YEK 1S

Graah, Pajun vuoro. Ilmoitin sen kokeeseen ja sitten meinasin hetikohta perua, kun oli taas yhdet huonot treenit. Sitten oli hyvät treenit ja päätin mennä. Maksoin. Sitten sääennuste lupasi -20 ja mietin että pitääkö kuitenkin jättää väliin koska me kuollaan. Kysyin järjestäjältä saako autoa piuhaan tai koiraa häkkiin sisälle, mutta ei. Kysyin kasvattajalta arviota koiran pakkasenkestävyydestä, minulle tuollainen kaljurotta on edelleen mysteeri. Onhan mulla lampaantaljat, lämmittimet, jokaiselle useita takkeja jotka saa päällekkäin ja kirsikkana kakun päällä webasto jolla saisi vähän armoa, mutta silti. Lakin osalta en olisi murehtinut mutta vaelluksilla on käynyt selväksi että pieni koira ei kykene ollenkaan samalla tavalla lämmittämään itse itseään, kuten isot tekee. Kasvattaja kehoitti miettimään myös sitä että pahastuminen vaanii jos koiralla on kylmä. Lopulta ennuste kääntyi laskuun tai siis nousuun ja meillä kotona oli aamulla lähtiessä -7, ja samanlaista lupasi koko päivälle.

Sinne me sitten ajeltiin, Lappeenrantaan. Mudit jäi kotiin.

Koiria oli vain 8 ja Paju oli etukäteen arvottu numerolle 4. Oli myös päätetty jo ennakkoon että kaikki alueet tehdään putkeen, tieto tuli kun kysyin koiran lämpimänä pitämisen mahdollisuuksista. Se nopeuttaa päivän kulkua, kun aikaa menee aina niihin siirtymiin. Mudeille on aina ollut ihan sama mutta Pajun kanssa tuli epäilys siitäkin, että jaksaisiko se paremmin jos olisi 2+2. On se kyllä treenannut paljon alueita putkeen mutta silti. Etukäteen jännitin säätä ja viimeiset päivät sitä että ei hajuakaan mitä teen jos se passivoituisi. Mitään suorituspaineita ei ehtinyt tulla, ja mulla ei kyllä todellakaan ole mitään toiveita saati odotuksia että se saisi satasia. Se on kuitenkin vain se mun höpökoira ja Lakki truu nosekoira. Sitten kun Lakki on joskus kolmosissa, alan panostaa Pajun ykkösiin, kun sitten ei haittaa jos se joutuisi kakkosiin. :D Eli ei näkyvissä ihan lähielämässä.

Tiet oli liukkaat ja Mli-Lpr on ehkä mun inhokki muutenkin, heti Mli-Kouvolan jälkeen. Mikkelin pää on täynnä kameroita ja Lappeenrannan puoli mutkia joissa on kesälläkin 60km/h rajoitus. Nyt siellä oli vielä tietyö ja ensin 50km/h -rajoitus, sitten 30km/h ja arvatkaa jarruttaako kukaan aamukahdeksalta yksin maailmassa ajeleva sellaisiin. Kunnes tajusin että perkele se tie muuten katkeaa oikeasti ja iskin jarrut pohjaan, ja sitten takapää meinasi alkaa sutia pois alta. Saakeli että pelästyin. Joku vuosi sitten olin törmätä hirveen Lpr-Mli-suunnassa ja vapisin silloin pitkään bussipysäkillä. Onneksi lähden aina ajoissa koska ahdisti kaikki ne mutkat ja piti ajaa melko hiljaa niihin...

No päästiin perille, käytin koiraa ja mietin miten pukisin sitä. Sillä oli jumppapomppa ja autossa melkoinen pesä. Sirut luettiin kaikilta ja Pajusta se oli ihanaa, muutama ylimääräinen ihminenkin rapsutti sitä kun se kerjäsi. Koiria se olisi halunnut kanssa moikata ja suorastaan itki muutaman perään, ja tajusin ettei se ole sataan vuoteen nähnyt ketään oman lauman ulkopuolista, ja selkeästi hänen sosiaalisuuskiintiönsä on vajaa. Pitänee korjata tilanne.

Lakin kokeista on sata kuvaa sen pienestä pallosta, joten Pajun kokeesta maksalaatikkokongin (loppupalkka) kuva.

Tällaiset pienet kokeet on kivoja; koe alkoi 9.30 ja päättyi 11.36. Käytin Pajua välillä kävelemässä ja sitten tajusin että sisällä sen tulee kauhea hiki, ja just ennen omaa vuoroa vaihdoin vielä niin että sillä oli valjaat alla ja EW päällä. Ottaisin sen sitten pois sisälle päästyämme, ja jättäisin odottamaan kuten oman takkini. Itseltäni poistin yhdet toppahousut, siellä ei sitten ollut ollenkaan kylmä eikä esim. webasto ollut ollenkaan päällä. Ulkona juuri ennen omaa vuoroa heittelin sille nameja, teetin käsikosketuksia ja leikin karvalelulla. Hän ihan tasan tiesi mihin ollaan menossa ja veti nelivetoa ovelle.


1. alue, aikaa 1:30. Luulin ensin että se oli vitsi.

Piilo oli takanurkassa pulpetin kannessa, ja se levisi koko takaseinälle. Ennen lähtöä vein Pajun katsomaan ajanottajaa, hänelle se vähän heilutti häntää mutta ei hypännyt naamalle vaikka henkilö istui. Tuomaria se ei halunnut moikata ollenkaan vaan oli valmis etsintään. Aika loppui kesken, ja tämä meni minusta koiran kokemattomuuden piikkiin. Se pyöri takaseinällä ympyrää myötäpäivään ja rehellisesti kyllä hieman taisi hullaantua trampasta ja tahallaan hyppeli siinä... tolla vasemmalla tuolilla nousi pystyyn ja nuohosi keskipöydän alla, myös pulpettia katsoi. Ajan käydessä vähiin se mietti vasemmalta penkiltä keskipöydälle hyppäämistä, ihan katsoi minuun takajalat penkillä ja etujalat pöydällä, että voiko tonne mennä. Autoin sitä vähän perseestä. Se ehti tulla sieltä vielä alas ja haisteli pöydän ja pulpetin välissä pöytää ja ilmoitin siihen löydön, mikä se ei tietenkään ollut. Päätä piti vielä kääntää pulpetin puolelle. Oli sen verta kaukana ja selkeästi eri kohteessa että ei hyväksytty, ylläri... tuomari sanoi että haju valuu valitettavan kauas ja tämä vissiin oli ollut muillekin haastava. Kokeneempi koira olisi ratkaissut asian nopeammin, Paju ei nyt ehtinyt.

Mukavaa aloittaa koe nollalla koska kaikki meni siinä :D Paju oli ollut tosi hyvä ja palkkasin sen riemukkaasti. Toisella alueella oli myös aikaa 1:30 vaikka siihen kuului vaan noi keskellä olevat tavarat. Haju oli takimmaisessa tai keskimmäisessä tuolissa oikealla. Paju ei oikein ymmärtänyt etsiä niistä vaan pyrki seinille, ja tämä oli hieman rikkonainen etsintä siksi. Se myös hyppi jokaisen tuolin päälle ja piilon viereistä haisteli tosi pitkään, onneksi en hätäillyt koska reaktio oikeaan hajuun oli sitten tosi selkeä.

Hän oli edelleen oikein reipas, mutta läähätti jo tosi kovaa. Luojan kiitos olin sen pompan siltä riisunut. Se ei vaan haistele vaan oikeasti nuuhkuttaa ja siinä tulee hiki.

Kolmas ja neljäs alue oli täsmälleen samanlaiset (kuva tulee alempana) ja koska kolmoselta mentiin suoraan ovesta neloselle, välissä ei saanut palkata. Arvatkaa onko Pajun kanssa tehty koskaan yhtään palkatonta etsintää :D Ohjaajia hämäsi hirveästi myös se, että kolmosella aikaa oli 1:00 ja nelosella  2:30. Eihän tuolla ole edes mitään korkeiden paikkoja tms, miten vaikea se toinen voi olla?! Oli siinä muutamia valokatkaisijoita ja yksi naulakko joka kyllä oli mun tissien tasolla eli ainakin yli sen ykkösen 120cm.

Paju otti ihan selkeästi hajun heti lähdössä oikealla olevasta penkistä, mutta se käänsi ja väänsi penkin alle ja päälle eikä mielestään löytänyt hyvää kohtaa ilmaista, niin annoin sen käydä pyörimässä tilan läpi. Se palasi siihen ja sai sitten paremman kohdan, ja siinähän se oli. Sehän on aivan liian tarkka tällä hetkellä! Pitäisi ehkä treenata sille vähän saavuttamattomia - jos tietäisi miten sen kanssa ylipäänsä treenataan. 

Villitsin sitä sitten vaan kehumalla ja taputtelemalla eikä se oikein ollut millänsäkään, ja lähti edelleen tosi kivasti neloselle ja läähätyksestä huolimatta alkoi nuuhkuttaa. Skannasi sitä lähtöä pitkään ja niin oli kuulemma moni muukin tehnyt, ja mä jo mietin että olisko se tuomari niin häijy että tämä olisi silkka källi ja aikaa olisi hirveästi ja piilo olisi just sama. Käytiin huone monta kertaa läpi ja se nuuhkutti edelleen menemään niin hienosti että oisin voinut itkeä. Pyysin sitä nousemaan oven saranoille ja sinne naulakolle ja sitten nostinkin sitä naulakkoon. Se nuuhki vähän aikaa kunnes lakkasi ja sitten tuomarikin kommentoi että haloo me ei olla kolmosissa nyt :D Mutta en ollut ainoa, joku toinenkin pikkukoiran ohjaaja oli tutkinut vähän turhan lennokkaan korkeita!  Ei mulla oikein ollut enää mitään mihin mennä ja aika vain loppui, koirakin alkoi nyt vähän olla sen oloinen että ei täällä ole mitään ja ekoja kertoja jäi vähän katselemaan minua. Piilo jäi oven alareunan saumaan, Paju oli etsinyt siitä pää matalalla ja tuomarikin sanoi että tosi kummallista ettei saanut hajua. Nytkin kun ohjasin sen sinne niin ei mitään vaikka nokka meni 5cm päästä ja koira todella imppasi ilmaa sisäänsä. Se otti sen sitten lattialta siitä läheltä ja siitä pääsi piilolle.

Palkkasin sen ensin nameilla ja sitten vielä kaivoin taskusta pakastetun kongin, minkä se sai kantaa autolle ja mennä sinne syömään. Kyllä oli niin muikea nahka että harmittaa etten ottanut siitä videota.

Pajulle siis varmaan mun koko nosehistoriani surkein tulos; 50p, 2vp, sij. 8./8. Tai töppösellä taitaa olla kakkosista yhdet samanlaiset pisteet. Silti mulle jäi ihan tosi hyvä mieli, koska eläinhän etsi ihan sikahienosti ja oli aivan jäätävän hieno! Ykköseksi tulleen kokonaisaika oli jotain alle kaksi minuuttia, Pajun 5:50. Se jaksoi nuuhkuttaa melkein kuusi minuuttia eikä mistään lamaantumisista ollut tietoakaan! Se kesti yhden palkattoman alueen välissä ja se jaksoi etsiä neljä koealuetta putkeen. Se ekan alueen piilo jäi kokemattomuuden takia, mutta tämä viimeinen menee minusta silkan huonon tuurin piikkiin. Lajin henki nyt vaan on sellainen ja tällaista tapahtuu. Kaikille joskus.

Ihmettelin aamulla ajaessa että ihan kuin olisin joskus käynyt täällä aiemmin, alkoi tuntua käännökset tutuilta. Koepaikalle saavuttuani selvisi että niin olenkin; me oltiin nyt liikuntarakennuksessa mutta viereisellä vanhalla koululla oli kakkosen KEK joitakin vuosia sitten. Oman suorituksen jälkeen käytiin vähän kävelyllä ja musta tuntui että halkean liikutuksesta. Tämän rakennuksen seinusta oli ulkoetsintäalue, aikaa oli jotain 5min ja kaksi piiloa. Töppöinen juoksi, luoja että se koira juoksi aina, ja siltä jäi tässä toinen, syvä piilo, löytymättä. Ja nyt vuorossa on pikkuruinen nahka nahkiainen. 💞

Etsi nahka, hän on niin pieni.

Ajat tuntui ihan tosi lyhyiltä, mutta sitten kun mietin että jos olisin Lakin kanssa niin ei ne olisi ahdistaneet samalla tavalla. Alueet, ekaa lukuunottamatta, oli kuitenkin tosi simppelit. Huomasin kyllä että jos on pakko valita niin henkkoht otan mieluummin isot alueet ja paljon aikaa kuin helpot alueet ja lyhyet ajat. Uuden koiran kanssa kisauran aloittaminen on kamalaa. Ei tiedä miten se pitäisi valmistella, ei tiedä miten toimia missäkin tilanteessa, ja vaikka paljon on treenattu niin silti sen toiminta kokeessa on arvotus. Ei osaa katsoa mitä juuri sen kanssa pitäisi huomioida alueella, ei tiedä milloin ohjata, ei voi olla edes varma etsiikö se vai tuleeko jäätyminen. Kisaamaan oppii vain kisaamalla ja nose on kuitenkin siitä tosi koiraystävällinen laji, että kokeessakin koiran saa aina etsintöjen jälkeen palkata.

Onneksi noiden säiden kanssa kävi nyt tuuri, mutta en kokeile onneani toista kertaa, ja Paju kisaa seuraavan kerran aikaisintaan joskus huhtikuussa kun ei pitäisi olla enää megapakkasten riskiä. Ei meillä ollut mitään ongelmia, auto pysyi varmasti reilusti plussalla koko ajan, ja etsinnöistä tultuamme en edes pukenut Pajulle enää mitään takkia päälle. Sen häkissä on pari vanhaa koirien makuupussia ja ne on tosi hyviä, se tykkää kaivaa itselleen kolon.