Operantti koulutus

Operantti koirankoulutus tuntuu olevan nyt muotia. On tosi hienoa, että ihmiset heräävät miettimään käyttämiään menetelmiä ja pehmeämmät arvot nousevat. On myös mahtavaa, että on olemassa koulutustapa, joka sopii hyvin erilaisille koirille ja josta voivat saada ison avun ne, kenelle ns. perinteinen tyyli ei ole sopinut. Mitään taikaa tai ihmettä tämä tyyli ei kuitenkaan pidä sisällään, ja on kiistaton fakta, että oli tapa mikä tahansa, itse se koira on jokaisen nollasta koulutettava. Työtunteja on siis edessä ihan samalla tavalla oli menetelmä sitten mikä vain. :)

Matto on kohde, jolla harjoittelimme räjähtäviä lähtöjä ja hyvävireisiä aloituksia

Operantti ehdollistuminen on koiran oppimista sen oman toiminnan kautta (vrt. klassinen ehdollistuminen, Pavlovin koirat jossa kellon soiton ääni yhdistettiin syömiseen, tai esim. tottiksessa tunne-ehdollistumisen luominen pennulle niin, että kentällä käydään aluksi vain lyhyesti leikkimässä). Käytöstä lisätään positiivisella ja negatiivisella vahvisteella, ja vähennetään positiivisella ja negatiivisella rankaisulla.

Vahviste=lisää käytöstä

Rankaisu=vähentää käytöstä

Positiivinen =lisätään jotakin (+)

Negatiivinen=vähennetään jotakin (-)

Nämä ovat siis enemmänkin matematiikkaa kuin mitään "arvoja"!

Positiivinen vahviste = lisätään jotain hyvää (palkitaan)

Positiivinen rankaisu = lisätään jotain ikävää (pakotteet, rankaisut jne.)

Negatiivinen vahviste = vähennetään jotain ikävää (nypitään koiraa hihnasta kun se vetää, ja kun koira lopettaa vetämisen, lopetetaan siitä palkkioksi myös nyppiminenkin)
Negatiivinen rankaisu = vähennetään jotain hyvää (palkkion mahdollisuus poistuu, koira joutuu tauolle jne. Huom! ei koskaan sisällä uhkaa tai ohjaajan turhautumista, täysin neutraali tilanne.)

Vahviste ajatellaan tyypillisesti namiksi tai leluksi, ja treenikentällä onkin usein pitäydyttävä niissä. Asiaa kannattaa kuitenkin opetella ajattelemaan laajemmin, koska arki on täynnä vahvisteita: koira haluaa ulos ja hyppii ovea vasten - avaat oven - ulos pääsy on voimakas vahviste jolloin tulit vahvistaneeksi ovea vasten hyppimistä jne jne. Koira määrittelee aina sen, mikä missäkin tilanteessa toimii sille vahvisteena; esim. agilityn lähdössä istuva koira ei välttämättä ilahdu lainkaan jos menet palkkaamaan sen namilla, parempi vahviste olisi hyvästä istumisesta annettu lähtölupa.

Mitä laajemman määrän vahvisteita hallitset, sen enemmän sinulla on mistä valita. Jos koira ei tavoittele palkkiota, emme voi kouluttaa sille mitään. Koulutustilanteessa lähtökohdan siis tulee olla aina se, että koira aktiivisesti haluaa sitä millä meinaat sen palkita. Ei riitä, että koira ottaa tarjoamasi herkut vastaan ja nielee ne, sen pitää todella haluta niitä. Mitä enemmän se haluaa, sen parempi.

Oli aika, kun tein seuraamiseen korkeampaa virettä koiran mielestä oikeasti KUNNON palkalla. Broiskun kaulat, ah.

Perinteisessä koulutuksessa positiivinen rankaisu on mukana, koiraa siis kielletään sen tehdessä väärin, käytetään pakotteita jne. Negatiivinen vahviste on käsittääkseni ollut paljolti käytössä esim. hevospuolen jutuissa: annetaan painetta, kun eläin vastaa siihen väistämällä toiseen suuntaan, lopetetaan paine. Operantti ehdollistaminen käyttää näistä paria positiivinen vahviste - negatiivinen rangaistus.

Mitä se operantti koulutus sitten on? Olen miettinyt asiaa enemmänkin jouduttuani vastaamaan muutamalle eri ihmiselle mitä se tarkoittaa ja olenko minä operantti kouluttaja. Lisäksi olen pohtinut mitä tarkoittaa "positiivinen koulutus" ja onko se sama asia kuin operantti.

Minun mielestä positiivinen koulutus tarkoittaa sitä, että ei käytetä pakotteita, ei-sanaa tms. Ei nyt tarvitse alkaa saivarrella siitä, että pakote on jo pelkkä remmissä oleminen, tässä se nyt tarkoittaa sitä, että ei henkisesti tai fyysisesti "uhkailla" koiraa tekemään tai jättämään tekemättä jotakin, tai rangaista sitä sen tehtyä virheen. Positiivisessa koulutuksessa käytetään vain negatiivista rangaistusta (=palkkion mahdollisuus poistuu), eli jos koira tekee väärin, sille ei sanota EI!, sitä ei yritetä henkisesti tai fyysisesti painostaa tekemään oikein, vaan se vaan jää palkatta ja saa yrittää uudelleen, tai joutuu esim. autoon/häkkiin/käy siihen -makuulle tauolle (jolloin se ei voi yrittää tehdä mitään, millä voisi saada palkkion). Muutama kappale taaksepäin kirjoitin, että lähtökohdan tulee aina olla se, että koira haluaa saada palkkion. Tällöin palkkion mahdollisuuden poistaminen on erittäin tehokas rangaistus, ja se ihan varmasti sellaisenaan riittää kertomaan koiralle, mitä ei kannattanut tehdä. Mikäli koira esimerkiksi lähtee mieluummin leikkimään toisten koirien kanssa kuin tulee kutsusta ohjaajan luokse, ihmiset helposti kokee tarvetta kertoa sille, että niin ei saa tehdä ja tämä ei käy ja nyt perkele pois sieltä. Todellisuudessa kysehän oli vain siitä, että siinä tilanteessa koira koki toiset koirat palkitsevammiksi kuin ohjaajalla olevat herkkupalat eli koira ei tavoittele ohjaajalla olevaa palkkiota. Silloin emme voi harjoitella luoksetuloa, ja silloin ei ole myöskään mitään hyötyä siitä, että ohjaaja käyttää neg. rangaistusta eli palkkion mahdollisuuden poistamista. Ensin on saatava koira tavoittelemaan ylipäänsä ohjaajalla olevaa palkkiota ympäristön sijaan, eli käytännössä laita koira liinaan jotta väärä toiminta ei pääse vahingossakaan vahvistumaan, ja mene hieman kauemmas häiriöistä, sekä mahdollisesti mieti käyttöösi vielä parempi vahviste. Suuttumisesi ei lisää koiran kiinnostusta sinulla oleviin vahvisteisiin. On paljon koiria, joille suuttuminen kuitenkin toimii ja seuraavalla toistolla ne ymmärtävät valita luoksetulon, jotta ohjaaja pysyy tyytyväisenä. On myös paljon koiria, jotka siinä vaiheessa heittäytyy täysin yhteistyöhaluttomiksi, eikä niitä siitä oikeastaan voi syyttää. Koirien rankaisemista perustellaan usein laumavietillä - valtaosalla ei tulisi mieleenkään yrittää rankoa kissaa tai kania, jos yrittää kouluttaa sille luoksetuloa ja se liukenee mieluummin toiseen suuntaan...

Toinen oleellinen asia on palkan suunta ja toiminnan muokkaaminen. Perinteisessä tyylissä käytetään niin isoja apuja, että saadaan koira tekemään täsmälleen oikein, esim. namilla ohjaten vedetään koira haluttuun asentoon. Jos se myöhemmin tulee väärin, esim. vinoon eteen, sille sanotaan EI! ja sen oletetaan osaavan korjata, tai ainakaan sitä ei koskaan palkata ellei se tule kerralla kunnolla. Sitä saatetaan myös tilanteesta riippuen jopa nyppiä pannasta tms jotta se saadaan korjaamaan paikkansa, ihan kuin se uhallaan tulisi vähän väärin. Operantissa pelataan palkan suunnalla, ja alussa hyväksytään hyvinkin vinot suoritukset, ja hiotaan niitä täydellisemmiksi. Palkan suunnalla korjataan vinoutta, ja lisäksi koulutuksessa on vaihe jolloin suoruus on kriteeri, ja huonoimmat jätetään palkatta, jolloin käytöksen pitäisi parantua (suoristua). Jos tämän malttaa tehdä kunnolla ja pitää kriteeristä kiinni, eteentulosta saa takuulla luotisuoran, joten kysymys "miksi alussa palkataan niin huonoja (vinoja), eihän niistä sitten koskaan päästä parempiinkaan toistoihin" on aina varsin hupaisa :) 80%-sääntö on hyvä yleisohje, eli esim. nyt sitä vinoutta hioessamme hyväksytään aluksi vaikka 45 asteen vinous. Jos koira on 45 tai alle sen vinossa, palkataan, jos yli, ei palkata. Kun 80% toistoista onnistuu, eli jos teet 10 toistoa ja 8:lla niistä koira saa palkan ja kahdella jää palkatta, on aika nostaa kriteeriä. Koska haluamme koiran luotisuoraksi eteemme, kavennetaan sallittua vinoutta vaikkapa 40 asteeseen. Taas kun 80% toistoista onnistuu eli 8/10 toistolla koira on 40 tai alle vinossa ja saa palkan, kavennetaan sallittua vinoutta 35 asteeseen, sitten 30, 25, 20, 15, 10, 5 ja lopulta nolla, jolloin meillä on koira joka tulee täsmälleen suoraan ohjaajan eteen. Teoriassa tämä on tosi simppeliä, käytännössä ei, mutta riittää jos aluksi ymmärtää teorian :) Tämä on siis vain koulutusvaihe, joka käydään suht nopeasti läpi, ei ole tarkoitus kuukausikaupalla palkata mistään 45 astetta vinoista eteentuloista - silloinhan niistä ei varmaan enää pääsisikään ikinä eroon! Ja tosiaan käytännössä ei ole kauhean helppoa määritellä missä kulmassa se koira siinä nyt istuu eli saako se palkan vai ei, kun päätös naksuttaako vai ei, pitää tapahtua n. sekunnissa. Lisäksi kun saattaa käydä niin, että koira on kyllä aivan jäätävän suorassa mutta se jää seisomaan, koiran etuosa on tosi hyvin mutta se istuu voimakkaasti lonkalleen jolloin takaosa on pahasti vinossa jne kaikkea kivaa, mikä pistää ohjaajan aivot sauhuamaan :D Ymmärsitte kuitenkin periaatteen?

Palkan suunta on 50% lopputuloksesta. Ajoitus on se ensimmäinen puolikas. Useinhan sanotaan, että riittää että naksauttaa oikeaan aikaan ja palkkion toimittamisella ei sitten ole niin kiire enää. Tavallaan se pitää paikkansa, mutta valitettavasti (tai joskus onneksi?) kaikki mikä naksun ja palkkion saamisen välissä tapahtuu, vahvistuu myös. Jos esim. naksautat hyvästä seuraamisesta ja kaivat namia taskusta, ja koira ehtii pompottaa herkkupalaa vastaan, pompottaminen ei takuulla kuole koskaan. Jos haluat loikista eroon, sinun on saatava nami jaloillaan seisovan koiran suuhun ennen kuin se kerkiää hypätä. Palkkion suunta on se, mitä koira ajattelee ja mihin päin se pikku hiljaa valuu. Palkkion suunnalla on esim. eteentulojen vinoja toistoja palkatessa aivan oleellisen iso merkitys luotisuoran lopputuloksen saavuttamiseksi. Mitä ikinä koulutatkin, mieti aina etukäteen mistä kannattaa palkata. Palkkion suuntaan vaikuttaa sekä se, missä palkkio on (ohjaajalla, avustajalla, valmiina toisella puolella koiraa (etäpalkka)...) että mistä se koiralle annetaan (on ohjaajan taskussa koiran oikealla puolella, mutta annetaan kädellä koiran yli sen vasemmalta puolelta). Tehokkainta on tietysti se, että palkkio on täysin sillä puolella mistä sen halutaan tulevan, mutta käytännössä yksin treenatessa palkkio usein on ohjaajan taskussa ja se vain toimitetaan halutusta suunnasta.

Ja sitten ehkä viimeinen kohta mitä mä itse ajattelen, on houkuttelun välttäminen. Mulle on se on henkkoht jotenkin tällä hetkellä suuri kirosana, vaikka onhan sillä oikeasti paikkansa missä se toimii eikä siinä pitäisi olla mitään ongelmaa, kun sen nopeasti myös häivyttää. Siinä on varmasti myös tosi paljon koirakohtaisia eroja, kenelle se toimii ihan ok ja kenelle ei toimi. Sienelle se ei toimi ollenkaan, se kyllä vääntyy vaikka solmuun namin perässä, mutta häivyttämisvaiheessa koira ahdistuu pahasti siitä, että tietää että sen pitäisi nyt tehdä jotain, mutta sillä ei ole aavistustakaan, mitä. Sitten se passivoituu surkeana. Lisäksi mua ahdistaa se, että houkuttelemalla saa helposti koiran, joka toimii niin kauan kun nakki on esillä, mutta jo sen laittaminen taskuun saa koiran mielenkiinnon katoamaan tyystin. Siitä on aika työlästä rakentaa palkaton kokeenomainen suoritus! Joka tapauksessa näen, että operantissa houkuttelua ei käytetä lainkaan, vaan toiminnan aikaansaamisen muodot on kohteet, sheippaaminen ja poimiminen. Ja ne palkat on alusta asti taskussa, eikä koiran motivaatio, keskittyminen tai osaamisen taso ole kiinni siitä, että ne on esillä. :)

Poimiminen on näistä ehkä vähiten käyttökelpoinen tapa tottelevaisuuslajeissa - äkkiseltään voisi heittää, että esim. seisomaan pysähtymisen (tai paimentavilla koirilla maahan lakoamisen) saisi varmasti poimittua, koska koirat tekee sellaista luonnostaan, mutta jo vaikkapa liikkeestä istuminen jäisi saamatta, koska sellaista ei spontaanisti juurikaan tapahdu. Poimiminen tarkoittaa siis sitä, että odotetaan että koira tekee om-aloitteisesti arjessa halutun kaltaisen asian, naksautetaan ja palkitaan, odotetaan että se tekee sen uudestaan jne. Aluksi voi palkita hyvin sinnepäin olevista jutuista ja hioa lopputulosta sitten haluamaansa suuntaan, kun koira alkaa ymmärtää mistä palkka tulee. Poimimalla voisi kuvitella kouluttavansa jotakin temppuja käytöksistä mitä koirat luontaisesti tekee: leikkiinkutsuasento, venyttely, haukottelu, ravistaminen, huulten nuolaisu jne. Poimimalla saa myös varmasti katsekontaktin ja yhdessä-kävelyn (seuraamisen) alkeet.

Sheippaaminen tarkoittaa toiminnan muokkaamista vähitellen kohti haluttua toimintaa. Tässä haluttu käytös jaetaan hyvin pieniin osiin ja edetään järjestelmällisesti kohti lopullista tavoitetta. Jos haluaisin kouluttaa koiran menemään petiinsä, voisin toki ottaa namin ja imuttaa koiran sinne, liittää siihen käskysanaa ja toivoa, että koira jossain vaiheessa yhdistää sanan petiin menoon, eikä minun tarvitse enää vetää sitä namilla sinne. Tai sitten voin sheipata saman asian. Petiin meneminen voidaan jakaa vaikkapa seuraaviin osiin: vilkaisee kohti petiä - tuijottaa petiä - ottaa askeleen kohti petiä - kaksi askelta - jne - nostaa yhden jalan petiin - 2 jalkaa petiin - 3 jalkaa petiin - kaikki jalat pedissä - menee maahan pedissä. Jos aloittaa ihan alusta, ensimmäinen vaihe voi myös olla "tekee mitä vaan muuta paitsi odottaa ohjaajalta apuja". Tässäkin astuu nyt aivan oleelliseen rooliin palkan suunta: koska koira halutaan petiin, palkataan pedin suuntaan. Jossain tapauksissa voi olla hyvä palkata vaikka ihan sinne petiin, mutta jos vaikkapa kouluttaa jotain koiran mielestä vähänkin jännää tai arveluttavaa (esim. häkkiin meno), palkkioiden ei pitäisi pakottaa koiraa etenemään pitemmälle kuin se haluaisi, eli annetaan palkkio vain määräänpään suuntaan, ei sinne asti. Eli jos esim. koira saa naksun häkin katsomisesta, palkkiota ei heitetä häkkiin, vaan annetaan koiran ja häkin väliin. Alussa siis naks kun koira katsoo petiä ja palkka pedin suuntaan. Siitä se sitten etenee hyvin nopeasti, samalla tasolla ei saa junnata satoja toistoja vaan heti kun koira sujuvasti tarjoaa useita pedin katsomisia ja selkeästi tajusi että tämä on se juttu mistä saa keksiä, on korkea aika lakata palkitsemasta siitä ja odottaa, että ottaa sen yhden askeleen.

Kohteet eli esimerkiksi yleisimmin tunnettu "target" eli alusta, johon koira voi koskea nenällä, etutassulla tai mennä seisomaan suunnilleen sen päälle alustan jäädessä koiran mahan alle, tai kosketuskeppi eli varren päässä oleva pallo, jota koira koskee kuonollaan. Kohteiden maailma on kuitenkin aivan rajaton ja kohde voi periaatteessa olla mikä tahansa, jossa/jolla koira tekee jonkin asian: koskee sitä jollain ruumiinosalla, seisoo etutassut/takatassut/kokonaan sen päällä, istuu tai makaa sen päällä. Kohde voi olla ihmisen avoin kämmen, koroke, alusta, eri pinta - viime kesänä koin suuren ahaa-hetken kun treenasin Sienelle vepen "rantaan" -käskyä vedestä käsin, ja tajusin, että koira mieltää rantapenkan selkeästi kohteeksi! Syksyllä kävi myös tokohallissa sellainen hassu juttu, että takajalkakoroketreenin jälkeen koira jäi etsimään lisää kohteita ja tarjosi vihreässä matossa olevaa varsin huomaamatonta tummanvihreää logoa :) Usein mitä enemmän koira on tehnyt erilaista kohdetreeniä, sen suuremmin se alkaa yleistää, oikeastaan jopa hahmottaa maailmaa potentiaalisten kohteiden kautta.

No mihin niitä sitten käytetään? Kosketuskepillä tai käsikohteella on hyvä siedättää koiraa eri häiriöihin, koska tehtävä on äärimmäisen yksinkertainen ja vahvistetiheys korkea. Vrt. vaikka siihen että seurauttaa koiraa samassa häiriössä - joudut puuttumaan vilkuiluun, paikan pysymiseen, seuraamisesta häiriön luokse sinkoamiseen jne sen sijaan kun kepillä voit vaan palkata keskittymisestä keppiin eikä mitään muuta tarvitse ajatella. Näillä voi myös opettaa kaikkea mitä perinteisesti imutetaan namilla, nyt vain namin sijaan koira seuraa kohdetta (ja ehtii ajatella tekemisiään paljon enemmän kuin namin perässä rynnistäessään, ja siten oppia paremmin, ja häivytyskin on tosi paljon helpompaa). Kosketusalusta toimii suunnan merkkinä ja sitä voi käyttää kaikenlaisiin ohjausjuttuihin/eri suuntiin irtoamisilla mitä perinteisesti opetetaan lelulla tai namikupilla, lisäksi myös esim. luoksetulon pysäytykseen. Takajalkatargetilla on tehty Sienelle hienot tokon kaukokäskyt ja peruuttaminen. Istumakoroketta olen käyttänyt perusasentoon, rallyn oikean puolen perusasentoon ja eteen tuloon (ei alkeisopetukseen, vaan enemmänkin jossain vaiheessa jo olemassa olevan taidon hiomiseen), koroke on siis siinä mihin haluan koiran tulevan istumaan ja sitten vaan treenataan vaikkapa eri kulmista suoraan eteen istumaan tuloa. Korokkeen sijoittelu on hoidettu niin, että kun koira istuu siinä, se on suorassa ja haluamallani etäisyydellä ts. onnistuu täydellisesti, jolloin oikeaa toimintaa voi vaan palkita ja vahvistaa. Korokkeen häivyttäminen on tosi paljon helpompaa kuin sen namilla eteen vedetyn koiran vieroittaminen namista. Korokkeella koulutettu koira luultavasti jossain vaiheessa tulee vähän huonosti, jolloin se ei ole kunnolla korokkeella. Tällöin vain odotetaan että tajuaa itse, että toinen takajalka repsottaa yli, ja korjaa itsensä kunnolla korokkeelle, mistä saa palkan. Tässä koira oppii myös sitä oman toimintansa korjaamista, mikä kantaa myös sinne kun koroketta ei enää ole lainkaan apuna. Jos olet tuhat kertaa vetänyt koiran namilla eteen ja huolehtinut itse siitä, että se tulee suoraan, ja sitten yhden kerran se onkin huonosti, se tuskin osaa itse tehdä yhtään mitään, vaan odottaa vain että sitä vedät sen namilla uudestaan kohdilleen.

Kaukokäskyjen seiso-maahan-seiso takajalkakorokkeella

No sitten se neljäs kohta. Perinteisesti jos aletaan imuttaa, koiraa ohjataan namilla tekemään haluttu asia ja toistetaan koko ajan samalla käskysanaa. Sitten tehdään sekaisin vähän milloin mitäkin, kestoa, etäisyyttä, häiriöitä ja kaikkea mahdollista. Operantissa tyylissä on olemassa koulutuksen rakenne, joka pätee ihan joka ikiseen käytökseen ja etenee aina samalla kaavalla. Tämä taulukko on mun raamattu :D

1. Toiminnan aikaansaaminen: vaihtoehtoja ovat sheippaaminen, poimiminen tai kohteet

2. Alkuyleistäminen: neljässä eri helpossa paikassa, jotta koira ei vahingossa liitä jotain epäoleellista mukaan käytökseen, esim. pakastimen sijainti perusasentoa tehdessä. Riittää siis, että menet vaikka saman huoneen eri nurkkaan, toiseen huoneeseen tai omaan pihaan.

3. Vihjeen liittäminen

4. Latenssi (=viive annetun vihjeen ja käytöksen aloittamisen välillä): harvoin tarpeen treenata ellei jotain ole mennyt jossain vaiheessa vikaan. Jos on, silloin latenssi huono usein muissakin käytöksissä.

5. Ärsykekontrolli (=koira tekee käytöksen vihjeestä, ei tee ilman vihjettä, ei tee toisesta tutusta vihjeestä, ei tee toisesta tuntemattomasta vihjeestä - lyhyesti "kuullun ymmärtäminen"): kaikissa asioissa täydellinen ärsykekontrolli ei ole lähellekään tarpeen, mutta toisaalta moni ongelma liittyy ärsykekontrollin puutteisiin (ennakointi, liikkurin käskytykseen reagointi, jäävien sekoittaminen, jne)

6. Yleistäminen (eri ympäristöt) & 7. Siedättäminen (eri häiriöt): liittyvät yhteen eikä niitä ole syytä erotella tarkasti - 20 toistoa x 20 eri paikassa x 20 eri häiriötä -muistisääntö

8. Kesto

9. Etäisyys

10. Määrä (=kuinka monta osaa koiran tulee tehdä ennen palkkiota valmiissa liikkeessä, esim. voittajaluokan ruutu: alkuperusasento, ruutuun meno, seisomaan pysähtyminen, maahan meno, odotus maassa, seuraamaan tulo, loppuperusasento)

Kun alkupään osat on tehty huolella, toistoja on tullut jo valtava määrä, ja sen jälkeen loppupään kesto, etäisyys ja määrä on hyvin pienellä vaivalla tehty. Silti niin moni kiirehtii nimenomaan niihin. Halutaan harjoitella paikalla olon kestoa, vaikka koira ei osaa mennä ilman apuja maahankaan. Veivataan pitkää seuraamista, vaikka ensimmäisessä askeleessakin olisi vielä parannettavaa ja koiraa saa kalastella toistuvasti mukaan. Treenataan jääviä seuraamisen yhteydessä, vaikka koira sotkee pahasti asentokäskyjä keskenään, jne jne jne. Tai tokon ruutu, mikä mulla on nyt työn alla, on ollut huikean hauska esimerkki. Perinteisestihän se aloitetaan juoksuttamalla koiraa namikupille tai lelulle ruutuun sieltä 25m päästä, jotta saadaan ensin asenne ja vauhti, mutta koira ei oikeastaan ajattele lainkaan mihin se juoksee ja että niillä merkeillä on joku merkitys asiassa. Mä aloitin ruudun sheippaamalla, oltiin pitkään metrin päässä ruudusta. Käytiin läpi häiriöitä, vihje-erottelua, lähetysuunnan vaihtoa jne ja hierottiin samalla paikka hyvin täsmälliseksi. Koira ravasi kaikki ne tuhannet toistot. Nyt siihen on pari viikkoa eli pari kolme treenikertaa tehty etäisyyttä, ja se lisättiin 3m harppauksin jonnekin 15m asti (lisätään toki jonnekin 30m saakka kunhan kerkiän). Homma meni erittäin sujuvasti ja laukka tuli ilmaiseksi ilman että vauhtia on mitenkään erikseen vielä edes treenattu, koira tietää tasan tarkkaan mihin se on menossa. Niin hienoa!

Käydäänkö vielä esimerkkikäytös läpi? Otetaan nyt vaikkapa se istuminen ja laitetaan se aluilleen poimimalla.

1. poimi istuminen kun koira tarjoaa sitä

2. alkuyleistäminen: tee sama treeni neljässä eri huoneessa

3: liitä vihje, eli sano "istu" juuri kun koira aloittaa istumaan menemisen. Riittävän monien toistojen jälkeen kokeile onko vihje liittynyt, eli sano "istu" kun koira ei ole itse istumassa, jos istuu niin vihje on liitetty. Jos ei, jatka vihjeen sanomista juuri kun koira on istumassa. Koirissa on suuria eroja siinä, kuinka nopeasti ne oppii sanalliset vihjeet.

4. latenssi: jos liian suuri viive, treenaa (palkkaa vain riittävän nopeat ja jätä hitaat palkatta, 80%-sääntö)

5. ärsykekontrolli: käy läpi kaikki neljä eri osaa yllä olleessa järjestyksessä
6. ja 7. yleistäminen ja siedättäminen eli tee 20 toistoa 20 eri paikassa ja 20 eri häiriössä

8. kesto: tottelevaisuuslajeihin tarvitsee ainakin 2-3min paikalla istumisen, kesto treenataan järjestelmällisesti vahvisteaikataulun mukaan

9. etäisyys: erikseen koiran ja ohjaajan välinen etäisyys niin että koira on x metrin päässä ja istuu kun ohjaaja sanoo "istu", ja erikseen jättömatka eli ohjaaja jättää koiran istumaan ja poistuu sitten x metriä

10. määrä: esim. tottelevaisuuskokeen paikalla istuminen kehään menoineen ym.

Vepen vienti on opetettu käsikosketuksella vieraan käteen

Miten sitten pääsen alkuun?

Ehdollista koira ensin naksuttimeen. Naksutin ei ole mikään taikalaatikko, ihan mikä tahansa signaali käy ehdolliseksi vahvisteeksi. Oleellista on vain se, että signaali on aina mahdollisimman samanlainen ja se tarkoittaa aina yhtä ja samaa: palkkio on tulossa. Naksutinta ei voi siis käyttää niin, että merkkaa kaikki hyvät kohdat ja palkkaa sitten jostain niistä. Tai jos valitset vaikka "jes!"-sanan, sinun pitää olla 100% varma, ettet koskaan muulloin huudahda niin. Sanan tulisi myös tulla aina mahdollisimman samalla äänenpainolla ja volyymillä, eikä ohjaajan mielentila saisi kuulua siitä: "JESSSS!!! :) :)" on aivan eri asia kuin "vittujesnytsittenvaikkahaluaisinkuristaasut". Siksi se mekaaninen laatikko on niin hyvä, se ei ole turhautunut, helpottunut, iloinen tai mitään, se vaan sanoo aina mekaanisen klikin. Jes=nakki. Naks=nakki. Yksi ehdollinen vahviste josta seuraa yksi nakki. Aina. Muuten homma ei tule toimimaan.

Seuraavaksi kannattaa opettaa koira luopumaan kädessäsi ja kipossa pöydällä/lattialla olevista nameista. Niin kauan kun koira yrittää tavoitella niitä, se ei saa. Käytä negatiivista rangaistusta, eli palkkion mahis poistuu: koira hamuaa nyrkkiä, nyrkki menee selän taakse. Koira lopettaa, nyrkki tulee esiin. Koira odottaa pienen hetken, nyrkki avautuu, koira yrittää ottaa namit, nyrkki menee kiinni. Jos lopettaa, nyrkki avautuu, jos yrittää yhä, nyrkki menee selän taakse. Oleellista on nyt se, että koira saa itse yrittää ymmärtää ja sinä et neuvo, et suutu, et kehu, et millään lailla yritä vaikuttaa siihen. Laita hanska käteen ja korvatulpat korviin, jos sellaisia riskejä on, ja pidä pääsi kiinni :) Lopulta se sinnikkäinkin koira on riittävän hämillään ja saattaa esim. istahtaa ja katsoa sinua, että mitä hemmettiä. Ole valmiina ja palkkaa, aluksi mielellään sillä toisella kädellä eri nameilla, ei niillä samoilla nameilla mistä koira juuri luopui. Namikupin kanssa toimit ihan samalla tavalla. Tavoite on se, että kuppi voi olla lattialla, sinä voit istua sen vieressä ja koira ei härki ja yritä varastaa mitään, vaan ymmärtää että vain tekemällä se saa yksittäin niitä nameja sinun ojentamana.

Sen jälkeen opeta koira oppimaan. Googlesta löytyy läjäpäin videoita "101 things to do with a box". Eli hommaa pahvilaatikko, niin iso, että koira mahtuu sen sisälle, niin kestävä, että se ei heti romahda. Ota valmiiksi namit kippoon (nyt jos et ole opettanut tuota luopumista, koirasi ei tule näkemään koko laatikkoa, vaan kärttää vain nameja), istu lattialle laatikon lähelle ja päästä sitten koira tilaan. Joku voi siis pitää sitä kiinni tai olet käskenyt sen istumaan kauemmas tms. Pointtina on nyt opettaa koiralle 101 asiaa mitä laatikolla voi tehdä (no, sanotaan, että kaksikymmentä toimintoa on sekin jo aika hyvä). Tuntuuko vaikealta, mitä sillä nyt muka voisi tehdä? Miten olisi laatikon katsominen, sitä kohti kävely, laatikon haistaminen, kuonolla tökkääminen, etutassulla tökkääminen, molempien tassujen nosto sen päälle, kaikilla neljällä jalalla sen päälle meneminen, takatassujen laitto sen päälle, laatikon sisään meneminen, laatikon reunasta hampailla kiinni ottaminen, laatikon vetäminen hampailla, laatikon kiertäminen, laatikon sisälle istumaan käyminen, laatikossa maahan meno, laatikon vieressä maahan meno - saitko kiinni? Pieniä erilaisia asioita jotka on "ei mitään", siis niissä ei ole mitään järkeä eikä mitään tavoitetta. Laatikkoleikki on erinomainen peli juuri siksi, että kyse ei ole mistään "oikeasta" jutusta, et yritä varsinaisesti opettaa koiralle mitään mitä myöhemmin tarvitsisit yhtään missään. Et laita yhdellekään käytökselle vihjettä. Yrität opettaa sille vain sitä, että omalla toiminnallaan koira voi saada naksun josta saa palkan. Opetat sen siis olemaan aktiivinen, tarjoamaan asioita.

Jos vahvistetiheys putoaa alle 5 sekunnin, oppiminen ei ole enää tehokasta, ja on suuri todennäköisyys että koira joko lakkaa yrittämistä tai turhautuu. Pidä siis alussa huoli, että ennemmin palkkaat vähän liikaa kaikesta yrittämisestä kuin että naksujen väli venyy liian pitkäksi. Viisi sekuntia on lyhyt aika, se menee äkkiä jos siihen ei tietoisesti keskity. Tässä on hyvä hetki myös tutustua siihen omaan koiraan, kuinka kauan se jaksaa yrittää, mitä se tekee kun se ei tajua, miten se sietää turhautumista jne. Kiinnitä huomiota myös treenisessioiden kestooon. Minuutti on helkkarin pitkä aika kun koira ja ohjaaja keskittyy 100%, alkuun puoli minuuttia voi hyvin riittää. Käytä ajastinta, kun aika on täysi, anna koiran tehdä vielä se toisto loppuun, palkkaa ja vie koira tauolle. Muutaman minuutin tauon aikana mieti seuraava kierros valmiiksi, hae koira, tee taas (puolikas) minuutti. Joku 4-5 kierrosta on varsin uuvuttava setti ja se riittää mainiosti sille päivää.

Häkki on kohde ja siellä vietetään taukoa

Toisekseen se kohta missä homma yleensä aloittelijoilla menee vikaan, on heti alku. Ohjaaja odottaa jotakin, jos ei tietoisesti niin ainakin alitajuisesti. Sitten ei tajuta naksauttaa jostain pienistä katseista kun tuijotettiin vaan koiran tassuja ja sanotaan että eihän se mennyt lähellekään koko boksia. Älä odota mitään, palkkaa ihan kaikesta! Siksi koira on alussa jätetty kauemmas, ja siksi istut itse laatikon lähellä, että koira väistämättä tulee sinua, nameja ja laatikkoa kohti kun aloitat. Palkkaa jo siitä, älä kuvittele, että se varmaan menee sen päälle. Silloin missaat ekan reaktion ja myöhemmin siihen on paljon vaikeampaa päästä kiinni. Palkkaa siis vain siitä, että koira tulee sinua ja laatikkoa kohti. Naks ja palkka, mutta mihin meinaat sen palkan antaa? Muistatko, että palkan suunta on 50%? Koska haluamme, että koira ymmärtää laatikon olevan Se Juttu, joka ikinen palkka tulee aluksi aivan laatikon päältä. Kädestäsi laatikon päällä, nameja ei kannata juuri koskaan tiputtaa, koska sillä saa nopeasti haisteluongelman. Anna nami avokämmeneltä niin, että rystysten puoli koskettaa laatikkoa. Ja sitten ole valmiina, kun koira ottaa namia, sehän samalla katsoo (kättäsi ja sen alla olevaa) laatikkoa, joten merkkaa se ja palkkaa uudestaan. Alussa koira ei oikeastaan "tee mitään", mutta voit hyvin tehdä minuutin treenin näin, pistää koiran kauemmas tauolle ja ottaa siihen uuden samanlaisen aloituksen. Ole tarkkana, että kätesi ovat aina tyhjät, poissa laatikolta ja kaikki namit on siellä kipossa. Jos pidät namikättä laatikon luona, koira tuijottaa sitä, ei laatikkoa. Palkka tulee siis naksun jälkeen ja sen jälkeen käsi menee pois. Ja nyt sama kuin tuossa luopumistreenissä: et yritä opettaa koiralle mitään tiettyä juttua, sinulla ei ole siis kiire saada sitä esim. laatikon päälle. Vastusta kiusausta taputtaa laatikkoa, näyttää sitä koiralle, jutella sille, kehua, kannustaa, millään tavalla yrittää auttaa sitä laatikolle, että pääsisit palkkaamaan. Et yritä opettaa mitään temppua, yrität opettaa koiraa oppimaan tarjoamista. :) Siksi sinä olet ehdottomasti aivan hiljaa ja liikkumatta ja keskityt vain naksauttamaan koiran reaktioista. Huomaa, että ihmiset hermostuksissaan usein alkaa niiskauttaa nenää tai hieman kohentaa asentoaan, joihin koira reagoi. Älä tee niin, tällöin sinä olet aktiivinen, ei koira, ja homma ei tule ikinä etenemään sen pitemmälle.

Sitten kun saat jonkin käytöksen, eli koira esim. sen minuutin setin hyvin varmasti ja selvästi tarjoaa laatikon katsomista jokaisen palkan jälkeen, on aika muuttaa kriteeriä. Aluksi tämä kannattaa tehdä tauon aikana, ei lennosta kesken setin. Päätät vain, että nyt seuravalla kierroksella katse ei enää riitä, tarvii tehdä jotain muuta. Mitä tahansa muuta riittää, älä taaskaan ole suuruudenhullu ja kuvittele että nyt se varmaan tajuaa kiertää sen laatikon. Luultavasti saat laatikon haistelua tai tassulla huitaisun tai jotakin. Ei sillä ole väliä, tässä haetaan nyt nimenomaan sitä hetkeä, kun koira ymmärtää että katse ei riitä enää ja älyää tarjota jotain muuta. Palkkaa pari kertaa siitä jostain muusta, pistä koira tauolle, ja odota taas jotain muuta. Jos saat 20 eri käytöstä laatikon kanssa, koirallasi on jo varsin hyvä ymmärrys siitä, että sen tehtävä on aktiivinen ja ehdotella eri juttuja, sinä valitset niistä mitä milloinkin haluat. Sen jälkeen oikeastaan ei olekaan enää mitään muuta kuin opetella itse näkemään eri liikkeet hyvin pieniksi osiksi pilkottuina ja hahmottaa se, miten saat koirasi tarjoamaan juuri sitä mitä tavoittelet :)

Miksi? Kirjoitin alussa, että operantti koulutus ei ole oikotie onneen. Valitsit sitten minkä tahansa tyylin, edessä on satoja, tuhansia työtunteja. Jos sinulla on koira, joka on oppinut hienon eteentulon namilla imuttamalla, ole tyytyväinen siihen, se on siinä tapauksessa tehty oikein ja olet onnistunut. Ei ole mitää syytä jeesustella, että "väärin sammutettu" - jos homma toimii ja koira oppii ja ohjaaja on tyytyväinen, silloinhan kaikki on kuten pitääkin. Itselleni operantti koulutus oli se viimeinen oljenkorsi, joka pelasti minun ja Sienen harrastusuran, kun mikään muu ei toiminut. Minusta se on huikea tapa kouluttaa myös siksi, että se toimii koiralla kuin koiralla, lajilla kuin lajilla, ja samaa ei voi esim. houkuttelusta tai pakotteista sanoa. Valtaosa SM- ja MM-tasolla kisaavista koirista lajissa kuin lajissa on koulutettu jotenkin muuten kuin täysin operantisti, ja he ovat menestyksensä ansainneet. Mä tykkään tästä siksi, että se on loogista, positiivista, korostaa koiran aktiivisuutta ja omaa oivallusta ja koska se nyt vaan toimii. Täysin operantti en silti ole, Sienen kanssa paljon enemmän kuin töppösen, mutta on Sienelläkin täysin houkuttelemalla koulutettu esim. pk-eteenmeno ja olen siihen tyytyväinen. Jotenkin kaikki kauhean tiukat rajaukset tuppaa lähinnä ahdistamaan, joten keskityn mieluummin käyttämään sellaisia juttuja jotka minun koirillani toimii, olkoon ne sitten mitä ideologiaa tahansa. Treeni-iloa!