"Tää on maastoleiri"

Kesäloman jälkimmäisen pätkän reissu suuntautui Hymnin omistajan luo. Olen ollut heillä treenilomalla viimeksi kun töppöinen vielä eli, v. 2023. Jos silloin oli turhan kuuma niin nyt taas on todella kylmä kesä, eikä loppua sille näy. Koirille +15 on oikein hyvä mutta kyllä mua ahdistaa jos ei lämpene.

Auton Pajun puoleisen takapenkin ovi rikki. Käänsin sen häkin ja se joutuu menemään toisesta ovesta penkkiä pitkin häkkiinsä. Jotta se mahtuu, kaikki kassit pitää aina nostaa pois edestä ja sitten takaisin. Argh mikä säätö. Ja penkki on täynnä kuraisia tassunjälkiä.

Torstaina illalla mun saavuttua tehtiin peltoa. Seitsemän koiraa, neljä tuntia meni. Lakki jäljesti tosi kivasti siis niinkuin ollakseen metsäjälkikoira pellolla, mutta jos tätä haluaa niin sen pitäisi ilmaista jotenkin muuten kuin se nyt tekee. Lakilla oli itse tehty 400 askelta pitkä jälki jossa kolme kulmaa ja kolme esinettä, ei muruakaan ruokaa koska vuosi sitten se ei ainakaan syönyt pellosta mitään. Ruokaa en oikeastaan edes kaivannut tarkkuuden, nenän alhaalla pysymisen tms vuoksi, mutta pitää kokeilla jos se nyt söisi. Se vuosi vuodelta setäytyy (=ruoka maistuu) yhä enemmän. Videolla eka kulma ja eka esine:

Hymnillä oli Jonnan tekemä 100 askelta ruokaa ja lopussa kasa. Ensin oli vauhtia enemmän kuin järkeä, se ampaisi paalulta niinku johonkin esineruutuun ja meinasi turhautua kun en päästänyt sitä juoksemaan. Mahan alta menevä liinakin ketuttaa. Sitten se yhtäkkiä tajusi että siellähän on ruokaa, lakkasi sekoilemasta, laittoi pään alas ja häntäkin laski ihan alas kun se alkoi keskittyä ja sitten sitä mennä puksuteltiin.

Paju sai viimeisenä klo 22 vielä ennen pois lähtöä 50 askelta jonka päässä purkki. Paha mieli siitä että hän "on ylimääräinen", toisaalta tässä vaiheessa oli jo hirveä väsymys ja ylpeä saa olla siitä että tein sille edes tällaisen! Huomenna lupasin sille jotain kunnollista.

Yö oli hirveä. Vieraassa paikassa nyt aina eka yö menee vähän pyörimiseen, mutta tajusin jo ajomatkalla että unohdin ottaa Pajun pedin kotoa mukaan. Sängyssä sille tulee kuuma, se hyppää pois ja käy ehkä juomassa mutta sitten se jostain syystä jää odottamaan lupaa tulla takaisin eikä vaan tule. Siinä sitten herään sen kuusikymmentä kertaa siihen että russeli tuijottaa mua. 🤯 Russeli ei millään autosta otetuilla alusilla nuku vaan sillä pitäisi olla oikea peti. Voi luoja mikä moka. Ensi yöksi ehkä kokeilen lainata jonkun pedin täältä, sit kyllä haisee vieraalle eikä varmaan kelpaa. Uhkasin häntä että jos ei ensi yönä nuku ja anna mun nukkua niin vien sen autoon.

Aamupalaseurani oli erityisen letkeää

Perjantaina aamulla erittäin ei-virkeänä metsäjälkeä ja illalle suunnitelmissa peltoa. Peltotilanne on tähän vuodenaikaan vähän nihkeä kun monella (luvallisella) pellolla on tosi pitkä heinä.

Mentiin "sinne missä Lakin jälki silloin kerran meni rannassa veneiden välissä". Tein jäljet V, M, Hymni ja Paju ja tässä kuvat niistä. Pakko merkata keppien määrät ja tuossa yhdessä en enää edes heti jäljen tehtyäni ollut ihan varma menikö niitä sinne kolme vai neljä. Meillä on vähän liikaa koiria. 😅

Hymnillä oli itseni tekemä perus helppo jälki, kun sen viimeiset metsäjäljet on olleet aika vaikeita ja on ehtinyt tulla uskon puute. Pari kulmaa, kaksi ekaa keppi-purkki-yhdistelmää ja vikana pelkkä keppi. Meni oikein hyvin kunnes 10m ennen vikaa keppiä oli iso kanto ja sen takana 30m päässä meidän autot. Koira jäi tuijottamaan sinne päin, häntä laski ja se taisi sanoa jonkun kerran tufff. Ei kai se nyt sille kannolle? Ei sillä ole ollut sellaista murkkupöhkimistä juuri ollenkaan. Ja eikö se muista että ne on meidän autot siellä? Mitä ihmettä? Siinä sitä hetki mietittiin, me ei nähty eikä kuultu mitään, taisin käydä istumaan mättäälle ja lopulta koira kykeni jatkamaan ja onneksi ilmaisi sen kepin ilman purkkia, ja sai palkkansa. Sillä oli silti jotenkin vähän ehkä kiire autoon mitä yleensä ei kyllä ole. Joku haju sen täytyi olla, karhujakin siellä kuulemma liikkuu.

Lakin teemana oli vähän pitemmät janat ja alustan vaihdot. Janalla säätöä, sitten jäljesti metsäosuuden hyvin, mutta kun jälki meni ensin pehmeälle hiekalle ja sitten tuulimyllyn alle sepelille, alkoi vaikeudet. Sää oli pilvinen  mutta sellainen hautova ja koiralle tuli ihan kauhea aivohiki. Kyllä me loppuun päästiin mutta vaikeaa oli.

Pajulle oli ehkä joku 100m jälki jossa kaksi suoraa ja piikki. Olis oikonut kulman jos olisin antanut. Purkin se puri rikki, taas. Ne on melkein kertakäyttöisiä sillä. Nyt tuli mieleen kokeilla namipalloa.

Käytin omia koiria uimassa. Jonna lähti kauppaan ja töihin ja teki matkalla Lakille yhden jäljen noston . Minä menin uintien jälkeen hetkeksi heille ja makasin tunnin sängyllä, sitten lähdin nostamaan sen jäljen (oikein hyvä ja reipas ja kerrasta oikein!), käymään itsekin kaupassa ja pellolle aloittelemaan jälkien tallaamista.

Hymnille oli taas 100 askelta suoraa ja lopussa ruokakasa. Oikein hyvä oli.

Pajulle joku 100 askelta niin että pitkä suora, kulma ja lyhyt suora. Namipallo pelitti hyvin. Matkalla oli muutama namikasa.

Jonnan koirien jälkeen tein vielä Lakille testin suostuuko se syömään pellosta. Se oli ehkä 50 askelta jossa parillakymmenellä ekalla ruokaa, sitten tyhjää ja muutama kasa ja lopussa kasa.  Sehän söi kaiken! Oikein hyvä tietää niin on tällainen konsti käytettävissä, jos tätä nyt meinaa ruveta.

Paju kävi kävelyllä pennun kanssa. Paju on niin kiva tällaisiin kun se ei ole kauhean kiinnostunut vaan menee enemmän omiaan ja kuseskelee vaan eikä jatkuvasti ahdistele toista. Lakki sai kyllä ihan hullun vinkumiskohtauksen autossa, se kuulosti siltä että Lakki haluaa pennun. Aika on vissiin jo kullannut muistot kun viimeisin Lakin pentu on puolitoista vuotta...

Hymni kävi kanssa kävelyllä Manan kanssa. Tytöillä ei oikein lähtenyt. Musta oli ylipäätään jännää että Hymni ei mitenkään vaikuttanut siltä että se muistaisi mihin edes tultiin, ei paikkaa eikä koiria, kun se on ollut täällä kuitenkin useita viikkoja. Jonna sanoi hyvin, että silloin Hymni ja hänen koirat oli "me" ja nyt on "me" ja "ne" ja se on ihan eri asia.

Ihmeen hyvin kaikki jaksaa. Ihan sama minkä koiran otat autosta, se on joka kerta ihan yhtä innoissaan että jes mun vuoro.

"tässäkö pitäisi nukkua"

Lauantaina metsään. Yöllä satoi ja foreca lupasi päivälläkin, Ilmatieteenlaitos ei, päätin uskoa parempaa ennustetta. Aamulla ei satanut mutta oli ihan hirveän kylmä kun aamupissalle kömmittiin. Päästiin liikkeelle vasta yhdeltätoista. Yö meni paljon paremmin mutta aamu nyt vaan oli hidas.

Kristina tuli puolen päivän maissa ja saatiin kaksi lisää mudivahvuuteen (mudit 7, holsku 1, russelsson 1). Tehtiin ensin metsäjäljet muhimaan, sitten esineruutua, sitten peltoa ja lopuksi ajettiin ne metsäjäljet.

Hymnin oli tarkoitus kokeilla muistikuvaesineruutua. Siirsin auton ihan etulinjan lähelle. Tein kaikki valmistelut ja otin sen katsomaan kun Jonna vei edellisen tuomat esineet. Harmillisesti Kristina palasi juuri silloin vietyään oman koiransa autoon ja Lakki sanoi mun autosta sille tuff. Hymnikin sanoi tuff ja sitten se ei kyllä enää yhtään katsonut mitä Jonna tekee. Lakin tuffailu on Hymnistä pelottavaa, silloin täytyy olla joku oikea tilanne. Sille vieraan katsominen ei ole muutenkaan tuttu konsepti kun treenaan niin paljon yksin; olisi siis pitänyt jättää koira Jonnalle ja viedä itse. Joka tapauksessa sen jälkeen Hymni autoon ja Lakki vuoroon. Lakki teki tosi hienon ruudun, lopetin 3/4 esineeseen.

Hymni taisi vähän myös pahoittaa mielensä tästä ("teinkö jotain väärin kun en päässykään") ja oli vähän allapäin kun otin sen. Irtosi vähän hitaasti mutta toi melko takaa esineen. Palkkasin sen siitä ja ajattelin ottaa vielä toisen. Sinne se ei sitten oikein osannut lähteä niin nyt laitoin sen puuhun ja kävin itse takakulmassa. Sinne paineli reippaasti sellaista kyytiä mitä haluaisin nähdä, löysi esineen ja lähti tuomaan. Harmi vaan että se juoksi just puussa olevien porkkanoiden ohi, pari metriä ennen niitä sylkäisi takaesineen ja nappasi porkkanat oksalta. Esineen vaihtaminen on virhe mutta tein pikaisen päätöksen olla nyt puuttumatta, kun tässä oli jo ollut sitä säätöä niin halusin palkata. Voi olla että kadun tätä myöhemmin.

Sitten otettiin jäljet, pellossa oli mun koirista vain Hymnille. Sellainen joutomaa missä oli jännää santaa missä kasvoi harvakseen jotain korsia. Juuri ennen ajamaan lähtöä Jonna kävi tekemässä yhden harhan sen yli, ja laittoi siihen harhan jälkeiseen mun askeleeseen kasan ruokaa palkaksi. Tämä oli parin tunnin ikäinen ja valitettavasti paalulle oli tullut niin paljon murkkuja, että Hymni kavahti ja jätti loput ruuat syömättä. Päästiin onneksi eteenpäin ja suurin osa askeleista oli ok. Loppukasassa oli sitten taas murkkuja joten palkkasin ruokapurkilla ja poistuttiin.

Videolla harhan kohta:

Oon tässä nyt pari päivää miettinyt että entä jos treenaisi niin, että pellolla on aina (kun on kaveri mukana) harhat? Jos niistä ei sitten tulisi mikään juttu. 🤔 Oppisi harhat ennen kulmia. En oo vielä keksinyt onko tässä joku ongelma mitä mä en nyt tajua.

Neljää peltojälkeä ja vihdoin (onneksi vasta nyt) tullutta kovaa sadetta myöhemmin siirryttiin vähän, sinne mihin oli ekana aamulla käyty tekemässä metsäjäljet. Sade lakkasi mutta vaatteet kyllä ehti kastua läpi. Meille kävi myös pikku arviointivirhe kun ajateltiin että ne vanhenee pari tuntia, mutta ne ehti olla siellä KUUSI tuntia ja yhden kunnon sateen verran. 😂

Hymnille oli vain "palauttava, helppo" jäljen nosto, joku 50m ja valmis ruokapurkki. Se nosti hyvin ja jäljesti hyvin, vähän ehkä oli hidas ja tarkisteli normaalia enemmän mutta ihmeen hyvin veteli noin vanhaa jälkeä. Purkista ilahtui kovasti. Tämä oikein hyvä tähän hetkeen.

Sitten Lakki. Lakilla kesti janalla aika pitkään, ihan kuin se olisi kalibroinut nokkaa että nyt onkin sitten tällainen tilanne. Lopulta päästiin liikkeelle ja sitten se jäljesti tosi varmasti. Mä luulin että Lakillekin oli tehty 50m ja valmis kuula, mutta koira selkeästi löysi jotain ja lähti tuomaan sitä. Kuulahan pullottaa aina sen poskessa ja nyt näytti ettei sillä ole suussa mitään. Kehuin koiraa kuitenkin niinkuin aina teen ja ennen kuin ehdin kysyä että mitä täällä tapahtuu, se sylkäisi mun käsille pienen kepin. Selvisi että sille olikin 350m kolmella minikepillä ja kuula olisi vasta viimeisenä. No ei siinä mitään 😅 Onneksi oli suuri luotto koiraan, että jotain se sieltä tuo. Jälki meni lopuksi taas hiekalle ja siellä se kerta kaikkiaan hävisi koiralta. Se kävi sitä useaan otteeseen nostamassa uudelleen metsän reunalta. Pidettiin pieni tauko ja tsempattiin jatkamaan ja kyllä se sitten taisteli itsensä kuulalle. Sellainen helppo ja kiva palauttava se!

Toisaalta puhuttiin siitä, että ei näille osaaville kokeneille koirille ole ehkä mitään pointtia tehdä jotain palauttavaa tuoretta 50m metsässä ja palkka -treeniä, jos niillä on ollut vaikeaa ihan eri oloissa. Lakkikin työsti asiaa koko ajan ja vaikka sillä oli vaikeaa, se selvisi. Tilasin hänelle huomenna vähän vähemmän vanhentuneen jäljen joka menee hiekalle, mutta siellä on pieniä keppejä paljon tiuhemmin, jotta se saa paljon palkkaa sieltä vaikealta alueelta. Nyt sitä hiekkaa oli näihin oloihin liian pitkä pätkä.

"vihaan sua" -ilmeeni

"jos ei haluu juoda niin voi paiskoa kupin matolle niin saa pelkät namit sieltä"

ootte tyhmiä kaikki t. russell

Mitäs he pienet

Jonna halusi käydä ajamassa V:n nyt melkein 7h vanhan jäljen yksin, joten jäin autoon ja söin. Eväitä ei ollut riittävästi, hirveä nälkä tuli. Paju oli pahoittanut mielensä kun sen vuoro ei vieläkään ollut tullut. Käytin Pajua vähän kävelemässä mutta se raukka luuli olevansa menossa jäljen nostoon ja sekoili vaan metsän puolelle koko ajan. Muistin että mulla on autossa possun korvat ja annoin sille lohdutukseksi sellaisen, ja mietin että ei muditkaan enää tee mitään niin syököön nekin. Tosi vaikeaa oli Varjolla ja piti laittaa ohjeita whatsappilla. Manan jäljelle menin mukaan, miltei tekemättömältä tuntui senkin jälki. Sitten otettiin vielä pentu ja nahka ja käytiin niiden kanssa kävelemässä, nahka sai uidakin. Loppujen lopuksi nahgels vaikutti oikein tyytyväiseltä ja olemme edelleen (tai taas) väleissä.

Ajettiin grillille vuohenjuustoburgerille (oi nam!) ja käytiin kaupasta vähän lisää eväitä huomiselle. Jonnalle ajaessa mun autosta alkoi kuulua aivan saatanallinen kirskunta, löin jarrut pohjaan ja konttasin katsomaan sen alle. Onneksi ei ketään tullut mistään, jäi vähän pahaan paikkaan. No ei siellä mitään näkynyt, mutta heti kun jatkoin, äänikin jatkui. Ajoin sillä varovasti vähän ja sitten se vaan loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin. Taisi olla vaan kivi jarrujen välissä, huh huh. Oltiin joskus 22 aikaan kotona ja nyt on väsynyttä väkeä. Mudit sai ihan hullunkohtauksen pihalla, väsymys ehkä purkautui juoksemalla. Edelleen ne mielellään tulee autosta eikä työskentelyssä näy pitkät päivät, mutta huoneessa ne kyllä sitten kaatui heti.

Sunnuntainakin piti sataa mutta varovaisesti toivoin ettei. No, aamulla vain vähän tihkusi mutta kyllä se siitä kunnon sateeksi muuttui. Treenatessa on onneksi vähän niinkuin vaelluksella että kastuminen on inhottavaa mutta sitten kun on jo märkä, ei se niin kauheaa ole. Oltiin maastossa jo heti 9 jälkeen.

Tallattiin eka jäljet muhimaan ja sitten tehtiin esineruutu hauskalle montulle. Siitä tuli montun muotojen vuoksi leveä ja lyhyt, ehkä 60x40. Kolme esinettä laitettiin ja Lakki haki todella näppärästi ne kaikki. Erityisen iloinen olin siitä että koira kävi hienosti montun takana metsässä, arveli että sinne voi olla vaikeaa saada se. Montun reuna oli niin jyrkkä että sinne melkoin helpointa oli kiertää.

Hymni ei suostunut kusemaan joten päätin että minä en sitä ota. Narttujen pissattaminen ennen omaa vuoroa on ihan kauheaa uroksiin nähden. Päätin joskus että olis ehkä selvä rutiini, että ensin kustaan, sitten tehdään virittely ja sitten mennään. Oli laji mikä tahansa. Jos koira ei suostu pissaamaan, ketju ei etene. Se vaan yritti etsiä jotain jälkiä, joten laitoin sen takaisin autoon ja otin Pajun. Arvelin että se ei ehkä ymmärrä mitään mutta päästettyäni sen remmistä irti sehän laukkoi aivan haltioissaan pitkin ruutua. Aika kauan sai pyöriä ennen kuin haistoi esineen ja hienosti osasi sen tuodakin! Kyl hän oli niin itseensä tyytyväinen tämän jälkeen.

Hymnille uusi mahis, ei meinannut tulla nytkään mitään, mutta just ennen kuin luovutin kokeilin heittää yhden namin puskaan ja sitä haistellessaan se sitten spontaanisti kyykkäsi. Virittelyn jälkeen ruutuun, katsoi kun Jonna kävi näyttämässä esinettä. Lakin jälkeen oli lisätty neljäs esine ja Hymni toi sen tosi nopeasti, tuurilla osui suoraan sinne. Halusin ottaa toisen ja siitä tulikin sitten ihme tahmaa, kyllä se jonkun kerran sinne ihan hyvin lähti, mutta ei esim. edennyt sinne taakse kunnolla kertaakaan. Sitten kun mitään ei löytynyt, se alkoi nysvätä siinä ja se aina ärsyttää mua. No menin vähän saattelemaan sitä ja lopulta löytyi esine, mutta kun lähdin itse palaamaan etulinjalle, koira pudotti esineen, eikä sitten taas muka osannut mennä hakemaan sitä uudestaan. Tai meni mutta ei löytänyt. Tässä tulee nyt ihan hirveästi säätöä ja pitää pilkkoa tätä vähän osiin, en halua tällaisia treenejä. Pitäisi erikseen vahvistaa tyhjään lähtemistä, kunnolla irtoamista myös toisen kerran ja esineen tuontia vaikka siinä tulisi jotain, kuten itse käännän selän tai löytää matkalla uuden esineen.

Lakille metsään lyhyehkö jälki jossa nyt paljon pieniä keppejä. Jälki meni metsästä hiekalle ja loppui uimamontun lähelle, loppupalkaksi hän sai uida. Tämä oli parin tunnin ikäinen ja kyllä siellä hiekalla piti nytkin jonkun verran tarkistella, mutta jälki ei missään vaiheessa hävinnyt täysin niin kuin eilen tuntui käyneen.

Sitten siirryttiin pellolle. Nyt alkoi taas kova sade. Hymnille se sama noin sata askelta joissa kaikissa ruokaa, merkkasin kaksi harhan paikkaa ja Jonna kävi kävelemässä ne just ennen kuin tulin koiran kanssa. Pyysin että laittaa mun jäljelle ei ekaan vaan tokaan askeleeseen harhan jälkeen kourallisen ruokaa, jos yltää kurottelemaan sinne ilman että kaatuu jäljelle. Parempi ehkä että ne ei ole ihan heti siinä, että ne ei ohjaa koiraa tekemään valintaa, vaan on palkka valinnan jälkeen. Tämä oli taas oikein hyvä treeni! Ekaan harhaan se reagoi ja tarkisti sen, ja olisi ehkä lähtenyt pitemmälle jos en olisi pitänyt narusta kiinni. Työsti hienosti ja löysi nopeasti oikean jäljen. Toiseen harhaan ei minkäänlaista reaktiota ja huomasin vaan että nyt se syö kasasta ruokaa eli se harha oli kaksi askelta sitten.

Videolla harhaan reagointi, tätä on 1.5x nopeutettu.

Lopeteltiin joskus kahden jälkeen ja olin kotona 19.30. Väsytti niin että jossain vaiheessa autossa tuntui että mun silmät ei pysy enää auki. Maanantai menee toipuessa mutta nyt olisi intoa jatkaa tuota peltoa, kun vaan olisi paikkoja.

Järkkärillä otetut kuvat tulee omaan postaukseen, tässä on jo niin paljon näitä kännyräpsyjä.