Sivut

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Lakki 5,5kk

En tiedä onko mitään pointtia kirjoittaa joka kerta, että pentu ei edelleenkään osaa mitään :D Toisaalta olen tässä myös miettinyt, mitä se "mitään" tarkoittaa. Meillä ei ole perusasentoa eikä seuraamista, eikä meillä ole jääviä peruuttamalla tai muuten autettuna, eikä luoksetulon vauhtia tahi loppuasentoa, ei eteenmenoa lelulle... tuntuu, että nämä oli ne asiat mitä ennen alettiin imuttamalla hinkata heti 8-viikkoisen kanssa. Joka päivä, joten kyllähän sillä viiden kuukauden iässä oli jo melkoinen määrä toistoja ja se osasi tai "osasi" (apujen kanssa) erilaisia temppuja ja sijainteja. Siinä vaiheessa varmaan myös hyvää vauhtia on lihaksisto menossa jumiin, tosin en tiedä tekeekö ihmiset nykyään seuruuta myös oikealla - jolloin niskan saa kenottamalla jumiin molempiin suuntiin :p ? En väitä, että olisin mikään guru näiden fysiikka- ja lämppäjuttujen suhteen, ja rehellisesti ehkä mulla eniten tökkii se kaavamaisuus ja opetustapa noissa. Se tuntuu vaan tosi junnaamiselta. Siksi mun pentu ei ole tehnyt mitään sellaista.









Viime viikkojen aikana se on tehnyt nosea (tutustunut myös laakeriin ja laventeliin), päässyt osallistumaan pitämälleni haun alkeiskurssille josta on nyt 2/5 kertaa mennyt, aloittanut paikallaolotreenit alustalla, aloittanut tuijotusilmaisun opettelun, käynyt klinikalla pari kertaa käsittelytreeneissä, käynyt klinikalla myös useamman kerran näyttämässä jumittavia yläkulmureita ja pitänyt hullua omistajaa melkoisessa stressissä, osallistunut nosekoulutuspäivään jossa joutui olemaan ajoineen yli 12h autossa (kotimatkaan saakka oli tosi nätisti ja jaksoi odotella pitkän päivän hiljaa ja rauhassa, sitten räjähti autohäkin aluset ym...), osallistunut mätsäriin jossa autosta ulostautuessaan sanoi bufff! koska ei ollut koskaan eläessään nähnyt läheskään niin paljoa koiria, mutta sen jälkeen totesi että okei tällainen paikka ja käyttäytyi todella korrektisti, keskittyi minuun ja antoi tuomarin nätisti käsitellä. Opetin sen vasta aamulla kotona seisomaan ja se meni kehässäkin tosi hyvin, mutta kaikki juoksuosuudet se roikkui remmissään :D Sininen nauha saatiin, eikä enää sijoitusta. Lisäksi se on useammassa paikassa uinut ja on melkoinen haukka lelun perään rynnistäessään. Se ui luontaisesti todella hyvällä tekniikalla. Laiturilta se ei vielä uskalla hypätä, mutta veneestä hyppy aloitettiin matalammalla suppilaudalla ja se meni ekan kerran vatuloinnin jälkeen oikein reippaasti. Se on myös ollut pari kertaa veneen/suppilaudan kyydissä ja siellä taas harjoitellaan rauhassa olemista, ilman lupaa ei saa hypätä mihinkään.






Ensin oli hirveät helteet ja sitten tuli sateet. On siis ollut tosi pönetön kesä tähän mennessä. Tänä kesänä ekaa kertaa pöne myös reagoi helteisiin olemalla todella, todella nuupea. En ole varma mikä osuus on lämmöllä ja mikä osuus hirveällä pennulla, mutta metsälenkit meni usein siihen, että pöne laahusti mun takana. Luultavasti yhteisvaikutus, kun on jo valmiiksi kuuma, pöne ei yhtään jaksa sen turkissa roikkuvaa pentua, joka yrittää härrätä sen leikkimään. Hakukurssilla on ihminen, joka ystävällisesti lainasi mulle trimmerin, ja vetelin pönen kaljuksi. No oikeasti siinä on sentin sänki kun mies sanoi että hän ei mitään nahkarottaa ulkona käytä ja kielsi vetämästä muutamalle millille :D, eikä se kuvissa oikeastaan edes näytä leikatulta, kun karva tekee pyörteitä. Paras päätös ikinä, ihan sama millaisena hamppuna turkki kasvaa takaisin, leikkaan sen sitten tarvittaessa loppuelämän ajan jatkuvasti tuollaiseksi.


Helteiden aikaan jäi tavaksi herätä neljältä ja ampaista metsään, niin viiden jälkeen oli takaisin kotona ja ehti hyvin kuudeksi töihin. Viime viikon jatkoin samaa, koska mieskin oli aamuvuorossa ja koirat oli ekaa kertaa ikinä täyden 6-14 (5.45-14.15) työpäivän keskenään kotona. Teki mieli väsyttää pentu, jotta jaksaa olla. Hyvin olivat eikä sisälle ole tehty mitään, eikä sillä mikään tulenpalava kiire ole uloskaan, tosin sitten heti kyllä tekee pitkän pitkän pissin.

Pahvilaatikoiden suurin fani hän on. Se kerää niihin aarteensa, menee itse sekaan ja kierii, pyörii, kaivaa, raivoaa ja repii niitä. Oon nyt sellaisessa työpaikassa mihin tulee paljon pakkausmateriaalia ja toin taas pari jättisuurta laatikkoa, joku oli vähän onnellinen:






Ne Lakin hampaat tosiaan oli jo aika hurjat, uudet oli reilusti vanhoja pidemmät, ja vanhat oli molemmat murtuneet ja alkoivat tummua. Niitä kahdesti katsottiin klinikalla (näytin itse, niin pentua ei tarttenut koskea). Yleisohje on kuulemma se, että jos rautahammas on puoleen väliin maitohammasta, ne pitäisi jo kiskoa pois alta. Toinen heilui tosi pitkään, toinen ei edes heilunut, mutta ell:n mielestä pentu oli vielä niin nuori että ei ole kiirettä. En kyllä tajunnut kysyä miten ikä vaikuttaa asiaan, mun järjen mukaan jos vanha juuri on tiellä niin kyllä siinä on riski että uusi kasvaa väärin, oli ikä mikä tahansa? En myöskään ymmärrä miksei murtunut maitohammas ole ihan yhtä lailla riski että elimistöön menee joku bakteeri...? Sain vaan ohjeeksi yrittää leikkiä paljon ja nitkutella hammasta sormin, myös sitä, joka ei heilu, jos se alkaisi heilua. Oikeastaan nyt perjantai oli takaraja jolloin pitäisi varata aika poistoon, mutta toinen lähti ke tai to ja toinenkin alkoi vihdoin silloin heilua, niin ajattelin että ei se enää parista päivästä ole kiinni, ne on jo niin pitkät ne uudet hampaat että jos ne nyt meni väärin niin sitten ne on jo. Melkoinen stressi kaikkinensa. Mutta nyt ne on poissa ja ainakin suuhun katsomista on tullut tässä treenattua :p




Öisin, kun he luulevat ettei kukaan näe, vesi kiehuu ja sienet vaihtaa paikkaa lakit heiluen.
Aamuöisessä metsässä on ihan oma tunnelmansa. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti