Kaksi vuotta

Kaksi vuotta ilman sinua. Loppuelämä ilman sinua.

Ensin sitä laskee päiviä, sitten viikkoja, kuukausia ja lopulta vuosia. Odotan aikaa että vuosipäivä menisi huomaamatta ohi. Mitä väliä, miksi en voi vaan lopettaa? En mahda sille mitään, että heti joulun jälkeen alkaa sellainen kuristava tietoisuus siitä että se lähestyy. Yhtä poissa hän on kaikkina muinakin päivinä.

Tällaisena haluaisin sinut muistaa. En vaan edelleenkään halua katsoa kuvia ja muistaa mitään hyvää. Suru muuttaa muotoaan, mutta katkeruus on ja pysyy. Toisaalta nyt kun tässä koronan aikakautena olen tavannut hämmästyttävän kuolemanpelkoisia ihmisiä, ajattelen aina, että minä pelkää enää kuolemaa. Sinä olet varmasti siellä.

Mulla on tuota haisevaa karvakasaa ihan järkyttävän kova ikävä. Olen kymmeniä jos en satoja kertoja miettinyt olisiko Apina pitänyt säästää kuitenkin. Ihan kuin silittämällä Apinaa voisin silittää sinua. Vittu mitä paskaa. Te olitte aina yhdessä ja teidän oli oikein myös palaa yhdessä. Eikä minulle jäänyt mitään.

Klinikan edessä en enää millään saanut sua katsomaan kameraan. Muistan tämän kuin eilisen päivän. Ehkä se oli sun tapa sanoa mulle, että nyt on pakko päästää irti. Sinä kuolit muuten niin nätisti ja huomaavaisesti keskittyen viimeisinä päivinäsi enemmän lohduttamaan minua, mutta sitten tuli se hetki kun et enää suostunut. Oli lähellä etten järjestänyt hysteeristä huutoitkukohtausta klinikan pihalla. Mitä väliä mihin sinä katsot. Yhtä poissa joka tapauksessa.

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin viimeinen lenkki. Viimeinen se, tämä ja tuo. Sitten sinä vaan olit poissa.

Pitäiskö sun mennä jollekin ammattilaiselle juttelemaan tuosta, kuulen säännöllisesti. Miksi? Ei puhuminen muuta mitään, tapahtunut mikä tapahtunut. Ennemmin hyppään vaikka junan alle kuin menen kuulemaan kenenkään arviota siitä että "sehän oli vain koira". Tai mitä pitäisi tehdä tai tuntea, tai olla tekemättä tai tuntematta. Kaikki me kuollaan täältä ja jokainen selviytyköön omasta elämästään niillä korteilla mitä sattui saamaan. Loppujen lopuksi eihän millään ole mitään väliä.

Välillä mietin, että jos sinä eläisit, nämä kaksi ei olisi tässä. Sinä täyttäisit keväällä 11v. En pysty lainkaan kuvittelemaan olisitko jo vanha ja millainen se vanha Sieni olisi.