Sivut

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Haistaahan se sittenkin...

Pari viikkoa sitten huomasin vielä yhdet 2lk nosekokeet ajomatkan päässä meiltä. Koronan takia kokeiden anomisaikaa on lyhennetty ja niitä putkahtelee nyt aika lyhyillä varoitusajoilla sen takia. Ilmo alkoi maanantaina kahdeksalta, ja nosekokeet on sellaisia että ne on sekunnissa täynnä, varsinkin 1lk. Pitää siis ajastaa sähköposti tai olla hyvin valmiina muuten. Olin metsässä kun kello lähenteli kahdeksaa, eikä vaan yhtään huvittanut. Se ei oikeasti enää haista yhtä hyvin kuin ennen. En ilmoita, päätin, ja unohdin koko jutun.

Menin iltavuoroon töihin ja sitten päivällä FB muistutti mua vuoden takaisista tanssikisoista. Ne jäi Sienen viimeiseksi kisoiksi, ja kirjoitin muiston yhteyteen ajatuksiani siitä olisinko nauttinut enemmän, jos olisin silloin tiennyt, että nämä on viimeiset kisat.. olisiko jännittänyt vähemmän, olisinko muistanut olla kiitollisempi kaikesta. Jos vaan olisin silloin tiennyt että ne on vikat kisat... oli iltapäivä kun päätin että ei helvetti, nyt kun töppöinen vielä elää, ehkä vaan kannattaisi kuitenkin mennä. Se koira vaan niin rakastaa etsiä. Laitoin ilmon joskus kahden maissa kahvitauolla istuessani ja ajattelin että tuskin enää mahtui, mutta yritinpä kuitenkin. Jatkoin töitä.

No, mahtui, ja tänään oli se päivä. Eilen oli taas ihan superpaskat kenraalit, touhottaa kyllä ihan helkkaristi ja etsiikin mutta kun tässä lajissa pitäisi löytääkin, ja 2lk ajoilla aika äkkiä kanssa. Sitä aikaa ei vaan ole millekään päämäärättömälle teputtamiselle. Koepaikan piha oli täynnä sellaista jään päällä lilluvaa sohjoa kun lumi muuttui vesisateeksi, ja oli muutenkin ihan superpönetön kylmänkostea tihkusää. Oletin että saan repiä sen autosta ulos, kun hän varmaan mulkaisee että ei kiitos en jalkaudu, mutta paskat. Hän oli hirveän hyvällä tuulella ja olisi väkisin vetänyt mut sisälle, vaikka meidän alueet alkoi ulkoa. Odotellessa se vinkui taas aivan kuten aina ennen. Tässä välissä oli pari koetta, jolloin se odotti liian asiallisesti.

Koe oli kahden tuomarin koe ja osallistujat oli jaettu aamupäivä- ja iltapäiväryhmään, joten kierrokset meni tosi sukkelaan. Oltiin numero 2., ja 1-4 aloitti ulkoa, 5-8 sisältä. Siinä ei pitkää taukoa väliin tullut.
 
Ekalla alueella tuli myös heti sellainen olo, että nyt se kyllä oikeasti haluaa löytää eikä vaan juokse hulluna, mikä on se meidän ikuisuusongelma ollut. Se sai selvästi hajua jo lähtöön ja tupeksin hetken liinan kanssa, että koira ehti skannailla aluetta. Tuomarikin kommentoi, että aika meni vain etsiessä mistä se haju tulee, koira kyllä nappasi sen heti. Ulkoalueelta 4. nopein aika. Ulkona oli siis vain yksi piilo, kaikissa muissa kaksi. Yhtään kuvaa en älynnyt ottaa.

Autoja oli kaksi, epämääräinen asetelma, lähtö oli keskellä. Piiloja kaksi, eli yksi kummassakin, sääntöjen mukaan ei saa olla useampaa samassa. Päätin viedä ensin vasemmanpuoleisen henkilöauton ympäri ja valitsin itse suunnaksi vastapäivään. Löytö tuli 3/4 kierrettyämme. Jos olisin antanut koiran valita, se olisi ehkä valinnut toisen suunnan ja oltaisiin oltu heti hajulla, mutta elämä on. Sitten juoksujalkaa toiselle autolle, joka oli isompi pakettiauto/asuntoauto/en tosiaan muista enää. Se oli nokka kiinni seinässä ja sinne väliin ei mahtunut, eli jos valitsee väärän suunnan ja käy ensin väärällä puolella, ympäri ei pääse vaan pitää palata takaisin ja aikaa palaa sekunti siihen. Pöne liihotti tässä jossain ihan huitsin kuusessa ja parkaisin ääneen että missä sä oot. Valitsin vastapäivän tässäkin ja onneksi siellä, ihan edessä mihin etsittävä pinta loppui ennen seinää, selkeä reaktio ja pienen tarkennuksen jälkeen ilmaisu. Tästä toiseksi nopein aika.

Pieni tauko ja sitten sisälle, jossa kiva iso varastoalue. Siis todella korkeita hyllyjä ja aivan täynnä kaikkea roinaa, käytävä oli ehkä 2m leveä ja ainakin 10m syvä. Aikaakin oli 3,5min, mutta ounastelin korkeaa ja/tai syvää piiloa. Vasemmalla puolella hyllyrivin alle ei tarttenut mennä, eli siinä kuului vain reuna, oikealla jokaiseen koloon sai tunkeutua. Jossain ihmisen pään korkeudella oli kuormalavoista muodostuva taso ja siitä sanottiin että ei ole syytä nostaa koiraa sinne. Pöne ampaisi vauhdilla aika perälle oikealle hyllyn alle, ja ilmaisi sieltä pystypalkin noin oman nenänsä korkeudelta. Kun takaa ei kuulunutkaan odottamani "oikein!" vaan tuomari pyysi mua tarkentamaan että missä, ajattelin jo, että tähänkö tää nyt kaatuu. Tästä oli puhuttu jo alueisiin tutustumisessa eli koira tulee ottaa haltuun eikä sitä saa pyytää enää uudelleen näyttämään. Jos niin tekee, tai jos ei ota koiraa haltuun ja se ehtii pyytämättä uudelleenkohdentaa piilon, osio hylätään. Ohjaajan siis tulee olla varma missä piilo on, ennen kuin hän ilmoittaa löydön. Ennen sitä saa toki pyytää koiraa tekemään työtä aivan niin kauan kuin haluaa. Pöne istui nätisti mun ja piilon välillä mutta tuomari sanoi että ota se vielä kauemmas ja mene sormella osoittamaan missä löytö on, tämä on kuulemma tarkka piilo. Ei siinä auttanut kuin näyttää että tässä korkeudella sen naama oli ennen kuin se ilmaisi, tein kyllä sellaisen taktisen 5-10cm liikkeen kädellä enkä osoittanut ihan täsmällistä kohtaa. Huh, kun hän sitten kuittasi, että oikein. Tässä vaiheessa oli jo aikaa kulunut niin että en palkannut koiraa, ei siis siksi etten olisi ehtinyt, vaan eihän se sitä enää oikeaan asiaan olisi yhdistänyt kaiken tämän säädön jälkeen.

Toinen piilo oli ihan alussa, näin koirasta lähdössä että siinä on jotain, mutta annoin sitten kuitenkin taas sen juosta sen ohi 🙈. Palautin sen siis ekan löydön jälkeen siihen ja siitä äkkiä toinen. Sisäetsinnöistä pönelle myös toinen sija. Kaiken tämän jälkeenkin - meni varmaan ainakin 10s siihen ylimääräiseen säätöön. En tiedä eikö tuomari nähnyt mun takaa koiran tekemisiä vai miksi hän kysyi minulta.

Laatikoillakin oli kerrankin kaksi hajua, siinä oli pari reppua ja aika tiukkaan teipattuja laatikoita tosi ahtaalla käytävällä, samanalaisella parin metrin leveällä jonka molemmin puolin oli hyllyt täynnä tavaraa. Laatikoita oli alussa kaksi riviä ja peremmällä tuli vielä kolmas. Mäkin opin edellisestä kokeesta, että matkalaukuista se haju ei sitten tule päältä vaan pitää haistaa saumaa, ja nyt vahdin että nuuhkii ne reput kunnolla. Ei olis paljoo kiinnostanut joten olin taas se ikävä nalkuttava riippakivi, joka vei niin lyhyellä liinalla ettei päässyt juoksemaan ja vaati kädellä nuuhkaisemaan jokaista. Eka ilmaisu tuli puolivälissä käytävää keski- tai oikeaan riviin laatikolle nopeasti, tarkennus kyllä kesti eli oli yhtä tiiviitä kuin miltä näytti (aaltoja minulle, oon oppinut katsomaan monta juttua sillä silmällä!) mutta ennen toista pöne olisi halunnut unohtaa ne typerät laatikot ja laajentaa seinille, joten aika kovasti ohjasin, ja ennen kuin oltiin ihan kaikkia tutkittu, toinen ilmaisu, sekin normi laatikolle, pitkähkön tarkennuksen jälkeen. Huh huh, tuskan hiki meinasi alkaa jo tirskua, kun tuntui että nyt se on niin lähellä mutta niin kaukana! Oli se ollut muillekin vaikea paikka eli paljon koirat halusivat etsiä seinistä laatikoiden sijaan. Pois mentiin toimiston kautta ja hän vain epätoivoisena yritti etsiä lisää ja sain vetää sen perässäni pihalle. Myös laatikoilta tuli sija 2.

Neljäs kakkosluokan koe, eka satanen. Koira on 12v ja risat päälle.

Ei me nyt minusta mitenkään hitaita oltu, 30s-ilmoitusta ei tullut missään, mutta ei nyt todellakaan mitään suoraan hajulle menemisiäkään nähty. Nosessa on koronan myötä yleistynyt tapa jättää postimerkillä ja omalla osoitteella varustettu kirjekuori ilmoon ja poistua oman vuoron jälkeen. Minusta se on vähän ikävää enkä ole koskaan tehnyt niin, mutta nyt kävin matkalla ostamassa ne ja ajattelin että kivempi ajella valoisalla kotiin.
Ja sen kerran kun mä lähden kesken kaiken pois, pöne perkele menee ja VOITTAA koko paskan. 🤭😱🙈🤣

Jätkä on kone. 🥰🥰🥰 Tässä hän odottaa että radiopuhelin pirahtaa ja ilmoittaa että typerä edellinen hidaste on pois ja vihdoin pönen vuoro!



2 kommenttia: