin kiireen vilkkaa tien sivuun kuvitellen että sillä on maha sekaisin tmv. Ei sillä mitään ollut ja pyöri hölmönä fleksin päässä vaan ihmettelemässä mikäjuttu kun keskellä isoa tietä pönötettiin. Mistä se voi tietää että oli edes sen vuoro, kun Lakkikin oli mukana?