Kävin tänään ohjaamassa Inaria mun ekassa sisäkolmosessa. Tämä tuli vähän äkkiä, ja olisihan sitä voinut vähän enemmän treenata taas yhdessä ensin, näin sanoi mulle tuomarikin ekan alueen jälkeen 😁 Mutta ei siellä mitään satasia oltu hakemassa muutenkaan ja tilaisuus oli tärkeä syistä jotka jää vain asianosaisten tietoon.
Edellisenä yönä oli Hannes-myrsky, ja kun kello soi 5.30, piti ekana mennä pihalle katsomaan onko puu kaatunut johonkin, onko lunta niin paljon etten pääse liikkeelle, tai onko pakkasta niin paljon että pitää laittaa auto piuhaan. Ei ollut mitään näistä, joten kaksi termarillista kahvia ja parit leivät mukaan, koirat autoon ja menoksi. Olin Inkun omistajan pihassa vähän ennen 7 ja vaihdettiin siellä hänen autoonsa.
Kokeessa oli 8 koirakkoa ja minä ykkösenä. Alueet oli sellaiset, että jos olisin ollut oman koiran kanssa, olisin varmaan sanonut huh huh niinku kaikki muutkin, mutta ei mua nyt jännittänyt yhtään. Lähinnä mietin miten se jaksaa tehdä monta palkatonta mun kanssa. Laittelen kuvia myöhemmin jos niitä joskus saan. Sinänsä ei väliä, koska vieraan koiran kanssa ei ehkä pääse pelaamaan ihan niin kuin oman kanssa olisi voinut. Inari on vielä vähän sellainen, että se vaan tepsuttaa menemään ja näyttää ettei se edes haistele, kunnes sitten kohdalla se vetää liinat kiinni ja alkaa tarkentaa. Tyhjiin huoneisiin sitä ei yleensä saa ollenkaan kun se toteaa heti ovella että ei oo mitään kiinnostavaa täällä. Yleensä se on oikeassa eli sillä on kyllä ihan toimiva strategia, mutta minä siis pääasiassa vain kävelin perässä ja annoin sen tehdä mitä se halusi. Ei se oikein minun ohjauksiinkaan tullut.
1. alue oli koulun käytävä kaikkine härpäkkeineen. Yksi alue eli max kolme kätköä voi olla. Löydettiin täältä vain yksi ihan ajan (5min?) käydessä vähiin. Kaksi jäi. Toinen niistä oli portaiden kaiteen putkessa ihan alhaalla ja toinen sohvan alla. Sohvalla se oli tosi kiinnostunut mutta ei enempää, sinne olisin sen vienyt uudestaan jos aikaa olisi ollut.
2. alue oli teknisen työn luokka, jossa etualalla iso tila ja takana pieni tasanne, jossa lavuaarit, työtakit ym. Täällä voisi olla max 3+3, toinen alue voi olla tyhjä. Inkku kiskoi mut eka sinne taakse, mutta ei mitään. Palattiin isoon tilaan, mistä melko nopeasti kolme löytöä, yksi lähdön lähellä, yksi pöytäryhmissä ja yksi palosammuttimessa. Luulin että se sammutin oli isolla puolella, joten totesin että maksimit täynnä ja palattiin pienelle alueelle. Ei mitään enkä saanut sitä oikein edes etsimään, joten ilmoitin valmiiksi ja häivyin. Palosammutin olikin vissiin pienen alueen puolella ja sen lisäksi sinne jäi kaksi muuta, yksi ihan maan tasalle kynnykseen ja toinen korkealle hyllyn päälle pieneen laatikkoon.
3. alue oli taas käytävä kerrosta ylempänä, lisäksi pieni huone eli kaksi erillistä aluetta, maksimit sama 3+3. Inarin omistaja varoitti, että se saattaa pelätä niitä portaita, alaspäin tulisi mutta ylös se pitää ehkä kantaa. Ai kun kiva, sehän painaa, mitä, 35kg? 😂 Ekalla kierroksella se kipitti portaat ihan hyvin itse ja sanoin että en olisi nähnyt ehkä mitään ongelmaa jos et olisi sanonut. Toisella kierroksella mentiin kerros ylemmäs, ja silloin sitä alkoi jännittää ne portaat. Jouduttiin myös odottamaan varmaan melkein 10min että päästiin aloittamaan, ja sillä ehti siinä liukua jalat alta. Se kuitenkin lähti ihan hyvin etsimään. Pikkuhuoneeseen se ei halunnut mennä ollenkaan, ja yritin vielä lopuksi uudelleen, mutta ei, ja tyhjä se olikin. Isosta tilasta löytyi kätkö kirjahyllystä ja käsipyyhepaperitelineestä. Yksi jäi jonkun naulakon alle.
4. alue oli käytävän loppu, lisäksi kolme pientä huonetta, jotain pukkareita ne taisi olla. Sisäetsinnän raamit on aina yhteensä max 7, yhdessä tilassa max 3 ja tyhjiä tiloja voi olla 0 tai 1, ja nämä kaikki pitäisi pitää mielessä kun etsii, ettei esim turhaan tuhlaa aikaa jossain missä ei enää voi olla mitään, tai löydä liikaa. Inari ryntäsi ekana niihin pikkukoppeihin ja arvasin että kaikissa on haju. Ekassa se haisteli kaappeja, tokassa käsienpesupistettä ylöspäin ja kolmannessa joulupukin nuttua, mutta ei ilmaissut mulle näistä mitään. Ajattelin että käydään isossa tilassa ja palataan sitten. Se meni ihan normaalisti mun edellä käytävää pitkin portaille, joista näkyi "läpi" alatasanteelle, ja halvaantui sitten kauhusta. Siis aivan kyyristyi siihen ja lamaantui, jalat luisti taas alta. Päätin heti, että jätetään se portaiden sivulle jäävä osa kokonaan etsimättä, ja yritin houkutella hänet kauemmas sieltä. Tämä ei ole hänelle eikä varmaan keskiverto noutajalle ollenkaan tyypillistä, ja keskusteltiin omistajan kanssa mahdollisista syistä. Koiran terveydentila on seurannassa ja en tartte tähän mitään kommentteja aiheesta.
No, ei se sitten oikein halunnut enää tehdä mitään vaikka vähän reipastui kun päästiin kauemmas niistä avoportaista. Palautin sen pikkuhuoneisiin, mutta se vaan istui mun eteen ja heilutti vimmatusti häntää, ja yritti niin kaikin tavoin sanoa että mä en halua enää. Tuli paha mieli. Sanoin tuomarille, että ei tää näytä enää siltä että sillä on kivaa, ja hän kysyi että haluanko että keskeytetään etsintä. Sanoin että joo. En ole koskaan ennen keskeyttänyt minkään koiran kanssa. Jännä, että vieraan koiran kanssa se päätös on niin paljon helpompaa tehdä. Tuli vielä lisää paha mieli siitä, että tiedän, että omaa koiraa olisin yrittänyt painostaa jatkamaan. Vieraan koiran kanssa sitä tietää, että mulla ei ole mitään mahiksia pakottaa sitä, mutta oman kanssa se "mutkun sen pitää" on kummallisen sitkeässä. Koirat on usein omille omistajilleen kuitenkin sen verta "miellyttämisenhaluisia", että ne yrittää enemmän kuin vieraan kanssa yrittävät. Ohaajanhan nimenomaan pitäisi aina olla sen narun päässä olevan koiran paras edunvalvoja, oli se sitten oma tai kaverin koira. Osata, tajuta ja uskaltaa viheltää peli poikki, jos koiralla lakkaa olemasta kivaa. Ei se ole näihin meidän harrastuksiin tai kokeisiin halunnut, kyllä se on se ihminen ollut. Tässä valossa vähintä mitä voi tehdä on pitää huolta siitä, että harrastaa koiran kanssa, ei koiralla.
Pienen suostuttelun jälkeen päästiin ne portaat ihan omin jaloin alas. Tuomari lähti vähän meidän edellä ja jutteli koiralle ja se vähän niinkuin epähuomiossa meni portaisiin. Inari sai alhaalla paljon palkkaa.
Täällä olisi ollut viisi piiloa; ekassa pukkarissa pukukaappien alla, tokassa peilin takana ylhäällä ja jossain alueen perällä, unohdin jo missä, kolmannessa joulupukin vyöllä, ja isossa tilassa yhden lapsen piirrustuksen takana seinällä. Kolmehan se näistä heti löysi, muttei ilmaissut. En tiedä, alkoiko tässä tulla nyt se, että ei viitsi tehdä palkattomia vieraalle ohjaajalle, vai oliko alustan kuormittavuus jo liian suuri, vai mikä.
Pisteillä ei juhlittu mutta oli tosi kiva (kunnes ei hetkeen ollut kivaa) ja opettavainen päivä. Alueista ei nyt kauheasti jäänyt mitään "olisi pitänyt ohjata paremmin tuonne" -juttuja, mutta mietin koko kotimatkan, miksi vieraaseen koiraan suhtautuu niin eri tavalla kuin omaan. Mietin myös sitä, että en ole koskaan "ollut kuskina" kun koira halvaantuu tuolla tavalla alustasta. Vaikea kunnolla edes ymmärtää ellei itse koe. Kauhea tilanne koiralle ja pahimmillaan vaikuttaa varmasti arkeenkin, alusta-arkuushan on tiettävästi voimakkaasti perinnöllistä. Ei ole normaalia tuollainen, ja mulla ei onneksi ole koskaan sattunut sellaista koiraa. Päin vastoin ainakin töppöisen ja Pajun osalta toivoisi että liukkaita voisi vaikka itse vähän älytä varoa, mutta ei...
Mut ehkä kaikkein parasta oli kuitenkin tipu jonka löysin kaverin autosta! Siis katsokaa nyt kuin huikea 😍 Joo tiedän että olen ihan pimeä!
Mun koirat vietti päivän oikein nätisti. Paju jaksoi välillä kitistä ja epätoivoisena odotti koska hänen vuoronsa tulee. Mudit ei sanoneet mitään vaikka kaveri käytti omia koiriaan ja esim. yläkerran tyyppi (kts. eka kuva) seisoi hetken siinä heidän edessään häkistä tullessaan. Ehkä ne oli niin kauhuissaan ja ajatteli että me ollaan noiden autossa niin ei uskalla sanoa sanaakaan. Kotona oltiin 17.30 ja eilisen vesisateen jälkeen äkkiä tullut -10C tuntui tosi kylmältä. Hybbekin oli ihmeen rauhallinen; tuollainen autossa odottelu on rankkaa mutta usein sen jälkeen koira ei niinkään ole väsynyt ja tyytyväinen ja vaan väsynyt ja täynnä negatiivista energiaa. Ulkona oli niin kylmä että hän tuli Pajun kanssa suosiolla sisälle ja on kyennyt ihan rauhassa makoilemaan tässä.
Suosittelen vieraan koiran kanssa treenaamista jokaiselle, jolle mahis tulee! Kokeeseen ei välttämättä kannata suoraan mennä 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti