Lakki 2v

Lakki lakkins täyttää tänään 2v. 

Lakki on kasvaessaan muuttunut yhä enemmän varsinaiseksi rakiksi; ensivaikutelma on vaatimaton ja jopa mitäänsanomaton. Se on rauhoittunut hirveästi, sanoi anoppi joku kerta kun siellä olimme, ja se on totta. Varsinkin jos minä olen paikalla (enkä pihasaunassa), sehän lähinnä makaa pää mun jalalla. Ei se nyt koskaan ole sisällä ollut mikään paha härvääjä, mutta sekin vähä on jäänyt ja hän tosiaan on rauhoittunut. Unohdetaan nyt se että sitten kun johonkin lähdetään, rauhallisuus on kaukana 😄 Itse tykkään tuollaisesta on-off-napista ja yritän mun kaikille koirille sitä opettaa, että sisällä voisi vaan olla ja ulkona saa sitten päästellä sielunsa kyllyydestä.

Lakkia on melko haastavaa sanoin kuvailla, ja jollekin kerran meidät tapaavalle se tosiaan helposti varmaan jää varsin mitäänsanomattomaksi. Kuoren alla se on kuitenkin mun koirista ehdottomasti se sielukkain ja tunneälyltään valtava eläin. Lakkia kuvaa erinomaisesti sen toiminta Pajun sairastuttua; se osasi hakea ihmisen apuun eikä antanut periksi ennen kuin sai hänet paikalle ja vastuun siirrettyä. Samoin viime kesän vaelluksella kun meillä meinasi olla katastrofi käsillä joen ylityksessä, se toimi mielettömän järkevästi, aivan kuin se ymmärtäisi enemmän kuin koiran pitäisi voida ymmärtää. Töppöisen kanssa mulla on monesti ollut kanssa sellainen olo, ja se lienee rodulle ihan tyypillistä, mutta Lakki ylittää töppöisenkin. Töppöinen on niin itseään täynnä että se tuskin hakisi kaverille apua, vaikka ymmärtäisi ja osaisi.

Lakki on hyvin vaatimaton ja sienimäinen sikälikin, että se ei ole mudeille tyypilliseen tapaan kova etuilemaan eikä mikään minäminä-tyyppi. Laumassa se on hyvin sopuisa ja väistää ennemmin kuin osallistuu mihinkään konfliktiin. Tietty se nyt elää kahden hullun kanssa, ja jossain toisaalla voisi olla erilainen. Töppöinen saattaa känähtää mistä vaan ja Pajulle ruoka on tulistumisen aihe, mutta Lakki ei koskaan provosoidu mistään vaan sanoo vaan että ei sitten, älä hikeenny. Vain muutaman kerran oon nähnyt sen sanovan jommalle kummalle, että tämä on mun ja painu helvettiin siitä. Mikään lapanen se ei ole, mutta se ei vaan välitä esim. ruuasta niin paljon että siitä nyt viitsisi tapella.

Yllä oleva kuva on otettu juuri nyt, tätä kirjoittaessani. Sisällä se on tuollainen iilimato. Ulkona sillä ei ole mitään ongelmia irrota itsenäisesti tai treenitilanteessa. Päin vastoin välillä on saanut taas muistutella että näkyvissä pysytään... noin muuten sillä on ollut taas vähän sellaista pöhkimistä ja murkkuilua, todella lievää nuoreen töppöseen verrattuna, enemmänkin se vain ilmoittelee että puf tuolla kävelee yksittäinen ihminen jne. 

Uskon, että hän on hyvin hitaasti kypsyvä ja parhaimmillaan varmaan vasta vuosien päästä. Tarkoitan sekä treenejä että arkea. 

Lakki painaa 17kg ja on yli 50cm, tarkkaa mittaa en saanut ja meni hermo joten jotain väliltä 51-54 varmaankin. Jättiläinen joka tapauksessa. Se tuntuu säännöstelevän itse syömistään, se oli syksyllä tosi hoikka ja päätin lihottaa sitä, ja vähän aikaa sainkin sen syömään melko reilusti kunnes se alkoi jättää ruokaa. Ehkäpä hän itse tietää paremmin niin olkoon mikä on. Joskus on ärsyttänyt sen "huono" syöminen, mutta vanhaa blogia luettuani muistin että saman ikäinen töppöinen saattoi jättää kokonaan tulematta keittiöön, siis edes katsomaan mitä olisi tarjolla. Hyvinhän se siihen nähden syö. Treeneistä on ollut pitkä tauko mutta ilmassa on vähän sellaista etten ole varma milloin hän haluaa lelun ja milloin ruokaa. Ehkä pitää ottaa rutiiniksi kysyä häneltä itseltään ennen jokaista kertaa.

"Lakki on onnellinen" @ mies

***

Illalla oli vielä kakun aika: