Nuortti

Vaellustarina. Nuortti ja tarina siitä miten äkkiä virtaavaan veteen voisi hukkua. En oikein vieläkään tiedä mitä pitäisi sanoa tai ajatella, joten se loppuu aika töksähtäen. Eihän mitään peruuttamatonta tapahtunut ja vakuutus korvaa loput - ylireagoinko sitten vaan kun se tulee mun painajaisiin edelleen pari päivää tapahtuman jälkeen? Toisaalta eipä jälkiviisaudella tee mitään ja tilanne näyttää aina käsillä ollessaan erilaiselta, se näyttää myös rannalta hyvin erilaiselta kuin vedestä.

Musta tuntuu että viime kerroilla nämä reissut on menneet aina eri tavoin pieleen. Onko musta tullut varomaton vai onko se vaan väistämätöntä että mitä enemmän vaelluksia, sen enemmän myös sinne tulee tapahtumia...?

Päällimmäisenä jäi kyllä mieleen kiitollisuus tota koiraa kohtaa, se se on rohkea ja täyspäinen eläin jonka tunneäly esti katastrofia paisumasta vielä suuremmaksi. Äiti sanoi että se haluaisi ostaa mulle jonkun muistamisen, mutta minusta se kuuluisi ennen kaikkea Lakille.

 

 

 ***

Kotiin jääneillä oli mennyt ihan hyvin. Valitettavasti täällä oli ollut yli kolmenkympin helteet, mutta mies oli onneksi älynnyt viedä pöneä viileään suihkuun ym. Paju oli ensin melkein viikon kasvattajallaan ja sitten vaihtoi pariksi päiväksi kaverilleni, jossa oli sille kaksi uutta koiraa, toinen heistä sosiaalinen ja kiva ja toinen pönen kaltainen mörrimöykky. Hyvä vaan, että se näkee myös sen, että kaikki aikuiset koirat ei rajattomasti rakasta sitä, ja oppii itse lähestymään oikealla tyylillä eri yksilöitä, tai jättää täysin lähestymättä. Palattiin reissun jälkeen ensin mökille, ja sitten tänään kotiin. Kotiin tullessa häntä alkoi vimmatusti heilua, joten sen se ainakin muisti. Muutenhan se ei iladu minun näkemisestä sen enempää kuin kenenkään muunkaan :D Hän on nyt muutenkin ollut yhteen palaamisen jälkeen sitä mieltä että olisi mukavaa lähentää välejä pönen kanssa, ja matelee häntä viuhuen pöneä liehittelemään. Pöne ei ole samaa mieltä.

Lakkia en ole koskaan nähnyt niin väsyneenä kuin mitä se nyt on; mökilläkin se saattoi nukkua aitassa vaikka ovi oli auki. Uimapallon perään se jäi vaan katsomaan ja piti patistaa että nyt menet hakemaan sen kun joku erehtyi sen heittämään. No, onpa ne kaikki muutkin aika lailla poikki ja veikkaan että tänään ja huomenna saa viettää hyvin hiljaiseloa. Minulla on pari koneellista pyykkiä työn alla ja sitten kyllä kutsuu kirja ja sohva loppuillaksi. Huomenna sitten loppuu miehenkin neljän viikon loma ja koittaa arki kaikille, ensi viikolla yksinoloa tulee vain noin 3,5h, mutta seuraavalla liki 6h. Tuskinpa tuo on mikään ongelma, mutta oli kiva silti, että tämä pennun alku meni näin ja se ehti totutella pieniin pätkiin ensin. Sitten minulla onkin vielä toinen pätkä lomaa ja suunnitelmat aika lailla auki, mutta kai sitä jossain tulee reissattua.

Pentu on nyt madotettu ensi viikon rokotusta varten, ei tullut mitään oireita siitä.