sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Elli Kinnusen rally-tokokoulutus

Oma seura järjesti rallykoulutuksen, johon osallistuin Sienen kanssa. Aamu alkoi teemakoulutuksilla, jaettiin osallistujat kahteen neljän koiran ryhmään, ja tehtiin siis aina yksi ryhmä kerrallaan. Eka aihe oli seuruu, ja aluksi tehtiin pelkkää 20-30 askeleen suoraa pätkää, sitten askelsiirtymätehtävä 10x perusasento - yksi askel -perusasento. Nämä itsessään paljastaa aika hyvin seuruun laadun, sen siis pitäisi säilyä tasalaatuisena kaikissa näissä. Toisena teemana oli takaosankäyttö ja käännökset, tässä tehtiin hyvin erilaisia juttuja korokkeiden käytöstä aina kukkasiin asti. Kolmas teema oli houkutus ja häiriöt, ja käytiin läpi erilaisia treenejä niihin liittyen. Lounastauon jälkeen oli varattu yksilötreeniaikaa, ekalla kierroksella 7/8 halusi tehdä rataa ja toisella kierroksella sitten katsottiin kunkin toivomia tekniikkajuttuja.

Sienen seuruu on vasemmalla varmaa, perusasennot on vähän hitaita, mutta pitää taas panostaa niihin (hyvä takaosan käyttö = seisominen ja nopea istuminen ei mahdu samaan pakettiin, se on aina sellaista tasapainoilua niiden välillä) mutta oikealla jo 30 askeleen pätkään mahtui väljyyttä. Perusasennot on hukassa ja askelsiirtymät tuskaisia. Joudun hirveästi auttamaan koiraa oikealla. Nyt otettava oikeasti kuuri pelkkää oikeaa puolta.

Käännöksistä tehtiin valkovuokkoja, niistä on monesta kisasta -3 tvä. Nyt ei mitään ongelmia. Todnäk virhe tulee eriaikaisuudesta, jos koira ei ole täysin kuulolla tai reagoi muuten hitaasti käskyyn, ja ohjaaja joutuu yhtään jäämään katsomaan rupeaako se tekemään, siitä tulee jo se kolmosen eriaikaisuus. Tähän neuvoksi tarvittaessa herätellä koiraa käteen jo ennen kylttiä ja "taikasormet" eli tehdä normaalia isompi käsimerkki ja heilutella sormia, jolloin usein koira tulee paremmin imuun. Katsottiin myös saksalaisten ja edessä puolenvaihdon käsimerkkejä, nyt ei tietenkään sotkenut yhtään kertaa. Näitä vaan vahvistettava edelleen, oltava tarkka itse ohjauksessa ja voisi miettiä jos toisesta poistaisi sen kokonaan.

Häiriöissä seurattiin namipurkkien yli, oli taas aluksi kovin inhottavaa, tätäkin pitäisi kertailla. Hyppy pallojen sekaan ei ollut niin kiusallinen.

Sieni teki mes-radan, joka meni näin: 360 vasempaan, liikkeestä maahan, istu-eteen-vasemmalta sivulle-istu, puolenvaihto edessä, spiraali vasemmalle, pyörähdys oikealla, 270 oikeaan, liikkeestä istu, kutsu koira, molemmat oikeaan täyskäännös, istu-jätä koira-käännös oikeaan-istu, 2x vasen täyskäännös, maali. Kolme ekaa kylttiä oli tosi lyhyillä, siis tyyliin metrin mittaisilla, väleillä, sitten oli pitempiä pätkiä. Lähtö oli hyvä ja piti kontaktin, mutta sitten aika väsynyttä meininkiä. Puolenvaihto edestä piti uusia, spiraalissa tuntui jätättävän. Muuten ei virheitä, mutta en oikein ollut tyytyväinen kokonaisuuteen. Koira oli varmasti jo väsynyt ja minua taas jännitti se puolenvaihto edestä, ja miten se mahtaa jaksaa spiraalin. Lopussa kyllä erittäin paljon loikkia :)

Vikalla kierroksella olin ajatellut katsoa peruutuksia, mutta Sieni oli niin nuutuneen oloinen autossa, että päätin vaihtaa koiraa. Pönelle tehtiin mes-rata niin, että maalikyltin tilalle tuli vasen täyskäännös, sitten istu-seiso-kierrä koira, käännös oikeaan, istu-koira eteen-1-2-3 askelta peruuttaen, käännös oikeaan ja sitten loppusuoralla ainakin poispäin peruutus, pyörähdys vasemmalla, seuraten peruutus vasemmalla, liikkeestä maahan kierrä koira, puolenvaihto takaa tai välistä, 2x oikea täyskäännös ja joku vielä, kylttejä oli muistaakseni 24. Lämppäsin ihan muutaman tempun ja sitten mentiin. Olin aamulla ennen koulutuksen alkua treenannut pönen kanssa parikymmentä minuuttia, mutta koko päivän autossa muiden treenien katsominen (tai kuunteleminen) ei takuulla tee sille hyvää. Mentiin silti ihan mielettömään kuplaan, jonkun kyltin uusin kun ohjasin itse huonosti, 270 oikeaan koira oikealla se kerkesi istua kun en ollut riittävän nopea itse, ja peruutusaskelissa tuli pientä kitinää mikä loppui kyllä. Muuten se oli aivan hiljaa ja teki niin hienosti, että huh huh!

"Sitten kun se on ollut 20 vuotta mullan alla, kukaan ei muista miten ärsyttävästi se vinkui kokeessa. Kaikki muistaa vaan sen tunteen palon, jos se ei olisi noin harmaantunut, kaikki luulisi sitä edelleen kaksivuotiaaksi kun se liikkuu niin keveästi ja tekee niin näyttävästi. Mene ihmeessä kokeeseen näyttämään noin upeaa koiraa, vaikka se sitten vinkuisikin." (c) koutsi

Niin taitava ja parhaimmillaan äärimmäisen kaunis koira kuin Sieni onkin, siitä silti puuttuu se raivo mikä saa kyyneleet silmiin. Hullu, hullumpi, mudi, ja mulla on yksi erittäin hullu sellainen <3 Kaipa sille voisi jonkun ulkokokeen katsoa...


lähtö

se vaan tuntuu niin hyvältä

puolenvaihto edessä, pois alta risut ja männyn kävyt

spiraali

pyörähdys oikealla, jalalla koreasti

liikkeestä istu, ja istuin jo

istuva

2x saksalainen, hän näyttää olevan kiitoradalla

<3

peruuttaa, tai ehkä yrittää lentoon

nyt sai pallon

voi ei pöne, sinä olet sellainen pökäle

****

Tässä vielä yleisiä juttuja:

-koiralla pitäisi olla kentällä kolme moodia: töissä, palkattavana tai levossa. Kahdessa ekassa ohjaajan on oltava täysillä mukana ja niissä on oltava selkeä alku ja loppu.

 -teoriassa pitäisi olla 100% osaamisvarmuus ennen kokeeseen menoa, jotta voi luottaa koiraan. Jos joutuu jo ratapiirrosta katsoessaan laskemaan montako kylttiä on oikealla tai voi ei onko siellä sitä, tätä tai tota tehtävää, ei ole vielä valmis kyseisen luokan kokeeseen eikä siellä pitäisi olla.

-ohjaajan vastuulla on kouluttaa tekninen osaaminen, ohjaajan vastuulla on koiran tunnetila ja ohjaajan vastuulla on lukea rataa -> kaikista virheistä voi mennä katsomaan peiliin, koira ei koskaan ole tuhma koira, paha koira, jos jokin ei suju

-ahdistuvalle koiralle voi ahdistuksen tullessa kehässä itsekin hidastaa hieman vauhtia, usein yritetään nopeuttaa ja saada koira vauhtiin mukaan, mutta hidastus auttaa koiraa ehtimään ohjauksiin mukaan

-palkkalinjat (edessä, vasemmalla, oikealla) käyttöön kuureina myös osaavalle koiralle. Palkataan sieltä, mihin halutaan pään osoittavan.

-rataan tutustumisessa päätä jo etukäteen missä aiot kehua, muuten helposti ei kehu lainkaan tai pälpättää koko ajan

-jos seuruu katkeaa (kontakti putoaa, koira haahuaa tms tekee mitä tahansa ei-toivottua), käytä neutraalia "uudestaan!" tms sanaa, joka tarkoittaa että nyt ei tule palkkaa ja pitää yrittää uudestaan. Yllä olevan mukaisesti koiralla pitää olla hyvin mustavalkoiset säännöt koska se on töissä ja koska tauolla, ja töissä ollessa on noudatettava käskyä eli pysyttävä seuruussa. Treenivaiheessa tärkeää, että onnistumisia tulee hyvin paljon, joten älä yritä tehdä liian pitkää tai vaikeaa seuruuta jossa koira vain tyrii koko ajan.

-ylemmissä kisaaville hyvä tehdä kuurina vaikka 3kk pelkkää oikeaa, vasen on usein kaikilla vahvempi, toko ym koirilla varsinkin. Kaikki ratatreenit vain koira oikealla ja perus seuruutreeniä ilman kylttejä koira oikealla. Vasemman voi unohtaa vähäksi aikaa, ei se mihinkään katoa.



-häiriönsieto muodostuu kahdesta asiasta: koira hahmottaa tehtävän (eli että esim seuruusta putoaminen ei ole sallittua) ja on motivoitunut tekemään sen. Jos koira saa muutenkin välillä pudottaa kontaktin tai paikka saa elää ja silti vaan jatketaan ja lopulta tulee palkka, koiralle seuruu on "tuu jos huvittaa". Sitten jos sitä esim. houkutuksessa ei huvita vaan se mieluummin menee katsomaan sitä, on tosi epäreilua suuttua, kun on itse antanut sen valita muutenkin. Seuraa = seuraa = seuraa on yksi tärkein taito ja siihen kannattaa panostaa.

-houkutukseen liittyen etäpalkan vihje on oltava eri kuin muut zipit ja zäpit ts. koiran täytyy tietää milloin se saa ottaa jotain ohjaajan kädestä ja milloin maasta

-etäpalkka vs ohjaajalle tekeminen hyvää ristiriitatunnetilan hallintaa, älä pelkää konflikteja vaan kouluta koiraa.

-kiihkeälle, ääntelevälle koiralle ennen omaa vuoroa todella tiukkaa treeniä ja kovaa prässäystä, "keskity ja kuuntele". Esim. käskyjä aivan tauotta niin että koira juuri ja juuri ehtii toteuttaa niitä, seuraamisesta maahan niin että houkutuksen nakki jää jalkojen väliin, mutta sitä ei saa edes vilkaista jne. Hyvä harjoitus myös sellainen, että maassa on ruokaa, koira jätetään istumaan sen viereen ja ohjaaja menee toiselle puolelle. Erikseen opetettu, että passiivinen ohjaaja on vihje tulla perusasentoon. Etäpalkan lupa on vaikkapa "palkka", millään muulla sitä ei saa ottaa, ja sanotaan koiralle "vapaa" joka taas tarkoittaa vapautusta. Tällöin sen pitää lopettaa istumistehtävä, mutta ruokaa ei todellakaan ole lupaa ottaa, ja passiivinen ohjaaja olisi vihje siirtyä sivulle. Siinähän sitten saa pähkäillä mitä tässä nyt tehdään ja joutuu erittäin kovasti keskittymään.

-houkutusta treenatessa avoimet ruokapurkit, joutuu olemaan skarppina itsekin. Jos koira pääsee karkaamaan sinne, se saa vahvisteen, jolloin itselle tulee taas tosi paljon lisää työtä kumota se vahvistamalla oikeaa toimintaa

-houkutukset kannattaa heittää tai hyödyntää jotain esim. parkkiksella olevia edellisyön nakkikiskan ostosten rippeitä -> ei ohjaajan hajua "ahaa, tänne on viety joku ansa" ja tulee todnäk yllärinä myös koiralle -> spontaani "mitäs tuolla on" -reaktio jolloin pääsee kouluttamaan että ei saa silti

-opeta eri vihjeet etäpalkalle ja ohjaajan kädessä olevalle palkalle, vaikeuta muuttamalla asetelmaa ja etäisyyksiä niin että joutuu tulemaan toisen ohi jne

-porttitehtävä = seurauta koira kahden ruokapurkin tms välistä. Ei kannata aloittaa yrittämällä suoraan läpi, vaan palkata ensin lähestymisestä ja tehdä yhden askeleen siirtymää tms.

-lähtörutiinia tosi paljon! Harva koira ainakaan parantaa tunnetilaa kokeenomaisessa, palkattomassa suorituksessa, jos lähtö menee huonosti.

-rataa ei ole mitään syytä treenata kuin yhden kerran. Joka radalta muistiin 3 asiaa, jota täytyy treenata. Jos ei löydy mitään, todnäk kriteerit liian löysät. Se voi olla ihan pieni "kontakti nyökkäsi käännöksessä" tai "silmä muljahti lähdössä tuomarin puhuessa" tai sitten "liikkeestä istumisessa meni maahan" tms. Ymmärsin, että radalle ei kannata jäädä hinkkaamaan mitään isojakaan virheitä, vaan treenataan sitten erikseen myöhemmin niitä.

Kyllä särki silmää tällainen sijoittelu.

-radalle aina jotain sälää, muutama lelu, tuoli, ihminen tms, jotta ne ei ole mikään juttu. Yksin treenatessa voi heittää pari kokonaista nakkia johonkin vaan ja unohtaa missä ne tarkalleen oli. Ei saa häiritä.

-lähtötreeni: jos koira ei ole kuulolla / kontaktissa
-kiltille koiralle askeleen tai pelkkä painon siirto taakse, "täällä!" ja heijausliike takaisin
-kovemmalle voi ottaa leuan alta kiinni ja nostaa pään ylös
-jos koira tuijottaa rataa tms, ja odottaa että se itse nostaa kontaktin, pitäisi odottaa ainakin 5-10s virheetöntä suoritusta (kontaktia) ennen palkkaa, muuten tällainen ei tuota mitään vaan palkka vahvistaa myös sitä edeltänyttä pois tuijotusta
-älä itse katso tuomaria, muuten koira helposti katsoo myös

-rankaisu ei ikinä saa olla "ei", vaan aina "ei, kun näin". Koiraa ei saa jättää tyhjän päälle ja sillä pitää olla tiedossa miten se voi tehdä oikein. Asiallista palautetta voi antaa mutta ikinä ei saa kiukutella koiralle.

-kahden epäonnistumisen jälkeen auta aina, esim jos radalla koira kerkiää kylttien välissä herpaantua, tee kolmannella siihen vaikka pysähdys tai palkkaa tai jotain, älä jää junnaamaan epäonnistumista

-ruuan tai lelun antaminen koiralle = ollaan tyytyväisiä siihen mitä se teki, halutaan ottaa se talteen ja toivotaan sen toistuvan. Älä ikinä palkkaa vain siksi, että muka pitää, jos koira ei oikeasti ollut hyvä etkä halua samanlaisen käytöksen toistuvan! Jatkuva imuttaminen taas on pelkkä illuusio osaamisesta.

-kuumien koirien kanssa itselle totinen, ikävä asenne "tässä ei ole mitään hauskaa" ja haudanvakava nuupea käskytys. Tällaisella koiralla on kyllä sitä omaa kivaa ihan riittävästi, joten ohjaajan ei pidä osallistua bileisiin tai ne karkaa käsistä. Osaavaa, kuumaa koiraa ei todellakaan tartte kovin paljoa myöskään palkata yhtään millään. Sanoin, että olen ajatellut kokeilla pönelle ettei radalta tule palkkaa lainkaan, vaan kehut, piti hyvänä ideana. Jatkoin, että tekniikkatreeneissä varmaan palkkaan normaalisti, mutta oli sitä mieltä, että ei osaavan koiran ylläpitotreeneissä kovin paljoa tartte tekniikastakaan palkata, tekeminen on itsessään riittävä vahviste. Pönen osalta puhuttiin myös siitä, että koetilanteissa olen palkannut sitä tosi paljon siitä, että se on siivosti eikä räyhää kellekään. Syötän sitä siis aivan tyhjästä, joten ei ihme, että radalla se alkaa kiukutella miksei sitä karkkia nyt tule. Nyt kokeiltava pitää se kiireisenä muilla keinoin.

-kuumille koirille palkan odotusta voi laskea myös sillä, että esim. joka päivä ennen koetta käy 3-6 päivänä tekemässä palkattoman pitkän ratatreenin. Radat saa olla aina oikeasti pitkiä, 30-40 kylttiä.

-kiihkeälle koiralle paljon luopumista esim. niin, että koira seuraa / on perusasennossa ja pään paikallaan pitäminen on kriteeri ts. kun ohjaaja laittaa käden taskuun ottaakseen namin, pää ei saa liikkua pois paikoiltaan. Joka kerta jos liikahtaa, nami menee pois ja käsi takaisin alkuasentoon. Itse olen nillittänyt vain siitä, että koira ei saa hypätä vastaan, mutta kriteeri voisi olla tosi paljon tiukempi. Toki ensin opetettava. Tällaisia hyvä tehdä vielä ennen omaa vuoroa odottaessa. Kuuntele, keskity.

-puolenvaihto edestä: jätä riittävästi tilaa jos tehdään kylttiä päin, eli tee hyvissä ajoin ennen kuin olet liian pitkällä suoritusalueella ja/tai ota sivuttaisetäisyyttä reilusti. Riittää, että koira lopuksi menee alueelle, ohjaajan ei tartte olla siellä.

sienii....???

2 kommenttia:

  1. Ihana pöne, putkiloksi taisin sanoa. Tatti ottaa sopivan rennosti helteellä.

    VastaaPoista