Lakki 5kk

Pikkupentuaika todellakin menee hirvittävän nopeasti.

Lakki 5kk on 44cm korkea, ero pöneen (49cm) sen kun kapenee. Toki ylhäältä päin pöne on aikuinen hieman tuhdissa kunnossa oleva koira ja Lakki on pelkkä litteä rimpula, mutta on sillä tosi paljon löysää nahkaa joka odottaa täyttymistään :D. Toisiin koiriin se suhtautuu pääasiassa aluksi varsin kohteliaan varovaisesti, mutta leikkivaihteelle päästessään se on sitten ihan hirveä eikä oikein usko mitään. Härskeintä on hännissä roikkuminen. Olen odottanut, koska se ottaa oikein kunnolla selkäänsä joltakin, joka ei tätä sen leikkiä ymmärrä. Vieraista ihmisistä se ei pääasiassa ole lainkaan kiinnostunut, toisaalta ei sitä voi pitkällä remmillä kaduilla päästää poukkoilemaan, koska joskus tulee vastaan joku jota se kuitenkin haluaisikin mennä nuuhkimaan. Käsittelytreenit sujuu hyvin. Pientä pöhkimistä sillä on ollut satunnaisesti jo pidempään, näissäkin tilanteissa se on helppo saada lopettamaan ja se menee mielellään itse katsomaan epäilyttävää kohdetta, jos annetaan. Sikäli mikäli näin nuoresta voi vielä varmaksi sanoa, siitä ei ole tulossa lainkaan niin terävää kuin töppönen. Sen "epäsosiaalisuus" on myös alusta asti ollut erilaista kuin pönen, mitä sanoja kukin nyt sitten haluaa käyttää. (Arka, pidättyväinen, epäsosiaalinen, jne... näillä saa aina vain sotkun aikaan, kun ihmiset ymmärtää ne niin eri tavoin.)

Hampaat on suurimmaksi osaksi vaihtuneet ja leikkiminen alkaa taas parantua. Leikkiminen on kautta aikojen ollut parempaa kuin pönen - myös silloin kun Lakki ei halunnut kipeällä suulla taistella, se kyllä mielellään piti lelua. Töppönen oli jotain 6kk ennen kuin sain sen kunnolla leikkimään ulkona ilman että se pälyilee koko ajan ympäristöä ja irroittaa heti jos jotain outoa kuuluu tai näkyy. Lakki leikkii kaikilla kursseilla toisten keskelläkin aina jossain välissä pätkän niin, että se on katollaan ja pitää lelua etutassujen välissä. :D Ylipäänsä Lakki suhtautuu ympäristöön jotenkin itsevarmemmin ja on sellainen aika onnellinen hölmö, joka ei tosiaankaan näe hirviöitä kaikkialla, kuten pöne teki, ja tekee edelleen.

Treenitilanteissa se edelleen kestää epäselvyyksiä huonosti ja alkaa äännellä pian jos kriteeri ei ole ymmärrettävä. Toisaalta kokonaisuutena se on hiljentynyt aivan valtavasti ja odottaa nykyään esim. koirien ruokien laittoa nätisti ja hiljaa - tullessaanhan se sai hirveän huutoraivarin heti jos kuppi ei ollut lattialla saman tien kun otin sen vasta tyhjänä käteeni :) Malttia on kasvatettu arjen eri tilanteissa ja vaikuttaa siltä, että kun se ymmärtää mitä pitää tehdä, sen on helppo tehdä niin, vaikka tilanne olisi muutoin kiihdyttävä. Oon edennyt kaikessa "vähemmän on enemmän" -ajatuksella ja panostanut myös siihen etukäteen suunnitteluun. Ettei vaan oteta sitä koiraa ja ruveta tekemään jotakin ja ihmetellä kun ei oikein tuu mistään mitään...

Luulen, että tämä oli tosiaan se pentueen potentiaalinen ongelmakoira. Yksinolojuttujen (jotka kyllä tuli täysin yllättäen) ja äänen käytön (se oli tiedossa) suhteen, ja toisaalta näen myös että jos se olisi joutunut jollekin joka olisi vain pakottanut sen toimimaan oikein opettamatta sille miten missäkin tilanteessa halutaan sen käyttäytyvän, niin siinähän olisi saanut sitten tapella täysin umpimieliseksi heittäytyneen koiran kanssa. Lakki on todella sellainen eläin, että sillä on mielipide kaikkeen ja jos sen kanssa alkaa inttämään, se vaan puolustaa omaa näkemystään kahta kauheammin. Paljon helpommalla pääsee kun lavastaa tilanteet niin että saa koiran vapaaehtoisesti haluamaan samaa kuin minä. Tarkoitan nyt vaikka sitä kiinni pitelyä eri tilanteissa. En tiedä kuinka kauan sitä väsytystaistelua pitäisi käydä, että koira lopullisesti luovuttaisi, mutta ei mulla hermo riittänyt :D Paljon helpompaa on kouluttaa sille hyvän kautta pysymään itse asennossa.

Lakki on toisaalta kaikin tavoin pöneen verrattuna tosi paljon "laumaviettisempi", sellainen kiltti poika. Sitä ei ole montaa kertaa kielletty mistään, ei ole tarttenut, ja toisaalta olen pyrkinyt viimeiseen saakka välttämättään sitä. Paristi on neuvoteltu siitä luoksetulokutsusta ja silloinkin olen aiempaan asteikkooni nähden varsin nätisti murissut siitä oliko se monivalinta vai ei. Se ottaa palautteen tosi paljon paremmin vastaan (edellyttäen että ymmärtää mistä se tulee!) ja siinä missä pöne saattoi olla, että haista ämmä paska, Lakki ei todellakaan ole. Tässä on kyllä vaikea sanoa mikä on oman osaamisen kasvun ansiota ja mikä ero koirissa. Luulen, että osaan itse ohjata koiraa ihan eri tavalla nyt kuin 12v sitten, ja kun reagoi jo pieniin juttuihin, ei tilanteet pääse kärjistymään. Esim. juhannusaattona oltiin koko perhe metsässä ja mies nauroi kun pentu yritti hypähtää lentävän pikkulinnun perään. Itse kaivoin juuri itikkaa korvastani enkä nähnyt koko juttua, kun ei siinä montaa sekuntia mennyt, mutta kutsuin heti koiraa ja palkkasin sen kun se tuli. Ei kai se nyt haittaa kun eihän se tietenkään saa sellaista kiinni, mies ihmetteli, johon vastasin että tottakai haittaa koska mitään liikkuvaa ei jahdata yhtään. Lakki kyllä tulee vaikka se olisi ehtinyt jo lähteä, mutta pyrin kutsumaan ennen kuin se edes ehtii. Pyrin opettamaan oikeita toimintamalleja moneen muuhunkin tilanteeseen, ja siksi kaikki lenkit on sellaista silmä kovana pennun tarkkailua. Sen kanssa ei voi vaan uppoutua ajatuksiinsa, vaan jokainen hetki on potentiaalinen koulutustilanne. Mulle on nykyään tärkeä arvo voida palkata sitä oikeasta toiminnasta, sen sijaan että odotan että se tekee väärin ja joudun kieltämään sitä. Toisaalta mä niin tiedän, että tämä vaiva nyt maksaa itsensä moninkertaisesti joskus vielä takaisin. Mitä enemmän sitä jaksaa pentuna ohjata haluttuun toimintaan, sitä vaivattomampi aikuinen siitä tulee.

Pentu alkaa myös olla sisäsiisti, pääasiassa papereille ei tule enää mitään. Öisin se pidättää 7-9h (viime yönä tuli jopa 11h!), työpäivinä yksinoloa on tullut toistaiseksi vain max. n. 6h. Pissipaperit on kuitenkin vielä olemassa, ja saa olla vaikka syksyyn asti. Jotenkin ajattelen nykyään siitäkin niin, että on tärkeää että vessaan pääsee kun tarttee päästä, ja surettaa ajatus että pentu miettisi mihin voi pissiä kun on hirveä hätä eikä papereita enää ole. Hirveän laiskasti kiikutin sitä pienenä ulos ja annoin sen aivan surutta tehdä sisälle, ja tämä on taas hyvä todiste siitä, että normaali terve koira oppii kyllä sisäsiistiksi vaikkei asialle tekisi paljoa mitään. Uudet koiranomistajat murehtii sitä aina niin hirveästi.

Videolla joitakin ajankohtaisia juttuja. Tämä ei ehkä olekaan erittäin vilkas yksilö miltä se mun mielestä vähän aikaa pikkupentuna vaikutti.  Toisaalta sille kyllä tietoisesti on opetettu keskittymistä ja tarjoamista sen luontaisen turhautumisraivoamisen sijaan. Mulla on myös aika tarkka visio siitä miltä minkäkin pitäisi näyttää, ja laatu korvaa määrän ehdottomasti. Jos joku asia yhdenkin treenikerran ajan ei näytä joko fyysisesti tai henkisesti siltä miltä haluan, en todellakaan junnaa sitä, ennen kuin olen keksinyt mitä pitää muuttaa että saan mitä haluan. On kyllä tosi jännää nähdä mitä meistä tulee :) Keskiverto mudia ei ole vaikeaa lietsoa hulluksi ja sitä potkua pitäisi kyllä löytyä, mutta kaivellaan sitä sitten joskus vähän myöhemmin vasta. Pidän tehtävään keskittymistä ja äänetöntä työskentelyä tässä vaiheessa tosi paljon tärkeämpinä teemoina.