2020

Perinteinen vuosikatsaus... oikeastaan tekisi mieli vaan haistattaa pitkät koko vuodelle, mutta olihan siellä kaiken sen surun keskellä pieniä ilon pilkahduksiakin.

Tammi-helmikuusta en oikeastaan muista mitään. Oli sanoinkuvaamattoman hirveää odottaa pentua ja haudata toista samaan aikaan. Mulla oli kiire, hirveä kiire, koska pelkäsin, että pönekin sairastuu yhtä tyhjästä ja sitten olisin koiraton.

 

Pönellä olikin keväällä kaksi virtsatietulehdusta. Olin pyörtyä ultrassa; vain vähän aiemmin se paholaisen laite oli näyttänyt kasvainmassat Sienen sisuksissa, ja nyt oli vuorossa pönen rakko. Mutta ei siellä mitään ylimääräistä ollut, ja tulehduksetkin taittui jälkimmäiseen kuuriin. C-vitamiinia pöne syö säännöllisesti. Suurin mörkö eli selkä on pysynyt kunnossa. Osteopaatilla se on käynyt kahdesti, fyssarilla kerran ja hierojalla kaiketi neljä kertaa vuoden aikana.

 

Keväällä oli Ounilan nosekoulutus ja sitten tuli korona, lomautukset ja pentu - ja 2kk pentuloma. Mulle korona tarjosi aivan huikean kevään, vaikka pennun puolesta harmitti ettei se päässyt mihinkään sosiaalistumaan, olipahan aikaa tutustua toisiimme. Syksyllä kun hetken ehti kokeita pitää, pöne kävi kolme rallykisaa; 87p, 93p ja 97p. Toisen valiotuloksen jälkeen motivaatio lopahti täydellisesti ja nyt tuntuu etten osta ensi vuodelle koko lisenssiä lainkaan. Nosessa pöne kisasi kakkosluokassa neljä kertaa; 90p ja "kyllähän tää sujuu"-fiilis, 85p, 60p ja "tää ei todellakaan suju" ja sitten vielä "jos nyt vielä kerran, sen kunniaksi kun hän elää": 100p ja sija 1., ja eka luokkanousutulos kohti kolmosia.

 

Vaelluksille totutettiin pentu heti pienestä pitäen, ja muutaman telttayön jälkeen hän kävi pikkureissut Lohilahdella ja Koitajoella (jossa putosi kosken ja oli hukkua sinne, ja pöne meni vikana päivänä shokkiin), ja viikon Tuntsalla (jossa pönellä oli paha mahatauti).

 

Lakki kävi Smartdog-testissä ja korkkasi kisauransa kevään höpöhöpö-videotanssimöllien lisäksi oikeissa tanssin möllikisoissa. Onneksi hän on varsin tervepäinen yksilö eikä vaikuta haittaavan, ettei hän pikkupentuna päässyt yhteenkään halliin. Lakki kävi rokotusten lisäksi kerran hakemassa silmätippakuurin. Ihmeen terveinä ollaan tämä vuosi oltu. Ehkä syövässä olikin yhdelle sydämelle jo loppuelämän suru...

 

Aiempina vuosina nämä postaukset on käsitelleet pääasiassa koesaavutuksia ja ensi vuoden koetavoitteita. Tällaisen vuoden jälkeen tuntuisi kornilta toivoa yhtään mitään muuta, kuin että pystyttäisiinpä me vaan kaikki elossa. Aivan sama, vaikka koronan tai minkään takia ei edes olisi yhtään koetta. Lakin luustokuvat jännittää, ja sen kanssa on sellainen hykerryttävä tunne kaikkien sen lajienkin kanssa. Sen kanssa on vaan niin ihanaa treenata.

 

Välillä mä edelleen ajattelen, että ihan kuin olisin vaihtanut vanhan koiran uuteen koiraan, ja aivo tuomitsee sen jyrkästi. Mutta ei se niin ole, elämä vain menee niin. Lakki on vahva persoona, koska kaiken sen surun ja menetyksen keskellä hän ponnisti jaloilleen, kasvoi omaksi itsekseen ja veti samalla meidät muutkin takaisin elämän syrjään kiinni.

 

Ensi vuodelle yksi ainoa varovainen tavoite; avaa tuhkarasia ja päästä hänet lopullisesti lähtemään.  

 

 

 

Viime aikojen pohdinnat on olleet fb:ssa. Lakin tottis tai "tottista" se kai vielä on, on kuitenkin edistynyt harppauksin. Monessa muussa jutussa sen sijaan tuntui, että jatkuvan edistymisen sijaan oli välillä sellainen taantuma ja joka lajissa paskat treenit. Nosessa se jätti hajuja ilmaisematta ja jatkoi matkaa, ja mä näin punasta pönen jälkeen - viimeinen asia mitä haluan sen oppivan. Se on niin vähäeleinen koira, että siitä on nosessa todella vaikeaa lukea koska se on hajulla, ja siksi näin pääsi käymään. Esineruutu on mennyt yksin tosi hyvin, se on tehnyt muutamia treenejä niin että odottaa autossa ja tulee valmiille alueelle. No sitten kun mulla oli kuvaaja mukana, koira olikin pihalla kuin lumiukko enkä oikein saanut sitä lähtemään edes suoraan eteen, se vaan poikkoili ulos ja haahusi. Tajusin vasta kotona että oltiin paikassa jossa meillä on usein hakutreenit ja kuvaaja oli hakuryhmän jäsen, niin Lakin on täytynyt sotkea esine- ja hakutreenit ja pään sisäinen kaaos näkyi epävarmuutena. Haussa taas on tehty jo apuja vähentäen, esim. niin että otetaan äänet vaan kun tullaan radalle, tai sitten lopulta alkuun päin muistikuviksi jääden, ja lähtee kyllä reippaasti ja hyvin silti "valmiillekin". No viime treeneissä se sitten kävi niin kierroksilla ettei syönyt lainkaan, vaan kävi kääntymässä ukoilla ja tuli samalla vauhdilla pois ja sinne jäi ruuat. Edelleen, käsittämätöntä että joku vaan ei kerkiä syödä, kyllä ahneus on ehkä suurin lahja mitä voi saada. (No, on se suunnaton taistelutahtokin aika nannaa, nyt kun sitä on päässyt näkemään.) Onneksi oli lelu taskussa niin annoin sen ja sai sitten leikkiä. Yleensä se ei ole haussa nimenomaan halunnut leikkiä, kun pentuna ehdollistui saamaan ruokaa ukoilla. Voi hyvänen aika. Mitään murkkuiän sekoilua ja korvattomuutta sillä ei ole vielä ollut yhtään.

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu lienee se, että poijjaat alkoi ottaa yhteen kotona. Ensimmäinen kerta tapahtui ehkä pari kolme viikkoa sitten, ja siihen oli selkeä syy: Lakilla oli kongi, jota se heitteli (se tykkää paiskoa niitä ennen kuin alkaa syömään), kunnes se kierähti töppöisen jalkoihin. Molemmat tietenkin vauhdilla perään "tää on mun" ja siitä seurasi helvetinmoinen rähinä. Lakki oli lattiaa vasten ja kiljui ja pöne mylläsi sen päällä ja rähisi aivan raivona. Minä tietenkin karjuin kuin hullu mutta vasta kun ryntäsin niitä kohti, ne lopetti.

Ei jäänyt kelleen mitään henkisiä eikä fyysisiä jälkiä, mutta ei mennyt kauaa, kun sama toistui. Silloin taisi olla kyseessä joku lattialla oleva puruluu. Sitten se toistui kerran niin, että ihmiset oli olkkarissa ja koirat meni makkariin, ja sieltä alkoi kuulua sama mylläkkä. Karjaisin aina joka kerta ja keskeytin sen, se tulee ihan selkäytimestä se reaktio. Viimeisen kerran tämä tapahtui metsässä; Lakki oli tulossa härkkimään töppöstä kuten aina, ja yhtäkkiä se mikä on tämän vuoden ollut pönelle ok (ja miten mä olen odottanut että sanoisit itse että ei käy!), ei enää ollutkaan, ja se kävi raivolla päälle. Lakki jälleen kerran "alistui" heti ja kiljui kuin tapettava sika, ja minä ärjäisin että lopeta nyt perkele jo.

Oon aina ollut sitä mieltä, että ihmisen pitää tehdä selväksi, että jokaisella on paikkansa ja tappeleminen ei ole sallittua. Nyt kuitenkin luulen, että se on enemmänkin pelkkä illuusio. Se tapahtuu niin äkkiä ja meillä ainakin aivan tyhjästä, että ei siinä kerkiä kissaa sanoa. Kyräily ja tahallinen ärsyttäminen on helppoa keskeyttää, mutta nää syttyy niin nopeasti että kukaan ei edes tajua mitä nyt tapahtuu. No, jäin sitten vähän miettimään, että ehkä niiden pitäisi antaa kerran "tapella loppuun" ilman että menee karjumaan väliin, ja jäin vähän odottamaan että ensi kerralla yritän pitää turpani kiinni ja antaa niiden riehua.

No, sitä ensi kertaa ei ole vielä tullut, eikä toivottavasti enää tulekaan. En tiedä, oliko tää vaan joku juttu mikä nyt piti käydä läpi. Siihen loppui lapsuus? Sienenkin kanssa jossain vaiheessa jonain päivänä vaan yhtäkkiä kaikki ne ärsyttävät asiat, mitä pentu sai tehdä, loppui kuin seinään kun se kasvoi. Minusta se vaan tapahtui paljon aiemmin, ehkä puoden vuoden iässä. Lakki oli nyt jo 10kk kun tämä alkoi. Yhtään ne ei kyräile toisiaan kotona, ei luista, leluista tai mistään, mutta oon nyt neuvonut ettei mitään saa myöskään antaa niin että siitä tulee riita. Pönen ruokintaan on kiinnitetty enemmän huomiota ja keittelen sille taas kasviksia mahan täytteeksi, jatkuva nälkä kiristää takuulla pinnaa. Lisäksi riittävä aktivointi on kyllä elintärkeää; vielä pönestäkin näkee että jos sillä on ollut liian vähän tekemistä, se alkaa tahallaan hakea konfliktia, että saisi jotain actionia.

 "Viime yönä näin susta unta, ekaa kertaa sellaista todellista unta, missä sä olit kunnolla. Olin lähdössä Annen kanssa johonkin leirille, ja heitin jo pönen ja mun kassin sen autoon ja pyysin odottamaan hetken, koska Sieni oli tullut takaisin ja mun piti järjestää sen hoito. Sä olit ihan todellinen ja päällisin puolin normaali, mutta kuitenkin pelkkä kuori; ei tunteita, liike oli hyvin mekaanista ja sä vain olla möllötit mitään sanomatta siellä mihin sut jätti. Pihalla tulit esille kun kutsuin sua, mutta et kävellyt luokse, etkä oikeastaan reagoinut kohtaamiseen lainkaan. Mun piti kantaa sut sisälle, koska et olisi muuten tullut. Aika äkkiä menin toteamaan Annelle, että voidaan lähteä, se tuli mutta ei se ole siellä kuitenkaan, se on pelkkä varjo... sitten sinne autoon oli ilmaantunut Eijakin ja ihmettelin miten pöne oli päästänyt hänet istumaan viereensä takapenkille, eikä murissut.

 

(Herätessäni ihmettelin ensin noita ihmisiä, koska ei heillä ollut mikään suuri rooli Sienen elämässä, mutta olihan he lasten vedoissa missä joskus aina käytiin Sienen kanssa saa rapsuttaa -osastolla. Ihmisen aivot on sitten kummalliset kun se heittää uniin outoja yhditelmiä.)

 

 

Sitten valvoin seuraavat kaksi tuntia miettimässä uskonko siihen että unet kertoo jotakin, vai onko ne vain aivojen poimuissa muhivia sattumanvaraisia cocktaileja. Tuntuu vaan ihan siltä, että tämä oli mun aivojen yritys kertoa että mun on pakko päästää lopullisesti irti. Voin kyllä roikkua surussa ja muistossa ja estää sitä etenemästä, mutta takaisin en sua sen enempää, kuin tuossa unessakaan, voi enää koskaan saada. Ehkä sä et myöskään pääse vapaaksi ennen kuin annan periksi ja irroitan, ja nyt killut jossain välitilassa odottamassa että olisin joskus valmis. Koko elämän te vaan odotatte että me ihmisenkuvatukset opittaisiin jotakin, teissä on jo kaikki ja me ollaan niin keskeneräisiä, surkeita, vajavaisia sielunrumiluksia.

Sieni. Vuosipäivä alkaa lähestyä ja sitten on nähty kaikki tapahtumat ilman sinua. Mitä enemmän mä ajattelen sitä, että ei ole "normaalia" surra näin pitkään, sitä enemmän tulee vain sellainen olo, että haistakaa v***u kaikki ja minähän ryven siinä just niin kauan kuin haluan, eikä se ole kenenkään muun tuomittavissa. Kuvittelen, että suru on viimeinen asia mitä mulla on, ja siksi roikun siinä niin epätoivoisena, mutta kai sen jälkeen nimenomaan tulisi ne hyvät muistot...?"

Haistaahan se sittenkin...

Pari viikkoa sitten huomasin vielä yhdet 2lk nosekokeet ajomatkan päässä meiltä. Koronan takia kokeiden anomisaikaa on lyhennetty ja niitä putkahtelee nyt aika lyhyillä varoitusajoilla sen takia. Ilmo alkoi maanantaina kahdeksalta, ja nosekokeet on sellaisia että ne on sekunnissa täynnä, varsinkin 1lk. Pitää siis ajastaa sähköposti tai olla hyvin valmiina muuten. Olin metsässä kun kello lähenteli kahdeksaa, eikä vaan yhtään huvittanut. Se ei oikeasti enää haista yhtä hyvin kuin ennen. En ilmoita, päätin, ja unohdin koko jutun.

Menin iltavuoroon töihin ja sitten päivällä FB muistutti mua vuoden takaisista tanssikisoista. Ne jäi Sienen viimeiseksi kisoiksi, ja kirjoitin muiston yhteyteen ajatuksiani siitä olisinko nauttinut enemmän, jos olisin silloin tiennyt, että nämä on viimeiset kisat.. olisiko jännittänyt vähemmän, olisinko muistanut olla kiitollisempi kaikesta. Jos vaan olisin silloin tiennyt että ne on vikat kisat... oli iltapäivä kun päätin että ei helvetti, nyt kun töppöinen vielä elää, ehkä vaan kannattaisi kuitenkin mennä. Se koira vaan niin rakastaa etsiä. Laitoin ilmon joskus kahden maissa kahvitauolla istuessani ja ajattelin että tuskin enää mahtui, mutta yritinpä kuitenkin. Jatkoin töitä.

No, mahtui, ja tänään oli se päivä. Eilen oli taas ihan superpaskat kenraalit, touhottaa kyllä ihan helkkaristi ja etsiikin mutta kun tässä lajissa pitäisi löytääkin, ja 2lk ajoilla aika äkkiä kanssa. Sitä aikaa ei vaan ole millekään päämäärättömälle teputtamiselle. Koepaikan piha oli täynnä sellaista jään päällä lilluvaa sohjoa kun lumi muuttui vesisateeksi, ja oli muutenkin ihan superpönetön kylmänkostea tihkusää. Oletin että saan repiä sen autosta ulos, kun hän varmaan mulkaisee että ei kiitos en jalkaudu, mutta paskat. Hän oli hirveän hyvällä tuulella ja olisi väkisin vetänyt mut sisälle, vaikka meidän alueet alkoi ulkoa. Odotellessa se vinkui taas aivan kuten aina ennen. Tässä välissä oli pari koetta, jolloin se odotti liian asiallisesti.

Koe oli kahden tuomarin koe ja osallistujat oli jaettu aamupäivä- ja iltapäiväryhmään, joten kierrokset meni tosi sukkelaan. Oltiin numero 2., ja 1-4 aloitti ulkoa, 5-8 sisältä. Siinä ei pitkää taukoa väliin tullut.

 

Ekalla alueella tuli myös heti sellainen olo, että nyt se kyllä oikeasti haluaa löytää eikä vaan juokse hulluna, mikä on se meidän ikuisuusongelma ollut. Se sai selvästi hajua jo lähtöön ja tupeksin hetken liinan kanssa, että koira ehti skannailla aluetta. Tuomarikin kommentoi, että aika meni vain etsiessä mistä se haju tulee, koira kyllä nappasi sen heti. Ulkoalueelta 4. nopein aika. Ulkona oli siis vain yksi piilo, kaikissa muissa kaksi. Yhtään kuvaa en älynnyt ottaa.

Autoja oli kaksi, epämääräinen asetelma, lähtö oli keskellä. Piiloja kaksi, eli yksi kummassakin, sääntöjen mukaan ei saa olla useampaa samassa. Päätin viedä ensin vasemmanpuoleisen henkilöauton ympäri ja valitsin itse suunnaksi vastapäivään. Löytö tuli 3/4 kierrettyämme. Jos olisin antanut koiran valita, se olisi ehkä valinnut toisen suunnan ja oltaisiin oltu heti hajulla, mutta elämä on. Sitten juoksujalkaa toiselle autolle, joka oli isompi pakettiauto/asuntoauto/en tosiaan muista enää. Se oli nokka kiinni seinässä ja sinne väliin ei mahtunut, eli jos valitsee väärän suunnan ja käy ensin väärällä puolella, ympäri ei pääse vaan pitää palata takaisin ja aikaa palaa sekunti siihen. Pöne liihotti tässä jossain ihan huitsin kuusessa ja parkaisin ääneen että missä sä oot. Valitsin vastapäivän tässäkin ja onneksi siellä, ihan edessä mihin etsittävä pinta loppui ennen seinää, selkeä reaktio ja pienen tarkennuksen jälkeen ilmaisu. Tästä toiseksi nopein aika.

Pieni tauko ja sitten sisälle, jossa kiva iso varastoalue. Siis todella korkeita hyllyjä ja aivan täynnä kaikkea roinaa, käytävä oli ehkä 2m leveä ja ainakin 10m syvä. Aikaakin oli 3,5min, mutta ounastelin korkeaa ja/tai syvää piiloa. Vasemmalla puolella hyllyrivin alle ei tarttenut mennä, eli siinä kuului vain reuna, oikealla jokaiseen koloon sai tunkeutua. Jossain ihmisen pään korkeudella oli kuormalavoista muodostuva taso ja siitä sanottiin että ei ole syytä nostaa koiraa sinne. Pöne ampaisi vauhdilla aika perälle oikealle hyllyn alle, ja ilmaisi sieltä pystypalkin noin oman nenänsä korkeudelta. Kun takaa ei kuulunutkaan odottamani "oikein!" vaan tuomari pyysi mua tarkentamaan että missä, ajattelin jo, että tähänkö tää nyt kaatuu. Tästä oli puhuttu jo alueisiin tutustumisessa eli koira tulee ottaa haltuun eikä sitä saa pyytää enää uudelleen näyttämään. Jos niin tekee, tai jos ei ota koiraa haltuun ja se ehtii pyytämättä uudelleenkohdentaa piilon, osio hylätään. Ohjaajan siis tulee olla varma missä piilo on, ennen kuin hän ilmoittaa löydön. Ennen sitä saa toki pyytää koiraa tekemään työtä aivan niin kauan kuin haluaa. Pöne istui nätisti mun ja piilon välillä mutta tuomari sanoi että ota se vielä kauemmas ja mene sormella osoittamaan missä löytö on, tämä on kuulemma tarkka piilo. Ei siinä auttanut kuin näyttää että tässä korkeudella sen naama oli ennen kuin se ilmaisi, tein kyllä sellaisen taktisen 5-10cm liikkeen kädellä enkä osoittanut ihan täsmällistä kohtaa. Huh, kun hän sitten kuittasi, että oikein. Tässä vaiheessa oli jo aikaa kulunut niin että en palkannut koiraa, ei siis siksi etten olisi ehtinyt, vaan eihän se sitä enää oikeaan asiaan olisi yhdistänyt kaiken tämän säädön jälkeen.

Toinen piilo oli ihan alussa, näin koirasta lähdössä että siinä on jotain, mutta annoin sitten kuitenkin taas sen juosta sen ohi . Palautin sen siis ekan löydön jälkeen siihen ja siitä äkkiä toinen. Sisäetsinnöistä pönelle myös toinen sija. Kaiken tämän jälkeenkin - meni varmaan ainakin 10s siihen ylimääräiseen säätöön. En tiedä eikö tuomari nähnyt mun takaa koiran tekemisiä vai miksi hän kysyi minulta.

Laatikoillakin oli kerrankin kaksi hajua, siinä oli pari reppua ja aika tiukkaan teipattuja laatikoita tosi ahtaalla käytävällä, samanalaisella parin metrin leveällä jonka molemmin puolin oli hyllyt täynnä tavaraa. Laatikoita oli alussa kaksi riviä ja peremmällä tuli vielä kolmas. Mäkin opin edellisestä kokeesta, että matkalaukuista se haju ei sitten tule päältä vaan pitää haistaa saumaa, ja nyt vahdin että nuuhkii ne reput kunnolla. Ei olis paljoo kiinnostanut joten olin taas se ikävä nalkuttava riippakivi, joka vei niin lyhyellä liinalla ettei päässyt juoksemaan ja vaati kädellä nuuhkaisemaan jokaista. Eka ilmaisu tuli puolivälissä käytävää keski- tai oikeaan riviin laatikolle nopeasti, tarkennus kyllä kesti eli oli yhtä tiiviitä kuin miltä näytti (aaltoja minulle, oon oppinut katsomaan monta juttua sillä silmällä!) mutta ennen toista pöne olisi halunnut unohtaa ne typerät laatikot ja laajentaa seinille, joten aika kovasti ohjasin, ja ennen kuin oltiin ihan kaikkia tutkittu, toinen ilmaisu, sekin normi laatikolle, pitkähkön tarkennuksen jälkeen. Huh huh, tuskan hiki meinasi alkaa jo tirskua, kun tuntui että nyt se on niin lähellä mutta niin kaukana! Oli se ollut muillekin vaikea paikka eli paljon koirat halusivat etsiä seinistä laatikoiden sijaan. Pois mentiin toimiston kautta ja hän vain epätoivoisena yritti etsiä lisää ja sain vetää sen perässäni pihalle. Myös laatikoilta tuli sija 2.

Neljäs kakkosluokan koe, eka satanen. Koira on 12v ja risat päälle.

Ei me nyt minusta mitenkään hitaita oltu, 30s-ilmoitusta ei tullut missään, mutta ei nyt todellakaan mitään suoraan hajulle menemisiäkään nähty. Nosessa on koronan myötä yleistynyt tapa jättää postimerkillä ja omalla osoitteella varustettu kirjekuori ilmoon ja poistua oman vuoron jälkeen. Minusta se on vähän ikävää enkä ole koskaan tehnyt niin, mutta nyt kävin matkalla ostamassa ne ja ajattelin että kivempi ajella valoisalla kotiin.

Ja sen kerran kun mä lähden kesken kaiken pois, pöne perkele menee ja VOITTAA koko paskan.

Jätkä on kone. Tässä hän odottaa että radiopuhelin pirahtaa ja ilmoittaa että typerä edellinen hidaste on pois ja vihdoin pönen vuoro!

3lk nosekoe

Pääsin katsomaan kameran takaa 3lk nosekoetta. Kokeeseen osallistui neljä koirakkoa ja tässä muutama huomio. Kokeessa oli kaksi nollakoiraa ja heidän kaikki suorituksensa sain katsoa, kisaajilta näin koronakuvioiden takia vain ulko- ja ajoneuvoetsinnän.

 

 

-kaikki piilot oli laventelia. Kaikki oli myös suht "helppoja", siis ei mitään superkorkeita, ehkä max 1lk mitoissa, eikä ilmeisesti syviä tai muuten saavuttamattomiakaan. Ulkona oli 2, autoissa 2, sisällä 3 ja laatikoissa 1.

-alueetkin oli suht simppelit ja maltillisen kokoiset, samoin maksimiajat ei oikeastaan kiristyneet 2-luokasta. Sikäli kuin mun tuntuma kakkosluokan suhteen nyt on kovin hyvä. Sisällä oli 3min ja autoilla 2min ja muut oli siltä väliltä.

-haaste tulee toki siitä, että piilojen määrää ei tiedä etukäteen. Ulkoalueella pari ohjaajaa ilmoitti olevansa valmis heti jälkimmäisen löydettyään, eli he kokivat varmaan tarkastaneensa alueen riittävän hyvin, mutta pääosin kaikki käytti koko ajan ennen kuin ilmoitti olevansa valmiita. Eli odotti 30s jäljellä -ilmoituksen ja sitten hetken päästä kuittasi valmiiksi. Tässä kokeessa kaikilla alueilla "valmis"- ilmoituksen arvo oli 5p, eli vaikka löytäisit kaikki piilot muttet ilmoita valmis ennen kuin aika loppuu, et saa kuin 20p (=eli ei tule luokkanousu- tai siis valiotulosta).

-ajoneuvoissa voi olla max yksi haju per auto. Kun yhden siis löytää, sitä autoa on turha enää tutkia toiselta puolelta.

-piilojen määrässä on rajat joka alueella, mutta ne oli jotenkin sekavat. Eroa tulee siis siitä, jos alue on yhtä tilaa vs. useita erillisiä tiloja. Esim. ulkona maksimimäärä oli enemmän jos on erilliset alueet, mutta nyt oli yksi yhtenäinen.

-sisällä voi olla tyhjiä tiloja; nyt oli kolme huonetta joissa ekassa oli yksi haju, keskellä ei mitään ja perällä kaksi.

-laatikoissa oli ihan kaikkea mahdollista reppua, kassia ja purkkia. Laatikoissa oli myös vain yksi haju ja se oli kuulemma hämännyt monia, olivat vaan etsineet lisää.

-ihan samanlaisia virheitä tapahtuu edelleen kolmosissakin; ohjaaja ei osaa tulkita koirasta että missä haju on ja auttaa sitä. Koira haistelee jotakin kohtaa ja ohjaaja alkaa painostaa että onko siinä -> saadaan valeilmaisu teetettyä. Koirat ei pysy ajoneuvoilla vaan haahuaa muualle, toisaalta oli myös ainakin yksi joka pysyi tosi hienosti ja itsenäisesti ja ohjaaja oli pitkän liinan päässä antaen tosi hyvin tilaa!

-puolet kisaajista välipalkkasi ja puolet ei. Puhuin tästä jonkun kanssa ja hän sanoi ettei palkkaa koska pelkää pudottavansa jotakin. En usko että tämä on kauhean kriittinen kysymys koiran kannalta, enemmän kyse on vain siitä, mihin totuttaa koiransa. Siis harvassa on varmaan ne koirat, joille motivaation säilymisen takia se olisi todella oleellista saada välipalkka. Nosessa työskentelyaika on kuitenkin vain joitakin minuutteja. Töppönen on välipalkattu, mutta itse meinasin varmaankin opettaa pennun niin, että vain lopuksi syödään.

Lisäys jälkikäteen: yksi koirakko teki 100p suorituksen ja on matkalla kohti valioitumista, on heille :)

Pieniä alkuja

Siitä on niin kauan ja kuitenkin vain niin vähän aikaa kun se tuli, ja nyt se sitten korkkasi jo kisauransa. Toki "vain" möllikisoissa ja ilmoitin meidät luonnollisesti super(höpöhöpö)mölliluokkaan, missä sai vapaasti palkata kehässä (ei nameja heitellen kuitenkaan). Koiratanssi ja varsinkin freestyle on tosi kiva laji aloittaa, kun saa vapaasti kehua kokeissakin. Varmistin järjestäjältä etukäteen, että on ok tuoda alaikäinen koira. Ensin meinasin viedä pönenkin, mutta oli taas niin kiireiset viikot etten kerinnyt edes miettiä koko asiaa, niin totesin että antaa sen nyt olla. Vähän olisi pitänyt ehtiä treenaamaankin.

Ihan kuin olisi väärä koira mukana.

Korona-ajan pentuna Lakki ei pienenä ole päässyt yhteenkään tapahtumaan, saati halliin, hengailemaan, kun kaikki oli kiinni ja peruttu. Se on käynyt syksyllä kerran pönen rallykisojen yhteydessä sisähallissa, mutta siellä oli haudanhiljaista. Se leikki silloin Viljan kanssa ja teki mun kanssa jotain pientä ja oli aivan fine. Yleisesti ottaen siinä on vähän jotakin alkukantaista ja sitä jännittää oudot tilanteet, kuitenkaan se ei menetä toimintakykyään, ja kerää itsensä yleensä aika nopeasti. Oli silti todella vaikea tietää, kuinka aikaisin mun pitäisi tuoda se sisälle. Häkissä se ei osaa olla, joten kaikki oleminen on todella "kuluttavaa" ja jos tuon sen liian aikaisin, se ehtii väsyä ennen omaa vuoroa. Jos taas tuon sen liian myöhään, se ei kerkiä tulla sinuiksi hallin kanssa, ja on kehässä jännittynyt. Kyllä oli vaikea päätös, mutta sellaista se nyt on ja tulee olemaan vielä aikansa, harjoittelua uuden kisakaverin kanssa :). Olin toivonut meidät lähtölistaan oman ryhmämme loppupäähän, että pentu ehtii kuulla ainakin parin aiemman musiikit ja muut, ja oltiinkin starttivuorossa 6/7. Joka toinen kisasi ja joka toinen oli ottanut vain lähtöharjoituksen (siinä menisi minuutti, kisaavilla vähän enemmän). Päätin hakea pennun heti kehään tutustumisen jälkeen, jolloin sillä olisi kuusi koirakkoa aikaa ihmetellä.

 

Mikäpaikkaääk :o

Hauskaa oli huomata, että Lakki tiesi jo pihalla, että nyt ollaan tultu Tekemään Jotakin. Pöne ei ollut edes mukana eikä se voinut siten kertoa autossa mitään missä ollaan, eikä Lakki ollut koskaan käynyt koko paikassa. Silti se etsi ovea sisälle. Kyllä sitä aluksi jännitti räyhäävät koirat, pauhaava musiikki ja teollisuushallin metalliset vessaan menevät, kolhot ja kolisevat portaat. Vähän se tuhahteli itsekin ja oli kuin liisa ihmemaassa, mutta tosi äkkiä alkoi tarjota kontaktia. Nameja se söi silleen etuhampaat edellä närppien, mikä paljasti, että jännittää eikä oikein nappaa, mutta lelun kun tempaisin niin johan alkoi näyttää mun tuntemalta koiralta. Leikittiin vähän aikaa ja laitoin sen sitten häkkiin. Se kyllä nykyään menee sinne vapaaehtoisesti ja tarjoaa makaamista, kun sitä on paljon siitä palkattu. Se on siellä ihan näennäisen ok niin kauan kun minä istun häkin edessä itse. Jos nousen, tai menen kauemmas, saati jos edes ajattelen että treenaan pönen kanssa, se alkaa karjua ja tulisi sieltä läpi. Siksi siis aiemmin sanoin, ettei se oikein osaa olla häkissä, siis "osaa" mutta kaukana ollaan vielä siitä että sen voisi oikeasti jättää parkkiin sinne riippumatta siitä mitä itse tekee, ja että se olisi edes jotenkin rentona ja viettäisi taukoa siellä.

Otin sen vielä uudelleen hetkeksi häkistä ulos kun kehässä oli kolmonen tai nelonen, ja tein niitä temppuja joita esityksessä olisi. Tosi kivasti keskittyi ja namitkin alkoi maistua paremmin. Se on treenannut mekon kanssa vain kerran, ja mietin vielä aamulla että pitäiskö äkkiä ommella helmaa vähän lyhyemmäksi. Treeneissä oli vähän sellaista turhaumaa kun pujottelussa naama jää kiinni mekkoon, että voihan sen purra paskaksi. Tein mekkoon kuitenkin isomman halkion ja päätin että kehässä vähän nostan helmoja, jos pujottelu tuntuu yhtään vaikealta, näin niin sieluni silmin kuinka se sitten roikkuu siinä mekossa ja kuuluu vaan kräks...

Ennen omaa vuoroa sai käydä kehässä. Oikeastikin kisoissa saa, mutta ei saa enää palkata millään. Nyt sai. Tuomarit kirjoitti tosi pitkään kaikille, joten siinä oli hyvää aikaa. Mä olin ajatellut että juoksen kehässä ja annan pennun katsella, ja palkkaan lelulla, mutta jotenkin tää nyt enemmän oli pelkkää lelussa roikkumista. Tässä video "esirundista". Hirveän kivasti se on treeneissä oppinut siihen, että kamat voi jäädä laidalle eikä ne sitä häiritse. Siksi uskalsin nytkin tehdä niin.

Mun tavoitteet esitystä varten oli jotakuinkin 1) se ei karkaa kehästä 2) se ei huuda mulle pää punaisena (liittyen palkattomuuteen; ei sellaista ole vielä tehty, tai huonoon ohjaamiseen, se turhautuu edelleen heti jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä eli olen myöhässä tai epäselvä käskyjeni kanssa) 3) se ei roiku mun mekossa eikä kädessä, ainakaan kovin paljoa (eli saan sen heti lopettamaan jos se meinaa sellaisen aloittaa) ja 4) saadaan esitettyä edes joku kohta niin kuin sen piti mennä, oikeassa kohdassa musiikkia. Varaplääninä, jos pentu vaikuttaa ahdistuneelta, oli sitten vain heitellä palloa. Pallo oli tissien välissä ja namit oli pakko pitää kädessä, kun ei ollut taskuja.

Tässä video itse esityksestä.

Joku herpaantuminen tuossa alussa tuli, tuomareiden mielestä koira reagoi musiikin alkamiseen, minusta sieltä mihin se kääntyy katsomaan, kuului joku tumaus. Tosi kivasti se heti kuitenkin jatkoi. Lopusta jäi kieriminen pois kun oltiin myöhässä, ja sitten se alkoi haistella kun mun käsi oli sormi ojossa. Olin näyttämässä kierimisen käsimerkkiä kun tajusin etten ehdi enää, ja sitten se luuli että osoitan namia maassa tms ja alkaa etsiä sitä. Pikkasen meitä molempia jännitti, tai mua vähän enemmänkin kuin pikkasen, ja vähän se on siksi käsijarru päällä normimenoon verrattuna. Videolta se kyllä näyttää paremmalta kuin tuntui, toisaalta joka kerta palkatessani sen, se otti namit taas etuhampaat edellä mikä kyllä kertoo että jännää oli. Pallon kanssa toimimista mietin jo kehään tutustumisessa ja kävin kokeilemassa jalalla, että ali mahtuu menemään, ja niin arvelin tapahtuvan. Ylläri, että niin tapahtui... Onneksi joku palautti sen mulle. :D

Lakki sai sitten mennä vielä häkkiin, olin varannut kongin ja maksalaatikkoa, ja kolmesti taisin täyttää sille sitä. Tosi kivasti se alkoi olla jo ihan rento ja lussutus vaan kävi vaikka vieressä räksytti koira jne. Sen jälkeen vein sen ulos, käytiin vähän kävelemässä ja sitten laitoin sen autoon. Katsoin varsinaiset mölliesitykset (heitä oli myös 7) ja sitten hain pennun autosta takaisin palkintojen jakoa varten. Häkin olin koonnut jo pois, ja ei se kyllä oikein se odottaminen ole sen vahvuuksia... sai aika paljon pitää palloa ja olin sen kanssa maassa nujuamassa, tai sitten se istui ja syötin sille nameja aika nonstoppina. Muuten se kyllä keksii kaikkea omaa kivaa mikä ei muista ole niin kivaa. Pisteiden lasku vähän venähti joten ihan hyvän aikaa se siinä ehti olla taas. Oli selvästi rennompi kuin ekalla kierroksella. Nyt vasta muistin, että oli tarkoitus harjoitella oman vuoron jälkeen sirunlukua, siis pyytää joku vieras lukemaan, mutta en enää jaksanut ja koirakin oli ihan ähkyyn syötetty. Treenattiin kuitenkin käsikosketusta keskenämme.

 

Odottelua. Oon aina ihmetellyt "tutteja" ja nyt mulla on sellainen koira itsellä...

Kolmonen ja kakkonen palkittiin ja oletin että olemme jääneet sijalle 4. kokonaan ilman palkintoja, mutta oltiinkin kiistattomia ykkösiä. Wooot!?! Ajattelin että namit kädessä esiintyminen vei sijoituksen, mutta olinkin ollut ainoa jolla oli ollut selkeästi temput erikseen ja palkka erikseen ja kaikki muut tässä luokassa oli lähinnä käyttäneet nameja imutukseen. Mun esitys sai kehuja rauhallisuudesta ja hyvästä ohjaamisesta, ja myös musiikin tulkinnasta ja että se ei ollut ihan vain temppuja musiikin soidessa taustalla, ohhoh :D Tämä nimenomaan on mulle aina ollut se vaikea osuus tässä lajissa, joten oli tosi kivaa saada siitä edes tällainen maininta. Toinen tuomari on kirjoittanut arvosteluunsa, että miettisi hyppyjä kasvavan pennun kanssa, hän ei siis tykännyt niistä. Periaatteessa oon samaa mieltä mutta se oppi sen muutamalla toistolla ja jos se pari loikkaa kerran viikossa tekee, tuskinpa se nyt siitä rikki menee.

Kolmoseksi tullut koira sai ihanan lelun, ja Lakki kyttäsi sitä ihan naama pitkällä ja oli kauhean kateusvietin riivaama. Kun sitten meidät kutsuttiin ykkösiksi ja tuomari tempaisi samanlaisen lelun käsiinsä, olipa ihanaa sanoa, että kuule, sä saat tuolta ihan oman sellaisen! Kyllä oli palkinto asianosaisen mieleen. Saatiin myös lahjakortti ilmaisiin mölleihin heille. Kivat palkinnot.

Vein koiran autoon ja menin vielä katsomaan ja kuvaamaan kisaavien luokasta ekan, kaverini, suorituksen. Jäin suustani kiinni ja lopulta kun palasin autolle, piti vielä katsoa konttiin että onko se siellä, kun korvia ei näkynyt. (Mulla on vähän outoja pelkoja siitä että mun koirat varastetaan autosta...). Yleensä Lakki on se joka rynkyttää autossa häkin ovea, seiniä ja kattoa ja raivoaa että ota mut. Nyt se makasi niin pienellä rullalla etten koskaan ole nähnyt sitä sellaisella, ja mulkaisi vaan, että emmä enää halua tulla, nyt nukuttaa. Voi pieni kuulapää, taisi olla vähän rankkaa <3

Valitettavasti kotiin mennessä se oli jo täysin latautunut.... mutta olipahan huippupäivä kaikin puolin, siitä tulee hieno tanssikaveri!

Kolmas kakkosluokan nosekoe

 

"Impossible

only means

that you haven't found the solution

yet"

 

Hänen kolmas ja viimeinen 2lk nosekokeensa. 

 

Hänen kantava asenteensa, hänen sinnikkyytensä, intohimonsa, suuri työnteolle sykkivä sydämensä. Mutta mikään tahdon määrä ei tuo meille lisää aikaa. Kuluneen vuoden aikana sen kaikki aistit on alkaneet heikentyä, nosessa se näkyy tarkennuksen hidastumisena ja siinä, että se ei ylipäänsä vaan enää löydä. Totta kai tässä on osansa sillä, että se liikkuu aivan liian kovaa. 2lk:ssa ajat ei vaan riitä meille, enkä näe enää syytä jatkaa kisaamista. Treeneissä hän kyllä saa käydä niin kauan kuin henki pihisee, sen voin käsi sydämellä ja tippa linssissä luvata. 

 

Koe alkoi ensin ajoneuvoilla, sitten heti perään tehtiin autojen takana ollut ulkoalue. Autoja oli vierekkäin kolme ja aikaa 1,5min. Lähtö oli vasemman puoleisimman kohdalla, joten annoin koiran valita ottaako se vasemman vai keskimmäisen auton ja sitten päätin edetä siitä. Kuljetin sitä aika juoksujalkaa, koska aika oli lyhyt. Haju löytyi vikan auton keulasta, meinasi jo tulla uskon puute, kun ei ollut kuin yhden auton yksi sivu käymättä. Tuomari kehui mun ripeää liikkumista ja koiran pysymistä ajoneuvon pinnalla, tämä tyyli kuulemma sopii meille. Tosi selkeästi koira jää vauhdista pois kun on oikeasti hajulla. Aikaa meni jotakin 40s, ei sijoitusta.

Ulkoalue hämmensi mua todella alueisiin tutustumisessa. Yksinkertainen ja pienehkö alue, jossa ei ole paljoa mitään muuta kuin seinää. Kaksi piiloa. Aikaa oli kuitenkin viisi minuuttia. Viisi?!? Piilojen täytyy olla korkeita tai tosi lähekkäin tai jotain häijyä. Maassakaan ei ollut mitään kaivon kantta tms ja hiekassahan piilot ei voi olla. Lähteä sai mistä vaan merkkien välistä. Olin päättänyt viime kokeen jälkeen, että nyt mun ainoa tavoite on estää sitä juoksemasta ja pitää se hyvin hallinnassa. Pöne ampaisi suoraan nuo isommat portaat ylös ja sieltä nopeasti oikean puolimmaisen oven alasaumasta ilmaisu, tässäkin kyllä tarkennus vähän kesti. Sitten se oli kummallisen nihkeä ja normaalin juoksemisen sijaan liikkui tosi haluttomasti. Jopa epävarmasti. Se haisteli hirveän tarkkaan ihan joka kohtaa, eikä käyttäytynyt lainkaan tyypillisesti niin että nenästä kuulee koska haistelu alkaa kiihtyä koiran tullessa pilveen. Se skannasi pikkuportailla ylös ensin vasemmasta reunasta, sitten oikeasta, pitkään. Olin jo melkein ilmoittamassa korkean mutta en osannut päättää kumpi puoli, niin palautin koiran vielä kerran tutkimaan muuta aluetta. Pyysin sitä monessa paikkaa nousemaan ylös, mutta se ei halunnut, joten sanoin että älä sitten nouse. Ei siellä varmaan ollut mitään. Kun 30s ilmoitus tuli, vein sen takaisin pikkuportaille ja katsoin että se pitemmin haistelee oikealla puolella, niin ilmoitin arvaamani löydön sinne. Ei ollut, ei. Oli portaiden välissä tuolla missä kuvassa näkyy tuuletusritilä, jossain sen lähellä, ei itse ritilässä. Pöne oli haistellut 10cm liian ylhäältä siinä kohdassa. Kätkö oli ilmeisen syvällä rakenteissa ja haju hyvin pistemäinen, koska ohjattuani koiran sinne se ei vieläkään nostanut sitä, jolloin totesin että antaa olla. En oo koskaan oikein halunnut ruveta osoittelemaankaan, että tuossa noin.

 

alue rajoituu isoihin portaisiin, oikealla olevat ei kuulu

Tauon jälkeen ensin laatikot (sisällä) ja sitten sisäalue. Laatikoiden määrää en enää muista, varmaan joku 30, mutta siellä oli tavallisia pahvilaatikoita ja joku viisi matkalaukkua. Aikaa oli 2min. Pöne oli taas jotenkin rauhallinen itsekseen eikä vetänyt ihan hullunvauhteja. Tämä me osataan ja tässä me otetaan nopea aika, ajattelin, mutta savu alkoi nousta korvista kun koira vaan skannaa laatikoita eikä kiinnostu mistään. Pian me oltiin mun mielestä käyty ne kaikki läpi, se kyllä vähän poukkoili ja oli vaikeaa pysyä kartalla, mutta pyöritin sen vielä toiseen suuntaan huoneessa eikä silti mitään. Se alkoi olla itsekin jo silmin nähden ihmeissään ja pyrki laajentamaan aluetta laatikoilta seinille. Tuli 30s jäljellä -ilmoitus, jolloin vein sen sinne missä olin ainoan pienen reaktion nähnyt, ja heitin taas hatusta että tuossa. Kyllä se ilmaisisi jos olisi jotain ilmaistavaa, mutta kun aika loppuu, niin ihan sama saako nolla vai nolla ja -2 väärästä. Ei tietenkään ollut, olisi ollut yhdessä matkalaukussa. Haju ei kuulemma tule kannen läpi, vaan koiran olisi pitänyt haistella sivusaumaa. Pöne oli haistellut molemmilla kerroilla vaan päältä. No, ensireaktio oli taas että hitto että inhoan tällaista kikkailua tässä lajissa, ja sitten, että me ei olla koskaan treenattu matkalaukuilla ja että ilmeisesti tämä olisi pitänyt tietää, tai älytä ajatella. Olisin mä saanut sen tarkastamaan ne saumojen kohdilta, jos olisin tiennyt että niin kannattaa tehdä. No, ensi kerralla, sen seuraavan koiran kanssa sitten.... paha mieli jäi vaan koiran puolesta.

Sisäalueelle sai päästää koiran irti, jos halusi. Siellä oli kaksi piiloa ja aikaa 3min. Normaalisti en ikinä laskisi sitä irti, koska silloin katoaa viimeinen kontrolli siitä millä tyylillä edetään ja se alkaa rynnistää. Lattiat oli vielä niin liukkaat että tiesin että se tulee siellä sutimaan. Nyt meillä ei ollut enää mitään menetettävää ja jos tää on meidän viimeinen koe, niin antaa juosta. Otin siis liinan irti, pidin sivulla olevaa koiraa vajaista, käskin etsimään ja päästin otteeni. Ja sittenhän sitä mentiin. Se juoksi eka huoneen kauimmaiseen päähän ja sieltä pöytälevyn alta nopea ilmaisu. "Jes! Tuu täältä hakemaan", huikkasin koiralle, ja se raapi varmaan lattiaan jäljet kun ampaisi sieltä mun luokse ottamaan namin. Sitten vähän poukkoilua ja aika pian toinen ilmaisu patterin lähelle seinään, mutta jotenkin se oli vähän oudon oloinen niin pyysin vielä tarkentamaan. Koira sitten meinasi jättää koko hajun, niin menin ohjaamaan, että katsopa ylempää kanssa. Siellähän se oli, kolossa vähän ylempänä. Siitä hyvillä mielin palkkaamaan. Sanoin tuomarille, että tää on varmaan meidän vika koe, kun se ei vaan enää haista kuten ennen. Hän kehui, että kyllä näkee miten koira rakastaa etsiä ja miten suurella sydämellä se tekee hommia. Hän ei myöskään tämän perusteella ollut mun kanssa samaa mieltä siitä, etteikö se haistaisi. Laatikot oli mun oma vika ja ulkoalueella se nyt vaan jäi monella muullakin. En mä tarkoita etteikö se ollenkaan haistaisi, mutta kyllä sen näkee yhteistreeneissä kun muut koirat menee hajulle ja ilmaisee heti ja sitten on pöne josta kyllä kanssa näkee että on pilvessä, mutta sitten sillä menee 5-15sek ennen kuin se löytää oikean kohdan ja ilmaisee. Ei se nyt kai sinänsä haittaa ja mikä estää jatkamasta kokeissa käymistä. Toisaalta oon paljon miettinyt sitä, ymmärtääkö koira itse, että sen aistit ei enää pelitä kuten ennen. Ahdistaako vajavaisuuden tajuaminen sitä? Mua ainakin ahdistaa, kun se ei kuule jotain hiljaa sanottua asiaa ja toistan sen sille, äänestä kuuluu pelko siitä että aika alkaa loppua. Helposti siis tiuskaisen sille sen toisen kerran. :(

"Tuomarinpalkinto koiralle, jolla oli koko päivän kauhean kivaa, koirasta näkee miten se rakastaa etsiä". Pönelle 60p ja siis sen eka tän lajin TP.

Mutta tulokset sen kun huononee; Siilinjärveltä 90p, sitten omista 85p ja nyt enää 60p. Tälläkin kertaa tuli vain yksi luokkanousutulos, ei tämä ole mitenkään helppo laji, ei. Siilinjärvellä musta myös tuntuu että oltiin lähimpänä onnistumista. Joka kokeessa sillä on jäänyt ulkona toinen piilo. Sisällä haju varmaan pysyy paremmin ja sen haistaa helpommin. Joka kokeessa mulla on kyllä myös ollut sellainen olo, että tämä on hirveän vaikeaa ja että ollaan todella kaukana mukavuusalueelta. Ykkösissä se voitti joka kerta nopeimman ajan jollakin, usein usealla, alueella ja/tai kokonaistuloksissa. Ykkösissä hyvin harvoin kuulin koko "30s jäljellä" -varoitusta. Kakkosissa kuulen sen melkein joka kerta ja mulla on vaan sellainen hallitsemattoman kaaoksen tunne koko hommasta. Mut jos se ei johdukaan puutteellisesta osaamisesta, vaan koiran hajuaisti on oikeasti heikentynyt? Aika loppuu, aika loppuu aina. :(

Lisäys: sain tulokset ja pjone yllättäen on ollut sisäetsinnän kolmanneksi nopein. Ja mä syytän sitä härväämisestä.

2lk nosekisoissa

Omissa kokeissa ei kyllä vaan kykene sekä talkoilemaan, että kisaamaan. Kaiken stressin ja kiireen ohessa se oma vuoro tuntui pelkältä pakolliselta pahalta.

Ensin oli ajoneuvot; kolme autoa vierekkäin, aikaa 2min. Lähtö oli vasemmanpuoleisen kohdalla. Päätin käydä ne järjestyksessä, pöne sai valita mennäänkö myötä- vai vastapäivään. Se otti vastapäivän. Haju löytyi tokan auton oikealta sivulta, aikaa siihen saakka meni 00.50, sija 4. Autoilla se teki ihan siistiä työtä.

Siitä sisään, jossa iso makkari; neljä yhden hengen sänkyä ja pieni wc, joku lipasto ja pystykaappi. Aikaa oli 3min ja piiloja kaksi. Pöne juoksi suoraan oikeaan etuviistoon pystykaapin luokse ja skannaili sieltä kaapista ja kaapin vasemmalle puolelle jääneestä syvennöksestä korkeaa piiloa. Olin jo ihan nostamassa kätösen ja ilmoittamassa että saavuttamattoman korkea, mutta aikaa oli vielä reilusti joten käskin koiran jättää sen ja lähdin viemään sitä muualle. Oven luona se yritti tunkea sängyn alle, johon meikä, että pois sieltä, ei se siellä ainakaan ole. Koko etsintä oli jotenkin sellaista aika kaoottista, en nähnyt koirassa selkeitä reaktioita, vessaan ja vasemmalle puolelle huonetta se ei oikein halunnut edes mennä mutta muuten tuntui että koko tila on yhtä pilveä. Sitten tuli jo 30s jäljellä -ilmoitus, ja mulle tuli kiire. Kaapissa ei ollutkaan korkeaa vaan koira otti sen sängyltä kaapin vierestä. Siitä palautin sen lähdön luokse ulko-ovelle, missä se oli yrittänyt tunkea sinne sängyn alle, ja käskin skannata oven karmeja ym. No se yritti uudelleen sinne alle ja päätin sitten arvata että löytö, ja olin pudota perseelleni kun tuomari vahvisti, että oikein. Aikaa meni 2.48,06, jolla sija 6 - olin hitain joka löysi molemmat. Niin, miksei se saavuttamaton tosiaan voisi olla sängyn alla, joku ei taas ajatellut ollenkaan mitä on tekemässä...

Tauon jälkeen siirryttiin ulos, ensin laatikoille ja vikana ulkoalueelle. Laatikoilla poukkoili oikeaan ja nopea ilmaisu kahdeksassa sekunnissa, sijalle 3 (samalla sekunnilla oli useita koiria). Ulkoalue oli sama lasten hiekkalinnoitus missä olemme treenanneet, ja kaikki tiesi sen vaikeaksi, siellä on alhaalla paljon häiriöhajuja. Nollakoira oli kussut yhteen pylvääseen. Tiesin että tämä on sellainen avara iso alue missä mun koira lähtee juoksemaan, ja aikaa oli vain 2:30 ja piiloja kaksi, niin olin aika lailla luovuttanut jo etukäteen. Hyvä minä :p Sen takia sitten vaan lähetin sen koiran lähdöstä sen sijaan että olisin valinnut kumpaan suuntaan lähdetään ja oisin voinut ohjata sitä voimakkaasti. Siellähän se sitten laukkoi menemään ja korskui onnessaan. Kai se jotain etsikin mutta kun se tyyli on jalat edellä, eikä nenä, niin ei siitä vaan tule mitään. Kuselta käskin sen kahdesti pois, kolmannella kerralla se sitten ilmaisi siitä vierestä. Minusta oli todella epäkorrektia olla vaihtamatta aluetta, kun nollakoira oli kussut ihan piilon viereen. Aika kävi vähiin ja pöne oli vähän reagoinut yhdellä telineellä, niin vein sen sinne ja tein sinne arvauksen, joka toki oli väärin. Se oli juossut sen kohdan ohi, missä haju olisi ollut. Tuomari sanoi, että tartteisi vähän kouluttaa rauhaa koiralle, johon hymähdin, että kuule se on kaksitoista, ja se on nyt sellainen mitä on, en usko että on enää aikaa saada sitä oppimaan mitään kovin uutta tyyliä.

Kokonaistulos 85p, -2 vp, sija 5. Satasia tuli vain yksi. Ei ne hyvätkään koirat niitä liukuhihnalla tee, mutta mulla on silti sellainen olo, että tämä oli nyt tässä. Ei kyse ole siitä, että pöne olisi huono, se on vain... vääränlainen nosessa menestymiseen. Tämä(kään) laji ei ole enää mukavaa kisata, joten on aika lopettaa viikon päästä olevaan kisaan. Pöne saa jatkaa treenejä, koska niitä se edelleen suuresti rakastaa. Kisoihin se on väärällä tavalla koulutettu, liian "jalkava" koira. Se on sen tekniikka kaikkialla; se on vain väärin koulutettu. Ihan yhtä lailla se jäljen hukatessaan, esim. kulmassa, lähtee etsimään sitä juoksemalla kovaa, kun pitäisi pysähtyä ja ottaa pelkkä nenä kehiin. Koulutusvirhe. Koetetaan nyt vain estää junioria seuraamasta sen jalanjäljissä.

"Mulle koiratanssi oli aina hirveän henkilökohtainen laji. Jotain ihan käsittämättömän kaunista ja liikuttavaa. En ole lainkaan tanssillinen enkä musikaalinen, enkä tarkoita että mun esitykset varmaan oli ulospäin mitenkään erityisen kevyitä ja kauniita. Mutta siltä se aina tuntui itselle, olin täydellisessä kuplassa mun koiran kanssa, koko maailma katosi ja oltiin vain me. Kirjoitin aina sellaiset esittelyt, että itkin niitä tehdessäni ja itkin niitä kuunnellessani. Olin ihan itkun partaalla oman suorituksen aikana.

Nimenomaan oli - minun kultaisin koirani menehtyi alkuvuodesta. Olin aina ihmetellyt kun koesäännöissä lukee että maksupalautukset eläinlääkärin todistuksella sairauden tai kuoleman kohdatessa. Kuoleman? Kenen koira ehtii kuolla ilmon ja kisan välissä? Se tuntui niin absurdilta, kunnes minä olin juuri siinä tilanteessa. Yhtäkkiä sinä vain sairastuit ja sitten olit poissa.

 

Siitä tulee kohta yhdeksän kuukautta. Uusi pentu osaa alokasluokkaan ihan riittävästi temppuja, ja mun pitäisi alkaa etsiä sille musiikkia ja rakentaa tempuista ketjuja. Tekisi hirveästi mieli kuunnella Se Biisi, josta pidin niin hirveästi. Olin niin ylpeä mun esityksestä ja kaikesta mitä meillä oli ollut, ja piti olla vielä edessä. Nyt pelkkä ajatus Sen Biisin kuuntelemisesta saa kyyneleet valumaan ja kuvotuksen nousemaan kurkkuun. Leikittelen ajatuksella, että tekisin pennun kanssa esityksen samaan musiikkiin, mutta en ikinä pystyisi esittämään sitä.

 

En tiedä, pystynkö ikinä enää esittämään mitään - tanssi vaan oli niin sun ja mun juttu ja olen niin helvetin katkera siitä, että asiat meni niin kuin ne meni. Suru on edelleen sellainen pohjaton musta aukko mun elämässä.

 

Syy miksi kirjoitan tätä tänne, on se, että ehkä joku täällä ymmärtää mitä tarkoitan. Koiratanssi on vaan niin erilainen kuin mikään muu laji. Osa varmaan harrastaa sitä paljon teknisemmin ja sitten ollaan me, me joille se vaan menee sieluun asti."

 

Smartdog-testissä

 Vatuloin pitkään varsinaisen pitkän testin, ja pentuversion välillä. Pentutestin ohjeellinen ikähaarukka on 4-7kk, ja Lakki oli jo 8,5kk. Aikuisten testi taas on tarkoitettu vuoden iästä eteenpäin. Testaajan kanssa neuvoteltuani hän antoi minun valita; voidaan kokeilla pitkää testiä ja jos pentu ei jaksa ja jotain jää tekemättä, ei tartte maksaa, toisaalta voin myös halutessani vielä tulla pentutestiin. Eroina on mm. se, pennuilla oli vain 3/5 eleestä, looginen päättely puuttui ja pennuilla oli lopuksi leikkihalu mikä aikuisilta puuttuu. Lakki haluaa leikkiä, oli mun syyni päätyä pentutestiin. :D

Testipäivä koitti ja ajettiin taas kukonpierun aikaan huitsin kuuseen. Paikalla odotti sellainen mörskä että piti hieraista silmiä ja tarkastaa että tähänkö se osoite todella toi... kyseessä oli koirahoitola, edelleen toiminnassa oleva, vaikka pihalta katsottuna se oli lähinnä oksettavan näköinen romu. Otin koirat ulos ja kaikki hajut sai pönenkin kävelemään ihan villat pörhössä, kummitustaloa varpaillaan pälyillen. Käytin niitä vähän tiellä pissalla, ja kumpikin lähinnä kyttäsi rakennuksia ja oli jännittynyt. Testaajan lisäksi pihaan karautti autolla ilmeisesti työntekijä. Heitin pönen autoon ja Lakin testi alkoi.

Aluksi vielä pihalla on vieraaseen ihmiseen suhtautuminen eli testaaja halusi kiinnittää aktiivisuusmittarin pennun valjaisiin. Hän oli kyykyssä ja kutsui koiraa nimeltä, ja Lakki oli ihan menossa ja kävikin haistelemassa ja antoi koskea. Sitten se työntekijä alkoi kolistella rakennuksessa sisällä, ja Lakki oli ihan varma että nyt sieltä tulee joku hirviö, se murisi ja veti häntää alas ja korvia linttaan ja jätti kyykyssä olleen testaajan. Testaaja sitten kutsui sitä uudelleen, ja pentu meni, mutta heti kun hän ojensi kätensä ottaakseen valjaasta kiinni, pentu peruutti pois edelleen rakennuksen suuntaan puhisten.

"Lakki suhtautui vieraaseen testaajaan ensikohtaamisessa avoimesti, mutta aktiivisuus-mittarin kiinnittäminen pantaan hieman jännitti sitä. Testin aikana Lakki oli testaajaa kohtaan avoin ja ystävällinen – koira on sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan."

asteikolla 1 pelkää, torjuu kontaktin - 7 erittäin ystävällinen, riehakas Lakki on saanut numeron 5

Sisälle pentu meni reippaasti mun edellä, mutta kaikki villat pystyssä ja todella sen oloisena, että varautuu törmäämään hirviöön. Sain päästää koiran irti samalla kun itse täytin lomakkeen. Testaaja pahoitteli että tämä paikka nyt on sitten tällainen, hän oli kyllä etukäteen kysellyt ja antanut mitat minkä kokoisen huoneen tarvitsi, mutta se kellarikomeron näköinen läävä minkä hän oli saanut, ei "ihan" vastannut kriteereitä... se oli siis todella ahdas ja juuri ja juuri perseet seinää hipoen saatiin kaiketi kelvolliset etäisyydet. Ne on vakiot, piste jossa ohjaaja pitää koiraa ja piste jossa testaaja on, välimatka pitäisi olla aina sama. Meidän siirryttyämme sinne testihuoneeseen pentu sai edelleen tutkia paikkaa vapaana ja sitähän ei näkynyt, se siis itsenäisesti viipotti siellä ties missä asti. Jossain vaiheessa kutsuin "missäsäoot?" ja se tuli, en tiedä olisiko saanut, unohdin että tätä alkuakin arvioidaan. No ehkä hän jo näki että helvetin itsenäinen eläin on :D

"Lakki tutustui testin aluksi uuteen tilaan rauhallisesti ja pysyen enimmäkseen lähellä omistajaa. Koko testin ajalta mitattu keskimääräinen
Fitbarkilla mitattu aktiivisuus oli 36, mikä on samaa luokkaa kuin pentujen aktiivisuustaso testissä keskimäärin (30-50)."

Asteikolla 1 koira omistajan vierellä - 5 erittäin aktiivinen, tutustuu juosten Lakki on saanut 3.

Wooooot! Mä olen kyllä eri mieltä siitä että näkymättömissä se siellä sokkelossa huiteli ennen kuin kutsuin sitä.

Lakki kävi toistuvasti noustamassa etujalat pöydälle, jonka ääressä testaaja viritteli laitteitaan. Pöydän alla oli kassi, josta koira oli kanssa todella kiinnostunut, kutsuin sen pois murtautumasta sinne. Annoin meidän namit pöydälle, olin ruokkinut koiraa illalla vähemmän ja eväänä oli sekä juustoa, että maksamakkaraa. Mun mielestä Lakki ei kuitenkaan ollut lainkaan kiinnostunut testaajasta, vaan nimenomaan meni aina "mitäsäteet" katsomaan kun testaaja viritteli seuraavaa tehtävää.

Testi alkoi sylinteritestillä. Olin lähinnä iloinen siitä että ne namit maistuu ja se tekee jotakin.

"Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja impulssikontrollia. Koira toimi siten, niin kuin se oli juuri oppinut edellisessä osiossa (otti namin sylinterin avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt sitä paljoakaan – vain ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla kymmenestä se
kosketti lasiin. Aikuisilla koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Lakilla tämä oli 80 %. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti ja tarkkaavaisesti, se ei pelännyt sylinteriä."

Jatkettiin eleillä, ensin kädellä näyttämisellä, sitten kädellä ristiin, ja lopuksi katseella. Nyt en enää meinannut saada koiraa takaisin, se jäi aina namin saatuaan kyttäämään lisää.

"Lakki lukee ihmisen kehonkieltä erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Helpointa Lakille oli kädellä ristiin osoituksen (hartialinjan suunta) ymmärtäminen, siinä se sai kaikki oikein! Katseen suunnan tulkitseminen oli Lakille vaikeampaa aluksi, mutta parin yrityksen jälkeen se onnistui siinäkin hyvin. Lakki suoritti tehtävän rauhallisesti erittäin tarkkaavaisena, sen motivaatio säilyi hyvin vaikka
tehtävässä on paljon toistoja."

Sitten oli pieni tauko, käytiin ulkona asti. Sisälle palattuamme testaaja oli viritellyt v-aidan. Mua on kaikkien mun koirien kohdalla harmittanut se, että meillä on kotona kompostikehikoita portteina ja että oon niin urpo että oon kaikki koirat opettanut pysymään niissä niin, että annan koiran kaataa sen päälleen ja kerron vielä että noin ei saa tehdä. Tulee koiria, jotka kotona pysyy kehikon takana joka vain nojaa oviaukossa, olematta kiinni missään. Tulee myös koiria jotka tässä testitilanteessa pelkää sitä kahdesta peräkkäisestä kompostikehikosta muodostuvaa v-aitaa. Nyt en edes muista sanoinko, että mun koirat pelkää noita. Lakki lähti ihan heti kiertämään ja selkeästi tiesi mitä pitäisi tehdä, mutta se juoksi, siis todella juoksi, samalla vauhdilla sen koko höskän ympäri, vaikka takaosa oli auki. Se ei vaan halunnut mennä sinne kapeaan väliin. Sitten se siis tuli takaisin mun luokse, yritti vähän tassulla ja lähti uudelleen hiippailemaan. Se mietti vielä siellä avoimessa päässä että arvaako tonne väliin nyt tunkea vai kaatuuko ne kohta päälle ja akka on vihainen.

"Lakki ratkaisi tehtävän nopeasti (32 sek) vaikka se hieman jännitti aitaa ja juoksi kertaalleen koko rakennelman ympäri menemättä aidan sisäle. Lakki ratkaisi tehtävän itsenäisesti kysymättä apua ihmisiltä." Rodun keskiarvo 60s, kaikkien rotujen keskiarvo 60s

Seuraavana oli mahdoton tehtävä. Lakki oli tosi kiinnostunut eväsboksista vasta kun testaaja otti sen pöydältä, ja harjoittelukierrokset meni helposti. Kansi siis ensin ei ole lainkaan kiinni ja koira opetetaan muutamalla toistolla siirtämään sitä kuonollaan. Sitten se laitetaankin kiinni ja vielä nippusiteillä solmuun niin, että se ei oikeasti siitä siirry. Olin etukäteen ajatellut, että pentu saattaa hyvin todeta, että pitäkää naminne. Toisaalta se on tehnyt niin paljon erilaisia aktivointileluja ja on löytänyt niiden kanssa sinnikkyytensä - ihan pienenähän se totesi heti että jos ruoka ei tuu ulos niin antaa olla, se ruoka ei vaan ollut hänen juttunsa. Koko testin ajan näkyi hyvin, että ei se ruoka sitä ihan kauheasti motivoi, mutta sen mielestä on tosi kiva puuhastella kaikenlaisia tehtäviä ja siinä sivussa voi kyllä syödäkin. Enemmän se kuitenkin haluaa ratkaista tehtäviä kuin saada ruokaa.

No se yllätti täysin ja päätti murtautua boksiin. Pari palaa se siitä puri irtikin. Yhtään ei tarttenut apua ja testaaja sai seistä laudan päällä ihan tosissaan, että sai sen paikoillaan pideltyä.

"Lakki pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan (92 % ajasta) itsenäisesti yrittäen määrätietoisesti avata laatikkoa, saaden jopa rikottua sitä. Vain pienen hetken (5 % ajasta) se pyysi apua ihmisiltä (vilkaisi testaajaa, kävi omistajan luona). Lakki keskittyi tehtävään lähes koko kahden minuutin ajan, vain pienen hetken (3 % ajasta) se teki muuta (kävi vesikupilla)."

Sitten oli sosiaalinen oppiminen eli "namimaatti". Sellaista meillä ei ole, eikä Lakki ole nähnyt yhtään sellaista konetta ikinä missään. Testaajan ottaessa sitä pöydältä pentu oli taas, että vau, uusi iso aktivointikuula, mutta heti kun testaaja painoi nappia ja kone päästi äänen ja sylki namit ulos, Lakkia alkoi pelottaa se. Testaaja sanoi, että monet koirat pelkää sitä laitetta, siinä täytyy olla joku outo taajuus tms. Koneessa oli omat kovat namit, ja Lakki kyllä joka kerta kävi ne syömässä, mutta pääosin silleen pitkäksi kurottautuen eikä halunnut mennä koneen lähelle. Testaaja näytti muistaakseni viisi kertaa, että isosta napista painamalla tulee ääni ja ruoka, ja sitten koiraa ei enää kutsuttu pois vaan se sai jäädä koneen luokse. Jos se oppi mallista (ja se haluaa saada lisää nameja), sen pitäisi painaa nappulaa itse itselleen. Lakki teki sen ihan heti, mutta vain kahdesti, sen jälkeen se kävi mm. sekä mun että testaajan luona vinkumassa, teki painavan pään testaajan kädelle jne eli kaikin tavoin yritti sanoa että joo tajuan mitä pitäisi tehdä mutta tee sä niin mun ei tartte mennä ton vekottimen luokse. :D

 "Lakki painoi namikoneen nappia välittömästi ja oppi koneen käytön nopeasti osoittaen kykyä mallioppimiseen. Tässä tehtävässä Lakki kysyi hieman apua ihmisiltä, mutta toimi myös itsenäisesti, vaikka laite jännitti sitä. Monet koira - myös aikuiset koirat - pelkäävät laitetta. Se, että Lakki rohkeni käyttää laitetta aktiivisesti kertoo paljon koiran luonteesta. Sosiaalinen oppiminen vaikuttaa olevan Lakille luontaista, joten sitä kannattaa hyödyntää Lakin koulutuksessa. Opetustilanteessa kannattaa kannustaa koiraa heti pienestäkin oikeansuuntaisestakin käyttäytymisestä."

Lopuksi oli sitten se leikkiosuus. Se kassi, mihin pentu heti ekana oli ollut jo menossa. Täynnä erilaisia leluja, testaaja otti sieltä jonkun ja alkoi leikittää. Ja sittenhän leikittiin. Hän sanoi heti, että selkeästi lelu on tämän koiran juttu. Hän kokeili myös saada koiran irroittamaan namilla houkuttelemalla, ja totesi että koira on todella laskelmoiva; se teki ihan saman kuin irroittamista treenatessa eli hyökkää namiin ja samalla vauhdilla takaisin leluun, että saisi molemmat.

"Lakki innostui heti leikistä vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla, eikä olisi halunnut lopettaa. Lelu voitti namin, vaikka ruokakin on Lakille hyvä palkkio. Lakki selvästi nauttii leikistä, joten lelua kannattaa käyttää palkkiona Lakin koulutuksessa."

Tavallaan se käyttäytyi todella itsensä näköisesti, toisaalta sen keskittymiskyky ja ehkä vähän sinnikkyyskin kuitenkin yllätti. Olen tiedostanut, että se oppii todella nopeasti, mutta silti mua hämmensi se että se oppi sen katse-eleen kahdella toistolla. Ehkä kaikkein suurin ylläri, ja toisaalta myös hyvin vaikuttava sellainen, oli sen sitoutuminen tehtäviin ja halu ratkaista nekin, jotka sitä jännitti. Se ei todella ole luovuttajatyyppiä. Pieni kuulapää. <3

"Lakki tutustui uuteen tilaan rauhallisesti ja suhtautui vieraaseen testaajaan avoimesti. Lakki suoritti tehtävät erittäin tarkkaavaisena ja motivoituneesti. Lakki osoitti sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää ja toimi muutenkin hillitysti.
Lakki tulkitsee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden Eleet-osiossa 83 % oikein. Kädellä ristiin osoitus oli Lakille eleistä helpoin, siinä se sai kaikki oikein!
Ongelmanratkaisutehtävissä Lakki on vahvasti itsenäinen koira. Mahdottomassa tehtävässä Lakki pyrki lähes yksinomaan itsenäiseen ratkaisuun, kääntyen vain hyvin pieneksi hetkeksi ihmisten puoleen. Tilanhahmotukseen liittyvän V-aita tehtävän se ratkaisi nopeasti itsenäisesti, vaikka aita jännitti sitä. Samoin sosiaalisen oppimisen tehtävässä Lakki pystyi toimimaan aktiivisesti ja itsenäisesti, vaikka kone epäilytti sitä.
Lakki oli testin ajan hyvin motivoitunut ruuasta ja erityisesti tehtävistä itsestään. Lakki innostui myös leikistä testaajan kanssa välittömästi, ja lelu on sille arvokkaampi kuin ruoka. Lakin suurta leikkihalua kannattaa hyödyntää sen koulutuksessa!
Kaiken kaikiaan Lakki on itsenäinen, työintoinen, keskittymiskykyinen ja sinnikäs pentu, jolla on halu selvittää asiat haasteellisemmissakin tilanteissa."

Tuplasokkoja

Tehtiin eilen ekaa kertaa tuplasokkoja. Se tarkoittaa "tositilannetta" esim. peko- ja poliisikoirien hommissa; paikalla ei ole ketään kuka tietäisi missä jälki/kadonnut ihminen/etsittävä haju on, ja on todellakin vain luotettava koiraan. Piilon/jäljen on siis tehnyt eri ihminen kuin se joka tulee ohjaajan mukaan etsintään. Ihminen ja yhtä lailla koira oppii tarkkailemaan avustajaa; jäljellä takana kulkeva appari yleensä hidastelee jos koira menee vaikka yli kulmasta, nosessa mulla on kokeessakin käynyt niin että tuomari ei tullut katsomaan auton taakse edetessämme -> tiesin heti että ei siellä ole mitään kiinnostavaa, ja pyöräytin koiran takaisin alueelle jota tuomari seurasi. Koiralla on se nenä ja sen ei pitäisi saada mitään tahattomia tai tahallisia vihjeitä kesken etsinnän, jotta se oppisi myös luottamaan vain itseensä ja tekemään työt itsenäisesti. Ilmiössä ei siis ole kyse motivaation puutteesta tai tahallisesta sluibaamisesta - koirat nyt vaan menevät mieluiten sieltä missä aita on matalin, ja toisaalta jos treenaa paljon niin että tietää itse missä kohde on, koira ehkä alusta asti oppii että sen kuuluu seurata ohjaajan eleitä, eikä tehdä itsenäistä työtä. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa googlata Clever Hans.

Töppösen kanssa ei ollut lainkaan kuumottavaa se, etten tiennyt piilojen paikkoja, se on sellainen luottomyyrä eikä tee valeita tms, mutta tehtiin lisää haastetta niin, että minä en tiennyt montako piiloa alueella on. Kuvaaja kyllä tiesi piilojen määrän, muttei sijainteja. Otin itselleni myös maksimiajan. Olipahan jännää, mutta ehdimme annetussa ajassa todeta kaiken löytyneeksi!

Pennulle pyysin tosi maltilliset alueet ja helpot piilot, ei mitään kikkailua, yksi per alue. Oli kyllä hurjan tuntuista palkkailla vain ja toivoa parasta. (Oikeassahan se oli :)) Hyvin voi aloittaa tällaiset treenit jo hyvin uraputkensa alussakin olevan koiran kanssa. Se, jos mikä, kehittää ohjaajan luottoa koiraan.

Edistystä näkyvissä!

Hah haa, nyt kun mun pentu on 8,5kk, voi vihdoinkin sanoa sen edistyneen jossakin. Se siis osaa jotain ihan oikeasti :)

Edellisessä postauksessa kirjoitin, että pentu teki ekaa kertaa valmiin esineruudun näkemättä etukäteen mitään. Nyt se on tehnyt myös kaksi esineen hakua samasta n. 20x50m ruudusta, ja se meni oikein hyvin. Ei ollut lainkaan ihmeissään ekan palkkauksen jälkeen. Esineet oli takanurkissa ja sitten n. 35m syvällä aikalailla sivurajoilla, ettei ne mene liian lähelle toisiaan. Se toi ne lähemmät, mutta kyllä se siellä takanakin poukkoili, Vasen takakulma oli tosi vaikea, pöne sai siis hakea kaksi jäljelle jäänyttä ja kesti noin viisi lähetystä, lähemmäs itsekin menemisen ja melkein hermojen menetyksen ennen kuin se sai hajun siitä ja löysi sen. Lakki oli ehkä jotenkin ihan pikkasen nuupea ja palautus ei ollut ollenkaan niin vauhdikas kuin yleensä, jälkimmäinen esine myös putosi siltä hyvin lähellä minua.

Hakutreeneissä, numerossa 20., päätin teemaan sopien vähän kokeilla, ja se teki 2/6 valmiina ilman mitään apuja. Kolmoselle oli tosi hieno suora pisto, vitosella vähän kaarsi eteen ja palasi. Yllätyin silti. Totta kai tuttu metsä on tuttu metsä mutta kyllä sillä jonkinlainen ajatus syvästä suorasta pistosta on jo.

Pitkäkestoinen käsikosketus pääsi ekaa kertaa sirunlukuun eka kotona miehen kanssa, ja sitten tutun treenikaverin taholta kentällä. Sujui hienosti. Ai että, tästä oon niin ylpeä. Uskon, että itsevarmuus tulee onnistumisten ja rutiinin myötä, ja siksi ei tässä vaiheessa ole vielä mikään kiire saada vieraita. Uskon, että kannattaa treenata aluksi sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa pentu on rento ja luottavainen.

Tänään tein metsälenkin jälkeen sitten keppijäljen. Sunnuntaina on pitämäni metsäjälkikurssin vika kerta, ja oon kyllä antanut muille läksyjä, mutta itse en ole tehnyt yhtään mitään, ja mun oli tarkoitus toimia demokoirana ja osallistua Lakin kanssa kurssille myös. Pellolla on pari kertaa käyty, mutta tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä nyt toistaiseksi jätän sen FH:n ja teen pellolla vain pohjia metsään. Viimeisin kerta pellolla oli ajatus tehdä kaksi jälkeä, mutta ekalla se söi sen verta nihkeästi (söi, muttei ollut lainkaan sellainen AAAA RUAKAAAAAAAAAA!!!11 niinkuin pitäisi olla, niin jätin toisen kokonaan tekemättä. Mun pitää melkein pitää se 1-1,5vrk täysin syömättä ennen pellolle menoa, jotta se raivoisa ahneus tulee esiin, ja se ei oikein ole vielä kasvavan pennun kanssa mukava ajatus.

Laahasin sellaista kahden jalan levyistä kaistaletta, laitoin alkuun pari namia, ja sitten kepit oli 2-3m välein ja niitä oli kuusi. Joskus kauan sitten kokeilin lähteekö se spontaanisti jäljestämään tällaista, eikä se lähtenyt, joten nytkin vähän arvelutti tajuaako se tästä mitään ja yrittääkö vain rynnätä etsimään ukkoja tai esineitä. No, se yllätti taas ja tajusi oikein hyvin, mutta sitten tuli sellainen ongelma että meidän tuomalla ilmaisu on näköjään vaihtunut muotoon "otan sen suuhun ja jatkan matkaa". :D Piti aika voimakkaasti estää liinalla ja auttaa kutsumalla, että sain kepit itselleni. Se oli jotenkin saman oloinen kuin joitakin päiviä aiemmin siellä esineruudussa, ihan kuin vähän haluton tuomaan. Aika jännää, niin vahva kuin se nouto on ollut, mutta ehkä sillä nyt heräilee joku omiminen. Katsellaan. Palkaksi se sai lenkillä taskussa ollutta Naturista ja autosta löytyi yksi kissan märkäruokapussi. Lopetin 3. tai 4. kepin jälkeen ja siitä sai pussin, ja sekös häntä miellytti. Sai lopuksi vielä pallon, mutta sitä taas oikein ei olisi halunnut. Se on nyt hyvää vauhtia ehdollistumassa että kaikista nenähommista palkkana on aina ruokaa. En oikein tiedä olisiko musta kuitenkin kivempaa palkata se lelulla?

Veljeä nähtiin tuossa joku päivä, kävivät meillä. Vähän jännitti, miten 8kk junnut enää tulee toimeen, Lakki olisi varmasti se tosikko. Ihan hetkellinen jäykistyminen nähtiin mutta sitten lähti, ja kovaa. Kyllä tuollaisille nuorukaisille parasta rymyseuraa on toinen samanlainen, en oo nähnyt leikkien menevän kenenkään kanssa niin tasaväkisesti ja yksiin. Lakki on selkeästi "ison koiran näköinen" eli sekä isompi, että rakenteeltaan täysin erilainen, selkeästi vähemmän sosiaalinen ja selkeästi vähemmän vilkas. Lysti myös leikkii "paremmin", sillä on ihana raivokas ravistelu ja Lakin leikki on siihen nähden tosi "dieseliä".

Kuvia ja videoita olisi mutta tämä uusi blogger on tosi kökkö enkä millään jaksa ladata niitä tänne, pitäisi laittaa sekä puhelimesta, että koneelta. Tässä tämän päivän metsälenkiltä, pitkäkaula ja lyhytkaula:

2lk nosekokeessa

Vihdoinkin! Julkisuuteen on kerrottu todella vähän, mutta ilmeisen moni asia niin sanotusti kusi, kerta sujuva Kennelliiton mukaantulo venyi vuodenvaihteesta syyskuulle. Sitten oli toki välissä koronat ja kaikki seisoi varmaan senkin takia. Mutta pienet 9kk epämääräistä aikaa jolloin kokeita ei voinut anoa eikä kukaan tiennyt sanoa kauanko vielä kestää...

Ekat Kennelliiton alaiset kokeet oli sitten 26.-27.9., samana viikonloppuna sekä Oulussa että Siilinjärvellä. Saatiin paikka Siilinjärvelle, mitä pidin lottovoittoon verrattavissa olevana juttuna. Sitten vaan toivottiin että koira pysyy kunnossa ja korona loitolla. Ajelin lauantaina mökille ja kielsin niitä riehumasta pihassa, ettei pönestä nyt vaan revähdä mitään päivää ennen koetta. Lakki sai kyllä touhuta, tulisi pitkä päivä autossa.

Auto starttasi kukonpierun aikaan. Olin päättänyt, että oon vaan kiitollinen mahiksesta päästä kokeilemaan, enkä ota mitään paineita, mutta kummasti ne paineet sitten paikan päällä tuli kuitenkin. Pöne oli numerolla 3. Koe alkoi laatikko (sisällä)- ja sisäetsinnällä. Laatikoita oli 34kpl, piiloja yksi ja laatikot oli pienessä huoneessa aivan vieri vieressä. No selvisipä tässä vaiheessa mulle sekin, että 1,2m väli koski vain hajutestiä :D Koskaan ei ole tällaista treenattu, ja muistin myös että siellä voi olla niitä häiriöhajuja mitä ei myöskään olla treenattu. Ikinä, yhtään millään muulla kuin ruualla, ja ruokaa nyt kokeessa kaiketi juuri ei voi olla.

Laatikoista ei ole kuvaa, mutta tässä sisäalueet:

Kaksi erillistä aluetta, ja sattumalta kai täsmälleen samat kuin mitkä oli vuosi sitten eri tuomarin sisäetsintäkokeessa erillisinä. Nyt niille oli yhteensä aikaa 4min, piiloja kaksi, ja koska 2lk:ssa ei saa olla tyhjiä tiloja, hajut on yksi kummassakin. Huoneiden välissä oli pieni tila mikä ei kuulunut etsintäalueeseen mutta oli koealuetta ts. sinne ei saisi tiputtaa nameja.

Laatikoilla taisi olla aikaa 1:30. Pöne juoksi suoraan oikealle laatikolle, mutta tarkensi todella hämmentävän pitkään, ja kävi jo mielessä että ilmaiseeko se nyt jotain muttereita sieltä mulle, mutta uskoin koiraa. Pönelle tästä päivän nopein aika, taisi olla jotakin 12s. Se olisi ollut vielä puolet nopeampi jos tarkennus ei olisi ollut niin huolellinen. :D

Sisäalueella ajattelin, että tuomari on ajatellut että kaikki aloittaa lähtöä lähempänä olevasta lasikopista ja etenee sitten suoraan tuohon avaraan lokerikkotilaan, niin tein päin vastoin. Pöne kävi koko tilan läpi, ja reagoi kaappirivien molemmin puolin. Lähempänä lähtöä olevalla puolella en saanut sitä nousemaan ylös, joten arvelin että ei se siellä ole, mutta korkea tässä jossain on. Aikaa oli mennyt jo aika lailla, joten tein peliliikkeen ja heitin koiran lasikoppiin. Sielläkin kerettiin pyöriä koko huone ja liki kaikki pinnat ja alkoi jo kuumottaa, kun varma ilmaisu tiskipöydän seinustalle (en muista enää mikä se kohta oli, mulla katoaa päästä treeneissäkin alta aikayksikön, mihin koira just ilmaisi). Sitten juoksujalkaa jatkamaan lokerikkoja ja pian pöne nousi sinne kauemmalle puolelle ja kurotteli useita kertoja saamatta kuitenkaan hajusta kiinni, niin heitin riskillä että löytö, ei ihan yllä. Oikein! Kylläpä oli hyvä mieli mennä palkkaamaan. Aikaa meni kolme minuuttia ja pari sekkaa.

Sitten tuli pitkä, pitkä tauko. Whatsapp-ryhmä on tosi kätevä, niin kerkesi siinä treenata pennun kanssa ja kävelyttää niitä vuorotellen, ilman että tartti huolehtia missä mennään. Lounastauon jälkeen oli loppuihin alueisiin tutustuminen; ensin autot ja sitten vikana ulkoalue:

Ajoneuvoja oli neljä (peräkärryn edessä oli samaan suuntaan auto, jossa kärry oli kiinni, se ei vaan näy), aikaa kaksi minuuttia ja piiloja kaksi. Pienin osallistuva koira oli niin pieni, että peräkärryn sivureunat oli liian korkealla (piilot saa olla ajoneuvoilla max pienimmän osallistuvan koiran kuonon korkeudella -> älä tuhlaa aikaa liian korkeisiin kohtiin! Syy on se että ajoneuvoja vasten ei saa nousta, niin tasapuolisuuden nimissä pienen koirankin pitää yltää niihin jalat maassa, jotta kiusaus nousta ei ole sen suurempi kuin isoimmillekaan). Seurautin peräkärryn takaosaan ja annoin pönen valita suunnan; se lähti kuvasta katsottuna oikeaa reunaa kohti auton nokkaa, ja ilmaisi pelkääjän puolen etukulmasta jostakin. Siitä heitin sen katsomaan noi pienet kotterot. Pöne tarkensi, jäi mulkoilemaan tuomaria jota se ei vielä siihen mennessä ollut pelännyt vaikka tilaisuus oli (isot miehet on pelottavia), ja meni maahan tuomaria katsoen. Pyysin sitten vielä näyttämään että niin missä se olikaan, ennen kuin ilmoitin löydön. Ja siihen taas paloi aikaa, ajoneuvoilta kuitenkin tälläkin säädöllä 3. sija.

Herran tähden, tähän mennessä kaikki löydetty! Tuomari sanoi iltapäivän alueisiin tutustumisessa, että tuli annettua aamulla liikaa aikaa kun melkein kaikki löysi sisältä, niin otetaan se nyt sitten takaisin. Ulkoalue oli ihan saakelin iso, piiloja kaksi, ja aikaa vain 2,5min. Oli jokseenkin epätodellinen olo alueisiin tutustumisessa, ja eka moka oli se että alkaa spekuloida missä se voisi olla ja mihin itse ainakin laittaisi. Tuossa on tollanen lattiakaiva keskellä, ja kai täälläkin nyt on yksi korkea, ja ja ja. Ainoa asia, mitä pitäisi miettiä, on se, miten teen kattavan etsinnän annetulle alueelle, annetussa ajassa. Unohda kaikki arvailut missä se voisi olla ja missä ei. Reunojen mukulakiville ei ollut syytä mennä, eli ne kuului alueeseen vaan siltä osin mitä tukevalta maalta yltää haistelemaan. Ekassa kuvassa oikea puoli, toisessa vasen reuna:

Pönehän sitten lähti ja rynnisti. Annoin sen päättää suunnan, ja se kaarsi heti lähdöstä oikeaan. Ylemmässä kuvassa tolppien takana lähellä sinistä ovea oli roskis, se näkyy vähän kun kuvaa zoomaa. Pöne pyörähti ulos alueelta sinisen oven luokse, ja rääkäisin sen pois sieltä. Sitten juostiin alueen oikeaa reunaa tuonne keskelle, missä oli tuo puoliympyrän muotoinen hyllykö. Sieltä se veikeästi ilmaisi ylhäältä alaspäin eli piilo oli ehkä sillä keskimmäisellä tasolla. Niissä pystyi siis istumaan, se oli sellainen joku penkki, mikälie systeemi. Tultiin sitten alueen vasenta reunaa, käytiin keskellä tarkastamassa se lattiakaivo, ja pyörittiin vielä etualalla pylväitä vasten nousemassa (pyysin), kun tuli 30s jäljellä -ilmoitus. En minä tiennyt enää yhtään mihin pitäisi mennä, kun oltiin käyty koko alue läpi. Pöne haistel pylväitä intensiivisesti, mutta ei ilmaissut mitään, ja sanoin itsekin ääneen että ei täällä oo mitään missä tarra voisi ylhäällä edes olla. Sitten kun kuvittelin että kohta aika loppuu, heitin hatusta yhden pylvään kohdalla että löytö, ylhäällä. Tiesin kyllä ettei ole, mutta sama se on arvata. No ei ollut ei, oli siellä roskiksessa, jonka ohi pöne oli vaan juossut. Tuomari harmitteli, että ei riitä että juoksee koko alueella, joka kohdassa pitäisi myös etsiä. :( Luulen, että jos en olisi niin ärhäkästi komentanut sitä takaisin sen mentyä sen oven luota yli alueelta, se olisi voinut löytää. Se ehkä oli jopa hajulla silloin... mun hirveä hätäily ja kiireen tunne sai koirankin jättämään hajun, ehkä. Ei se ainakaan mikään hieno etsintä ollut, aina pitäisi olla sen verta kartalla että kelaa päässään valmiiksi mihin vielä menee kun aika alkaa loppua. Mä en ollut, ja ihan ansaittu luokkanousutuloksen saamatta jääminen tämä oli.

Yhteensä siis 90p, -2vp ja sija 6.

Mutta meillä oli kivaa <3 Hän on kyllä niin huikea nose-eläin! Kennelliiton myötä tuli uudet kisakirjat joten pöne sai vielä yhden sellaisenkin kokoelmiinsa. :D Alla olevissa kuvissa hän joko odottaa muikeana vuoroaan tai on muikeana vuoronsa jälkeen.