Mökillä

Viikonlopuksi luvattiin vielä yli +20C ja tämä oli kaiketi viimeinen kesäinen viikonloppu, niin mentiin koirien kanssa mökille. Kissoilla ja kanoilla kävi hoitaja kotona.

Lauantaina jäljestettiin. Hymni veteli elämänsä ekan vierasjäljen. Jäljen nostossa säätöä, saatoin myös elämänsä ekoja kertoja laittaa sen nostamaan jäljen janalta eikä vapaasti, ja siis sehän on ylipäänsä tehnyt noin 15 jälkeä ikinä. 350m neljällä purkilla oli se ja ehkä ei olisi kannattanut muuttaa kerralla kaikkea, mutta eipä siinä mitään. Hymnin vahvuuksia on luontaisesti yllättävän järkevä vauhti ja tarkkuus, lisäksi tuon ikäinen kakara nyt ei voisi sinnikkäämpi ja päämäärähakuisempi olla. En tykkää opettaa metsäjälkeä ruokapurkeilla, koska kontrasti valmis palkka vs keppi mistä saa palkan on tosi iso. Hymnille on vaan nyt jäänyt päälle nämä purkit, kun sille ihan pikkupentuna kokeiltiin lähteekö se spontaanisti jäljelle ja siellä oli 5m välein palkkana purkit siltä varalta että lähtee. Hymnillä on ollut alusta asti ilmassa palkkapurkkien kanssa sitä, että se ottaa ne suuhun ja tulee kohti mutta ei haluaisi että mä kosken niihin. Se on muutenkin arjessa sellainen että rakastaa ottaa, pitää ja kantaa kaikenlaisia esineitä mutta se ei halua luovuttaa niitä. On paljon palkattu, on tehty vaihtareita parempaan, on yritetty saada se ymmärtämään että palloa ei voi heittää ellei siitä ensin irroita eikä purkkia voi avata ellei sitä luovuta, mutta mitään läpimurtoa ei ole tullut. Sen mielestä se on vaan paska hetki avata suu ja päästää irti oli sillä mitä tahansa ja tapahtui sitten mitä tahansa. Käskystä se tekee niin ja ilahtuu taas sen jälkeen, ja joku voisi ajatella että kyllä se jää pois tai että se on sitä hallintaa tai blaa blaa, mutta mua kiusaa se että mun ketjussa on hetki joka myrkyttää kaiken muunkin ympäriltään. Sen mielestä vaan elämä olisi kivempaa jos mä en koskisi sen juttuihin. Se ei ole yhtään resurssiaggre eikä tämä ole siis sen oloista muutenkaan.

Jäljillä on siis ollut sellaista että koira mieluiten myhäilisi purkin kanssa keskenään, ja tällä jäljellä ekaa kertaa kävi niin että se nappasi purkin suuhun ja olisi vaan jatkanut matkaa sen kanssa ettei sen tartte tulla mun luokse. Kutsusta kyllä tuli. Tätä pitää nyt vähän pohtia että mitä sille tekisi. Se on muutenkin purkeilla tosi hätäinen ja sillä on hirveä kiire jatkaa, ja vikalla purkilla se ei tahtoisi lopettaa vaan tarkistaa vielä mihin jälki siitä jatkuisi. Palkan laadunkin kanssa on ollut säätöä; niin ahne kuin onkin, ainakaan se ei tykkää yhtään että se joutuu liian pienestä purkista syömään märkistä ja sitten sitä on sen nenässä ym. Kokeilen seuraavaksi irrallisia nameja mitä yksi kerrallaan otetaan purkista. Tavallaan mun mielestä koira määrittelee mikä sille on paras palkka ja jos se on hotkaista eväät ja jatkaa äkkiä, niin hittojako siinä pakottamaan sitä viettämään aikaa siellä. Mutta on siinä myös omat ongelmansa että ei kerkiä kissaa sanoa ja se meni jo ja itse keräät siellä vasta purkin kansia taskuusi ja yrität pyydystää liinasta kiinni.

Nahkalle olin tehnyt neljän purkin jäljen ja äiti ajoi sen sillä, kävelin itse viimeisenä perässä. Hauskaa miten moni asia ei ole lainkaan itsestään selvää, ja piti huudella sieltä että hidastaa vauhtia, pysähtyy kun koira pysähtyy ettei työnnä sitä edellään, pitää liinan tuntumalla ym. Jälki on tavallaan pelkästään koiran laji ja se tietää suunnan ja vauhdinkin, ja ihan turha sinne mennä neuvomaan, mutta se ihmisen tuntumalla olo on ainakin kaikille mun koirille välttämätöntä että niiden tarkkuus säilyy.

astetta parempi jälkien vanhentumisen odottelu!

pätevin palvelusnahka

isä käveli hänen kanssa kotiin

Hymni teki myös esikouluesineruutua eli esinekaistaleen, se näki kun vein esineen n. 40m päähän. Eka toisto meni hyvin. Sitten vein suunnilleen samaan kohtaan toisen, ja se lähti hyvin, etsi pitkään ja sitten lopulta tuli tyhjin suin pois. Kävin näyttämässä sille uudelleen, ja sillä reissulla huomasin että se on siirtänyt esinettä pari metriä. Luulen, että lähteminen tuomaan sitä mulle on nyt riippuvainen siitä että näen sen kun se löytää ja kehun sillä hetkellä. Siitä pitää päästä eroon.

Illalla uitiin, vesi oli vielä +18C, käytiin pelkän russelin kanssa soutamassa (mudit ei osaa käyttäytyä;  Lakki haluaisi uida itse ja sitä pitää käskyttää tai ainakin vahtia ettei se hetkellä millä hyvänsä vaan hyppää järveen, ja Hymni ei ole koskaan ollut veneessä mutta käsi ylös kenen mielestä mudi ja nätisti odottaminen sopii luontaisesti yhteen... russeli on vaan niin helppo ja tällaisissa tilanteissa aina hyvin ymmärtää miksi ne on niin suosittuja lemmikkejä) ja leikittiin pihalla. Oon nyt uittanut niitä yksi kerrallaan, koska kaikki yhdessä on vaan hirveä kaaos, paljon meteliä ja molemmat mudit kiihkoissaan haluaisi hukuttaa nahkiaisen. Hymnillä on halua ja tehoja kovasti mutta tekniikkaa ei yhtään, ja se "ui" takaisin päin niin että hyppii takajalat pohjassa ja pärskii etujaloilla 😂 Kokeilin sille pelastusliivejäkin mutta ei ne auttaneet parantamaan tekniikkaa.

kieltämättä vois nähdä enemmän jos ei pärskyttelisi niin paljon että pakko pitää silmiä kiinni

on se kyllä kaunis vai mitä

Lakki se jaksaa hyppiä laiturilta, se on ehkä parasta koko elämässä sen mielestä. Uinnin jälkeen sitten pitää aina saada hirveä hepuli pallon kanssa ja pyöriä ympyrää. Videolla hidastettu hyppy

Nahkiainen on tosi reipas uimari kun sitä ei kukaan ole häiritsemässä! Nahkalle pitää ensi vuonna vaikka synttärilahjaksi ostaa ihan oma uimalelu, se haluaa jonkun mikä on riittävän korkea että se näkyy mutta riittävän ohut mistä se saa pienellä suullaan hyvin kiinni. Sillä menee aina lelua ottaessa vettä henkeen.

Piilotin iltaruoan lihat pihalle isommissa möykyissä, oon tehnyt sitä nyt kotonakin. Vähän erilaista etsiä isoja paloja kuin yksittäisiä nappuloita. Samalla saa kivasti treenattua korkealle kurottelua, erilaisia alustoja, ongelmanratkaisuja ym. Pienen pihlajan oksanhangassa ollut liha oli varmaan kaikkein vaikein mutta kyllä senkin nenä lopulta löysi.

Sunnuntaina mentiin vähän eri paikkaan, ja tein nahkalle 150m jäljen kahdella purkilla, ja äiti Hymnille vajaa 300m kolmella purkilla. Jälkien muhiessa Hymni teki taas esinekaistaleen, nyt otettiin vaan yksi toisto. Syvyyttä oli ehkä se 50m. Matka ei ole ongelma, se kyllä irtoaa, mutta nytkin näytti että se aika  pitkään pyöri siellä perällä, en ole varma tarkensiko se vaan hajua vai eikö se heti ottanut lapasta. Pitää tehdä nyt muutama treeni pelkkää tuontia lyhyellä matkalla ja pysyä itse hiljaa, se niin helposti vahingossa ketjuttuu se ihmisen "hyvä!" -huuto siihen. Esineruutu on ainoa tilanne missä se mielellään tuo, eli oon onnistunut alusta asti jotenkin saamaan siihen sen mielentilan että esine on väline saada palkkaa minulta. En tiedä mitä tein tai jätin tekemättä, pihallahan tämä on aloitettu.

hän olis kyllä todellakin potentiaalinen omija mutta en ikinä päästä koiria ruutuun ennen kuin se tuonti on todella vahva

Äiti ajoi taas nahkan jäljen. Oli sellainen tuuleton, hautova keli, jälki oli kyllä tunnin mutta aivan liian tuore ja koira veteli nenä pystyssä molempien purkkien ohi. Keräsin ne perästä itse taskuun. Olis pitänyt huudella taas että jarruta sitä ja vaadi sitä olemaan tarkempi mutta samapa se. En ehkä ihan usko, että koira sinänsä ymmärtäisi että jäi löytymättä ja että syy oli se että et ollut tarkka, saati että se ensi kerralla muistaisi sen ja olisi tarkempi. Toisaalta silloin kun näin käy, vaihtoehdot on kai kerätä ne itse pois ja antaa olla, estää koiraa ohittamasta niitä/pakottaa se liinalla takaisin jos meni yli, tai laittaa se alusta asti ajamaan koko jälki uudelleen (kaikki koirat ei suostu lähtemään, "johan me oltiin siellä").

Hymnin janalla oli taas säätöä, se siis molempina päivinä näyttää reagoivan jälkeen ja ottavan sen oikein, mutta sitten ihan parin askeleen jälkeen se meneekin siitä yli, lähtee tarkastamaan väärän suunnan ja ehtii pyöriä ties missä. Otin sen nyt ihan kokonaan pois sieltä ja laitoin vähän eri kohdasta uudelleen, sitten tosi nätti nosto. Pitää nyt palata niihin että sillä ei ole janaa vaan jälki lähtee vaan tieltä metsään ja koira tuodaan siihen kohtaan, siinä ei voi nostaa väärin. Jälki oli vajaa 300m ja Hymni oli oikein hieno. Kokeilin nyt että purkissa oli samaa makkaraa kuin eilen, mutta ei reunoille liiskattuna (yleensä oon tottunut liiskaamaan, palkan syönti kestää silloin kauemmin) vaan kiinteinä paloina ja yritin syöttää niitä yksitellen, se kyllä ehti varastaa. Kokeilin myös heittäytyä tantereeseen ja käyttää enemmän sosiaalista palkkaa muillakin kuin vain vikalla kepillä. Hyvin pystyi hulluttelun jälkeen jatkamaan ja se näyttää kyllä siltä että se ihan vilpittömästi ytimiään myöten palkkautuu siinä hetkessä, mutta epäilyttää silti että muuttuuko se löydetyn purkin luovuttaminen koskaan kivaksi. Ratkaisuhan voisi olla että vaihtaisi sinne ne kepit tai jotkut esineet, tai vaikka tyhjät purkit, ja koiran ei tartteisi antaa sitä mulle vaan avaisin sille taskusta toisen rasian missä on evästä ja sen syödessä sitä korjaisin jäljellä olleen tyhjän purkin vaan pois. Tai opettaisi sille vaikka sen maahan menon siihen. Se ei kyllä itsessään välttämättä auta, vaan koiran maatessa löytämänsä purkki etujalkojen välissä se on sen ja mun lähestyminen sitä on yhtä kakkaa kuin purkin luovuttaminen suusta. Se on kyllä jännä käytös, kun se ei tosiaan ole sellaista että sen tulisi mieleenkään murista tms. Se tulee niiden esineiden kanssa kiehnäämään jalkoihin, haluaa että sitä ihaillaan, tykkää että silloin rapsutetaan perseestä ja puskee jopa syliin ja on hyvin onnellinen kunhan et koske siihen hänen aarteeseensa.

Videolla vikan purkin palkkailut sunnuntaina.

Illalla kotona oli sitten hyvin väsynyttä väkeä.