perjantai 16. kesäkuuta 2023

Minimudileiri

Siilinjärven nosekokeesta ajoin Halsualle, jossa sijaitsee Töppösen luolikko (linkki). Paikka on ollut mulla tiedossa jo kauan, ja on ollut aikeissa joskus ohikulkumatkalla käydä siellä. Ei vaan tuolla päin Suomea ole koskaan mitään ohikulkuja minulla, joten nyt kun siitä tuli vain joku 100km koukkaus niin päätin että se olisi riittävän "matkalla". Ja niin töppöinen pääsi vielä käymään nimikkoluolikossaan! Minusta se oli tosi viehättävä paikka. Teltta ja vaelluskamat oli pakattu mukaan, ja yövyttiin se yö luolikon lähellä. Yllättäen se maasto oli melkoisen kivikkoa ja suota ja aika kauan sai telttapaikkaa etsiä, mutta lopulta löytyi. Eväät oli ankeat koska kauppaakaan ei enää matkalla ollut (koko reitillä ei tainnut olla, eikä huoltistakaan?! Olis pitänyt käydä Siilinjärvellä lähtiessä. Poikittain saa ajaa Suomea satoja kilsoja eikä osu mihinkään, jännää.)

Maanantaina aamupäivällä siirryttiin Jonnalle ja siitä alkoi armoton viiden päivän treenileiri. Ma ja ti tehtiin nosea ja tottista heillä. Tiistaina kerkesin lenkille kun hänellä oli illalla työpätkä. Ke ja to tehtiin maastoja ja pe pelkkää tottista nurmikentällä, ja käytiin katsomassa Kannuksen kennellinjaa joka on mun mielestä jokaisen truu koiraharrastajan tiedettävä. Tai siis mikä maaseutuoppilaitos se nyt onkaan. Alkuviikosta oli vähän vähemmän kuuma, reilu 20, ja loppuviikosta sitten pahimmillaan +27. Koirat pärjäsi ihmeen hyvin, autot oli foliopeitteillä täysin peitelty, ja joka paikassa oli aina mahis uittaa ja harrastettiin koirien "dippailua" jatkuvasti. Itse oon palanut käsivarsista pahasti.


Aamukahvilla pihalla


Vanha navetta on loistava nosetreenipaikka ja ihanan viileäkin


Olisinpa pienempi t lakki


Tiistain lenkki oli jotakin 6,5km ja mulla meni siihen melkein 2h, tosin jouduin pari pätkää suunnistamaan maastokartoilla, muuten meni tiet. Ja aivan ihanaa maastoa olikin, oon niin kateellinen. Samalla mietin että on kyllä suuri rikkaus että meillä Suomessa on niin erilaista luontoa; heille tämä kaikki on ihan normaalia ja minulle suuri vau, ja päin vastoin.

Lappiefekti tavoitettu



Nosessa tehtiin sekä hydrolaatin että ruuan etsintöjä. Osa teki myös niin että oli molemmat. Perinteinen myöhäisillan keskustelu:

-onko nyt nakki?
-joo, otetaan nakki.


Putkessa eukaa, edessä von nacci.


Kun ei siis jaksanut enää itse ajatella. Ihan kuin se ruoan etsintä sinänsä eroaisi ohjaajan kannalta hydrolaatin etsimiseltä. Kyllä vaan kun niitä koiria on niin paljon niin äkkiä meni treenit kellon ympäri.


Pöne ilmaisee kolikkoa tarkkuusruudussa



Maanantaina meillä oli mukana Aapo ja Topi omistajansa kanssa, ja he tulivat myös keskiviikkona maastoihin. Aloitettiin klo 9. Koirat teki jälkeä ja esineruutua. Lakille sen elämän ensimmäinen 1,5km jälki; kannatti taas vaikeuttaa reilusti kun se on aiemmin ajanut jotain max 700m, ja oli vielä niin kuumakin. Esineitä siellä oli 8 + lopussa kissanruokapurkki, Lakki nosti 6+purkin. Ehkä helle teki sen että koiran piti laittaa paukut jäljestämiseen niin esineet jäi, muillakin oli pahasti sama ongelma. Jossain 1,3km kohdilla Lakki alkoi hyytyä ja sain tsempata sitä, että jatkoi. Se onneksi löysi taas tuntuman liinaan ja sitten pian tulikin loppupalkka vastaan. Hitsi että se tuntui pitkältä itsestäkin, kun on tottunut noihin lyhyempiin. Mutta hän oli hieno eläin. Ja jana oli tosi hieno!


Kaikkensa antanut 💙


Töppöinen sai vajaa puoli kilsaa itselleen ja oli hyvin onnellinen.


Kajo vatkaa aivan kuten Lakki, mutta hehän onkin ööö.... serkkuja?



Hienoin yläosa



Esineruutu oli kaistale, ehkä 30x60m, siellä oli neljä esinettä. Lakki teki oppikirjasuorituksen ja palkkasin sen kun kolme pehmeää oli tullut, jäljellä oli kuminen lelu ja epäilin ettei se ehkä haise kovin vahvasti. Tosi kiva suoritus kaikin puolin. Töppöistä en uskaltanut ottaa; sitä ei ylipäänsä ole hyvä idea ottaa suoraan autosta juoksemaan ja oli vielä niin kuumakin, niin pyörtyy papparainen. Jonna lähti vepen tutustumispäivään 100km päähän ja alkoi olla virta vähissä, niin lopetettiin Kristinan kanssa joskus kolmen jälkeen ja ajoin takaisin Jonnalle. Pidin mun koiria vaan siinä pihassa ja rapsuttelin lampaita ja söin pizzan ja join siiderin ja ajattelin että oon niin lomalla. Illemmalla aktivoiduin tekemään vielä nosea, lähinnä Pajulle ja vähän pönelle, Lakki oli duuninsa duunaillut jo metsässä. Jonna oli joskus yhdeksältä kotona ja sitten me treenattiin ne kymmenen nosepiiloa myös sen koirilla. Saunassa oltiin puolen yön maissa ja nukkumassa yhden jälkeen...


Niin lomalla

Vähän eläintenhoidollisia askareita


Tädit (huom punainen ei ole raadeltu vaan he nojailee seinään mistä väri irtoaa)


Papan kanssa pizzalla

Läähättävä pöne näyttää onnelliselta


Takana tädit. Paju oli ekat päivät visusti remmissä kun en yhtään tiennyt yrittääkö se syödä ne vai mitä, mutta ei sitä kiinnostanut. Yhtään. Lakkia kiinnosti ja vähän jännitti ja pöne ei varmaan huomannutkaan heitä...




Torstaina aamulla oltiin menossa kahdestaan, joten sovittiin että kellot soi 9:30 ja oltiin vasta joskus puolen päivän maissa metsässä. Lakille tehtiin outojen esineiden jälki, jossa osa kepeistä oli puuta vasten pystyssä, kumpareella tms. Siellä oli myös kaksi käpyä ja ekalla kävyllä Lakin ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen. Se etsi ja etsi ja lopulta oli ihan että eihän täällä ole keppiä vaikka haisee kuitenkin. Esineitä löytyi vain 4/10, ehkä surkein prosentti ikinä. Jana oli kuitenkin taas hieno! Koira ei tuntunut lainkaan siltä että tämä on nyt neljäs päivä alkamassa ja joka päivä on ollut 8-12h treenejä. Toki yhden koiran suoritus on aina melko lyhyt ja rankempaa tällainen varmaan on ohjaajille, kun Jonnalla on neljä, mulla kolme ja Kristinallakin kaksi koiraa.



Kuvassa pystyssä oleva keppi, jälki tuli kuvan vas alanurkasta ja keppi on kulmassa mistä se jatkui oikealle. Ensin Lakki ohitti kepin ja teki kulman, kun kutsuin sen takaisin se meni kepin yli uimaan, ja vasta tullessa rekisteröi sen.



Siis nää maastot...



Välidipillä


Töppöinen jäljesti taas jonkun 400m jossa viisi keppiä. Myös Paju sai lyhyen jäljen; jäljen tekijän piti laahata kanipalloa perässä mutta se muisti sen vasta ekalla palkalla, joten alkumatka oli ilman kania. Jälki oli joku 20m -> palkkapurkkia -> 30m -> kanipallo ja palkkapurkki. Paju oli ihan sikahyvä! 😶 Epäilin että ei se ehkä tajua lähteä sinne ollenkaan mutta sinnepä paineli ja oli hyvin itseensä tyytyväinen. Pitää ehkä vähän antaa sillekin mahis.

Lakille tehtiin toinen jälki, jossa jatkui oudot esineet, lisäksi Jonna oli jo piireissä joten laitettiin hänet loppuun maalimieheksi ruuan ja pallon kanssa, jotta olisi jotain erilaista. Heti janalla sitten tuli ihan kauhea säätö; kommunikointiongelmien takia luulin että jälki lähtee oikealle, mutta se lähti vasemmalle. Koira yritti nostaa vasemmalle, en päästänyt, joten sain sen vaihtamaan  suuntaa. Se jäljesti tielle ja pyörittiin siinä ihmettelemässä, se oli ihan selkeästi sitä mieltä että ei täällä mitään ole. Ei vaikka kehoitin sitä etsimään kulmaa. Mitä helvettiä?! Olin jo ottanut janamerkin pois mutta sitten välähti, että ehkä se vaan menee eri suuntaan... päästin liinan käsistäni ja sanoin Lakille että mee tonne etsimään se jälki, ja se ampaisi metsään ja jatkoi vaan joten meitsi sitten juoksi perään. Luulen, että tämä oli kuitenkin vahingossa tosi hyvä vahinko; kun sillä on ollut niitä jäljennosto-ongelmia niin ehkä tämä nyt kirkasti sen että suunnalla on väliä. Kun se ei olisi halunnut sinne mennä ja minä pakotin, ja kun sitten päästin sen niin se tuntui ihan siltä että typerä ämmä oisit ollu vaan puuttumatta.

Esineiden kohdat oli merkattu, jotta voisin vähän pidättää koiraa. Heti ensimmäinen oli kummun päällä, oli siinä jotain suopursua taustalla mutta ei mikään pursumeri kuitenkaan. Koira ei reagoinut keppiin lainkaan, ja vaikka pyysin sen takaisin ja kehoitin etsimään siitä niin ei silti. Nokka meni ihan kepin läheltä. Tämäkin oli minusta jotenkin kiva nähdä, koska nyt voi olla ihan varma, että ei se niitä tahallaan sinne jätä. Ne ei vaan jostain syystä haise nokkaan. Kokeessahan esineitä ei saa mitenkään asetella saati laittaa korkeammalle, ja koska jälki menee maassa ja lähtökohtaisesti halutaan pää alas eikä ylös, niin pitää vähän miettiä kuinka paljon tollasia kannattaa edes tehdä. Toisaalta mun mielestä koiran pitää olla tarkkana ja jos 10cm korkealla olevat esineet jää, onko se kovin keskittynyt niiden löytämiseen? Ei ne missään metrin korkeudella kuitenkaan roiku vaan just nojallaan puun runkoa vasten tms. Toka ja kolmas nousi ja lopussa maalimies oli hänestä ihan jees, ei kuitenkaan parasta ikinä.


Tein Varjollekin tällaisen :D Vesi oli turkoosia kuin Kroatiassa!



Tunnelmat



Jäljen päästä löytyi aarteita!



Esineruudussa meillä oli mukana myös Orion-mudin ja Merkin ja Mokoman omistajat, yhteensä siis 10 koiraa. Otettiin kaikki koska nyt myös ekaa kertaa kaivettiin järkkäri mun autosta ja haluttiin heistä kuvia. Lakki teki pyynnöstäni kokeenomaisen suorituksen niin, etten ollut tallaamassa aluetta enkä ollut koskenut esineisiin, tai tiennyt edes missä ne on. Aloitin keskeltä ruutua ja aika pian oli kolme esinettä kädessä, palkkasin siihen, kun aina riski, että vika ei löydy ja menee hinkkaamiseksi. Lakki oli nyt just sopivan väsynyt ja vauhti oli järkevää työskentelylaukkaa, eikä mennyt kuin ihan vähän vas. takakulmasta yli.

Torstaina illalla ajettiin 22 jälkeen Kannukseen Lyylin grillille josta sai ihan sairaan hyvän ja edullisen vuohenjuustohampurilaisaterian. Ai että. Sen jälkeen ei sitten jaksettu edes miettiä mitään saunoja vaan kaaduttiin suoraan sänkyyn.


Ruokakuva!


Perjantaina piti lopettaa viimeistään 13:30. Sovittiin että kellot soi 7:45 ja lähtö ysin maissa, mentäisiin kylälle tottistelemaan. Tehtiin ensin parina Lakki + Kajo, Lakki ekana paikalla makuussa kun ensin ilmoittauduttiin. Kajon touhut ei häirinneet mutta robottiruohonleikkuri oli erittäin epäilyttävä ja lopulta mun piti hakea koira pois kun leikkuri näytti ajavan juuri sitä kohti. Lakki teki omalla vuorolla seuruuta, liikkeestä maahan, luoksetulon ja eteenmenon. Eka kierros tuntui vielä aika normaalilta, ehkä se paras terä puuttui, mutta sitten tauon jälkeen kaivettiin kamera ja yritettiin ottaa vähän seuruuta, noutoa, leikkiä ym filmille niin koira alkoi olla veltto ja itse huomasi ettei jaksa kunnolla eläytyä edes kehumaan, niin alkoi tuntua siltä että viisi päivää riittää ja nyt loppuu ohjaajien kestävyys. Pajukin kävi kentällä, pöneä en ottanut, vaikka olisi ollut kiva ottaa siitäkin vieheleikkikuvia, mutta kun taas se sama ettei sitä voi suoraan autosta ottaa riehumaan. Lopetettiin ennen puolta päivää kaikki tyytyväisinä ja mentiin vielä kahville ja jäätelölle. Minä ajoin sitten vielä yhteen uimapaikkaan ennen kuin läksin kotimatkalle.


Tottislakki

Maaseutuopiston pihasta


Opiston koirakärry - eihän mulla olekaan vielä paljoa koiria 😂



Järkkärissä on vissiin noin tuhat kuvaa, käsivarret punoittaa, väsymys on melkoinen mutta kivaa oli ja paljon tuli uusia treeni-ideoita ja inspiraatiota! Harmi kun kauas on niin pitkä matka, ei mulla montaa yhtä hullua treenikaveria olekaan. 😁











1 kommentti: