Osteopaatilla

Perjantaina päästiin vihdoin hoitoon. Pahin kipukohtaus laukesi ehkä puolessa tunnissa lauantaina tapahtuneen jälkeen, sen jälkeen koira meni portaita, pissi ja hyppäsi sohvalle ihan normaalisti. Söi Norocarpia keskiviikkoiltaan asti, sitten halusin kokeilla mitä tapahtuu jos jätän sen pois. Ei tapahtunut mitään muutosta. Ohjeiden mukaan pidin sen suht rauhassa, remmikävelyä suositeltiin niin paljon kuin koira vaan haluaa, mutta ei muuten repivää liikuntaa tms.

Lapojen välissä jokin ongelma, ei olisi ensin antanut mennä lainkaan sille alueelle, vaan käänsi aina naaman kohti osteopaattia. Hän on ilmiömäisen hyvä suostuttelemaan ja lopulta koira antoi aivan nätisti hoitaa. Tämä todennäköisesti ollutkin viime viikonlopun akuutin kivun syy, vamma tuntui kuulemma tuoreelta.

Takana oikealla iliopsoas-lihas hieman menossa jumiin, hoiti sen samalla. Siitä on vain 2kk kun viimeeksi käytiin, nyt jos se ei kestä edes sitä aikaa, en tiedä mitä tehdään. Takana myös reisiluun ja ristiluun välissä jonkinlainen jännite eri suuntaan kuin yleensä on, jos on, tällaista ei ole koskaan aiemmin nähnyt. Se laukesi kyllä pois. Ei uskonut, että tämä olisi ollut suurin kivun syy. En tiedä mistä sen voi tietää.

Ja sitten sillä on erittäin todennäköisesti varpaiden nivelrikko, se mitä jo hierojan kanssa mietittiin aiemmin. Kysyin lopuksi siitä ja osteopaatti oli kokeilemassa oikeaa etujalkaa, ei paljoa ehtinyt kun koira sai raivarin eikä siinä auttanut enää kenenkään suostuttelu. Ei sitten härkitty sen enempää, olisihan sitä väkisin voinut pitää kiinni, mutta selväksi tuli jo, että jotain on. Pitää maanantaina soittaa klinikalle ja kysyä Cartrophen-pistoksista, ja voisihan sen ehkä kuvata jos sen voi hereillä tehdä. Toisaalta oli mikä oli, jos pistokset voi ottaa vaikkei ole varmuutta nivelrikosta, antaa mennä vaan. Akupunktiota voisi kanssa nyt ottaa, mutta taitaa olla se ainoa sitä tekevä lääkäri taas jouluun asti kesälomillaan. Pientä annosta kipulääkettäkin voisi miettiä, tai ainakin kokeilla. Tätä mun pitää vielä pohtia, olen aina ollut sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun mun koira tarttee jatkuvaa kipulääkitystä, sen on aika mennä. Se raja hämärtyy niin helposti ja jos se nyt pärjää pienellä annoksella, kohta sille pitää antaa isompaa annosta ja sitten lopulta se saa maksimimäärän mutta oireilee silti. Nollalinja on niin helppo pitää. Toisaalta ei se nyt yhtään onnu eikä mitään, joten ei ne kovin kipeät voi olla, vaikka koskettaessa onkin aggressiivinen. Äiti saa kutoa sille talveksi villasukat, joko puikot sutii?

Lopuksi vielä puhuttiin koiran elämästä, kivusta ja viimeisistä vuosista. Osteopaatti uskoi, että kyllä sillä on vuosia vielä jäljellä. Akuuttiin kipuun ei kuole, ja niin kuin jo aiemmin sanottu, vaikka se huutaa kuin hullu, se luultavasti ei ole vaarallista ts. huutaessa se ei vahingoita itseään sen enempää. Kipua lääkitään, lääkkeet kannattaa ehkä jatkossa nyt kantaa aina metsässäkin mukana, niin on heti käsillä. Lääkitsemisen jälkeen sitten hoidetaan. Kylmäpussia ei ehkä suositellut varauksetta, voi kokeilla koiran reaktioita seuraten. Sille on kuitenkin syynsä miksi vahingoittuneelle alueelle tulee tulehdustila ja turvotusta; aineenvaihduntaa tarvitaan paikalle ja shokkikylmä turruttaa kivun ohella myös sen. Kerroin, miten kamalaa on että jatkuvasti pitää kytätä ja vahtia ja hillitä, kieltää hyppimästä ja jahtaamasta ja tekemästä niitä äkkikäännöksiä, ja sitten kaiken sen jälkeen tapaturma tuleekin koiran kävellessä. Osteopaatti sanoi, että yritä olla murehtimatta ja kieltämättä, anna sen vaan elää tyylillään. Sattuu jos sattuu, ei sitä kuitenkaan voi estää, kuten nyt nähtiin. Tärkeää vaan huolehtia siitä lämmittelystä ennen kaahaamisia, mutta se onkin sitten ainoa asia mitä oikeasti voi tehdä tilanteen hyödyksi. Mitä enemmän se liikkuu, sen paremmassa lihaskunnossa se pysyy, ja se on kuitenkin oleellisen tärkeä asia. Lisäksi paatti sanoi, että usein kun ikää tulee, koiran elimistö "turtuu" näille tällaisille ja usein ne kipupiikit tulee vähenemään joko määrällisesti, tai sitten kipu ei ole niin repivää että saa koiran huutamaan. En tiedä miten sekään on mahdollista, mutta osteopaatti on jotenkin niin karismaattinen ja sielukas, että pelkkä keskustelu sen kanssa rauhoittaa aina kovasti.