Haukkuvaarassa

Lauantaina heräsin aikaisin ja kärräsin heidät metsään. Harvoin tulee tähän vuodenaikaan auringonnousun aikaan oltua ulkona, arkisin olen töissä ja viikonloppuisin yritän vielä nukkua. Olipas hienoa, kun taskulampun sai sammuttaa ja taivas alkoi valaista. Maa oli kevyessä huurussa ja Sieni juoksi onnesta soikeana. Töppöstä en uskaltanut päästää irti, ettei nyt vaan sattuisi mitään.

Vietiin Sieni kotiin ja hypättiin kaverin kyytiin rallykoulutukseen. En raaskinut laittaa sitä taakse väliseinällisen veräjän loossiin kaverin koiran viereen pelkäämään, joten pidin sen jaloissani edessä. Se pönöttikin aika pitkän matkaa. Meitä oli kolme koirakkoa, alun perin neljä ja aikaa 30min per koira, mutta yhden jäätyä pois maksettu aikakin vähän piteni ja hyvä niin, tosi lyhyt aika jäi silti per koira. 15min kouluttajan kanssa ei vaan mitenkään ole sama kuin 15min treeni itsekseen, ekaan se ei riitä, tokaan riittää hyvin. Aina menee aikaa selittäessä ja näyttäessä. Oltiin maksettu 30min ennen koulutusta ja 30min sen jälkeen omaa halliaikaa, ja oli ihan kiva kun sai nyt lämpätä koiraa rauhassa.

Etukäteistoiveita kirjoittaessa laitoin Ellille, että tämä on ainakin kolmas kerta kun tulen valittamaan samaa "en saa virettä kohdilleen"-teemaa hänelle tässä vuosien varrella, ja tuntuu siltä että eiköhän tämä ole jo nähty ja pitäisi keksiä jotain muuta. Pyysin, että keksii mulle jotakin ihan vapaasti.

Aloitettiin sitten aika kylmiltään radalla. Kaverin koira alkoi juuri murtautua ulos lainahäkistä, tässä ei kuulu kauhean hyvin muuta kuin kouluttajan sanat, mutta aikamoinen kilinä ja kolina siellä lähtökyltin luona oli. Pötkönen meni tyypilliseen koetilannekoomaansa, tosin toi eka kyltti tuntui paljon pahemmalta kuin miltä videolla näyttää. Joka tapauksessa tällainen aika kokeenomainen otos, jännitti eikä tuntunut siltä, että meno on mitenkään hallittua.

Fiksattiin kehään tuloa ja lähtöä ihan niin yksinkertaisella jutulla, kuin koiran auttamisella. Jos ja kun sitä jännittää koira- ja ihmismassojen läpi punkeaminen ja se ehtii valua tuohon "älä vaan reagoi mitenkään mihinkään"-tilaansa, sen sijaan että ärsyynnyn siitä, kokeiltiin vain ylitsevuotavasti kehua ja kannustaa. Ihme, että se toimi :P Tässä toinen otos suoraan perään. Se tuntuikin paljon paremmalta, jotain säätöä siellä oli kun koira astui mun villasukalle peruutuksessa ym mutta mielentila oli paljon paremmin hallittavissa. Niinhän se usein toisella kerralla on, harmi vaan että kokeessa on vaan yksi mahis.

Tuosta rauhoittelusta en oikein tiedä. En ole aiemmin kauheasti käyttänyt kylteillä korostetun pitkiä pysähtymisiä. Jos tilanne on jo niin karannut, että koira ääntelee, pysähtely vaan pahentaa turhaumaa, mutta nyt kun se vain vippasi, se tuntui ja näyttääkin ihan toimivan. Enemmän ehkä sitä omaa mielentilaa; sen sijaan että alan ajatella "nyt prkl" pitäisi ajatella ihan vain "nyt rauhassa". Hieman hidastaa ja "tylsistyttää" omaa ohjausta. Kovin paljoa en voi hidastella kun se alkaa sitten istua joka väliin, muutenhan sellainen hiipimistyyli sopisikin varmaan ihan hyvin, vetäisi koko radan kuin unessakävelijä.

Erikseen katsottiin peruutusta vasemmalla (oikea on tosi paljon huonompi): siinä ei mitään ongelmaa jos teen omaa tahtia eteen ja taakse, ei istu ja tulee sujuvasti mukaan. Sen sijaan heti kun lyödään kyltti mukaan ja vielä edeltävät tehtävät alle, alan miettiä mun askelia ja kaikki kusee. Sain läksyksi harjoitella ajoituksia niin, että vasen jalka jää vähän ylös (merkiksi koiralle, niin ei istu), käsky "sivu" jotta tajuaa että jotain tapahtuu ja sitten vaan hiihtää kyltillä 3 askelta eteen, 3 askelta taakse sata kertaa putkeen. Kyllä se siitä.

Katsottiin myös meidän oudointa ongelmaa istu - käännös vasempaan - istu koira oikealla. Se pullahtaa aina sieltä tosi eteen ja vinoon. Vähän yllättäen tämä diagnosoitiin heti takapäänkäyttöongelmaksi ja tehtiin erilaisia harjoituksia siihen. Olen ajatellut, että koiraan päin kääntyminen on takapääjuttuja, mutta niin se vaan näytti tämäkin ihan järkevältä. Olen tehnyt vasemmalla sitä, että palkka on valmiina koiran ulkopuolisessa kädessä eikä se sitä häiritse, mutta yllättäen oikealla se meni aivan yli hilseen ja oli niiiin vaikeaa :) Tämä treenataan kotona kuntoon. Sivuaskeleet koira oikealla paljasti, että se tosiaan tulee aika pitkälti etupää edellä ja hakee paikan niin, että takapää sitten poikittaa perässä. Siinä myös syy siihen käännöksen ongelmaan: hakee paikkaa vaan etupäällä ja takapää linkoaa mihin sattuu.

Ihan viimeisenä kouluttaja otti vielä oman koiransa kentälle, ja tehtiin ensin seuraamista suoraan sitä kohti (olipas inhottavaa, aloin heti kiemurrella mistä sain myös noottia, piti ihan keskittyä että oikeasti kävelee suoraan päin) ja sitten saksalaista täyskäännöstä kohti kävelystä. Kummassakin aloitus niin kaukaa ettei ketään ahdista yhtään, ja joka toistolla lähemmäs. Lopulta oltiin melkein koskemisetäisyydellä. Tämä siis sen takia, että vaikka se käytösruutu jää pois, tällaisia kannattaa ylläpitää niiden kanssa, joille ne toiset koirat on vaikea asia.

Ajatuksia muiden treeneistä:

-radan tulisi aina opettaa koiralle jotakin! Ihmiset haluaa tehdä kauheasti rataa koska ne haluaa tehdä rataa, ilman mitään muuta syytä. Olisi tiedettävä, mitä haluaa, että koiralle jää tältä radalta mieleen. Joka radalta pitäisi myös löytyä aina kolme asiaa kotiläksyjen listalle "treenaa tätä erikseen". Siinä vaiheessa kun vetää toistuvasti mestarista 100p kisaratoja, ehkä enää ei löydy, mutta meille tavallisille kuolevaisille kyllä löytyy. Aina. Radalla ei ikinä jäädä hinkkaamaan mitään, vaan laitetaan asian ylös ja treenataan niitä erikseen.

-radalle ei koskaan mennä ennen kuin mielentila on valmis! Kisoissa on jossain kohtaa pakko eikä voi kymmentä minuuttia virpoa, mutta treeneissä ei ikinä tarvitse eikä saa. Älä anna koiran sekoilla remmissä kehänauhan sisälle asti ja kuvittele sitten siellä ottavasi sen kontaktiin. Ota kontakti jo ennen kehänauhaa ja liiku kehään vasta sitten. Uransa alussa olevien kanssa, jos esim. koiraa häiritsee vieras paikka ja se vaan haluaisi haahuilla ja katsella, älä ikinä yritä aloittaa rataa silti "jospa se tästä". Tee ne tarvittavat toimet ensin. Vaikka koko treeniaika menisi siinä.

-namiporttitreeni (sopii myös namien tilalle ne vieraat koirat, lelut tms): säännöllinen harjoitus mielentilan varmistamiseksi. Mieti miten kaukana toisistaan kahden namilautasen pitäisi olla, että varmasti voitte seurata siitä läpi ilman että koira vilkaiseekaan niitä. (Jos vilkaisee kuitenkin, keskeytä eteneminen välittömästi ja muuta harjoitus 1 askel - palkka -tyyliseksi, ja toista sitä kunnes onnistuu). Kavenna porttien väliä koiran osaamisen kasvaessa, kunnes ne ovat niin lähekkäin, että juuri ja juuri välistä mahtuu. Seuraavaksi kaada kourallinen nameja maahan ja seurauta niiden yli. Pointtina ei ole se, että juuri ja juuri selvitään ja ohjaaja joutuu käskyttämään koiraa jatkuvasti ja se silti haluaisi karata ottamaan sieltä jotakin. Pointti on se, että mielentila pysyy hyvänä ja koira oikeasti luopuu ja keskittyy vain seuraamiseen.

-käskyt annetaan aina samalla ystävällisellä äänellä! Eli jos koira ei reagoi ekaan sivu-käskyyn, vaan tuijottaa jonnekin muualle, sille ei sanota "sivulle!!!!1111". Jos on pakottava tarve jotenkin ensin moittia tai herätellä sitä, se tehdään erikseen ("nyt kerta kaikkiaan hyi, kuule kun mä puhun sulle!") ja siinä ääni voi olla ikävän sävyinen. Sitten pitää taas ilostua ja antaa uusi mahis toistamalla se ystävällinen "sivu".

-eteen tulo tosi kätevästi tuolilla istuen: koira oppii itse kiertämään jalan ja kääntymään. Jalat harallaan, kädet (nameja) rinnalla, palkataan kun hakeutuu tiiviisti eteen jalkojen väliin. Häivytetään ekana kädet selän taakse. Palkkalinja tärkeä, aina kädet ensin rinnalle ja siitä alas palkkaamaan. Sitten mennään nojalleen seinää vasten samalla tavalla jalat haralleen ja pikku hiljaa noustaan pystympään, jolloin polvi ei ole enää kierrettävänä esteetä, mutta koira tekee kunnon kaarroksen silti.

-palkkalinjat ylipäänsä, varsinkin jos koiralla joskus tapana rikkoa seuruuta ja pullahtaa sieltä ulos: osaavaa koiraa usein palkataan radalla vapauttamalla se, jolloin se pomppaa johonkin ja lelu kaivetaan taskusta. Palkkalinjoja kannattaa välillä muistuttaa, että ei niitä kaaospalkkauksia, vaan palkka tulee kolmea linjaa pitkin (vasen kainalosauma, oika kainalosauma, rinnalta alas eteen) riippuen missä koira on, ja se odottaa siellä hillumatta mihinkään. Mun kannattais oikealla ottaa nyt kuuri tätä.

Treenasin lopun puolen tunnin ajalla ehkä vain 10min, koira kyllä olisi jaksanut, mutta se meni sellaiseen että kunhan pyörin kentällä syöttämässä sille nameja vailla mitään ajatusta mitä yritän kouluttaa tai vahvistaa. Jos rataa ei pitäisi tehdä turhaan, niin ei siinä turhan temputtamisessakaan oikein ole mitään pointtia. Kaadoin namipussin tyhjäksi vesikuppiin ja koiran vedettyä sen lähdin pissattamaan sitä ja vein sen jo autoon. Kotimatkan alkaessa pötkönen kävi pienelle rullalle, huokaisi syvään ja nukkui onnellisena kotiin asti.

Voi että, jos joku ei vielä tiennyt niin tykkää ton koiran treeniasenteesta niin, että sydäntä särkee. <3 Tyyppi on 10v ja kouluttaja se vaan hokee, että rauhassa, rauhassa nyt. Minkäs sille mahtaa jos on kengurubensaa suonissa.