Kolmas kakkosluokan nosekoe

 

"Impossible

only means

that you haven't found the solution

yet"

 

Hänen kolmas ja viimeinen 2lk nosekokeensa. 

 

Hänen kantava asenteensa, hänen sinnikkyytensä, intohimonsa, suuri työnteolle sykkivä sydämensä. Mutta mikään tahdon määrä ei tuo meille lisää aikaa. Kuluneen vuoden aikana sen kaikki aistit on alkaneet heikentyä, nosessa se näkyy tarkennuksen hidastumisena ja siinä, että se ei ylipäänsä vaan enää löydä. Totta kai tässä on osansa sillä, että se liikkuu aivan liian kovaa. 2lk:ssa ajat ei vaan riitä meille, enkä näe enää syytä jatkaa kisaamista. Treeneissä hän kyllä saa käydä niin kauan kuin henki pihisee, sen voin käsi sydämellä ja tippa linssissä luvata. 

 

Koe alkoi ensin ajoneuvoilla, sitten heti perään tehtiin autojen takana ollut ulkoalue. Autoja oli vierekkäin kolme ja aikaa 1,5min. Lähtö oli vasemman puoleisimman kohdalla, joten annoin koiran valita ottaako se vasemman vai keskimmäisen auton ja sitten päätin edetä siitä. Kuljetin sitä aika juoksujalkaa, koska aika oli lyhyt. Haju löytyi vikan auton keulasta, meinasi jo tulla uskon puute, kun ei ollut kuin yhden auton yksi sivu käymättä. Tuomari kehui mun ripeää liikkumista ja koiran pysymistä ajoneuvon pinnalla, tämä tyyli kuulemma sopii meille. Tosi selkeästi koira jää vauhdista pois kun on oikeasti hajulla. Aikaa meni jotakin 40s, ei sijoitusta.

Ulkoalue hämmensi mua todella alueisiin tutustumisessa. Yksinkertainen ja pienehkö alue, jossa ei ole paljoa mitään muuta kuin seinää. Kaksi piiloa. Aikaa oli kuitenkin viisi minuuttia. Viisi?!? Piilojen täytyy olla korkeita tai tosi lähekkäin tai jotain häijyä. Maassakaan ei ollut mitään kaivon kantta tms ja hiekassahan piilot ei voi olla. Lähteä sai mistä vaan merkkien välistä. Olin päättänyt viime kokeen jälkeen, että nyt mun ainoa tavoite on estää sitä juoksemasta ja pitää se hyvin hallinnassa. Pöne ampaisi suoraan nuo isommat portaat ylös ja sieltä nopeasti oikean puolimmaisen oven alasaumasta ilmaisu, tässäkin kyllä tarkennus vähän kesti. Sitten se oli kummallisen nihkeä ja normaalin juoksemisen sijaan liikkui tosi haluttomasti. Jopa epävarmasti. Se haisteli hirveän tarkkaan ihan joka kohtaa, eikä käyttäytynyt lainkaan tyypillisesti niin että nenästä kuulee koska haistelu alkaa kiihtyä koiran tullessa pilveen. Se skannasi pikkuportailla ylös ensin vasemmasta reunasta, sitten oikeasta, pitkään. Olin jo melkein ilmoittamassa korkean mutta en osannut päättää kumpi puoli, niin palautin koiran vielä kerran tutkimaan muuta aluetta. Pyysin sitä monessa paikkaa nousemaan ylös, mutta se ei halunnut, joten sanoin että älä sitten nouse. Ei siellä varmaan ollut mitään. Kun 30s ilmoitus tuli, vein sen takaisin pikkuportaille ja katsoin että se pitemmin haistelee oikealla puolella, niin ilmoitin arvaamani löydön sinne. Ei ollut, ei. Oli portaiden välissä tuolla missä kuvassa näkyy tuuletusritilä, jossain sen lähellä, ei itse ritilässä. Pöne oli haistellut 10cm liian ylhäältä siinä kohdassa. Kätkö oli ilmeisen syvällä rakenteissa ja haju hyvin pistemäinen, koska ohjattuani koiran sinne se ei vieläkään nostanut sitä, jolloin totesin että antaa olla. En oo koskaan oikein halunnut ruveta osoittelemaankaan, että tuossa noin.

 

alue rajoituu isoihin portaisiin, oikealla olevat ei kuulu

Tauon jälkeen ensin laatikot (sisällä) ja sitten sisäalue. Laatikoiden määrää en enää muista, varmaan joku 30, mutta siellä oli tavallisia pahvilaatikoita ja joku viisi matkalaukkua. Aikaa oli 2min. Pöne oli taas jotenkin rauhallinen itsekseen eikä vetänyt ihan hullunvauhteja. Tämä me osataan ja tässä me otetaan nopea aika, ajattelin, mutta savu alkoi nousta korvista kun koira vaan skannaa laatikoita eikä kiinnostu mistään. Pian me oltiin mun mielestä käyty ne kaikki läpi, se kyllä vähän poukkoili ja oli vaikeaa pysyä kartalla, mutta pyöritin sen vielä toiseen suuntaan huoneessa eikä silti mitään. Se alkoi olla itsekin jo silmin nähden ihmeissään ja pyrki laajentamaan aluetta laatikoilta seinille. Tuli 30s jäljellä -ilmoitus, jolloin vein sen sinne missä olin ainoan pienen reaktion nähnyt, ja heitin taas hatusta että tuossa. Kyllä se ilmaisisi jos olisi jotain ilmaistavaa, mutta kun aika loppuu, niin ihan sama saako nolla vai nolla ja -2 väärästä. Ei tietenkään ollut, olisi ollut yhdessä matkalaukussa. Haju ei kuulemma tule kannen läpi, vaan koiran olisi pitänyt haistella sivusaumaa. Pöne oli haistellut molemmilla kerroilla vaan päältä. No, ensireaktio oli taas että hitto että inhoan tällaista kikkailua tässä lajissa, ja sitten, että me ei olla koskaan treenattu matkalaukuilla ja että ilmeisesti tämä olisi pitänyt tietää, tai älytä ajatella. Olisin mä saanut sen tarkastamaan ne saumojen kohdilta, jos olisin tiennyt että niin kannattaa tehdä. No, ensi kerralla, sen seuraavan koiran kanssa sitten.... paha mieli jäi vaan koiran puolesta.

Sisäalueelle sai päästää koiran irti, jos halusi. Siellä oli kaksi piiloa ja aikaa 3min. Normaalisti en ikinä laskisi sitä irti, koska silloin katoaa viimeinen kontrolli siitä millä tyylillä edetään ja se alkaa rynnistää. Lattiat oli vielä niin liukkaat että tiesin että se tulee siellä sutimaan. Nyt meillä ei ollut enää mitään menetettävää ja jos tää on meidän viimeinen koe, niin antaa juosta. Otin siis liinan irti, pidin sivulla olevaa koiraa vajaista, käskin etsimään ja päästin otteeni. Ja sittenhän sitä mentiin. Se juoksi eka huoneen kauimmaiseen päähän ja sieltä pöytälevyn alta nopea ilmaisu. "Jes! Tuu täältä hakemaan", huikkasin koiralle, ja se raapi varmaan lattiaan jäljet kun ampaisi sieltä mun luokse ottamaan namin. Sitten vähän poukkoilua ja aika pian toinen ilmaisu patterin lähelle seinään, mutta jotenkin se oli vähän oudon oloinen niin pyysin vielä tarkentamaan. Koira sitten meinasi jättää koko hajun, niin menin ohjaamaan, että katsopa ylempää kanssa. Siellähän se oli, kolossa vähän ylempänä. Siitä hyvillä mielin palkkaamaan. Sanoin tuomarille, että tää on varmaan meidän vika koe, kun se ei vaan enää haista kuten ennen. Hän kehui, että kyllä näkee miten koira rakastaa etsiä ja miten suurella sydämellä se tekee hommia. Hän ei myöskään tämän perusteella ollut mun kanssa samaa mieltä siitä, etteikö se haistaisi. Laatikot oli mun oma vika ja ulkoalueella se nyt vaan jäi monella muullakin. En mä tarkoita etteikö se ollenkaan haistaisi, mutta kyllä sen näkee yhteistreeneissä kun muut koirat menee hajulle ja ilmaisee heti ja sitten on pöne josta kyllä kanssa näkee että on pilvessä, mutta sitten sillä menee 5-15sek ennen kuin se löytää oikean kohdan ja ilmaisee. Ei se nyt kai sinänsä haittaa ja mikä estää jatkamasta kokeissa käymistä. Toisaalta oon paljon miettinyt sitä, ymmärtääkö koira itse, että sen aistit ei enää pelitä kuten ennen. Ahdistaako vajavaisuuden tajuaminen sitä? Mua ainakin ahdistaa, kun se ei kuule jotain hiljaa sanottua asiaa ja toistan sen sille, äänestä kuuluu pelko siitä että aika alkaa loppua. Helposti siis tiuskaisen sille sen toisen kerran. :(

"Tuomarinpalkinto koiralle, jolla oli koko päivän kauhean kivaa, koirasta näkee miten se rakastaa etsiä". Pönelle 60p ja siis sen eka tän lajin TP.

Mutta tulokset sen kun huononee; Siilinjärveltä 90p, sitten omista 85p ja nyt enää 60p. Tälläkin kertaa tuli vain yksi luokkanousutulos, ei tämä ole mitenkään helppo laji, ei. Siilinjärvellä musta myös tuntuu että oltiin lähimpänä onnistumista. Joka kokeessa sillä on jäänyt ulkona toinen piilo. Sisällä haju varmaan pysyy paremmin ja sen haistaa helpommin. Joka kokeessa mulla on kyllä myös ollut sellainen olo, että tämä on hirveän vaikeaa ja että ollaan todella kaukana mukavuusalueelta. Ykkösissä se voitti joka kerta nopeimman ajan jollakin, usein usealla, alueella ja/tai kokonaistuloksissa. Ykkösissä hyvin harvoin kuulin koko "30s jäljellä" -varoitusta. Kakkosissa kuulen sen melkein joka kerta ja mulla on vaan sellainen hallitsemattoman kaaoksen tunne koko hommasta. Mut jos se ei johdukaan puutteellisesta osaamisesta, vaan koiran hajuaisti on oikeasti heikentynyt? Aika loppuu, aika loppuu aina. :(

Lisäys: sain tulokset ja pjone yllättäen on ollut sisäetsinnän kolmanneksi nopein. Ja mä syytän sitä härväämisestä.

2lk nosekisoissa

Omissa kokeissa ei kyllä vaan kykene sekä talkoilemaan, että kisaamaan. Kaiken stressin ja kiireen ohessa se oma vuoro tuntui pelkältä pakolliselta pahalta.

Ensin oli ajoneuvot; kolme autoa vierekkäin, aikaa 2min. Lähtö oli vasemmanpuoleisen kohdalla. Päätin käydä ne järjestyksessä, pöne sai valita mennäänkö myötä- vai vastapäivään. Se otti vastapäivän. Haju löytyi tokan auton oikealta sivulta, aikaa siihen saakka meni 00.50, sija 4. Autoilla se teki ihan siistiä työtä.

Siitä sisään, jossa iso makkari; neljä yhden hengen sänkyä ja pieni wc, joku lipasto ja pystykaappi. Aikaa oli 3min ja piiloja kaksi. Pöne juoksi suoraan oikeaan etuviistoon pystykaapin luokse ja skannaili sieltä kaapista ja kaapin vasemmalle puolelle jääneestä syvennöksestä korkeaa piiloa. Olin jo ihan nostamassa kätösen ja ilmoittamassa että saavuttamattoman korkea, mutta aikaa oli vielä reilusti joten käskin koiran jättää sen ja lähdin viemään sitä muualle. Oven luona se yritti tunkea sängyn alle, johon meikä, että pois sieltä, ei se siellä ainakaan ole. Koko etsintä oli jotenkin sellaista aika kaoottista, en nähnyt koirassa selkeitä reaktioita, vessaan ja vasemmalle puolelle huonetta se ei oikein halunnut edes mennä mutta muuten tuntui että koko tila on yhtä pilveä. Sitten tuli jo 30s jäljellä -ilmoitus, ja mulle tuli kiire. Kaapissa ei ollutkaan korkeaa vaan koira otti sen sängyltä kaapin vierestä. Siitä palautin sen lähdön luokse ulko-ovelle, missä se oli yrittänyt tunkea sinne sängyn alle, ja käskin skannata oven karmeja ym. No se yritti uudelleen sinne alle ja päätin sitten arvata että löytö, ja olin pudota perseelleni kun tuomari vahvisti, että oikein. Aikaa meni 2.48,06, jolla sija 6 - olin hitain joka löysi molemmat. Niin, miksei se saavuttamaton tosiaan voisi olla sängyn alla, joku ei taas ajatellut ollenkaan mitä on tekemässä...

Tauon jälkeen siirryttiin ulos, ensin laatikoille ja vikana ulkoalueelle. Laatikoilla poukkoili oikeaan ja nopea ilmaisu kahdeksassa sekunnissa, sijalle 3 (samalla sekunnilla oli useita koiria). Ulkoalue oli sama lasten hiekkalinnoitus missä olemme treenanneet, ja kaikki tiesi sen vaikeaksi, siellä on alhaalla paljon häiriöhajuja. Nollakoira oli kussut yhteen pylvääseen. Tiesin että tämä on sellainen avara iso alue missä mun koira lähtee juoksemaan, ja aikaa oli vain 2:30 ja piiloja kaksi, niin olin aika lailla luovuttanut jo etukäteen. Hyvä minä :p Sen takia sitten vaan lähetin sen koiran lähdöstä sen sijaan että olisin valinnut kumpaan suuntaan lähdetään ja oisin voinut ohjata sitä voimakkaasti. Siellähän se sitten laukkoi menemään ja korskui onnessaan. Kai se jotain etsikin mutta kun se tyyli on jalat edellä, eikä nenä, niin ei siitä vaan tule mitään. Kuselta käskin sen kahdesti pois, kolmannella kerralla se sitten ilmaisi siitä vierestä. Minusta oli todella epäkorrektia olla vaihtamatta aluetta, kun nollakoira oli kussut ihan piilon viereen. Aika kävi vähiin ja pöne oli vähän reagoinut yhdellä telineellä, niin vein sen sinne ja tein sinne arvauksen, joka toki oli väärin. Se oli juossut sen kohdan ohi, missä haju olisi ollut. Tuomari sanoi, että tartteisi vähän kouluttaa rauhaa koiralle, johon hymähdin, että kuule se on kaksitoista, ja se on nyt sellainen mitä on, en usko että on enää aikaa saada sitä oppimaan mitään kovin uutta tyyliä.

Kokonaistulos 85p, -2 vp, sija 5. Satasia tuli vain yksi. Ei ne hyvätkään koirat niitä liukuhihnalla tee, mutta mulla on silti sellainen olo, että tämä oli nyt tässä. Ei kyse ole siitä, että pöne olisi huono, se on vain... vääränlainen nosessa menestymiseen. Tämä(kään) laji ei ole enää mukavaa kisata, joten on aika lopettaa viikon päästä olevaan kisaan. Pöne saa jatkaa treenejä, koska niitä se edelleen suuresti rakastaa. Kisoihin se on väärällä tavalla koulutettu, liian "jalkava" koira. Se on sen tekniikka kaikkialla; se on vain väärin koulutettu. Ihan yhtä lailla se jäljen hukatessaan, esim. kulmassa, lähtee etsimään sitä juoksemalla kovaa, kun pitäisi pysähtyä ja ottaa pelkkä nenä kehiin. Koulutusvirhe. Koetetaan nyt vain estää junioria seuraamasta sen jalanjäljissä.

"Mulle koiratanssi oli aina hirveän henkilökohtainen laji. Jotain ihan käsittämättömän kaunista ja liikuttavaa. En ole lainkaan tanssillinen enkä musikaalinen, enkä tarkoita että mun esitykset varmaan oli ulospäin mitenkään erityisen kevyitä ja kauniita. Mutta siltä se aina tuntui itselle, olin täydellisessä kuplassa mun koiran kanssa, koko maailma katosi ja oltiin vain me. Kirjoitin aina sellaiset esittelyt, että itkin niitä tehdessäni ja itkin niitä kuunnellessani. Olin ihan itkun partaalla oman suorituksen aikana.

Nimenomaan oli - minun kultaisin koirani menehtyi alkuvuodesta. Olin aina ihmetellyt kun koesäännöissä lukee että maksupalautukset eläinlääkärin todistuksella sairauden tai kuoleman kohdatessa. Kuoleman? Kenen koira ehtii kuolla ilmon ja kisan välissä? Se tuntui niin absurdilta, kunnes minä olin juuri siinä tilanteessa. Yhtäkkiä sinä vain sairastuit ja sitten olit poissa.

 

Siitä tulee kohta yhdeksän kuukautta. Uusi pentu osaa alokasluokkaan ihan riittävästi temppuja, ja mun pitäisi alkaa etsiä sille musiikkia ja rakentaa tempuista ketjuja. Tekisi hirveästi mieli kuunnella Se Biisi, josta pidin niin hirveästi. Olin niin ylpeä mun esityksestä ja kaikesta mitä meillä oli ollut, ja piti olla vielä edessä. Nyt pelkkä ajatus Sen Biisin kuuntelemisesta saa kyyneleet valumaan ja kuvotuksen nousemaan kurkkuun. Leikittelen ajatuksella, että tekisin pennun kanssa esityksen samaan musiikkiin, mutta en ikinä pystyisi esittämään sitä.

 

En tiedä, pystynkö ikinä enää esittämään mitään - tanssi vaan oli niin sun ja mun juttu ja olen niin helvetin katkera siitä, että asiat meni niin kuin ne meni. Suru on edelleen sellainen pohjaton musta aukko mun elämässä.

 

Syy miksi kirjoitan tätä tänne, on se, että ehkä joku täällä ymmärtää mitä tarkoitan. Koiratanssi on vaan niin erilainen kuin mikään muu laji. Osa varmaan harrastaa sitä paljon teknisemmin ja sitten ollaan me, me joille se vaan menee sieluun asti."

 

Smartdog-testissä

 Vatuloin pitkään varsinaisen pitkän testin, ja pentuversion välillä. Pentutestin ohjeellinen ikähaarukka on 4-7kk, ja Lakki oli jo 8,5kk. Aikuisten testi taas on tarkoitettu vuoden iästä eteenpäin. Testaajan kanssa neuvoteltuani hän antoi minun valita; voidaan kokeilla pitkää testiä ja jos pentu ei jaksa ja jotain jää tekemättä, ei tartte maksaa, toisaalta voin myös halutessani vielä tulla pentutestiin. Eroina on mm. se, pennuilla oli vain 3/5 eleestä, looginen päättely puuttui ja pennuilla oli lopuksi leikkihalu mikä aikuisilta puuttuu. Lakki haluaa leikkiä, oli mun syyni päätyä pentutestiin. :D

Testipäivä koitti ja ajettiin taas kukonpierun aikaan huitsin kuuseen. Paikalla odotti sellainen mörskä että piti hieraista silmiä ja tarkastaa että tähänkö se osoite todella toi... kyseessä oli koirahoitola, edelleen toiminnassa oleva, vaikka pihalta katsottuna se oli lähinnä oksettavan näköinen romu. Otin koirat ulos ja kaikki hajut sai pönenkin kävelemään ihan villat pörhössä, kummitustaloa varpaillaan pälyillen. Käytin niitä vähän tiellä pissalla, ja kumpikin lähinnä kyttäsi rakennuksia ja oli jännittynyt. Testaajan lisäksi pihaan karautti autolla ilmeisesti työntekijä. Heitin pönen autoon ja Lakin testi alkoi.

Aluksi vielä pihalla on vieraaseen ihmiseen suhtautuminen eli testaaja halusi kiinnittää aktiivisuusmittarin pennun valjaisiin. Hän oli kyykyssä ja kutsui koiraa nimeltä, ja Lakki oli ihan menossa ja kävikin haistelemassa ja antoi koskea. Sitten se työntekijä alkoi kolistella rakennuksessa sisällä, ja Lakki oli ihan varma että nyt sieltä tulee joku hirviö, se murisi ja veti häntää alas ja korvia linttaan ja jätti kyykyssä olleen testaajan. Testaaja sitten kutsui sitä uudelleen, ja pentu meni, mutta heti kun hän ojensi kätensä ottaakseen valjaasta kiinni, pentu peruutti pois edelleen rakennuksen suuntaan puhisten.

"Lakki suhtautui vieraaseen testaajaan ensikohtaamisessa avoimesti, mutta aktiivisuus-mittarin kiinnittäminen pantaan hieman jännitti sitä. Testin aikana Lakki oli testaajaa kohtaan avoin ja ystävällinen – koira on sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan."

asteikolla 1 pelkää, torjuu kontaktin - 7 erittäin ystävällinen, riehakas Lakki on saanut numeron 5

Sisälle pentu meni reippaasti mun edellä, mutta kaikki villat pystyssä ja todella sen oloisena, että varautuu törmäämään hirviöön. Sain päästää koiran irti samalla kun itse täytin lomakkeen. Testaaja pahoitteli että tämä paikka nyt on sitten tällainen, hän oli kyllä etukäteen kysellyt ja antanut mitat minkä kokoisen huoneen tarvitsi, mutta se kellarikomeron näköinen läävä minkä hän oli saanut, ei "ihan" vastannut kriteereitä... se oli siis todella ahdas ja juuri ja juuri perseet seinää hipoen saatiin kaiketi kelvolliset etäisyydet. Ne on vakiot, piste jossa ohjaaja pitää koiraa ja piste jossa testaaja on, välimatka pitäisi olla aina sama. Meidän siirryttyämme sinne testihuoneeseen pentu sai edelleen tutkia paikkaa vapaana ja sitähän ei näkynyt, se siis itsenäisesti viipotti siellä ties missä asti. Jossain vaiheessa kutsuin "missäsäoot?" ja se tuli, en tiedä olisiko saanut, unohdin että tätä alkuakin arvioidaan. No ehkä hän jo näki että helvetin itsenäinen eläin on :D

"Lakki tutustui testin aluksi uuteen tilaan rauhallisesti ja pysyen enimmäkseen lähellä omistajaa. Koko testin ajalta mitattu keskimääräinen
Fitbarkilla mitattu aktiivisuus oli 36, mikä on samaa luokkaa kuin pentujen aktiivisuustaso testissä keskimäärin (30-50)."

Asteikolla 1 koira omistajan vierellä - 5 erittäin aktiivinen, tutustuu juosten Lakki on saanut 3.

Wooooot! Mä olen kyllä eri mieltä siitä että näkymättömissä se siellä sokkelossa huiteli ennen kuin kutsuin sitä.

Lakki kävi toistuvasti noustamassa etujalat pöydälle, jonka ääressä testaaja viritteli laitteitaan. Pöydän alla oli kassi, josta koira oli kanssa todella kiinnostunut, kutsuin sen pois murtautumasta sinne. Annoin meidän namit pöydälle, olin ruokkinut koiraa illalla vähemmän ja eväänä oli sekä juustoa, että maksamakkaraa. Mun mielestä Lakki ei kuitenkaan ollut lainkaan kiinnostunut testaajasta, vaan nimenomaan meni aina "mitäsäteet" katsomaan kun testaaja viritteli seuraavaa tehtävää.

Testi alkoi sylinteritestillä. Olin lähinnä iloinen siitä että ne namit maistuu ja se tekee jotakin.

"Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja impulssikontrollia. Koira toimi siten, niin kuin se oli juuri oppinut edellisessä osiossa (otti namin sylinterin avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt sitä paljoakaan – vain ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla kymmenestä se
kosketti lasiin. Aikuisilla koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Lakilla tämä oli 80 %. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti ja tarkkaavaisesti, se ei pelännyt sylinteriä."

Jatkettiin eleillä, ensin kädellä näyttämisellä, sitten kädellä ristiin, ja lopuksi katseella. Nyt en enää meinannut saada koiraa takaisin, se jäi aina namin saatuaan kyttäämään lisää.

"Lakki lukee ihmisen kehonkieltä erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Helpointa Lakille oli kädellä ristiin osoituksen (hartialinjan suunta) ymmärtäminen, siinä se sai kaikki oikein! Katseen suunnan tulkitseminen oli Lakille vaikeampaa aluksi, mutta parin yrityksen jälkeen se onnistui siinäkin hyvin. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti erittäin tarkkaavaisena, sen motivaatio säilyi hyvin vaikka
tehtävässä on paljon toistoja."

Sitten oli pieni tauko, käytiin ulkona asti. Sisälle palattuamme testaaja oli viritellyt v-aidan. Mua on kaikkien mun koirien kohdalla harmittanut se, että meillä on kotona kompostikehikoita portteina ja että oon niin urpo että oon kaikki koirat opettanut pysymään niissä niin, että annan koiran kaataa sen päälleen ja kerron vielä että noin ei saa tehdä. Tulee koiria, jotka kotona pysyy kehikon takana joka vain nojaa oviaukossa, olematta kiinni missään. Tulee myös koiria jotka tässä testitilanteessa pelkää sitä kahdesta peräkkäisestä kompostikehikosta muodostuvaa v-aitaa. Nyt en edes muista sanoinko, että mun koirat pelkää noita. Lakki lähti ihan heti kiertämään ja selkeästi tiesi mitä pitäisi tehdä, mutta se juoksi, siis todella juoksi, samalla vauhdilla sen koko höskän ympäri, vaikka takaosa oli auki. Se ei vaan halunnut mennä sinne kapeaan väliin. Sitten se siis tuli takaisin mun luokse, yritti vähän tassulla ja lähti uudelleen hiippailemaan. Se mietti vielä siellä avoimessa päässä että arvaako tonne väliin nyt tunkea vai kaatuuko ne kohta päälle ja akka on vihainen.

"Lakki ratkaisi tehtävän nopeasti (32 sek) vaikka se hieman jännitti aitaa ja juoksi kertaalleen koko rakennelman ympäri menemättä aidan sisäle. Lakki ratkaisi tehtävän itsenäisesti kysymättä apua ihmisiltä." Rodun keskiarvo 60s, kaikkien rotujen keskiarvo 60s

Seuraavana oli mahdoton tehtävä. Lakki oli tosi kiinnostunut eväsboksista vasta kun testaaja otti sen pöydältä, ja harjoittelukierrokset meni helposti. Kansi siis ensin ei ole lainkaan kiinni ja koira opetetaan muutamalla toistolla siirtämään sitä kuonollaan. Sitten se laitetaankin kiinni ja vielä nippusiteillä solmuun niin, että se ei oikeasti siitä siirry. Olin etukäteen ajatellut, että pentu saattaa hyvin todeta, että pitäkää naminne. Toisaalta se on tehnyt niin paljon erilaisia aktivointileluja ja on löytänyt niiden kanssa sinnikkyytensä - ihan pienenähän se totesi heti että jos ruoka ei tuu ulos niin antaa olla, se ruoka ei vaan ollut hänen juttunsa. Koko testin ajan näkyi hyvin, että ei se ruoka sitä ihan kauheasti motivoi, mutta sen mielestä on tosi kiva puuhastella kaikenlaisia tehtäviä ja siinä sivussa voi kyllä syödäkin. Enemmän se kuitenkin haluaa ratkaista tehtäviä kuin saada ruokaa.

No se yllätti täysin ja päätti murtautua boksiin. Pari palaa se siitä puri irtikin. Yhtään ei tarttenut apua ja testaaja sai seistä laudan päällä ihan tosissaan, että sai sen paikoillaan pideltyä.

"Lakki pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan (92 % ajasta) itsenäisesti yrittäen määrätietoisesti avata laatikkoa, saaden jopa rikottua sitä. Vain pienen hetken (5 % ajasta) se pyysi apua ihmisiltä (vilkaisi testaajaa, kävi omistajan luona). Lakki keskittyi tehtävään lähes koko kahden minuutin ajan, vain pienen hetken (3 % ajasta) se teki muuta (kävi vesikupilla)."

Sitten oli sosiaalinen oppiminen eli "namimaatti". Sellaista meillä ei ole, eikä Lakki ole nähnyt yhtään sellaista konetta ikinä missään. Testaajan ottaessa sitä pöydältä pentu oli taas, että vau, uusi iso aktivointikuula, mutta heti kun testaaja painoi nappia ja kone päästi äänen ja sylki namit ulos, Lakkia alkoi pelottaa se. Testaaja sanoi, että monet koirat pelkää sitä laitetta, siinä täytyy olla joku outo taajuus tms. Koneessa oli omat kovat namit, ja Lakki kyllä joka kerta kävi ne syömässä, mutta pääosin silleen pitkäksi kurottautuen eikä halunnut mennä koneen lähelle. Testaaja näytti muistaakseni viisi kertaa, että isosta napista painamalla tulee ääni ja ruoka, ja sitten koiraa ei enää kutsuttu pois vaan se sai jäädä koneen luokse. Jos se oppi mallista (ja se haluaa saada lisää nameja), sen pitäisi painaa nappulaa itse itselleen. Lakki teki sen ihan heti, mutta vain kahdesti, sen jälkeen se kävi mm. sekä mun että testaajan luona vinkumassa, teki painavan pään testaajan kädelle jne eli kaikin tavoin yritti sanoa että joo tajuan mitä pitäisi tehdä mutta tee sä niin mun ei tartte mennä ton vekottimen luokse. :D

 "Lakki painoi namikoneen nappia välittömästi ja oppi koneen käytön nopeasti osoittaen kykyä mallioppimiseen. Tässä tehtävässä Lakki kysyi hieman apua ihmisiltä, mutta toimi myös itsenäisesti, vaikka laite jännitti sitä. Monet koira - myös aikuiset koirat - pelkäävät laitetta. Se, että Lakki rohkeni käyttää laitetta aktiivisesti kertoo paljon koiran luonteesta. Sosiaalinen oppiminen vaikuttaa olevan Lakille luontaista, joten sitä kannattaa hyödyntää Lakin koulutuksessa. Opetustilanteessa kannattaa kannustaa koiraa heti pienestäkin oikeansuuntaisestakin käyttäytymisestä."

Lopuksi oli sitten se leikkiosuus. Se kassi, mihin pentu heti ekana oli ollut jo menossa. Täynnä erilaisia leluja, testaaja otti sieltä jonkun ja alkoi leikittää. Ja sittenhän leikittiin. Hän sanoi heti, että selkeästi lelu on tämän koiran juttu. Hän kokeili myös saada koiran irroittamaan namilla houkuttelemalla, ja totesi että koira on todella laskelmoiva; se teki ihan saman kuin irroittamista treenatessa eli hyökkää namiin ja samalla vauhdilla takaisin leluun, että saisi molemmat.

"Lakki innostui heti leikistä vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla, eikä olisi halunnut lopettaa. Lelu voitti namin, vaikka ruokakin on Lakille hyvä palkkio. Lakki selvästi nauttii leikistä, joten lelua kannattaa käyttää palkkiona Lakin koulutuksessa."

Tavallaan se käyttäytyi todella itsensä näköisesti, toisaalta sen keskittymiskyky ja ehkä vähän sinnikkyyskin kuitenkin yllätti. Olen tiedostanut, että se oppii todella nopeasti, mutta silti mua hämmensi se että se oppi sen katse-eleen kahdella toistolla. Ehkä kaikkein suurin ylläri, ja toisaalta myös hyvin vaikuttava sellainen, oli sen sitoutuminen tehtäviin ja halu ratkaista nekin, jotka sitä jännitti. Se ei todella ole luovuttajatyyppiä. Pieni kuulapää. <3

"Lakki tutustui uuteen tilaan rauhallisesti ja suhtautui vieraaseen testaajaan avoimesti. Lakki suoritti tehtävät erittäin tarkkaavaisena ja motivoituneesti. Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja toimi muutenkin hillitysti.
Lakki tulkitsee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Kädellä ristiin osoitus oli Lakille eleistä helpoin, siinä se sai kaikki oikein!
Ongelmanratkaisutehtävissä Lakki on vahvasti itsenäinen koira. Mahdottomassa tehtävässä Lakki pyrki lähes yksinomaan itsenäiseen ratkaisuun, kääntyen vain hyvin pieneksi hetkeksi ihmisten puoleen. Tilanhahmotukseen liittyvän V-aita tehtävän se ratkaisi nopeasti itsenäisesti, vaikka aita jännitti sitä. Samoin sosiaalisen oppimisen tehtävässä Lakki pystyi toimimaan aktiivisesti ja itsenäisesti, vaikka kone epäilytti sitä.
Lakki oli testin ajan hyvin motivoitunut ruuasta ja erityisesti tehtävistä itsestään. Lakki innostui myös leikistä testaajan kanssa välittömästi, ja lelu on sille arvokkaampi kuin ruoka. Lakin suurta leikkihalua kannattaa hyödyntää sen koulutuksessa!
Kaiken kaikiaan Lakki on itsenäinen, työintoinen, keskittymiskykyinen ja sinnikäs pentu, jolla on halu selvittää asiat haasteellisemmissakin tilanteissa."