Vaatekaapin sisältö

Hymni on kokoa 40-45. Sen ollessa omistajallaan pyysin että hän kokeilee sille oman narttunsa takkeja. Pääosin 40 vähän lyhyt ja 45 vähän liian pitkä.

Töppöiseltä jäi läjä takkeja koossa 50, jotka taas on osa Lakille liian pieniä. Sille 55 istuu monessa mallissa paremmin. Hymnille 50 on aivan liian suuri, paitsi selästä, myös ympärykseltään.

Hitto miten ärsyttävää. Kohta mulla on siis koko sarja rytkyjä koossa 45, 50 ja 55. No eihän sille mitään mahda. Ei liian isoja voi käyttää ja liian pienestä ei ole kauheasti hyötyä. En vaan osaa päättää, myisikö nyt nuo turhiksi jääneet viiskymppiset pois. Mulle ei tule koiraa kymmeneen vuoteen jos silloinkaan, ja sitten on taas ihan uudet mallit ja nämä on auttamatta vanhentuneita. Mikä nyt ei sinänsä haittaa, varsinkaan kasvavan pennun kanssa, mutta silti.

En oikeastaan tajunnut ajatella koko asiaa, ennen kuin yhtäkkiä oli -10 ja meillä oli treenit, missä piti odotella tunteja autossa. Yksi sellainen no-name saatu kauhistus on olemassa, se on varmaan pituudeltaan 40cm mutta ympärys on valtava ja pienimmilläänkin se on Hymnille iso. No kyllä se autossa päällä pysyy ainakin tähän hätään, mutta jos kohta heittää -30C -pakkaset niin ei ole mitään päälle pantavaa.

Koirien pukeminen ylipäätään on todella hankalaa. Mä en oikein ymmärrä tollasten karvaisten koirien takittamista nollakelissä tai pikkupakkasillakaan, mitä somessa näkee paljon. Poislukien vanhat tai sairaat tietenkin. Töppöistä puin nollakelissä, varsinkin jos oli kosteaa tai tuuli. Selkävikainen 13+v koira, jonka turkki on ihan onnetonta höttöä ja jonka lihasmassa vanhuuttaan surkastuu, ja joka oli aina hihnassa eikä juossut vapaana, niin on aika eri asia kuin voimainsa tunnossa oleva, vapaana liikkuva 5v lihaskimppu. Kaiken huippu on ne jumppapompat ja muut makkarankuoret; sellaisen kun kiskoo karvaisen koiran päälle, sen karvahan menee siellä alla lyttyyn ja lämmön eristys heikkenee. Fleecestä tuulee läpi ja kastuessaan se ei tee mitään. Mikä pointti? Jos sen koiran oman karvan haluaa takin alla lytätä niin olis sitten edes kunnon takki että vaikutus jää plussalle. Ja joo, mullakin on Pajulle jumppapomppa ja joo se on hirveän söpö siinä, mutta en oo oikein löytänyt sille käyttöä, vaikka lyhytkarvaisella koiralla se oman turkin lyttääntyminen ei taida niin vaikuttaa. Mut ei sillä tee mitään lenkillä ja sit taas jos on kylmä niin ei se missään autossa riitä mihinkään.

Jokainen toki pukekoon koiransa niinkuin haluaa. Olis tosi kiva, jos niiltä voisi kysyä että onko sulla kylmä ja jos niin minkä vaatteen haluat, mutta kun ei voi, niin toivottavasti ihmiset käyttää siihen edes hetken ajatusta että mitä ne on tekemässä.

Ihmisissäkin on tosi paljon eroja siinä, mitä kukakin laittaa päälleen tiettyyn keliin, toiset siis vaan palelee herkemmin ja pukee enemmän. Ja myös siinä, ottaako ne mieluummin riskin että on yli- vai alipukeutuneita. Itsehän oon sitä mieltä että hyvä vaan jos lähtiessä on vähän vilakka, laittaa vauhdin päälle niin kyllä kroppa sen lämmön sitten tuottaa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin jos lenkillä tulee hiki liiallisen pukeutumisen takia. Kouluttaessa tai ei-ohjaajalle-fyysistä lajia (nose) treenatessa taas päin vastoin; mulle aina nauretaan kun puen ihan överit, mutta silloin oon mieluummin hieman kuumissani ja vähennän vaatetta, kuin yhtään kylmissäni, koska sit lakkaa heti ajatus kulkemasta ja vituttaa kauheasti.

Mutta ei se ole aina helppoa pukeutua itsekään.

Koirien takeissa on vielä sekin ongelma, että jos on lunta, ne kerää sellaisen lumikökkäreen sinne vatsan puolelle, ja sitten se kropan lämmöstä vähän sulaa ja klimppiintyy sellaiseksi jäämöykyksi. Pidäpä jäämöykkyä rintaa vasten. Koirien iho ja turkki on erilainen kuin ihmisten iho, mutta kyllähän sellainen väistämättä sitten taas viilentää kroppaa. Takki + jäämöykky vai alasti ilman mitään, kumpiko niistä mahtaa oikeasti olla parempi?

Itse laitan noille karvaisille koirille vaatetta lenkille ehkä siinä vaiheessa, kun mittari näyttää -20, tai jos tuulee kovasti niin vähän aiemmin. Ne juoksee ihan hirveästi ja ne on molemmat todella hyvässä lihaskunnossa. Jossain pikkupakkasella kunnon talvitakeissa pelkäisin lähinnä että ne saa lämpöhalvauksen.

Nahka on paljon vaikeampi. Järki sanoisi, että pienellä matalalla koiralla, jolla ei ole paljoa karvaa (yllättävän tiheää se senkin karva kyllä on), on paljon kylmempi. Toisaalta se se noista vasta juokseekin, se tikkaa melkein koko ajan mun luo, edellä menevien mudien luo, taas mun luo, ja niillä pikkuisilla kintuillaan se saa tehdä kunnon työn jossain pellossa heinikossa loikkiessaan. Nyt vasta oli joku päivä -11C ja se tuli niin äkkiä, että tuntui kauhealta. Laitoin sille peruspompan ja ei se valittanut kylmää eikä kuumaa.

"ota nahkan kuva ei niitä ole koskaan liikaa"

No mutta takaisin Hymniin. Selasin ensin tarjouksia jos ostaisi sille ihan uuden takin, esim. Extreme Warmereissa on ihana munakoiso -väri ja ne oli vielä jossain pienessä alessa. Silti hintaa jää joku melkein satanen. Pomppiakin löytyi, poistuva väri lime olis ollut kiva ja sellainen taisi löytyä halvimmillaan jotain 60-70e plus postikulut jotka nykyään on jotain kympin nekin. Mutta en nyt mielelläni ostaisi sille noin kallista takkia. Mulla on ehdottomasti erikseen lenkkitakit ja sitten ne edustustakit mitä varjellaan, esim. autossa voi käyttää kalliimpia, ja Willikset on vaellukselle. Lakilla on huono tapa roikkua kavereiden niskassa ja takit on äkkiä täynnä reikiä, en halua edes ajatella sitä vitutuksen määrää kun satasen takkiin tulee kunnon palkeenkieli.

Hymni voisi nyt siis tyytyä halvempaan ja seuraavaksi selasin kaikki Torit, Vintedit ym. Löytyi vanha kuviollinen vihreä EW koossa 45, 35e ja ilmainen lähetys, joten ostin sen miettimättä sen enempää. Se taisi olla juuri ladattu ja olis varmaan ehtinyt mennä. Vintedillä on välillä niitä "postikulut -100%" -kampanjoita ja siellä on muutenkin tosi paljon koirakamaa, lämmin suositus jos tarttet jotain. Plus että se on paljon helpompi käyttää kuin Tori. Maksat vaan ja se siitä, ei tartte lähettää myyjälle edes yhtään viestiä jos ei oo mitään kysyttävää. Torista löysin kanssa parikin potentiaalista takkia, esim. vanha Hurtta 45 vitosella, mutta sitten alkaa se viestin vaihto että lähetätkö ylipäätään ja jos niin paljonko kulut ym ym. Ja sitten ei kuulu enää myyjästä mitään, niin voi ny jes.

Laitoin paikalliseen koiraryhmään ostoilmoituksen, ja yksipuolituttu tarjosi Peruspomppaa, musta 44 kympillä. No se oli niin halpa että löin kaupat siltä istumalta. Takki osoittautui just sopivaksi, jalkalenkit siihen vaan pitää ommella niin saattaa ehkä kestää päällä. Oon ommellut mun kaikkiin Pomppiin.

tässä valahti vähän vinoon, takaosa istuu oikeasti paremmin

Yritän elää sen kanssa että se on musta. Yhhyh. Vain toi Pajun kirppislöytö harmaa on vielä hirveämpi. Suomessa on ihan riittävän harmaata tälleen takkikaudella muutenkin niin kuka haluaa katsoa vielä lisää harmautta koiran vaatteissa?!

Joku alusnuttu sille ehkä pitää vielä hommata, jos tulee se -30C niin Peruspomppa ei ainakaan sellaisenaan riitä, EW:stä en tiedä. Pajulla on megapakkasilla  ollut EW:n alla aina jotain muuta, esim. se fleeceuikkari tai villapaita. Plus tossut toki, niissä lukemissa mikään määrä takkeja ei riitä vaan kintut jäätyy. Toisaalta sille on tarkoitus tilata Willis vaellusyöpuvuksi, oon kyttäillyt jos ne tulisi taas tarjoukseen niinkuin vuosi sitten ennen joulua oli, mutta ei nyt oo. Se on sitten sellainen pyhätakki mitä kaverit ei revi, mutta voisi myös käydä kerrospukeutumiseen alle.

Pajun EW silloin kun se sai sen

Onhan toi huppu ihan sairaan söpö ja myönnän joskus vetäneeni sen hänen päähänsä vain siksi että ihhih hii se näyttää niiiiin ihkulta. Sitä en silti ymmärrä että koiria puetaan vain siksi että nykyään vaatteet on kuin karkkeja ja ne on ihania. Ei siitä välttämättä mitään haittaahaan ole, paitsi että jos ne olot on sellaiset että onkin? Esim just se karvainen koira, tuulinen sää ja fleeceuikkari mikä liiskaa sen oman karvan ja eristeet ja fleecestä vaan tuulee läpi. Tai se koira jolle kertyy lumesta kauhea möykky vatsapuolelle ja takki sitten lämmittää selkää ja jääkalikka palelluttaa vatsaa. Ja toisaalta on myös se ihmisryhmä jotka ei varmaan ole edes kuulleet koirien vaatteista, tai ne joiden Muppehan ei mitään vaatteita tarvitse kun silloin 60-luvullakin ne pärjäsi ihan hyvin ilman.

Pajun lääkäri

Paju kävi tapaamassa tohtoria satunnaisen yskähtelyn ja kärttyisyyden takia. Lisäksi se ehkä joskus lenkillä on ruvennut tekemään sellaista, että se menee edellä ja istuu hetkeksi odottamaan meitä. Tai siis se tekee sellaista, mutta en tiedä onko sillä mitään merkitystä. Yskää on joskus pari köhähdystä juomisen jälkeen, mutta aina sitä ei edellä mikään erityinen, ja se saattaa siis tulla kotona, pihalla tai lenkillä. Se on enemmän kuivaa kuin limaista, vähän sellaista kakomista ja tosiaan köhähdys tai pari. Tätä tapahtuu joitakin kertoja viikossa, ei päivittäin. Ja se kärttyisyys taas, sillä on joskus sellaisia päiviä kuin se olisi noussut väärällä jalalla ja kaikki vaan vituttaa. Eniten Lakki; ihan sama mitä Lakki tekee tai ei tee, Paju vaan murisee sille. Niiden välit on kuitenkin muuten onneksi palautuneet varsin hyviksi, ja ne normaalisti nukkuu samalla sohvalla, lenkkeilee yhdessä ja jopa leikkii, niin kauan kun Lakki leikkii Pajun kanssa, eikä Pajulla. En tiedä, liittyykö tämäkään yskään mitenkään, mutta selkeä muutos se on. Yskää sillä on ollu mun mielestä jo pidempään, mutta tämän näin radikaalin kärttyilyn sanoisin alkaneen nyt syksyllä. Tokihan se voi myös liittyä siihen että Lakki kävi sen kimppuun, mutta jos sillä olisi jotain hampaankolossa niin kai se nyt olisi tuollainen aina eikä vain joka toinen viikko. 🤔

Aamulla käytiin siis lääkärissä ja joku oli ihan revetä liitoksistaan kun oli niiiin siistii. Mun mielestä se on ehkä vähän laihtunut, kylkiluut paistaa tietyssä kulmassa, mutta se painoi 8,4kg (tuolla viimeeksi ollut 8,0 ja muistan joskus olleen jotain seiskalla alkavaakin). Hän on vaan täyttä muskelia! Otettiin se eka pöydälle, ja se vaan hyppi ja pomppi pussailemaan lääkäriä. Sydämestä kuuluu se sivuääni edelleen, mutta ei kovin pahana ja ell:n mielestä koira oli niin VIRKEÄ 🤣 että tämä ei voi olla mitään sydänperäistä. Sitten siirryttiin ultraan, koira onnistui siinä potkaisemaan karvanleikkurin lattialle ym ym mutta kun se siihen saatiin selälleen niin rauhoittui tosi kivasti. Ell ei kyllä voinut katsoa sitä ollenkaan ja munkin kehuessa joka kerta häntä alkoi vimmatusti naputtaa kourun reunoja.

Ell halusi siis sulkea pois sappivaivat, rotu kuulemma altistaa sellaisille. Sappi kun saatiin näytölle niin ell suorastaan huokasi että harvoin näkee muualla kuin oppikirjoissa näin kaunista sappea, eli siis siellä ei ollut yhtään mitään vialla. Muutkin sisäelimet vaikutti ultrassa normaaleilta.

Palattiin pöydälle ottamaan verinäytteet. Koira oli ihan varma että kyllä nyt on viimeistään keksin aika mutta se rapiseva olikin vain neulan pakkaus. Ell sanoi, että antaa monelle koiralle namin kesken näytteenoton, mutta Paju vaikuttaa siltä että se ei sitä tartte ja parempi hoitaa asia sitten lopuksi vasta. Kyllä siinä lääkäriä rakastaessa meinasi olla neulat ja putkilot lattialla...

Sitten tehtiin lähetteet Movetiin ja pitää kerätä kolmen päivän ulostenäytteet. Ell:n epäily on tällä hetkellä kettujen keuhkomato. Se näkyy ulostenäytteessä tai sitten ei, on kuulemma sellaisiakin tapauksia että on jopa tähystetty ja ei mitään, ja vasta toisella kerralla saatu kiinni että onhan niitä täällä. Keuhkomato ei tartu koirasta toiseen, vaan vaatii sen ketun/supin/tms paskan mitä koira syö. Pajuhan mussuttaa harva se lenkki ties mitä joten hyvin mahdollista sikäli.

Hammaskiveä sillä on tasaisesti mutta vielä aika maltillisesti. Syytä kuitenkin lähielämässä hoitaa, mutta kiire ei ole. Odotellaan nämä kaikki tulokset nyt ensin ja hoidetaan jos löytyy jotain hoidettavaa.

Lopuksi hänen mielestään hommat oli hoidettu ja palkka saatu niin se kävi tyynen rauhallisesti lattialle makaamaan, laittoi päänkin alas ja odotteli vaan että saatiin paperit ja maksut hoidettua. Uskomaton koira, sanoi lääkärikin.

***

Verikokeiden tulokset tuli.

Tyttö 1v

Hurjaa, että töppöisen kuolemasta on jo yli vuosi. Ei olisi tyttöä muuten.

Hymni on sievä kuin sika pienenä ja hirveän näppärän kokoinen. Nyt kun on B-tottis, ei ole mitään syytä ottaa urosmudia (ennen se syy oli että urokset kasvaa isommaksi kuin nartut ja metrinen on vähemmän kauhean korkea niille), niin luulen että jos joskus vielä otan mudin, sekin on narttu. Hymni on riittävän iso että se ei mene ihan heti rikki mutta kuitenkin sylikokoinen. Esim. russeliin verrattuna Hymni on kuitenkin ihan koiran kokoinen, eikä ihan rotta, jos vaikka irtokoiratilannetta ajattelee. Meidän jälkitreeneissä kävi tänään irtokoirakohtaaminen, onneksi siinä oli kaverin iso ja karvainen bortsu-uros joka ei ollut millänsäkään ja karvat suojasi sitä saamasta osumaa. Pajukaan ei juuri olisi ollut millänsäkään, mutta kyllä mun sydän jättää yhden lyönnin väliin ihan vain siksi että jos tilanne eskaloituu niin sehän on yksi puraisu ja ravistus niin sen kokoinen koira on hengetön. Ikävää, että näitä joutuu edelleen miettimään, arjessahan me ei koskaan enää täällä maalla törmätä kehenkään.

Kolmen mudin kokemuksella sitä pidättyväisyyttä on nyt sitten kolmea erilaista. Töppöinen ihan oikeasti ei vaan ollut kiinnostunut ihmisistä ja sillä oli hyvin matala kynnys kokea uhkaa, johon se vastasi aggressiolla. Lakki on utelias ja se on kiinnostunut ihmisistä itsestään, mutta se ei halua että siihen ainakaan suoraan kosketaan, ja pakotettaessa sieltä tulee kanssa murinaa mutta ei sen enempää.  Siis verrattuna siihen että töppöisellä oli kanttia myös purra ja sehän puri jos sen murinaa ei uskottu. Hymni ei mun mielestä ehkä ole niin kiinnostunut ihmisistä sellaisinaan, vaan siitä mitä heiltä voi saada; sehän ekana ratsaa taskut jos annetaan. Toisaalta se näistä vaikuttaa siltä että se tykkäisi vieraankin rapsuista jos sitä ei jännittäisi niin paljon. Hymni ei ole murissut saati purrut ketään, mutta luulen että tässä on ihan tämä keskimääräinen "nartut on helpompia kuin urokset"-juttu ja sillä ei ole pokkaa tehdä niin vaikka haluaisi. En siis tiedä onko se hyvä vai huono asia. Luulen, että mudeissakin on paljon narttuja jotka inhoaa käsittelyä mutta antaa (näyttelytuomarin) koskea, koska ne ei uskalla muristakaan, ja sitten ne vaan "alistuu kohtaloonsa". Ainakin murisevaa koiraa koulutettaisiin enemmän ja sillä olisi paremmat eväät selvitä tilanteesta, joten en pidä tällaista passivoitumista välttämättä todellakaan tavoiteltavana ominaisuutena vaikka se suurelle yleisölle "helppona" näyttäytyykin.

Hymni on varmaan terävyydeltään jotain Lakin ja töppöisen väliltä. Ääntä siitä lähtee enemmän kuin pojista koskaan yhteensä.

Ja sitten se on kiihkeä. Kysyin just koiran omistajalta voinko mä kuvailla sitä kiihkeäksi, koska eihän se nyt jollain käyttömaliasteikolla sitä ole, mutta mun mielestä höpömudiksi on. Sillä on kova draivi leluihin, varsinkin palloihin se suhtautuu jo melko maanisesti ja sille on liikaa heitelty pihaleluja, välillä ei oikein pysty lopettamaan niiden kyttäämistä ja ihmiselle tyrkyttämistä, ja sen saisi siinä tilassa helposti näpsimään kinttuja että heitä perkeleen ämmä nyt. Se on luontaisesti näyttävä kaikessa mitä se tekee. Jos Lakki on vähän hidas ja jopa matalatemperamenttinen mudiksi, niin Hybbe on kyllä siellä melko toisessa päässä asteikkoa. Toisaalta sillä ei kyllä mene ylikään ja se pystyy keskittymään, onneksi sen kanssa on pienestä pitäen tehty paljon nenäjuttuja eikä se ole saanut vaan mennä reikä päässä. Mun mielestä se ei välttämättä ole sen vilkkaampi kuin Lakki (vilkkaus ei ole pelkkiä nopeita liikkeitä vaan myös "henkinen nopeus" esim. huomata asioita) mutta helvetin nopea se on. Rasittava, helposti todella rasittava, tosin mikä nuori harrastuskoira nyt ei olisi. Ei väsy liikuttamalla vaan vaatii tekemistä, toisaalta on myös todella fyysinen eläin ja vaikea nähdä että olisi onnellinen ilman vapaana juoksemisen mahdollisuutta.

Paimenissa harvoin on kauhean (ohjaaja)kovia koiria eikä sitä voi pitää tyypillisenä tai toivottavana vaikka olisikin. Töppöinen oli niin itsenäinen ja itsepäinen ja se viis veisasi ohjaajan mielipiteistä. En usko, että sekään pohjimmiltaan oli ihan niin "ohjaajakova", mutta epäselvä koulutus ja lukemattomat virheet sai sen oppimaan sellaisen selviytymisstrategian elämään. Lakki on täysin sen vastakohta ja kiltti poika joka eläisi kiitoksella, ja siis hyvin ohjaajaherkkä. Hymniä ei voi sanoa kovaksi, mutta ei se kyllä ole herkkäkään - joo tiedän, että kovuus ja herkkyys ei edes ole toistensa vastakohdat, mutta yritän vain kuvailla koiraa. Hymni on jollain tapaa samanlainen junttura kuin Paju oli tuossa iässä; jos ei huvita antaa kiinni niin sitten en anna eikä mikään uhkailu, kiristys tai lahjonta saa sitä muuttamaan mieltään. Nuorta Pajuakin erään kerran husin harjalla mökin kuistin alta kun se päätti että en lähde kotiin enkä tule autoon ja kun menen tänne niin täältä mua ei saa pakotettua. Lakille kun tiuskaisee että nyt tänne sieltä niinku olis jo niin sehän tulee, ihan sama miten vähän se haluaisi.

Hymni ja Lakki taas on siinä samanlaisia, että ohjaajan kehut saa ne aivan linkkuun ja suorastaan punastumaan mielihyvästä. Töppöistä ei voinut vähempää kiinnostaa, se oli aina sitä mieltä, että oo vaan hiljaa ja anna sitä palkkaa.

Alla olevat kuvat on ottanut Kristian Kittilä.

***

Tämä oli FB:ssa:

"Hybbe joka vain tapahtui, ja oli kuitenkin eräänlainen mittatilauspentu, tyttö jolle kasvattaja ei suostunut antamaan nimeksi Menetetty Mielenterveys mutta sellainen hän silti meinasi olla, tänään 1v. 🥳

Mitä enemmän mulla on ollut koiria, sen vähemmän osaan enää kuvailla niitä, kun sitä alkaa aina miettiä että kaikki riippuu siitä mihin vertaa. Voinko mä kuvailla häntä kiihkeäksi kun ei se mikään käymali-kiihkeä ole, mutta mudiksi ja mun koiraksi on, kysyin vähän aikaa sitten. Hän on räjähtävää voimaa, luontaisesti näyttävä tekemisissään, helvetin nopea ja notkea, hassujen tapojen ilotulitusta, toisaalta hän kyllä osaa myös rauhoittua ja keskittyä. Itsenäisyyttä ja sinnikkyyttä riittää, jopa niin paljon että se mielenterveys oli räjähtää. Mutta mä halusin sellaisen töppöisen kaltaisen paskapään jonka perään on turha huudella, ei se kuule kuitenkaan.

Hyvää ekaa synttäriä pikkuiselle Mielenhäiriölle (hänestä tuli silloin Miellyttävä Mielenhäiriö), pysythän aina tuhmana 💖

Kuvan jossa hän näyttää omistavan kaiken minkä katse tavoittaa, on ottanut Kristian Kittilä."

Äiti rääkkää mua kakulla -ilmeeni

🍄💖

Uudelleenystävystyttäminen, osa 2

Hymni on ollut marraskuun pois. Pojat on yksin ollessa erillään, tosin eräänä päivänä nahka oli siirtänyt kompostikehikkoa ja tullut makkarista Lakin puolelle tupaan. Olisipa ollut kamera, olisi hauska tietää miksi se niin halusi ja mitä ne sitten teki. Muuten ne on olleet yhdessä, myös yöt ollaan samassa tilassa ilman mitään aitoja. Ulkona ne oli aluksi yhdessä vain kun olin läsnä. Sitten vahdin niitä silmä kovana ikkunasta ja nyt ne on olleet siellä ilman että koko ajan kyylään. Lähinnä kyllä iltaisin kun ne on jo väsyneempiä. Aamulla tai heti töiden jälkeen tuntuu että Lakki härkkii koko ajan ja nahkaa ärsyttää.

Niin, Lakki haluaisi koko ajan leikkiä. Ongelma on vaan siinä, että sehän leikkii nahkalla, eikä nahkan kanssa. En ehkä aiemmin ole tajunnut puuttua siihen riittävästi. Sitä ajattelee, että kyllä se koira puolensa pitää, mutta ei se välttämättä vaan mene niin. Nykyään ajattelen, että ehkä niillä vaan on liikaa kokoeroa ja ne on siksi huono yhdistelmä. Minä en ainakaan osaa kieltää koiraa niin että se lakkaa vaan runnomasta pienempäänsä, sitten se ei leiki enää ollenkaan.

Lakki kaipaa Hymniä. Tai minä kaipaan Hymniä Lakin leikkikaveriksi. On surkeaa koko ajan torpata toisen leikkiyritykset. Lenkillä on tietyt tilanteet missä se kiihtyy ja niissä se mielellään menisi nahkiaisen niskaan roikkumaan. Aika hyvin osaan jo ennakoida.

Nahkan kireys on ajan myötä hellittänyt. Silti edelleen välillä se on jotenkin tosi ärtyisä nimenomaan Lakille. Havahduin myös siihen että se yskii. Se on aina yskinyt. Ei nyt mitenkään paljoa, ei edes varmaan päivittäin, mutta enemmän kuin koirat normaalisti. Joskus köhii sen jälkeen kun on juonut, joskus muuten vaan. Varasin sille lääkäriajan. Ne sen hampaat piti hoidattaa jo silloin kun Lakki kiilasi väliin, mutta nyt tuntuu ettei uskalla nukuttaa ennen kuin selviää onko sillä jotain. Kuulemma esim sappivaivat voisi yskittää tuolleen ja rodun puolesta kuuluu riskiryhmään, mutta ei sillä oikein mitään muuta ole niin en tiedä. Vaikea nyt siis sanoa onko se välillä nyrpeä siksi että se jännittää Lakkia vai siksi että sillä on muusta syystä huono olo. Porukat oli täällä ja poltettiin roskia, ja silloin sillä oli aamusta asti sellainen päivä että pelkkä Lakin naama ärsytti ja se murisi sille kun Lakki tuli edes muutaman metrin päähän ja kehtasi katsoa päin.

Russelit on outoja. Joo, koirat ei "mökötä" eikä ne tunne niin kuin ihmiset, mutta russeli on silti kaukana siitä miten normaalit koirat käyttäytyy.

On kuitenkin nähty jonkinlaista yhdessä leikkimistä ja lenkillä voidaan mennä molemmat vapaana niin, etten koko ajan pelkää että kohta ne tappelee. En enää niin paljoa mieti sitä. Lähinnä enää tilanteissa mitkä on jollain tavalla kiihdyttäviä. Esim. kun tiedän että pihaan on tulossa vieraita, tai kun lähdetään portista lenkille, tai kun aion antaa niille jotkut herkut, vahdin niitä ihan eri tavalla kuin ennen.

Aluksi olin kiitollinen vain siitä että mahdutaan samalle sohvalle

Ekoja kertoja yhdessä vapaana

💝

Vähän jännittää, miten tilanne muuttuu, kun Hybbe tulee takaisin. Ainakin muistan lopun elämääni, että ne ei voi olla vaan "ne", vaan ne täytyy pitää kolmena eri yksilönä ja huomioida että jokaisen omat tarpeet täyttyy.