Believe in yourself and you're halfway there: Havaintoja kissoista

En tiedä mitä oletin kissojen tutustuttamisesta, mutta en ainakaan tätä, mikä tilanne nyt on. Nuts on ollut meillä kolme viikkoa. Ne on samassa tilassa aina kun olen kotona, vain työpäiviksi Nuts on edelleen suljettu omaan tilaansa, ja sekin siksi että pelkään että se saa uunin päälle, ei siksi, että eläinten kesken tapahtuisi mitään. Ne ei siis sillä tavalla tappele tai ole vaaraksi toisilleen. Koirien kanssa se on pääosin ihan ok, ei siis enää pörhistele tai pakene, mutta saattaa joskus huitaista liian lähelle tulevaa koiraa tassulla. Minusta se on ihan ok enkä ole siihen puuttunut. Kissat määrää ja koirat häärää, niinhän se nyt vaan menee.

Talvin kanssa ne saattaa välillä olla ihan nätisti vierekkäin ja välillä sitten on sähinää, murinaa, mouruamista ja ties mitä ihme ääniä, ja myös kissojen kesken huidotaan joskus tassulla. Tavallaan ne siis sietää toisiaan ihan hyvin, mutta mitään kaverillisia välejä niillä ei todellakaan ole. Tuntui, että aluksi Nuts paljon enemmän yritti ja olisi halunnut mennä Talvin viereen ym, mutta saatuaan riittävän monta kertaa lähdöt se on sitten todennut itsekin että pidä paskas eikä todellakaan jää alakynteen. Useammin se on Talvi joka sanoo että mee pois, mutta kyllä Nutsikin osaa. Välillä jopa ihmissilmään ne on ihan nätisti ja rentoina ja sitten yhtäkkiä toinen vaan päättää tassulla huitaista toista ja kiroilee perään. En aina ihan ymmärrä heitä. Netti on kyllä täynnä sarjakuvia ja piirrettyjä videoita tällaisesta että ehkä se on vaan joku outo kissajuttu?

Nuts tuli Talville kaveriksi, joten jos heistä ei kavereita tule, tilanne ei voi tällaiseksikaan jäädä. Ei nyt ole mikään kiire ja katsotaan tilanteen kehittymistä ainakin useita kuukausia tai puoli vuotta, mutta mulla on silti koko ajan sellainen olo että tämä ei ole hyvä. Jossain luki, että jos kissat ei tervehdi toisiaan puskemalla ja/tai nuku yhdessä ja pese joskus toisiaan, niillä ei ole läheiset välit ja ne lähinnä sietää toisiaan. Kenenkään elämän ei pitäisi olla sellaista että joutuu asumaan jonkun sellaisen kanssa, jota juuri ja juuri voit sietää. Tässä vaiheessa alan kyllä aina miettimään että niinhän se taitaa vähän töppöisen osaltakin olla. En tiedä, olisiko hän halunnut oikeasti olla ainoa koira, mutta häneltäpä ei koskaan kysytty. Toisaalta olihan sillä hetkensä Sienen kanssa, ja monesti tuntui, että Sieni oli vähän sellainen pehmike hänen mörrimöykkyytensä ja maailman välillä. Niillä nyt kuitenkin oli yhteisiä leikkejä ja iloisia jälleennäkemisiä, joten oli Sienestä hänelle jotain iloakin. Lakin osalta en oikein tiedä ja Paju taas on ihan selvä, että töppöinen ei olisi sitä ottanut, jos olisi saanut valita. Tosin se ei kyllä ymmärrä itse sitä, että jos Pajua ei olisi tullut, nuori Lakki olisi ahdistellut vain pöneä jatkuvasti leikkimään kanssaan. Pajun ansiosta töppöinen sai olla rauhassa mikä taas ehdottomasti oli hänelle mieleen.

Toinen asia mikä mua on vähän ihmetyttänyt, on se, miten helvetin itsepäisiä tai sinnikkäitä kissat on koiriin verrattuna. No nämä on katukissoja ja niitä ei ole kukaan koskaan yrittänyt opettaa, joten pelkkä kielletyn toiminnan käsite on varmaan heille tosi vieras. Kaikki on sallittua jos siitä saa jotain hyötyä, on varmaan se periaate minkä mukaan elämästä selviydytään siellä. Mä luovutin Nutsin kanssa jo aikaa sitten ja olkoon pöydällä ja keittiön tasolla silloin kun mulla ei ole ruuanlaittoa itsellä. En haluaisi mutta eihän sitä jeesuskaan sille opeta. Vaikka häädän sen aina kun olen paikalla, ei tartte kuin selkäs kääntää niin jo se on siellä taas. En hetkeäkään usko, että yksin ollessa mikään "mutkun ei sinne saa mennä" estäisi sitä tekemästä yhtään mitään. Ruokien kanssa se kuitenkin saa luvan oppia painumaan helvettiin. Jossain vaiheessa ärsytti niin paljon että suljin kissan aina toiseen huoneeseen että sain rauhassa kokata ja syödä, mutta nyt oon todennut että ainoa keino saada se oppimaan on ne toistot. Huomaan myös että mun on vaikeaa pysyä rauhallisena kun kymmenettä kertaa nostat kissaa alas sun keitosta, se ainoa jäljellä oleva keitto kaatuu lattialle ja osa valuu sun kintulle mistä tulee kivat palovammat...

...kissapiireissä ei suositella vesipullon käyttöä koska kissa vaan menettää luottamuksen omistajaan tjsp, mutta sanottakoon että mulla kyllä on nyt vesisuihku apuna. Kiellän aina ensin kieltosanalla "äp!" ja sitten vasta tulee vettä tai muunlainen fyysinen häätö. Vedellä se kyllä häipyy hyvin liukkaasti, kauas ja närkästyy mutta hieman itseään nuoltuaan palaa rikospaikalle ja ei muuta kuin uudelleen... en sitten tiedä onko hän vaan niin tyhmä, niin sinnikäs vai mitä?!

Muistan kyllä myös että Lakin ollessa pieni se nousi sohvapöytää vasten ja tavoitteli meidän ruokia, ja sen sata kertaa nätisti työnsin sen alas. Muistan myös että Talvi aluksi yritti ottaa mun eväät kun se pääsi pöydälle hyllyn kautta. Keittiön tasoille se ei ole koskaan päässyt, koska ei pysty hyppäämään maasta, niinkuin Nuts tekee. Talviakin vaan sinnikkäästi kielsin, kädellä estin ja nostin kokonaan alas. Joskus meni kyllä senkin kanssa hermot ja pamautin mainoslehdellä pöytään tms, kovia ääniä ne vähän väistää. Ja se kyllä oppi ja sittemmin vain istui pöydällä ja katseli, mutta ei yrittänyt ottaa mitään mun lautaselta. Kaipa se Nutsikin joskus oppii. Just nyt vaan tuntuu, että ei mulla kyllä yksikään koira ole noin sinnikäs ollut, mutta ehkä aika kultaa muistot ja näillä tosiaan se rescuetausta värittää eläimen käytöstä. Nuts jos pääsee kiinni mihin tahansa syötävään niin sehän tarraa siihen aivan kuin roikkuisi henkensä pitimiksi. On muuten muutaman kerran nappula-astia tms kaatunut kun ei riitä että kissaa vähän estää. 😂 Se hyökkää kiinni sellaisella raivolla että siitä saa melko tukevan otteen ottaa itsekin, että saa sen vedettyä irti. Jos jotain positiivista niin ei oo ainakaan nirsoja kissoja! Todella paljon on facen kissaryhmissä ihmettelyä kun kissa ei syö sitä, tätä eikä tota ja pitäis juottaakin mutta se ei syö mitään jos sinne lisää tippaakaan vettä. Joo ei pelkoa meillä...

Kolmas asia, mitä olen miettinyt, on se, että otin kissalle kaverin mutta nyt mulla on vain kaksi kissaa jotka kärttää ihmisen huomiota. Ne osallistuu ihan kaikkeen. Ne on ovella vastassa kun tuun kotiin vaikka olisin vain ollut hetken pihalla. Ne pyörii jaloissa melkein koko ajan. Jos luulin että kissat on jotenkin arvokkaita ja etäisiä niin vähänpä tiesin 😃 Ja nyt kun tilanne on mikä on niin sen sijaan että ne viihdyttäisi toinen toisiaan, leikkisi yhdessä ja tekisi kissajuttuja, ne molemmat vaatii multa että leikitä mua, silitä mua, huomaa mut, anna mulle ruokaa, mitä sä teet, mä tuun katsomaan...

Ja ei, ei tartte kenenkään tulla kommentoimaan, että on mennyt vasta sen ja sen verran aikaa ja että ei pidä hätiköidä. En oo hätiköimässä, mutta mua ihmetyttää se, että kaksi nuorta, kissasosiaalista, kissojen keskeltä kotoisin olevaa kissaa ei ole kolmessa viikossa muodostaneet minkäänlaista kaveruutta. Luulin että se tapahtuu nopeammin. En oikein enää edes tiedä miten voisin auttaa asiaa. Yhdistyksen kanssa on puhuttu tilanteesta ja ruokien pois ottaminen auttoi ehkä vähän. Talvi on resurssiaggre ja ruokintatilanteet on sellaisia missä räjähtää, niin nyt ne ei ole juurikaan saaneet edes nameja yhdessä ollessaan, ja ruoat saavat aina erillään ja ovi on kiinni niin kauan että molemmat on syöneet. Aluksihan mä yritin nimenomaan palkita niitä toisen läsnä ollessa, jotta kaveri ehdollistuisi siihen että jes mä saan ruokaa, mutta se oli ehkä virhe. Leikittämistä yhdessä oon kokeillut kanssa, mutta Nuts on niin paljon ylivoimainen että Talvi jää siinä alakynteen ja pari kertaa Nuts on loikannut sen päälle viehettä jahdatessaan niin se ei järin enää edes halua yhdessä leikkiä onkivavalla. Ehkä ystävyyttä ei voi pakottaa, ja ainoa mikä auttaa on aika, tai sitten heistä ei vain koskaan tule ystäviä.

Kyllä heistä tällaisia kuvia saa, mutta tämäkin tilanne edelsi sähinää, kyyristelyä ja mouruamista ja päättyi heti kuvan oton jälkeen niin että Talvi häipyi