Ensimmäinen työpäivä meni ihan hyvin. Nauhalla on ekat pari tuntia kaikenlaista sekoilua, välillä pentu vinkuu ja rääkyy, sitten Lakki ulvoo ja ulvoo siellä minusta Pajukin. 🙄 Luulen, että pentua vitutti enemmän se että Lakki ja Nakki oli aidan takana kuin että minä en ollut paikalla. Sitten on vähän aikaa hiljaista kunnes kymmenen maissa Lakki hetken vahtihaukkuu. Kotiin tullessa katsoin että mun alapellolle menee tuoreet traktorin jäljet, ja veikkaan että se tapahtui silloin. Jännä huomata että Lakista on tullut ihan uskottava vahtikoira, en olis murtautunut meille sen äänen perusteella. Sinänsä kun joku ajaa vaan ohi niin ei mun mielestä välttämättä tartteisi sanoa mitään... Yksi päivä ennen pennun tuloa mun tullessa kotiin, heti autosta noustessa kuulin että Paju haukkuu. Luulin että sillä on kiire ulos mutta ei ollut ei. Sama toistui seuraavana päivänä ja silloin karjaisin sille ulkoa että pää kiinni nyt. Sen jälkeen se on ollut hiljaa. Meillä kävi kaikenlaisia postinkuljettajia ja vaikka jätän aina kuistin verhon kiinni kun tiedän odottaa kotiinkuljetusta, kyllähän ne sen kuulee. Veikkaan että kolme neljä toimitusta parin viikon sisällä oli liikaa ja vahtiminen jäi vähän päälle.
Niin, ja sitten sen vahtimiskohtauksen jälkeen koko loppupäivä aivan hiljaista.
Pentu on etsinyt ruokaa suunnilleen joka toinen päivä. Tässä neljäs kerta, ö-laatuinen kotivideo mutta olkoon muistoksi silti. En yritä vielä tässä vaiheessa opettaa koiralle mitään, oon vaan tutustunut millainen tyyppi hän on, miten käyttää nenää, miten jaksaa keskittyä, kuinka sinnikäs on ja tässä hän vielä vahingossa teki itselleen ongelmanratkaisun kun toi kaatunut pyykkiteline blokkasi reitin toiselle kasalle, ja piti älytä kiertää vasemman kautta:
Ja etsinnän päätteeksi hän onnellistuu:
Luoksetuloa ja palkkamerkkiä on myös treenattu ruoka-aikaan.
Yksinolojen kanssa on jouduttu säätämään. Luulin videolla, että pentu vinkuu tai ulvoo, mutta se taisikin olla Paju. Yksi päivä Paju oli myös päättänyt hypätä kompostikehikon yli makkarista olkkariin (pennulle jätetyt luut varmaan houkutti), ja sitten yksin makkariin hylätty Lakki oli ulvonut siellä toistuvasti ja Paju vastasi sille. 🙈Mitään tällaista ulvomissekoilua ei ole aiemmin ollut, mutta Pajun levottomuus tai touhuaminen on kyllä tuttua; se ei ole oikein koskaan malttanut nukkua päivällä. Aitojen yli tuleminen ärsyttää mua ihan kauheasti, haluaisin päästä sanomaan sille, että tuollainen ei ole sallittua. Jotenkin tuntuu, että niitä kaikkia ärsyttää eniten se aita siinä välissä, mutta pentu on vielä niiiin pieni että en halua pitää niitä valvomatta yhdessä. Ei tarvita kuin yksi vahinko ja jotain vakavaa sattuu. Loppuviikkoa kohti ulvominen väheni, ja perjantaina pojilla oli iltapäivällä enää yksi konsertti. Pentu on ollut tosi hienosti ja videolla paljon nukkuu ja välillä herää touhuamaan nätisti. Se myös oppi tulemaan mua ulko-ovelle vastaan, ja osaa nyt itse kulkea ovesta sisälle ja ulos.
Käytiin myös lääkärissä näyttämässä punoittavaa silmää. Oikea silmä rupesi viikonloppuna punoittamaan ja erittää hieman kirkasta nestettä. Pentua se ei vaivaa, ja aluksi vain putsasin sitä keitetyllä vedellä (silmiinhän ei kannata työntää mitään aineita ennen kuin tietää mitä tekee, mullakin oli joku "hoitava silmähuuhde" mutta en uskaltanut käyttää sitä, jos esim olisikin haava niin joku hoitava ainesosahan voi kirvellä ihan hirveästi tms). Yhtenä päivänä se minusta olikin välissä parempi, mutta sitten taas punoitti, niin soitin lääkäriin neuvoa kysyäkseni. Koska vaiva on selkeästi toispuoleinen, silmien osalta kannattaa silloin aina käydä poissulkemassa trauman mahdollisuus; hyvin montaa asiaa voi hoitaa kun aloittaa hoidon ajoissa, mutta jos ei, pahimmillaan tilanne johtaa silmän poistamiseen ja/tai sokeutumiseen, niin silmien kanssa ei kannata kauheasti leikkiä. Ei ollut onneksi haavaa tai mitään sellaista, mutta ei ollut oikein mitään muutakaan. Lopulta sitä kolmen lääkärin voimin kaiveltiin ja he ehkä näkivät siellä yhden rakkulan, tai sitten sekin oli vain turvotusta. Pentujen rakkulainen silmätulehdus oli mulle nimenä etäisesti tuttu, mutta muuten en tiennyt siitä mitään. Silmäjutut on ylipäätään tosi vieraita, ei oo koskaan ollut mitään muuta kuin yksittäinen silmätulehdus ja töppöisen sokeutuminen. No, yleensä niitä rakkuloita kuulemma on siellä selkeästi enemmän, joten diagnoosi jäi nyt vähän epäselväksi leijumaan. Joka tapauksessa saatiin kortisonipohjainen tippa ja jos se ei ala auttaa, tutkittava sitten lisää.
Hymni antoi tosi nätisti käsitellä, välillä se ynisi tyytymättömänä kun piti pidellä niin tiukasti kiinni. Olin ehtinyt ruokkia sen aamulla kotona ennen kuin tiesin että äkkilähtö tulisi ainoalle loppuviikon vapaalle ajalle, mutta arvelin että sillä on kohta uusi nälkä ja otin nappulaa mukaan. Sillä olikin sitten ihan perkeleellinen nälkä ja kerran palkkaa saatuaan sen loppuaika meni siihen että se vaan himoitsi sitä lisää ja pyrki ruokapurkille. Ihmisistä se ei oikein ole ollut kiinnostunut mutta ei se vaikuta mitenkään arastelevankaan. 8,5 viikon iässä hän painoi 2,9kg. Loin hänen omalle sivulle kasvutaulukon.
Silmätippoja tuli sitten pika-aikataululla harjoiteltua. Tai sitä pään tiukkaa paikallaan pitämistä mikä häntä siinä vituttaa. Pentu oli mulla sylissä ja otin kevyesti päästä, naksautin ja palkkasin. Joitakin onnistuneita toistoja ehdittiin tehdä, kunnes hän päätti että ei, ja alkoi rimpuilla enemmänkin. Nostin sen ihan lattialle asti että okei ei sitten, mutta siitäkös hän suuttui kun ruuat jäi pöydälle. Ihan hirveä raivoaminen, haukkuu, kiipeää jalkaa pitkin, ottaa vauhtia ja yrittää hypätä että pääsis takaisin 😁 Nostin sen uudelleen syliin ja sitten se oli ihan rentona ja antoi puristella päätä ihan niin paljon kuin halusin, ja sai joka toistosta palkan. Vaikuttaa aika nopeasti oppivalta tyypiltä. Saa nähdä, ollaanko kuurin loputtua edelleen väleissä.
Kynsiäkin kerran leikeltiin ja ei siinä mitään. Hän rakastaa sylissä olemista.
Takkia olen sillä kahdesti yrittänyt pitää, ja molemmilla kerroilla se on reagoinut siihen todella rajusti. Yleensähän pennut lähinnä hetken koikkelehtii hassusti ja yrittää repiä vaatetta. Hymni menee tosi vaisuksi eikä oikein suostu kävelemään ja luimuilee vaan mun takana. Sitten kun takin ottaa pois, normaali vauhti palaa. Jännä. Oon kyllä kuullut koirista, jotka ei kerta kaikkiaan siedä mitään vaatteita ja usein ei sitten myöskään valjaita, mutta ei mulla oo sellaista vielä ollut. Toki on mahdollista että se vielä tottuu, mutta melkoisen raju reaktio. Panta on kanssa ollut vaikea asia, ja nyt loppuviikosta vasta päätin että olkoon 24/7 päässä jos se auttaisi tottumaan. Vaihdoin myös kasvattajalta saadun pörröpannan kaikkein ohuimpaan ja kevyimpään mitä mulla oli.
Viikon saldo: 2x paikallisella kirkonkylällä 10min kierros ruokakaupan ympäri eli molemmilla reissuilla nähty huikea muutama ihminen mutta on se enemmän kuin täällä metsässä, kaverin työpaikka, eläinkauppa, toinen eläinkauppa, klinikka, pentutreffit omassa pihassa Vilin (2kk vanhempi ja toistaiseksi liian raju, Hymniä kovasti jännitti) ja sisko Mesin (alkuun molemmat oli että hui mikä toi on, mutta hyvin nopeasti sitten lähti ja ihanan tasaväkiset leikit saivat) kanssa, yö mökillä (sikareipas pimeässä pihassa ja rauhoittui hyvin nukkumaan, oli myös tunnin yksin kun käytiin isojen kanssa jäällä, ei mitään ongelmaa). Tällä tavalla listattuna tässähän on ihan hirveästi kaikkea.
Päivää vajaa 9-viikkoiset siskokset. Mesillä on tosi paljon tiiviimpi karva ja ihan erilainen ruumiinrakenne, vaikka Hymni painaa enemmän niin se on paljon sirompi. Hymni alkoi myös selvästi nopeammin palella, oli-8C. Sitten se lähti ovelle hyppimään ja vinkumaan, se on siis paitsi oppinut itse menemään ovelle, myös pyrkimään sisälle.
