Lomamatkailua

Helatorstaina ripuli yht 500e, kesällä mun sairaalakeikka yhteensä jotain 800e ja nyt joululomalla ajattelin taas matkailla pitkin maata elättämässä koira-alan ammattilaisia; silmälääkärille vajaa 400e ja osteopaatille melkein satanen, lisäksi bensat päälle. Toivottavasti ensi vuonna keksin lomille jotain muuta puuhaa tai sitten ei ehkä kannata ottaa niitä lainkaan....

Silmälääkäriin kärräsin mudit Jyväskylään (P. Kallioniemi). Russeli jäi miehen kanssa kotiin ja oli ulvonut meidän perään. Jännää miten mä pilaan nämä koirat kun pentunahan se ei edes tullut eteiseen katsomaan kun kuka tahansa lähti.

Kävin ilmoittautumassa ensin ilman koiria, enkä tehnyt sitäkään tarpeeksi huolella koska heistä tuli nyt sitten "Pöppöönen" ja "Lokki" 🤣🤦 Sitten käytiin kuspissillä ja oikomassa kinttuja ennen kuin oli meidän aika. Eteiseen oli tullut iso koira ja siinä oli pieni lapsi kontillaan perse meitä kohti ja oli kovin ahdas ohitus. Lakki ei olisi tullut sisään lainkaan, se lapsi oli pelottavampi kuin se koira. Oli pakko tuupata sitä jalalla että nyt on mentävä tai jäät painavan oven väliin. Hitsi kun joku joskus suunnittelisi klinikan missä nämä kulkemiset olisi todella mietitty... Lakki siis otti siitä melkoisesti pulttia kun pakotin sen etenemään niiden ohi. Kerettiin hetki odottaa toisessa huoneessa mihin meidät onneksi heti ohjattiin ettei tarttenut siinä aulassa kerätä enää enempää kierroksia, ja sitten siirryttiin lääkärin luokse toiseen huoneeseen.

Lakki otettiin ensin, ja se tuli pöydälle ja oli kun rento mutta murisi. Laitettiin sille koppa ja se seisoi koko ajan ihan omilla jaloillaan eikä yrittänytkään tehdä yhtään mitään, murisi vain. Mä en vieläkään ymmärtä sitä ja se ahdistaa mua. Oon aina ajatellut että on olemassa sellaista "jurpatusta" mitä koira pitää kun sitä arveluttaa se tilanne, se ei ole varma onko tämä ok tai se ei vaan tykkää siitä. Sitten on erikseen sellaista selvää aggressiivista murinaa joka etenee aina taistele tai pakene -asteikolla ellei tilannetta keskeytetä. Lakki murisee aggressiivisesti mutta se ei tee elettäkään vastustellakseen tai häipyäkseen ja se ei käy mun järkeen. Töppöinenhän nuorena yritti kopan läpikin purra kaikkea mikä liikkuu ja oli melko hurja pideltävä, vanhempana se alistui olemaan hiljaa ja pyrkimään vaan epätoivoisesti pakoon ja kiipeää siis mun olalle hirveällä voimalla.

No mutta siinä se sitten seisoi ja murisi. Mitään vikaa siitä ei löytynyt ja pantiin sitten laajentavat tipat virallista tarkkia varten, ja koiran vaihto.

Töppöinenkin katsottiin ensin ilman tippoja ja sitten sille sen jälkeen pantiin myös laajentavat tipat. Lääkäri jätti meidät 15-20min ajaksi keskenämme odottamaan että ne vaikuttaa. Töppöinen kyttäsi kassia että anna namia perkele. Lakki istui pitkään mun sylissä ja siirtyi sitten jalkoihin makaamaan.

Toisella kierroksella Lakki tuli edelleen itse pöydälle, seisoi paikoillaan ilman että pitelin sitä kiinni lainkaan, antoi tehdä kaiken ja oli hiljaa. Lakista ei löytynyt mitään vikaa, ei virallisessa tarkissa eikä lisätutkimuksissa. Kerroin että sen veljellä on todettu kuivasilmäisyys, mutta Lakilla ne mittaukset oli normaalit. Silmänpaineissa tai missään muussakaan ei mitään huomautettavaa. Lakille ei siis saatu mitään diagnoosia. Jokuhan niitä silmiä ärsyttää kun ne vuotaa ja punoittaa, ja ell heitti pari arvausta. Voi olla että sen kyynelnesteen laadussa on jotain pielessä ja se ei siksi toimi kuten pitäisi vaikka määrä oli mittauksessa normaali. Ruoka-aineallergian (edellisen ell:n ehdotus) sijaan hän pitäisi todennäköisempänä vaikka pölyallergiaa, mutta oli edellisen kanssa samaa mieltä että ei ole tavallista että mikään allergia oireilisi vain silmissä. Voi myös olla että silmiä ärsyttää ulkopuolinen rasite (tuuli, hiekka, pöly ym), kun minusta ne kuitenkin on välillä paremmat ja välillä huonommat. Hän myös sanoi että joku toinen ei olisi näin vähäisten oireiden takia tajunnut tulla lainkaan, ja käski olla kovasti murehtimatta. Minusta silmät on olleet nyt paremmat, kun se sai ekasta lääkäristä sitä kostuttavaa tippaa, Doils-öljylisää ja jätin possun pois. Vaihdettiin sille "rasvaisempi" kostuttava tippa ja rasvahappolisä jatkuu. Käski seurailla. Voi olla että vaiva pahenee tai paranee iän myötä.

Kyllä mun tekee mieli tehdä itse noita ruokavaliokokeita kanssa, koska mitä enemmän googletan, sen enemmän löydän niitä että kelle mikäkin ruoka on aiheuttanut silmien vuotamista.

Töppöinen sitten on tosiaan vasemman silmän osan melkein täysin sokea, oikea näkee vielä. Silmänpaineet ja muut sillä on vielä normaalit eikä kaihin siten pitäisi aiheuttaa kipua. Kaihileikkauksen sille voisi tehdä, mutta ei tule tapahtumaan. En leikkaa yli 14-vuotiaasta koirasta enää yhtään mitään. Ell sanoi, että kyllä se näillä silmillä helposti elää vielä ainakin vuoden, ja kirjoitti sille jonkun lääkesilmätipan mikä piti hakea apteekista. Samaa käyttää kuulemma ihmiset. Kaihin eteneminen tekee sinne silmään jotain muutoksia ja tilanteen riittävästi jatkuessa sieltä repeää tai räjähtää jotain, en muista enää. Tipan pitäisi estää sitä tapahtumasta.

Kerroin että näön heikkeneminen tekee siitä aggressiivisen ja että en voi katsella sellaista jos se alkaa taas tappaa Pajua. Ell ei oikein ottanut siihen kantaa, ja muutenkin hänestä koira oli virkeä ja ikäisekseen hyväkuntoinen. Tietysti kun ei tunne koiraa ja näkee sen ekaa kertaa on ehkä vaikeaa ottaa kantaa, ja tuntuu että harva ell suostuu muutenkaan suoraan sanomaan "mitä sä tekisit", mutta hänestä näön menetys ei siis tuntunut olevan mikään suuri juttu ja koirat kyllä sopeutuu siihen, eikä sen takia ole mitään syytä lopettaa sitä juuri nyt.

No, katsotaan. Se on kyllä nyt taas ollut hirveän virkeä muuten. Ehkä mä alan pitää hyvistä ja huonoista päivistä kirjaa ja sitten kun suhde alkaa olla edes lähellä 50/50, aika loppuu siihen. Nyt niitä huonoja päiviä on ehkä pari kolme kuukaudessa. Tämä ell ei ottanut kantaa kipulääkkeisiinkään joten mun pitää ehkä varata sille vielä tänne aika ja keskustella niistä. Luin netistä myös siitä että gabaan kuulemma "turtuu" ja johan se on sitä jotain 10kk vissiin kohta syönyt. Lisäksi pitäisi kai ottaa jotain kontrolliverikokeita ja tarkistaa että lääkitys ei rasita sisäelimiä, mutta minusta se on vanhan koiran kohdalla aika omituista. Jos se ei voi elää ilman kipulääkettä mutta sisuskalut ei kestä enää lääkitystäkään niin... umpikuja joka tapauksessa? Viitsi taas maksaa paria sataa jostain kokeista kun lopputuloksella ei ole väliä.

Lopuksi hän kirjoitti aika pitkään papereita. Töppöinen tuijotti koko sen ajan hänen selkää ja Lakki meni käden alta kainalosta punkemaan syliin. Siinä se retkotti etujalat sylissä, takajalat maassa, ja nuoli lääkärin naamaa. Sanoin että töppöinen odottaa nameja ja hän kaivoi purkin jostakin. Ei se Lakki nyt mikään kovin pidättyväinen elukka ole; nuori töppöinen ei olisi kuuna kullan valkeana mennyt lähellekään mokomaa hirviötä sen jälkeen kun sitä olisi väkisin tutkittu ensin. Ylipäänsä pöne ei koskaan ole ollut kiinnostunut ihmisistä, nuorena ei edes lahjusten kanssa, vanhemmiten kyllä jos saa tarpeeksi hyviä nameja. Lakki taas on vilpittömästi kiinnostunut tutustumaan vaikkei ruokaa tai leluja olisi vaikuttimena lainkaan. Ell antoi niille jotain kuivia vaaleita nameja ja Lakki otti koko suullisen, ja sylki niitä sitten lattialle. Töppöinen söi omansa ja kyttäsi sitten ihan fiiliksissä että parasta ikinä kun Lakista pursuaa vähän käytettyjä nameja. 😂

Mä en vaan tajua miten se vaihtaa niin nopeasti mielensä ja ehkä se sen murina ei alun perinkään ole sitten kuitenkaan kovin "vakavaa" vaan enemmän vaan kuitenkin pelkkää äänekästä kommunikointia? Että se vaan sanoo että vähän pelottavaa mutta ei ole vielä taistele tai pakene -tilassa, ja on helposti käännettävissä sille mielelle että onhan tää ihan okei.

Kotona odotti HYVIN pahastunut nahka.  Se oli pari tuntia yksinyksin kun mies lähti iltavuoroon ennen kuin tulin.

Loppuilta näytti tältä.

Seuraavana päivänä oli sitten osteopaatti, ja Lakki ja Paju kävi samalla reissulla matkalla yksärillä josta teen oman postauksen. Varasin osteopaatin jo aiemmin ja sitten kun otin myös silmälääkärin, mietin pitäiskö osteopaatti perua. Mitä jos se jääkin klinikalle? Mitä hoidetaan? Kannattaako maksaa? Sitten päätin että katsotaan nyt mitä kumpikin heistä sanoo sen voinnista, sehän on vain rahaa... ei tartte ainakaan sitten jossitella.

Osteopaatille tullessa hän selkeästi tunnisti missä ollaan. Edellisestä käynnistä olikin vuosi ja kerroin että väli on venynyt varmaan siksi että koira on melkein lopetettu tässä välissä kahdesti, ensin viime keväänä ja sitten nyt. Nopeasti löytyi vika ja se oli tällä kertaa oikea SI-nivel ja ristiluun / viimeisen lannenikaman alue, joka oli aivan tukossa. Koira taas kirkui ihan sekona kun sitä hoidettiin ja rimpuili ihan urakalla. Kyllä se kuulemma oikeasti saattaa tuntua pahalta mutta ei nyt noin hirveältä kuitenkaan, mutta hän on aina ollut herkkä kivulle ja varsinkin tollaisissa tilanteissa heittäytyy sellaiseksi että voisi luulla että se tekee kuolemaa. Oikeassa takajalassa asentotunto on ollut jo kauan hieman huono ja nyt on selkeä puoliero nähtävissä. Siellä kuulemma saattoi olla pieni hermopinne. Lopuksi osteopaatti halusi vielä laittaa kinesioteipit, mutta teippi ei meinannut millään tarttua koiran karvaan. Joskus aiemmin sillä on ollut kanssa ja silloin se kyllä pysyi paremmin, liekö liiman laatu muuttunut.

Kotiin sain tehtäväksi kutitella tai nipistellä  sen oikeaa töppöstä ja hakea reaktioita jotta hermot saisi signaaleja "haloo, onko siellä ketään". Jos kädellä ei reagoi niin vaikka hiusharjalla tms vähän terävämmällä. Lisäksi ell suositteli, että kun näen että sillä on sellainen "huono päivä", niin kokeilla vaikka lämpötyynyä selkään. Sitä saa käyttää muutenkin. Hän myös ehdotti että kotiin voisi luoda jonkun paikan, esim peitetyn kevythäkin, oman sohvan tai kokonaisen huoneen, minkä opettaisi niin että juniorit ei saa mennä sinne ja se on töppöisen oma. Liittyen siis siihen että koira oppisi että siellä se saa olla rauhassa eikä tartte yhdellä silmällä vahtia koska joku tulee. Mulla on nyt kaiken tän jälkeen sellainen olo että ehkä ne Pajun runtelut johtuu näön heikkenemisestä, ei kivusta. Jos se näkö alkoi viime keväänä huonontua ja Paju sai runtua ennen kuin töppöinen tottui tilanteeseen, ja nyt kun se on taas menossa kokonaan niin Paju saa taas kyytiä kunnes tilanne tasoittuu ja koira sopeutuu? Uskon että töppöinen ei näe että Paju on siinä ja sitten kun Paju saattaa vielä olla ihan naamalla tai vaikka osua siihen, niin töppöinen pelästyy ja käy siksi päälle.

Olen kyllä kotona erotellut niitä portilla kun ne on keskenään ja usein nykyään öisinkin. Töppöinen haluaa jäädä yläkertaan nukkumaan ja vedän portin portaisiin ettei se pimeässä keksi könytä sinne. Junnut nukkuu aina mun kanssa. Mutta porteilla erottelu tapahtuu mun aloitteesta, ja koiran oma "turvapaikka" olisi sen valinta. Sehän on aivan eri asia. En vaan tiedä kuinka kauan kestäisi takoa kaikkien kaaliin tollanen asia. Meillä on jo yksi kevythäkki niin jos sellaisen laittaisi, sen pitäisi varmaan olla ihan uusi, että olisi mahdollista oppia että tonne ei saa mennä. Oppiihan ne että sohvalle tai sänkyynkään ei mennä, niin olisiko se sen kummempaa kuin toistoja toistojen perään. Mietin asiaa.

Lopuksi osteopaatti sanoi, että hänestä koira ei ole lähellekään eutanasiakunnossa. Että se on ikäisekseen hyvin virkeä ja että niin kauan kun se hänenkin luona vastaa hoitoon, sitä voi hoitaa. On sillä lihaksisto kuivunut, mutta kuulemma näkee huomattavasti huonommassa kunnossakin olevia, eikä töppöinen ole paha. Erityisesti hän halusi painottaa että vanhuus ei ole sairaus; meistä jokainen muuttuu vähän hitaaksi ja kömpelöksi, meillä on kaikenlaisia kolotuksia, kroppa ei enää toimi kuten ennen jne, mutta se kuuluu normaaliin elinkaareen.

Onhan se ihan totta, ja niin kauan kun hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja, ehkä elämä vielä on elämisen arvoista. Ei varmaan olisi huono idea oikeasti alkaa kirjata niitä huonoja päiviä ylös, ja päättää että se 50/50 on ihan viimeinen raja. Mieluummin kuitenkin ehkä vähän aikaisemmin koska miksi pitää odottaa ihan loppuun saakka, ja haluaisin itsekin muistaa sen niin kun se vielä nautti elämästä.