Viikko

Maanantaina hakutreenit puolikkaalla porukalla. Lakki on tähän saakka tehnyt hajunhakua ja ääniä, ja nyt ajattelin kokeilla sille myös haamua. Aiemmin epäilin, että sen mielestä heiluva ihminen voi olla arveluttava. En ollut varma näkeekö se, joten otin sen syliin katsomaan kun ukko näyttäytyi ja kutsui sitä. No, sehän alkoi sätkiä sellaista ihanaa uimaliikettä kun en heti päästänyt, ja se oli niin herttaista että naurettiin sille ihan pissit housussa :D Hyvin meni siis haamutkin, ei tullut mörköfiilistä.

Haun jälkeen oltiin anoppilassa koiraa hoitamassa. Me muut grillattiin talon toisella puolella ja Lakki heilui toisella puolella R:n ulkotarhan luona. Tuli myös muutama kuva, missä pöne istua napottaa grillin edessä ja Lakki vetää rallia narupallon kanssa keskenään... se on kyllä jännä pentu, kun toisaalta se on ihan kauhea perskärpänen, mutta sitten sillä on myös tällainen todella itsenäinen puoli. Pihanurmelle tein 50 askelta namijälkeä, oon tehnyt pari kertaa tässä lähiaikoina, ja kyllä se nyt paremmin jo syö, mutta homma silti tuollaisellakin matkalla hajoaa ainakin pari kolme kertaa. Pentu siis jää tuijottamaan jotain kato lehti, kato orava, tason juttuja. Aluksi odotin, koska jäljellä ei saa auttaa koiraa, mutta kun se ei sitä ruokaa niin tavoittele niin sehän jaksoi pitkään haihatella omiaan ja mua alkoi ärsyttää se. Nyt oon vaan heti ohjannut sen jatkamaan samalla tavalla kuten paalulla teen. Jäljen päässä on ruokakippo, haen sillä kanssa motivaatiota.

Keksin myös varata itselleni yksärin jäljen osalta, jotenkin tämä nyt tuntuu siltä, että tartten itselleni uutta potkua ja tosi kivaa mennä jonkun ulkopuolisen silmien alle.

Tiistaina pönen fyssari Lahdessa. En viitsinyt kokeilla onneani jättämällä ensin työpäivän yksin ollutta pentua vielä uudelleen tuntikausiksi yksin, joten otin sen mukaan. Pöne tykkää fyssarista ja meni reippaasti edellä, ja pentu häntä pystyssä perässä, suoraan fyssarin syliin. Oli sille puruluu ja lelu mukana, ja sillä meni ehkä puolet ajasta niiden parissa. Se oli hihnalla kiinni huoneen nurkassa, ja sitten kun tekeminen loppui, se hetken sinä härväsi ja koetti vapauttaa itsensä, mutta rauhoittui ihan tosi nopeasti makoilemaan. Olin varautunut viemään sen välissä autoon (onneksi satoi eikä ollut kuuma), jos siitä ei tule mitään, mutta se ylitti kyllä kaikki odotukset. Pöne tasaisen jumissa molemmilta puolilta, mikä oli tosi outoa, koska yleensä on selvästi enemmän oikealta. Tavallaan se kuulemma oli kuitenkin hyvä. Fyssari oli samaa mieltä kanssasi, että pönen hännässä roikkuminen ja kaikki rajut taklaamiset pitää kitkeä pennulta täysin. Muistutti myös, että liikunnan ei pitäisi olla pelkkää täysiä rälläämistä, vaan paljon myös hitaassa vauhdissa (epätasaisella alustalla vapaana) tapahtuvaa - se aktivoi eri lihaksia. No, ei se kovin pitkään pennun kanssa leikikään kerrallaan. Jumppaa jatketaan, korokkeella riittää 1-2 kertaa viikossa, maassa tapahtuvaa joka toinen päivä tai joka päivä.

Kotimatkalla käytiin Mäntyharjussa nosettamassa, just ehdittiin ennen ukkosta. Lakki karjui pahaa mieltä autossa aina kun pöne pääsi, ja sitten kun oli vihdoin sen vuoro, ei paljoa tartte hetsailla, viritellä tai kysellä että tuuksää. Häntä pystyssä vetää edellä sinne missä kuvittelee alueen olevan. Ai että, joka kerta sydämessä muljahtaa, on vaan niin ihanaa kun ei tartte miettiä että huvittaako sitä vai ei.

Keskiviikkona nosea uudessa paikassa. Osa porukasta oli mennyt klo 14 ja jätti sovitusti meille hajut, mentiin loput klo 17. Välissä oli hiostavaa ukkoskeliä ja kunnon kaatosadetta. Selvisi myös, että osa hajuista oli laitettu niin, että siirrännäiseen yksi tippa hajua ja sitten se oli leikattu jopa kahdeksaan osaan -> hajun määrä huomattavasti vähempi kuin mitä yksi tippa per yksi siirrännäinen normaalisti on. Ottivat meille valokuvat alueista, ja tässäkin huomattiin että esim. "tämä seinusta" ei ole selkeä ohje, jonkun mielestä kuuluu vain seinä ja jonkun mielestä kaikki mitä siinä lähellä on. Muutama tarra oli myös ehtinyt tippua, unohtui sanoa että niitä ei saa laittaa vain alapinnalle tms vaan ihan kunnon koloihin, että takuulla pysyvät. Samahan koskee kokeitakin, jos on yhtään riski että alkaa sataa, siirrännäiset pitää olla sijoitettu niin että ne eivät putoile kun liima liukenee.

Oli ihan tosi jännää lähteä etsimään niin, että hajujen määrä on tiedossa, mutta kukaan paikalla olevista ei tiedä missä ne on :) Mua ei töppösen kanssa jännitä että se tekisi valeita, kun ei se tee, mutta arvasin että jää kiinni siitä, että kaikki ei löydy. Löytöprosentti oli tosi pieni, mutta oli selkeästi hirveän vaikeaa ja joutui todella tekemään töitä. Näitä lisää!

Lakille laitoin kolme tuoretta hajua ja se oli taas niin noheva <3

Torstaina hakua loppupuoliskon kanssa. Lakille hyvin samanlainen treeni kuin maanantaina, ja nyt oli kamera ja kuvaaja mukana. No, eipä se enää sitä uimista tietenkään tehnyt... ekaa kertaa kutsuin sen pois ukolta käymättä siellä itse lainkaan, ja hienosti tuli vinosti. video

Tein myös metsälenkin yhteydessä esineitä niin, että jätin koirat puihin kiinni ja tallasin ihan jonkun 3mx50m kaistaleen ja vein sinne takakulmiin kaksi esinettä. Otin eka Lakin, ja se irtosi tosi kivasti johonkin ehkä 40m päähän, mutta ei tuullut yhtään eikä se saanut hajua, niin se sitten tuli pois sieltä. Sinänsä ihme, koska sen edellinen "ruutu" oli ehkä jotain 20m syvä. Maltillinen matkan nosto ja silleen. Otin väliin pönen näyttämään mallia, ja vein pönen tuoman esineen vielä takaisin ennen Lakin uutta yritystä. Nyt irtosi loppuun asti.

Jäljen suhteen oli fyssarin kanssa puhe kepeistä. Hän sanoi, että itse unohtaisi sen FH:n nyt, jos sitä haluaa myöhemmin tehdä niin opettaa sen sitten ihan eri juttuna. Metsäjäljelle hänkin tekisi motivaation keppi-ilmaisun kautta. Aloin siis tehdä niitä keppejäkin uudelleen. Niissähän oli sama ongelma, että yhden se vielä ilmaisi, mutta odottamalla ei lähtenyt etsimään lisää, vaan herpaantui taas ihan muualle. En tiedä mistä se ajatus tulee, että ei saisi auttaa, vaan koiran pitäisi olla aktiivinen itse. Järkeilin tämän niin, että kyseessä on pentu jolla ei ole mitään hajuakaan miten nämä kuviot menee ja mitä siltä odotetaan, ja koska se ei luonnostaan tee mitä "pitäisi", kerron sille mitä haluan. Se on kuitenkin hyvin motivoitunut tekemään kun ymmärtää mitä pitäisi tehdä. Oon nyt sitten palkannut yhden kepin ja sen jälkeen selkeästi kertonut, että katsopas niitä on siellä lisää ja haluaisin saada toisenkin. Ja kolmannen, ja niin edelleen. Kepit on olleet tallatussa 1-2 x 1-2m ruudussa.

Paljoa muuta ei ehdikään, kuin olla töissä, lenkittää koirat ja huidella treeneissä. Tämä viikko on ollut kuitenkin vähän poikkeuksellisen hässäkkää, mutta ensi viikolla koittaa loma ja vaellukselle lähtö! Tulee sitten samalla tuumaustaukoa kaikesta, se vaan on niin, että tauon aikana asiat muhii aivan ihmeellisesti ja edistyminen on usein melkoista.

(Ps. Koska netissä ei saa kertoa lähtevänsä matkalle kun vorot vaanii heti ovella, kerrottakoon että koko perhe ei lähde ja koti ei siis suinkaan ole tyhjillään.)

Treenejä

Käytiinpä toista kertaa treenitilassa. Sitten edellisen kerran pentu on kehittynyt kovasti; silloin en edes yrittänyt muuta kuin antaa sen odottaa autossa. Nyt laitoin sen hihnalla sohvaan kiinni aina kun pöne teki, ja jos pöne teki jotain pientä ja sievää namien kanssa, se odotti tosi nätisti. Toki se meni niin että pyysin pöneä antamaan tassun tmv, palkkasin pönen, ja palkkasin samalla pennun kun se odotti hiljaa, tempomatta ja remmiään purematta. Jos pöne otti juoksuaskelia, alkoi tulla kitinää, ja jos edes näytin pönelle lelua, alkoi tulla sellaista karjuntaa että pöne parka ei nyt saanut leikkiä lainkaan, koska en halua yhtään antaa pennun oppia, että niinkin voi käyttäytyä omaa vuoroa odotellessa. (Ehkä mä teen sen haukkuilmaisun* niin että leikin pönen kanssa :D). En jaksanut edes koko tunnin aikaani, kun tällainen kahden koiran yhtäaikainen kouluttaminen ja palkkaaminen on aika rankkaa, mutta olipa hyvät treenit silti! Pääasiallinen tavoite oli siis opettaa pentua odottamaan nätisti vuoroaan. Sen aivan olematon itsehillintä on kehittynyt huimasti. :)

Omilla vuoroillaan (VIDEO) Lakki sai leikkiä paljon ja kokeilla lelun valintaa (ei se osannut päättää :D !), ja tehdä niitä muutamia juttuja mitä se osaa. Ei sillä ole väliä miten vähän se osaa, vain sillä on väliä, miten se tekee ne jutut mitä se osaa, sanottiin mulle tässä joku päivä, ja se on kyllä täysin totta. Hienosti se luopuu lattialla olevista leluista ja keskittyy todella kivasti. Aloitin myös vähän erottelujuttuja, ja hyvin kuuntelee. Irroituskin nykyää useimmiten jo sujuu, mutta vain kerran, seuraavalla yrityksellä hirttää kiinni :p Noin muuten sillä on nyt ruokahalu parantunut kovasti ja esim. maalimiesten kanssa se mieluummin melkein syö maksalaatikkoa kuin leikkii.

Saanko sanoa vielä kerran? Tää pentu <3

----

*
Äkkiäkös yhden mudin haukkumaan opettaa, t. minä. Mudit on haukkuherkkä rotu ja yleensä ihmiset toivoo että olisit nyt prkl hiljaa. Perjantaina aamulla oltiin metsässä ja ennen kotiin lähtöä ajattelin tehdä sen.

Härnään maassa olevalla purkilla. Mudi tarjoaa maahan menoa, kierimistä, sitten alkaa raapia purkkia ja kaivaa maata. Ei pihahdustakaan. Hän jaksaa kaivaa pitkään. Kaivaminen pitäisi btw nimetä myös, koska se olisi tosi hauska tanssiliike. Mutta en nyt just halunnut sitä niin jatketaan...

Istun kannolle ja otan purkin rintaa vasten ja hetsaan niin. Mudi hyppii päin, tönäsee mut perseelleni, raapii naarmut kaulaan ja poskeen, luikertelee mistä tahansa pienestä välistä liiveihin saakka ja on ihan superfiiliksissä, mutta ei pihahdustakaan.

Pidän purkkia kädessä ja nousen seisomaan. Mudi yrittää väkisin puskea jalkojen väliin tarjoamaan pujottelua, sitten heittää hullunvolttia, yrittää kiivetä mun lahjetta ja raapii mun jalan, ja näpsii kättä, mutta ei sano mitään. Yritystä siltä niinku ei puutu, mutta se vaan yrittää kaikkea muuta.

Laitan mudin puuhun kiinni ja kutsun ja houkuttelen sitä niin ettei se ihan yllä. Mudi saa pentuaikojen raivarin ja suuresti turhautuneena alkaa purra hihnaa poikki. Silmissä palaa ja hän on hyvin tosissaan, mutta... ei pihahdustakaan.

No kokeilen vielä laittaa mudin autohäkkiin ja huudella ulkopuolelta. Mudi alkaa kaivaa niin että auto nytkyy, puree kaltereita ja yrittää tunkea pienestä välistä. Parempi että lopetetaan tähän ennen kuin se oppii kuinka autosta karataan tai hampaat tuhotaan.

Pikkupentuna se karjui mulle kun ruuanlaitto oli liian hidasta, se karjui kun halusi ihan mitä tahansa mitä ei justnytheti saanut tai mihin ei yltänyt. Se karjui mulle kun ei ymmärtänyt mitä pitää tehdä. Nykyään se komentaa enää töppöstä. Tiedän että siellä on hyvä, vaativa ääni, mutta oon kai sitten liian huolella vaan kouluttanut sille että jos alkaa turhauttaa, ääni ei auta, vaan pitää miettiä ja yrittää tehdä jotain järkevää. :p




Ei se sitten ihan niin vaan käynytkään, mutta jatkamme yrityksiä. Terveisiä vaan ohi ajaneeseen autoon, näytin varmaan joo aika hullulta. :D

6kk

Lakin päällä lakki, ja onneksi on sarjatuli, koska ilmeestä voinee päätellä että mokomista rääkkäjäisistä lähdettiin ja vauhdilla! Hän täyttää tänään 6kk ja tuore mitta sanoi 46cm, iltapäivällä vaakaan.

Hassuin mudinpoikanen 🤩 Nyt voikin pikkuhiljaa ruveta jännäämään sitä että hän täyttää vuoden, kiikutan sen varmaan kuviin sitten aika pian. Eilen nosemölleistä kotiin ajaessa googletin myös eri lajien kisojen alaikärajoja, aloitamme varmasti nosesta ja tanssista 🤭 Tosi hauskaa, että freestylessa voisi oikeasti alkaa kasata esitystä ja ruveta vähän treenaamaan palkattomuutta ja kokonaisuuksia. Lakki on mun mielestä edelleen hyvin keskittymiskykyinen ja omiin tehtäviinsä sitoutunut, enkä usko että häiriönsiedon osalta olisi mitään ongelmaa. "Ongelma" tai isoin työmaa on palkattomuuden sieto ja kuumuminen siitä, samoin pitää edelleen laajentaa sen kärsivällisyyttä sekä yleisesti (kaikkimullenyt...) että epäselvää ohjausta kohtaan. Ei mulla nyt oikeasti mikään hoppu ole, mutta kyllähän se alkaa nyt muutenkin olla enemmän jo oikea koira eikä mikään typerä pentu joka ei tajua eikä osaa mitään. 🙃 Koipea se ei edes yritä nostaa, mutta on kiinnostunut hajuista ja pissaa usein enemmän kuin kerran, ja jotain tapahtuu koska pöne myös rupesi merkkaamaan aina sen pissojen päälle. Sisälle se ei ole viikkokausiin tehnyt mitään ja meinasin tänään välisynttärin kunniaksi kerätä paperit pois lattialta.

Videolla viime päivien teemoja (puhelin ei taida automaattisesti näyttää tekstejä, klikkaa oikealta ylhäältä jostakin tekstitys päälle). Kakkua ei välisynttäreillä saa muttta onneksi illalla on taas hakutreenit 😘

Nosemöllit

Aina kun menen nosemölleihin, on +30... töppönen osallistui varsinaiseen kisaan; helle ei niinkään haittaa, mutta hän on tullut vanhaksi ja tarkennus vaan on hidastunut. Tulokset tulee koronan takia vasta jälkikäteen, oman vuoron jälkeen siis sai poistua ilman mitään palkintojen jakoja, mutta tuskin ollaan sijoituksilla koska hän on hidastunut kovin. Voi vanha pöne :( Tuomari oli kyllä hyvin ihastuksissaan miten virkeä pappa, ja kuinka elämänkokemus näkyy hänen työskentelyssään.

Lakki osallistui kakkoskoirana kisan ulkopuolelta, ja ohjasin sen aika läheltä löytöä aloittamaan, koska se ei ole tehnyt isoja alueita ja haluan että se edelleen saa vahvisteen pian, jotta se tulee etsimisestä eikä juoksemisesta. Se oli ihan tosi hieno :o ! Ei jännittänyt hämärä halli, ei toiset koirat eikä vieraat ihmiset, ja se tiesi heti mitä ollaan tekemässä ja keskittyi 100% siihen. Laatikoille se kerkesi kerran kiivetä, mutta ajoneuvo meni tosi hienosti - kumpaakaan se ei ole koskaan ennen tehnyt... Tuomari kehui tosi reippaaksi, motivoituneeksi ja taitavaksi pennuksi. Vieraassa autossa se veteli sikeitä kyljellään. Siitä se ura urkenee, nyt pitäisi varmaan ruveta sitä ilmaisua valitsemaan ja työstämään.

Paras oli kyllä ilmojen vastaanottajan "siis Lakki ja Töppönen! Kuulittekste! Ei voi olla 🤩!". Oli pakko sanoa, että siitä keskeltä puuttuu Sieni, ja että lakki ei niinkään ole vaatekappale vaan sienen osa. En kyllä tiedä muuttuuko nää nimet sen paremmiksi jos niitä alkaa selittelemään... :D

taisi olla möllien nuorin ja vanhin. Voi pojat.

***
No, ei se kauas jäänytkään:

Ole kesä, loputon kesä

Vepen tutustumispäivä

Lakki 5,5kk

En tiedä onko mitään pointtia kirjoittaa joka kerta, että pentu ei edelleenkään osaa mitään :D Toisaalta olen tässä myös miettinyt, mitä se "mitään" tarkoittaa. Meillä ei ole perusasentoa eikä seuraamista, eikä meillä ole jääviä peruuttamalla tai muuten autettuna, eikä luoksetulon vauhtia tahi loppuasentoa, ei eteenmenoa lelulle... tuntuu, että nämä oli ne asiat mitä ennen alettiin imuttamalla hinkata heti 8-viikkoisen kanssa. Joka päivä, joten kyllähän sillä viiden kuukauden iässä oli jo melkoinen määrä toistoja ja se osasi tai "osasi" (apujen kanssa) erilaisia temppuja ja sijainteja. Siinä vaiheessa varmaan myös hyvää vauhtia on lihaksisto menossa jumiin, tosin en tiedä tekeekö ihmiset nykyään seuruuta myös oikealla - jolloin niskan saa kenottamalla jumiin molempiin suuntiin :p ? En väitä, että olisin mikään guru näiden fysiikka- ja lämppäjuttujen suhteen, ja rehellisesti ehkä mulla eniten tökkii se kaavamaisuus ja opetustapa noissa. Se tuntuu vaan tosi junnaamiselta. Siksi mun pentu ei ole tehnyt mitään sellaista.

Viime viikkojen aikana se on tehnyt nosea (tutustunut myös laakeriin ja laventeliin), päässyt osallistumaan pitämälleni haun alkeiskurssille josta on nyt 2/5 kertaa mennyt, aloittanut paikallaolotreenit alustalla, aloittanut tuijotusilmaisun opettelun, käynyt klinikalla pari kertaa käsittelytreeneissä, käynyt klinikalla myös useamman kerran näyttämässä jumittavia yläkulmureita ja pitänyt hullua omistajaa melkoisessa stressissä, osallistunut nosekoulutuspäivään jossa joutui olemaan ajoineen yli 12h autossa (kotimatkaan saakka oli tosi nätisti ja jaksoi odotella pitkän päivän hiljaa ja rauhassa, sitten räjähti autohäkin aluset ym...), osallistunut mätsäriin jossa autosta ulostautuessaan sanoi bufff! koska ei ollut koskaan eläessään nähnyt läheskään niin paljoa koiria, mutta sen jälkeen totesi että okei tällainen paikka ja käyttäytyi todella korrektisti, keskittyi minuun ja antoi tuomarin nätisti käsitellä. Opetin sen vasta aamulla kotona seisomaan ja se meni kehässäkin tosi hyvin, mutta kaikki juoksuosuudet se roikkui remmissään :D Sininen nauha saatiin, eikä enää sijoitusta. Lisäksi se on useammassa paikassa uinut ja on melkoinen haukka lelun perään rynnistäessään. Se ui luontaisesti todella hyvällä tekniikalla. Laiturilta se ei vielä uskalla hypätä, mutta veneestä hyppy aloitettiin matalammalla suppilaudalla ja se meni ekan kerran vatuloinnin jälkeen oikein reippaasti. Se on myös ollut pari kertaa veneen/suppilaudan kyydissä ja siellä taas harjoitellaan rauhassa olemista, ilman lupaa ei saa hypätä mihinkään.

Ensin oli hirveät helteet ja sitten tuli sateet. On siis ollut tosi pönetön kesä tähän mennessä. Tänä kesänä ekaa kertaa pöne myös reagoi helteisiin olemalla todella, todella nuupea. En ole varma mikä osuus on lämmöllä ja mikä osuus hirveällä pennulla, mutta metsälenkit meni usein siihen, että pöne laahusti mun takana. Luultavasti yhteisvaikutus, kun on jo valmiiksi kuuma, pöne ei yhtään jaksa sen turkissa roikkuvaa pentua, joka yrittää härrätä sen leikkimään. Hakukurssilla on ihminen, joka ystävällisesti lainasi mulle trimmerin, ja vetelin pönen kaljuksi. No oikeasti siinä on sentin sänki kun mies sanoi että hän ei mitään nahkarottaa ulkona käytä ja kielsi vetämästä muutamalle millille :D, eikä se kuvissa oikeastaan edes näytä leikatulta, kun karva tekee pyörteitä. Paras päätös ikinä, ihan sama millaisena hamppuna turkki kasvaa takaisin, leikkaan sen sitten tarvittaessa loppuelämän ajan jatkuvasti tuollaiseksi.

Helteiden aikaan jäi tavaksi herätä neljältä ja ampaista metsään, niin viiden jälkeen oli takaisin kotona ja ehti hyvin kuudeksi töihin. Viime viikon jatkoin samaa, koska mieskin oli aamuvuorossa ja koirat oli ekaa kertaa ikinä täyden 6-14 (5.45-14.15) työpäivän keskenään kotona. Teki mieli väsyttää pentu, jotta jaksaa olla. Hyvin olivat eikä sisälle ole tehty mitään, eikä sillä mikään tulenpalava kiire ole uloskaan, tosin sitten heti kyllä tekee pitkän pitkän pissin.

Pahvilaatikoiden suurin fani hän on. Se kerää niihin aarteensa, menee itse sekaan ja kierii, pyörii, kaivaa, raivoaa ja repii niitä. Oon nyt sellaisessa työpaikassa mihin tulee paljon pakkausmateriaalia ja toin taas pari jättisuurta laatikkoa, joku oli vähän onnellinen:

Ne Lakin hampaat tosiaan oli jo aika hurjat, uudet oli reilusti vanhoja pidemmät, ja vanhat oli molemmat murtuneet ja alkoivat tummua. Niitä kahdesti katsottiin klinikalla (näytin itse, niin pentua ei tarttenut koskea). Yleisohje on kuulemma se, että jos rautahammas on puoleen väliin maitohammasta, ne pitäisi jo kiskoa pois alta. Toinen heilui tosi pitkään, toinen ei edes heilunut, mutta ell:n mielestä pentu oli vielä niin nuori että ei ole kiirettä. En kyllä tajunnut kysyä miten ikä vaikuttaa asiaan, mun järjen mukaan jos vanha juuri on tiellä niin kyllä siinä on riski että uusi kasvaa väärin, oli ikä mikä tahansa? En myöskään ymmärrä miksei murtunut maitohammas ole ihan yhtä lailla riski että elimistöön menee joku bakteeri...? Sain vaan ohjeeksi yrittää leikkiä paljon ja nitkutella hammasta sormin, myös sitä, joka ei heilu, jos se alkaisi heilua. Oikeastaan nyt perjantai oli takaraja jolloin pitäisi varata aika poistoon, mutta toinen lähti ke tai to ja toinenkin alkoi vihdoin silloin heilua, niin ajattelin että ei se enää parista päivästä ole kiinni, ne on jo niin pitkät ne uudet hampaat että jos ne nyt meni väärin niin sitten ne on jo. Melkoinen stressi kaikkinensa. Mutta nyt ne on poissa ja ainakin suuhun katsomista on tullut tässä treenattua :p

Öisin, kun he luulevat ettei kukaan näe, vesi kiehuu ja sienet vaihtaa paikkaa lakit heiluen.

Aamuöisessä metsässä on ihan oma tunnelmansa. :)