Rokotuksilla

Kuluneella viikolla pennun ruoka-ajat on menneet pitkälti rokotuskäyntiin valmistautumiseen: ollaan harjoiteltu niin pöydälle nostamista kuin kynällä "rokottamistakin". En tiedä onko järkevää kouluttaa tollaselle superpossulle 11-viikkoisena että keittiön pöydälle nostaminen on tosi kivaa, koska luultavasti olen muutenkin myöhemmin kusessa sen kanssa kun se emänsä jalanjäljissä istuu pöydillä oli lupaa tahi ei. :D Lakki on ollut ihan tosi helppo tässä asiassa kun sitä ei vaan yhtään kiinnosta mikään syötävä mitä siellä pöydillä voisi olla. Paju tulee olemaan eri maata. Toisaalta ei sen emäkään ilman lupaa sieltä mitään ota, ei edes yksin ollessaan, heilläkin puruluupussit ym pystyi olemaan ihan esillä. Se vaan istui vieressä ja tökki niitä että anna mulle tällainen. :D Mä en nyt vielä ole päättänyt saako koira koskaan ikinä milloinkaan istua pöydässä vai saako se joskus jossain tehdä niin.

No joka tapauksessa treenattiin että pöydällä on mukavaa ja että "pistämisen" jälkeen vasta ruokaa tuleekin. Pajusta nämä oli oikein hyviä treenejä, ei tartte tehdä mitään ja ruokaa tulee hirveästi. Mietin kyllä että tollaselle perussosiaaliselle ja reippaalle pennulle koko rokotus ei luultavasti ole mikään juttu, eikä välttämättä olisi tarttenut valmistautua mitenkään. Toisaalta on kauhean hauskaa pedata pohjia vain koska voi tehdä niin.

Oltiin tarkoituksella ajoissa, jotta ehdittiin tehdä pieni 10min kävely (pennun "lenkit" on edelleen ihan nanolenkkejä, vieläkin vaikea muistaa miten lyhyitä matkoja se jaksaa kävellä...), leikkiä klinikan pihassa ja harjoitella vähän yhdessä kävelyä. Yhdessä vierellä kävelyä harjoitellaan aina omalla pihallakin kun pissalta tullaan ja se sujuu jo nyt paremmin kuin Lakilla :D Paju on tosi hauska siinä kun se törkeä ahneus tuottaa itsessään niin paljon: se saattaa pitkiä pätkiä vaan killittää että voisinko saada vielä lisää. Liikkeessä tai paikoillaan. Lakkia kun ei se ruoka kiinnosta yhtään niin sitä pitää suunnilleen joka askeleella muistuttaa että tehtävä on kesken etkä voi häipyä mihinkään.

No, odotustilassa hän olisi viipottanut joka paikkaan, varsinkin ruokasäkkien luokse hyllyyn, mutta kun kerran palkkasin namilla niin hän sitten istua killitti odottamassa lisää. Lääkäriä tervehti vähemmän sydämellisesti kuin odotin koska siirtyi kontaktikävelyssä huoneeseen ja odotti ruokaa minulta ja tohtori oli vähän niinkuin häiriönä vain. "Huomasin että oot siinä ja oot ihana, mut nyt on tärkeempää mietittävää". Rokotusta ei tosiaan huomannutkaan ja sai syödä purkista lihaa. Alas nostamisen jälkeen hän yritti hyppiä takaisin ylös ja alkoi sitten räkyttää että auttakaa perkele haluan takaisin :)

Paju painoi 3,2kg. Pentu on nyt sopiva mutta pitää varoa ettei se liho, etujalat on välillä aika hurjan näköiset, niitä siinä yhdessä mietittiin. Toinen pallikin oli nyt hukassa mutta se voi olla ihan normaalia, oli kuitenkin pentutarkissa olemassa, niin katsotaan mitä ensi kerralla löytyy.