Believe in yourself and you're halfway there: 1lk KEK

Tänään sitten taas aamukuudelta lenkillä "miksi kukaan harrastaa tällaista kun voisi nukkuakin" -ajatusten kanssa. Paju on ollut keskiviikosta saakka porukoilla mökillä ja töppöinen jäi kotiin. Yritin olla kiitollinen siitä että olen saanut koepaikan, koska ykkösissä sitä voi taas tänäkin vuonna verrata lottovoittoon. Koepaikalla selvisi että Lakki on numero 19 eli toiseksi viimeinen, ja autot piti parkkeerata tien reunaan ja vain yhteen suuntaan sai lenkkeillä eli ahdasta olisi. Ei helvetti, en saa sitä ikinä pysymään rauhassa. Aluksi siinä olikin ruuhkaa mutta onneksi olin lenkittänyt koirat kotona eikä tarttenut nyt heti ottaa sitä autosta lainkaan. Jossain vaiheessa sitten oli paljon väljempää ja pääsin hyvin. Lakki tuntui tosi rennolta, ihan erilaiselta kuin yleensä. Ei oikeastaan edes puhkunut kellekään yhtään. Sitten taas odoteltiin autossa, istuin siellä itsekin pois lukien hetki kun jaksoin jutella jonkun kanssa.

Vihdoin tuli meidän vuoro. Lämppähajuun Lakki reagoi laiskasti ja olisi haistellut jonkun tassunjälkiä leuka väpättäen, piti vähän komentaa että nyt loppui sellainen ja näytäpäs se haju. Sitten leikittiin ja se kieri mun jaloissa ja oli oikein onnellinen.

Etsinnät alkoi ajoneuvoilla; kaksi autoa peräkkäin, aikaa 2min 15sek. Kävelin koiran kanssa alueelle ja laitoin sen etsimään. Ehkä pieni selkeä lähetys olisi kuitenkin ollut tarpeen; se kyllä lähti hyvin käymään pintoja läpi mutta pelästyi pian takana hiihtänyttä tuomaria. Autot oli ihan jäätiköllä ja tuomarin nastakengät (?) rohisi oudosti, ja koira kääntyi monta kertaa katsomaan että mikä juttu. Ei se siis mitään slaagia saanut vaan säpsähti ja koki tarvetta vilkuilla olan yli. Oltiin jo menossa toista kierrosta pintoja läpi kun tuli 30s jäljellä ja parkaisin ääneen että mitä helvettiä, miten tää nyt tälleen. Ajoneuvot on aina ollut mun koirien bravuuri ja ainoa mistä olin nytkin varma että onnistuu ja sitten mitään ei vaan löydy?! Lakki alkoi olla ihmeissään miksi pyöritään samoja uudelleen ja tarjosi korkeampaa etsintää; se kerkesi kahdesti nousta pystyyn. Onneksi se nousee mangustina vain takajaloilleen eikä koske etujaloilla mihinkään, niin siitä ei tule virheitä. Pyysin vaan nätisti alas ja kannustin jatkamaan alhaalla, ja sain jälkeen päin kiitosta nätistä ohjaamisesta. Usein ihmiset tempaisee remmillä. Lopulta sitten löytyi, huh! Aika oli niin vähissä että uskoin kerralla enkä kysynyt uudelleen.

Siitä ulkoetsintään; koulun katettu terassi jossa puutarhapöytiä, penkkejä, pyöräteline, kukkaruukku, ikkunalaudat ehkä juuri 120cm rajaan mahtuen. Pitkänomainen isohko alue ja aikaa vain 2min! Aluksi se tuntui kauhealta mutta sitten totesin ettei siinä kauheasti ole kuitenkaan etsittävää pintaa. Kukkaruukkuun oli kuulemma käynyt pissivahinko ja mulle sanottiin että jos koira kiinnostuu siitä niin ota se pois, eli ilmeisesti hajukaan ei ole siinä. Lakki lähti aika määrätietoisesti menemään enkä paljoa ohjaillut. Sattumalta käytiin alue niin että oltiin melkein joka kohdassa oltu ja sitten vasta kiinnostuminen. Se hyppäsi seinän vieressä ikkunalaudan alla penkille ja vaikka oletin että siinä on korkea, se alkoikin haistella varpaitaan, pullahti pian alas penkiltä ja ilmaisi päädystä. Tässä taisin pyytää uudelleen näyttämään. Lähdin palkkaamaan niin vauhdilla että hyvä etten keilannut yhtään toimihenkilöä matkalla 😄 Lakki halusi ruokaa eikä oikein leikkinyt. Jännä että ennen etsintää leikkii mutta jälkeen päin ei.

Toinen kierros meni paljon nopeammin kuin eka. Lakki ei taas olisi ollenkaan halunnut katsoa lämppähajua. Sisälle pääsi odotushuoneeseen ja sielläkin se oli ihan rento edelleen. Ihmisiin se ei reagoinut sen ekan alueen jälkeen mitenkään eikä sellainen ole ollut sille nosessa tyypillistä muutenkaan, mutta ehkä se oli vähän outo tilanne kun en kunnolla lähettänyt sitä etsimään. Sisällä oli ahdasta ja ohitettiin toimihenkilöitä ihan iholta.

Laatikot oli ahtaassa huoneessa ja vähän se kerkesi seinääkin nuuhkia, mutta sain sen hyvin palaamaan. Ehkä viides tai kuudes laatikko mitä se haisteli niin siihen ilmaisu, ja kun pyysin tarkentamaan tai näyttämään uudelleen niin se vain tuijotti mua. Melko vähäeleistä toimintaa.

Sisäalue oli ihan kohtuullisen kokoinen huone jossa pöytä, tuoli, pari hyllyä/lipastoa, pari ikkunalautaa pattereineen, piano ja paljon repsottavia lattialistoja ym. Lakki meni aika pian pianolle, jonka lyhyt sivu oli ikkunaa vasten ja vastapäätä oli työpöytä. Se kiinnostui pianon pitkästä sivusta ja tutki sen hienosti myös korkealta, katsoi ikkunaa ja pöytääkin mutta ei. Ihan selkeästi hajulla mutta mitään ei löydy. Vuosisadan ohjaajan ratkaisuna oli lähteä jatkamaan koko huone ympäri kun olisi vain kannattanut heittää koira pianon toiselle puolelle 🤦 No onneksi aika riitti ja sinne päästyämme ilmaisu johonkin törröttävään osaan, enkä muista pyysinkö uudelleen vai en. Kellottaja oli tuttu ja hän sanoi että koira tarkensi juuri niin ei saanut sanottua 30s jäljellä. Tuomari ojensi häntä ja sanoi että se pitää sanoa riippumatta siitä mitä koira tekee. Niinhän se on, ja minäkin kommentoin että ei se olisi siitä välittänyt. Hän vaan vissiin jännitti meidän puolesta niin että kissa vei kielen. 😄 Onhan se niinkin että jos sitä ei sano ja sitten aika loppuu, kilpailija voi kai tehdä valituksen siitä että hänelle ei ole 30s-ilmoitusta annettu.

Lakki on niin kokematon ettei se oikein osaa vielä itse ratkaista tuollaisia. Töppöinen oli tosi hyvä lukemaan tilaa ja siirtymään itse toiselle puolelle jos pilvi oli mutta hajun lähdettä ei löydy. Lakki on myös niin kiltti että kun lähden viemään sitä niin sehän jättää hajun. Ei ollut mikään ihan voittajafiilis mutta sanotaan että ohjaajasta huolimatta Lakille eka satanen. Kokonaissijoitus oli kuudes, satasia tuli 8kpl. Ei palkintoja Lakille tällä kertaa. Kotona hän sai jäätelöä; Lakki inhoaa hampurilaisia mutta eipä hän nyt kauheasti näyttänyt jäätelöstäkään nauttivan. Onkohan Lakilla mitään herkkua mitä se ahmisi, sanoi mieskin sitä katsellessaan. Ei taida olla.

***

Paju on tosiaan ollut siellä mökillä ja meillä on ollut aivan uskomattoman rauhallista kotona. Oli tosi outoa käydä mudien kanssa metsässä; Lakki yritti pari kertaa kysyä leikkiikö pöne ja kun vastasin sen puolesta että ei leiki, Lakkikin lähinnä ravaili loppuajan. Ei mitään kaahaamista eikä riehumista. Kotona kukaan ei leiki. En tiedä johtuiko se nyt tästä että kokeessa Lakki oli niin rento ja suorastaan seesteinen vai mikä oli. Vastoin kaikkia odotuksia Lakki ei ole yhtään myöskään etsinyt Pajua, ei kotona eikä ulkona.

Paju sen sijaan oli ekana iltana hyvin tyytymätön ja odotti ovella minua (tai Lakkia? Ei pidä luulla liikoja). Pahin skenaario oli että se karkaa pihasta ja/tai ei anna kiinni eikä tule sisälle, ja pitäisi ajaa perään pyydystämään yksi russeli. Mitään sellaista ei tapahtunut ja ekan yön nukuttuaan se oli jo oma reipas itsensä. Hirveästi ne on siellä lenkkeilleet ja nauttineet aurinkoisista päivistä pihalla. Paju oli myös löytänyt saunomisen riemun.