sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Nosekisat

Sunnuntaina oman seuran (JSN) nosekisat Heinolassa. Koska olin sekä talkoissa (ilmoittautumisessa, alueitahan ei voi olla rakentamassa kun kisaa itse) että kisaamassa, piti paikalla olla jo klo 8 vaikka koe alkoi vasta 10. Sehän tiesi herätystä tuntia aiemmin kuin launtaina, jotta kuudelta oltiin jo metsässä. Kyllähän mä joskus tässä viime vuosina kisasin ilman metsälenkkejä, mutta ei se ainakaan paranna suoritusta, joskin välillä kyllä mietin onko siitä mitään apuakaan ja kierrokset tulee muualta. Mutta oltiinpahan nyt kuitenkin. Täällä on ollut yöpakkasia ja aamulla max parin asteen lämmössä pönellä on jo metsässä toppa-BOT. Lisäksi olen ollut vielä tarkempi alkulämpästä ja pidän sen ainakin 15-20min fleksissä aiemman 10-15min sijaan. Kaksi talkoolaista lähti mun kyydillä, ja ihmeen vähän pöne niille huusi. No tunteehan se treenikaverit hajusta ja äänestä.

tunnelmat, kun kello on viisi sunnuntaiaamuna.

nyt jo melkein kuusi sunnuntaiaamuna

Metsäkierroksen lopuksi olin jo melkein autolla, kun päätin vielä tehdä pudonneen hanskan noudon. Aina parempi, mitä enemmän koira on ennen koetta saanut tehdä. Päivä oli jo kirkastunut ja näkyi aivan normaalisti. Minulla oli harmaat onesize - ohuet sormikkaat ja tien keskellä oli aika paljon kivimurskaa. Hanska putosi keskelle tietä, ja pysähdyin mulkaisemaan pitäisikö sitä siirtää uran puolelle, kun se naamioitui kivien sekaan niin että kävi mielessä mitä jos koira ei huomaa sitä. Usein pudotan pipon tms isomman jutun, jotta lähellä koira näkee kohteen. Nyt ei tehnyt mieli altistaa pitkän päivän ainoaa pipoa kostealle maalle ja koiran kuolalle - hanskoja oli autossa toinenkin pari. No nenällähän se etsii, joten antaa olla kuten meni, tuumasin ja jatkoin parisataa metriä. Koira ei näe kun pudotan esineen, mutta jotenkin mun käytöksestä se tietää että nyt on se juttu ja tykkää tästä kovin. Kääntyessä ei tartte sanoa mitään, se on jo sivulla valmiina odottamassa lähetystä.

Täysiiii lähti ja täysii paineli yli. Tiessä tuli mutka ja sinne katosi. Ja kylmä hiki kohosi iholleni ja parkaisin ääneen että ei helvetti, meidän pitää olla kimppakyytipaikalla kohta ja nyt kadotin koirani metsään...!

Aamukoomassa autolle jäi sekä koirapilli että Sienen remmi, oli vain pönen fleksi. Pilliä olisin todella nyt kaivannut, mutta sen puutteessa huutelin pari kertaa töppöstä. Pilliin se ehkä olisi reagoinut, mutta tiesin koko ajan, että aivan sama mitä yritän sanallisesti kutsua tai karjua, mudi jolla on Tärkeä Tehtävä kesken, ei ole ohjattavissa takaisin. Paniikissa mietin olisiko parempi lähteä juoksemaan autolle hakemaan sitä pilliä, mutta matkaa oli satoja metrejä ylämäkeen ja ennen kuin minä olisin ollut siellä, koira olisi varmaan jo pillinkin äänen kantamattomissa. Lähdin siis juoksemaan koiran perään ja huutelin "hyvä!" mitä käytin aikoinaan haussa ja esineruudussa koiran tullessa pistolta/esineen kanssa takaisin. Olin tehnyt päällekkäin menevän suoran päähän ympyrälenkin, ja mietin että koska se ei ehkä ole varma pitäisikö valita alkuperäinen menosuunta vai tuoreempi paluusuunta, se ehkä pysähtyy sinne ihmettelemään. Ja muutaman pitkän minuutin kuluttua takaisin päin näytti tulevan kiukkuinen mudi, jota jurppi kovasti, kun mitään ei ollut löytynyt. Luoja, mikä helpotus! Oltiin jo Sienen kanssa hanskan kohdalla ja Sieni nappasi sen, jolloin piti käskyttää sitä irroittamaan ja yrittää saada töppönen tajuamaan, että tossa se oli, juoksit sen yli, nyt se on Sienen jaloissa, ota se siitä.

Omaa pulssia piti tasata aika pitkään.

Koepaikalla jätin koirat autoon ja keskityin talkoohommiin. Oltiin numerolla 6(/15), mikä oli oikein hyvä. Ensin oli vuorossa autot ja ulkoalue:



Molemmissa aikaa 2min. Jos viikko sitten ulkoalue oli minusta helkkarin "täysi" ja siihen oli lyhyt aika (2,5min), niin nyt tuli sellainen olo että eihän tuossa ole kuin pari penkkiä, yksi laatikko ja puu ja kaksi minuuttia on niille todella paljon. Vasemmassa takanurkassa alue rajautui kahteen sieneen (<3 <3 <3), ja niin hauskaa kuin olisikin ollut laittaa haju sieniin, niitä tuskin voisi käyttää. Jos eka koira runtelee ne, alue menee rikki ja se siitä. Nosessa piilot pitää olla niin, että kaikille alue pysyy samana, eli niihin ei saa päästä käsiksi. Rannasta tuuli paikoin jonkun verran, mutta tämän ei pitäisi olla vaikea. Autot sai alueeseen tutustumisessa käydä kiertämässä jos halusi, mutta en nähnyt mitään syytä tehdä niin.

Otin pönen ulos kun kakkonen lähti odotuspaikalle. Se oli aivan hullu, kiljui ja yritti ryysiä sinne missä tiesi alueen olevan (mistä se voi tietää?). Se myös hyppi niin korkealle että pelkäsin että sitä sattuu, ja ärjäisin useaan otteeseen aika rumasti että lopeta nyt s**tana tuollainen. Käveltiin ison tien vartta edestakaisin, mutta ei se oikein malttanut edes pissiä, kun hirveä kiire oli. Lähtöhaju oli pihapenkissä, ja sen jälkeen piti hetki vielä odottaa. Pönellä oli alla villatakki, sen päällä valjaat ja kaiken päällä vielä Toppapomppa. Kysyin saanko jättää koiralle alemman takin, ja sain luvan. Siispä Pomppa pois, liinan vaihto ja ei muuta kuin menoksi.

Autot:


"Tuomarilla ei ole mitään sanottavaa." 11,8s, EHK. Minusta ihailuksi tarkoitettu kommentti oli vähän tökerö.

Sitten se ulkoalue:



Tähän sanoi ensin ihan samaa, mutta palkatessa koiraa kysyin että etkö oikeasti keksi meille mitään. Hän sitten naljaili (niiden mun kyydillä tulleiden tuttujen talkoolaisteni kanssa) että kirjoita siihen, että "koirasta näkee, miten kovasti se tykkää lajista - minkä ikäinen se oikein olikaan?". 11,7s. Tästä ei erityisen hyvän koirakon mainintaa, vaikka minusta tämä oli paras - koirahan saa selvästi hajun jo lähtöön ja tietää mihin suunnistaa. Hienosti avattu nenää ennakkoon, sitäkin on monessa lajissa saatettu aika paljon treenata.

Eka kierros meni nopeasti, ja spekuloitiin kisaajien kesken että koska nämä oli ilmeisen helpot alueet, erot haetaan varmaan sitten sisäetsinnässä. Ruokatauon jälkeen oli aika jatkaa. Pöne tuli nyt vähän vähemmän volttia heittäen, mutta ei se taas olisi ehtinyt kusta lainkaan, veti vain alueelle päin. Nyt vaihdot ei menneetkään ollenkaan niin nopeasti ja taas spekuloitiin, että no nyt onkin sitten ongelmia kun kaikilla kestää siellä aivan eri tavalla. Tuuppasin pönenkin vielä takaisin autoon ennen kuin oikeasti oli aika lähteä.

Alueisiin tutustumisessa laatikot oli vielä läjässä, ja sanottiin vain että ne tulee kuistille ja katsottiin tyhjää kuistia. Oletin, että yhteen riviin keskelle, joten yllätys oli melkoinen kun ne olikin reunoja vasten kahdessa rivissä. Tuuli oli voimistunut kovasti ja olin jo etukäteen miettinyt, että nyt voi olla siirtymähajuja ja pitää varmistaa että koira ilmaisee oikean laatikon. Juuri kun tulin lähtöön, tuli niin hirveä tuulenpuuska, että muutama laatikko värisi. Viikko sitten hajutestissä tutun koiran vuorolla laatikot oli lähteneet tuulen mukana lentoon kesken kaiken (hänet käskettiin pois, laatikot palautettiin paikoilleen ja sai toki uuden suorituksen, mutta moni koira olisi voinut pelästyä pahasti), ja jäin tahallani syöttämään koiraa ja vatuloimaan hetkeksi että näin että ne pysyy aloillaan. Pöne ei oikein tiedä mistä piti etsiä, enkä minäkään sitten jostakin syystä pitänyt kiinni vaatimuksesta edetä järjestyksessä. Se tarkensi niin huolella, että oli helppo luottaa enkä pyytänyt koiraa ennakkosuunnitelman mukaisesti varmistamaan oikeaa laatikkoa mulle, vaan ilmoitin vaan suoraan löydön. "Huippua!" 11,1s, EHK.




Viimeisenä sisäalue, johon oltiin saatu kurkistaa vain ikkunasta. Alueelle mentiinkin eri ovesta kuin olin luullut, ja silloin selvisi että keittiönurkka ei kuulunut alueeseen.

vasen reuna

oikea reuna, takan oikealla puolella nurkassa oli halkopino ja jotain sälää

Pöneä vähän jännitti pimeä tila ja ahdas lähtö, mutta syöttelin siinä taas rauhassa, eikä se ollut lainkaan niin paha kuin viikko sitten. Se pyörähti pöytäryhmän oikeassa reunassa, tutki takkaa ja halkopinoja, kävi sitten pöytäryhmän edestä vasempaan pienen lenkin ja halusi palata oikeaan. Vähän sellaista epämääräistä pää pystyssä juoksemista, ei selkeää reaktiota mihinkään mutta oli varmasti hajupilvessä. Ajattelin seuraavaksi ohjata koiran vasemmalta pöytäryhmän taakse ja sen jälkeen kehoittaa sitä hyppimään kaikkien penkkien päälle, mutta se jäi työstämään pöydän oikeaa päätyä / pöytälevyn alapuolta ja ilmaisi lopulta poikkipuun törröttävän laudan yläpuolelle. Ilmoitin löydön, ja tuomari vastasi oikein, mutta ennen kuin ehdin lähteä palkkaamaan koiraa, hän kysyi osaanko sanoa missä piilo on. Vastasin että siinä missä koiran kuono kävi viimeisenä ennen ilmaisua, poikkipuun päällä, ja hän sanoi että ei ole. Sitten mulla meni pasmat sekaisin ja koirakin nousi ilmaisusta ja alkoi tarkentaa, ja tunki pöydän ja ikkunan välistä pöydän pystysuoran jalan ja pöytälevyn yhtymäkohtaan ja sanoin että tuollako sitten. Kyllä. Koira oli selkeästi työstänyt hajua ylöspäin, ja minun olisi kannattanut näyttää kuonon pointtaamasta kohdasta ylöspäin ja sanoa että jossain tuolla. Ylipäänsä ei kannata sanoa että "tuossa", vaan "jossain tuossa", on varmemmin oikeassa :p Koska pöne kuitenkin oli selkeästi työstänyt hajua ylöspäin, tuomari hyväksyi tämän, sanoen että ei voi tietää onko koiralla esim. rangassa sanomista (huikkasin väliin, että on) eikä se välttämättä pysty taipumaan sen lähemmäs, eikä siis ole tarvekaan. Tässä kuulemma moni koira oli ilmaissut lattian rajasta ja silloin jos ohjaaja ei ollut osannut sanoa että piilo on ylempänä, ei ollut hyväksytty. Joko koiran tai ohjaajan oli pitänyt näyttää tuomarille, että ylöspäin, jotta ilmaisu oli hyväksytty riittävän lähelle. "Hieno etsintä ja tarkensi hienosti." 37,5s. Valitettavasti ei mahtunut videoimaan, tämä olisi taas kiinnostanut eniten jälkeen päin. Tällainen epätarkka ilmaisu ei ole lainkaan tyypillistä pönelle, nyt muutama vastaava treeni yritettävä saada luotua. Tuomari sanoi vielä, että treeneissäkin tuollaisesta voi ihan hyvin jo jessata ja palkka sitten vain hajun suunnasta, ei tartte käskeä tarkentamaan ensin tarkemmin.

Pöne sitten räjäytti koko potin: 100p, toinen luokkanousutulos, laatikot sijoitus 1 + EHK, ulkoetsintä sijoitus 1, ajoneuvot EHK, kokonaiskisan sijoitus 1. Kolme lelua, kolme levyä suklaata ja läjä huopatassuja. Kohtuullisen noloa putsata pöytä omissa kisoissa, onneksi palkinnot sentään oli lopulta jonkun muun kuin itseni ostamat...

Ilmossa kun ruksailin taulukkoon tarkistettuja siruja ja rokotuksia, satuin huomaamaan että suurin osa rekkareista oli 16-18 -loppuisia. Suomessa koiran rekkariin tulee yleensä vuodeksi syntymävuosi, tuontikoirat voi olla rekattu myöhemminkin eli vuosi ei välttämättä kerro koiran ikää, vain rekisteröinnin ajankohdan. Oli siellä yksi -13 ja yksi -11 ja sitten pötkösen -08. Aivan heittämällä kisan vanhin pöne. Palkintojen jaon jälkeen muutama tuli vielä onnittelemaan erikseen ja kysyi koiran ikää. No se on 11v, ja sille sopii se kun edellisenä päivänä on jo ollut pitkä kisapäivä toisessa lajissa ja tänäänkin herättiin aamuviideltä metsään juoksemaan löysät pois. Ne vaan tuijotti mua monttu auki ja hetken meinasin kiusaantua. Sitten hymyilin ja sanoin, että hän nyt vain on sellainen, hieman hullu mudi. <3



vedettiin eilen rallykisojen jälkeen Pieksämäellä kenraalit. Piilo oli mutapaakussa kauhassa taittuneen etujalan vieressä.

ulkoalueen vasemman takarajan tatit

1 kommentti: