Rallymöllit

Käytiin lauantaina Pieksämäellä mölleissä. Tarjolla oli ylimmillään vain voi-luokka, johon kummallakaan noista ei virallisesti ole oikeutta enää osallistuakaan. Kysyin ennen ilmoittautumista, sopiiko jos palkkaan radalla ja otan sillä hylkäykset, enkä kilpaile sijoituksista ja palkinnoista. En kehtaisi mennä "liian hyvillä" koirilla alempaan luokkaan viemään palkinnot, sama kuin ilmottaisi aloon ja kahmisi kaikki sijoitukset sieltä, tosi reilua niitä kohtaan, jotka oikeasti on vasta siellä luokassa. Mä en oikeastaan muutenkaan ymmärrä miksi kukaan menisi mölleihin tekemään täysin kokeenomaisen suorituksen. Ehkä ihan ennen ekaa virallista koetta alo-luokan kokeilun, mutta muissa luokissa. Varsinkin mitä enemmän on kisannut, sitä tärkeämpää olisi nimenomaan päästä palkkaamaan kokeessa. Itse ajattelen, että jokainen palkaton kisasuoritus "kuluttaa" koiraa tietyllä tavalla ja niiden määrä on koiran elämän aikana rajattu. Ainakin näillä mun koirilla, joita ei ole osattu alusta asti todellakaan rakentaa oikein. Miksi siis tuhlata yksi koesuoritus johonkin möllijuttuun. Asia muuttuu täysin eriksi, jos koetilanteessa saa palkata, tällöin se on erittäin hyvä treeni paljon kisaavalle koiralle. Varsinkin kun paikka ei ole oma kenttä vaikka sinänsä tuttu olikin, väkeä oli riittävästi koetunnelman luomiseksi, ja aamurutiinit, ajomatka jne tuli kaikki kuten oikeissa kokeissakin. Sain myös ihan hyvän jännityksen kehitettyä, mikä oli tässä tapauksessa hyvä: mun koirat varmasti luuli, että ollaan oikeassa kokeessa.

Muistin kyllä taas heti, miksi en kisaa kahdella koiralla (samassa luokassa). Kyllähän sen pönenkin voisi viedä kokeisiin, se osaa periaatteessa melkein kaikki mes-jutut ja kyllä se varmasti tuurilla saisi niitä yli 70p suorituksiakin, ainakin ulkokokeessa huonolla säällä, kun koiran kiljuminen ei ehkä kuuluisi niin pahasti :P Mutta ihan kauheaa yrittää rataan tutustumisessa miettiä miten kumpaakin koiraa ohjataan! Katson aina potentiaaliset vaikeat paikat, mallaan askelia, linjaamista, mietin käskyjä jne. Tässä tapauksessa piti vielä miettiä sitä palkkaamistakin, missä sen tekisin. Hirveän vaikeaa keskittyä kahteen koiraan, ja niinhän siinä kävi että kumpikin jäi huonosti mietityksi eikä mulla ollut lainkaan selvät sävelet sen palkkaamisen kanssakaan.

Pöne starttasi päivän ekana. Se oli aamulla märän kelin takia kovin nyrpeä ja treenasin pihalla vain vähän. Mielentila oli silti ihan jees, halliin vein sen namien kanssa ja tein pari temppua ennen lähtöön menoa. Alku meni kivasti, mitä nyt spiraalissa tein lopun väärin ja 0,75 kierroksen sijaan kiersin vikan tötsän 1,75 kertaa :D Sitä ei rataan tutustumisessa käyty läpi, oikeasti olisin kysynyt tuomarilta, kysyn aina sisään ja ulos menot tarkasti. Samoin peruutuksessa otin jotain outoja askelia ja sain siitä -10 TVÄ, tajusin itsekin että en tiedä mitä olen tekemässä. Aloitan peruutuksen eri koirilla eri tavalla ja pönen kanssa ei ole aikoihin tehty sitä kylttien kanssa. Koira teki kuitenkin tosi kivassa mielentilassa. Kyltillä 11 palkkasin eteen istumisen. En tiedä oliko ajoitus vaan vahingossa näin, vai johtuiko se palkkaamisesta, mutta sen jälkeen mielentila alkoi heti muuttua levottomaksi. Kylteiltä 12 ja 16 -1 kontr, törmäili ja hypähteli. Houkutuksen kohdilla alkoi pieni vinkuminen ja koiran liike muuttui sellaiseksi nykiväksi, kun sen tekisi mieli rynnistää johonkin mutta tietää ettei saa. Vinkuna oli niin hiljaista, että tuomari ei kuulemma ollut kuullut lainkaan. Maalissa käskin sen istua ja hihnan kytkemisen jälkeen syötin sille useamman namin ja koetin rauhoitella, tehtiin siinä vähän i-m-i kaukoja odotellessa papereiden pyörittelyä. Koira oli kovasti jo sinkoamassa kehästä. Käytösruutuun syötin kanssa useamman kerran ihan alussa, sitten sen ilme silmin nähden rentoutui ja se makasi tosi kivasti, palkkasin pari kertaa 2min aikana. Lopussa ihan kohtuu siivosti kehästä ulos, tässähän se seuruu on kanssa sellaista "joojoo vittumitäpaskaa rynnistäisin jo". Oli kuitenkin hiljaa, se voi myös huutaa sellaista ajohaukkua... Pihalla kaivoin pallon taskusta, sille ei oltu edes laitettu autoon mitään palkkaa purkkiin, mutta sinnikkäästi luuli niin. Leikki tosi huonosti, silleen, että ajattelee oikeasti muuta mutta tietää että pitää leikkiä ensin. Olisin leikittänyt sitä niin kauan, että oikeasti on tunteella mukana siinä, mutta luokassa oli vain 5 koiraa ja piti ehtiä paneutua Sieneenkin, joka olisi viimeinen. Otin sitten vaan pallon pois ja vein koiran autoon. Vielä häkkiin nostettaessa se oli ihan "missä mun palkka, missä purkki" ja se ilme kun mitään ei todellakaan ollut :D

"Iloinen taitava koira. Ohjaaja otti ylimääräisen peruutusaskeleen. Pieniä intopomppuja koiralla. Mahtava yhteistyö! :) " Aika 2.13.29

Sieni tuntui autosta otettaessa tosi kivalta, jodlasi ja heitti volttia. Sieni on hassu eläin, ihan minkä tahansa muun oman tai toisen koiran tuollainen vinkuminen takuulla vain ärsyttää, mutta Sieni enemmänkin ulvoo ja se on vaan liikuttavaa, kun hää on niin innoissaan päästessään :) Sillä ei koskaan ikinä milloinkaan mene se yli ja se lopettaa käskystä, niin siksi sitä on kivaa yllyttääkin siihen. Oltiin vähän liian aikaisin ja paras into ehti laantua. Tehtiin pikkasen kontaktia. Lähtöön meno kiva, mutta siinä sitten TAAS tuli se hemmetin nuokahdus kun tuomari puhkesi puhumaan. Ai että mua ärsyttää se, nyt on luvassa perusasennossa häiriötreenejä niin paljon että tuosta päästään. Sienen kanssa päästiin kuitenkin ihan mielettömään kuplaan, ja se flow vaan jatkui ja jatkui. Spiraalista ohjaajalle se sama -10TVÄ, kylteiltä 11 (eteentulo vähän yli vino?) ja 15 (ei aavistustakaan mitä tapahtui) koiralle -1 TVÄ. Oltiin menossa kyltillä 11, kun sanoin ääneen, että niin mun piti kai palkata sut. Olisin halunnut vaan jatkaa sitä menoa, se tuntui niin hienolta! Houkutuksessa ehkä inasen jätätti. Hypyn jälkeen puolenvaihto jalkojen välistä ei vaan onnistunut, uusin sen kerran mutta koira sinnikkäästi teki eteen seisomaan tuloa. Kokeilin tän pihalla ja luultavasti vaan en ole laittanut jalkaa kuten yleensä laitan. Pitää vahvistaa sanallista erottelua edelleen. Maalissa koira heitti taas niitä ihania volttejaan, annoin sen hyppiä hetken ennen kuin pyysin istumaan ja kytkin. Palkkasin tässä. Käytösruutuun tosi kivassa tilassa ja makasi ihan sairaan hienosti, kehuin vaan. Kaksi minuuttia tuntuu metariluokan 3 min jälkeen kauhean lyhyeltä, mutta makuutin kumpaakin koiraani siihen saakka että ratakoira oli kytketty, jolloin aika oli varmaan lähempänä kolmea minuuttia.

Sienelle on kirjoitettu sen paperiin "HIENO!" kohtiin 8 (liikkeestä seiso, kierrä koira), 13 (puolenvaihto takaa), 16 (hyppy) ja käytösruutu. Mä en ole osannut pitää niitä mitenkään erityisen hienoina, mutta se kyllä pysähtyy seisomaan jopa nopeammin kuin töppönen ja seisoo kuin liimattuna, ja hyppy tuntuikin nyt tosi kivalta, mulla ei ole siinä yhtään kiire :) "Upea yhteistyö. Spiraalissa kiersit vikan tötterön kahteen kertaan, harmi. Upea koira! :)" Aika 2.34.03.

Sellainen huomio vielä, että saksalaisesta olisi voinut antaa -1 TVÄ, selän takana vähän venähti minusta, ja kyltillä 10 molemmat vasempaan täyskäännöksessä koira juuri pudotti kontaktin kun käsky tuli, eikä katsonut käsimerkkiä, mutta ehkäpä sanallinen käsky oli riittävä koska teki kyllä oikean liikkeen vaikka vähän hajamielisesti. Seinää kohti kävelyä pitää taas vahvistaa, se on ennenkin helposti pudottanut kontaktin niissä tilanteissa.

Palkintojen jaon jälkeen halusin vielä ottaa kuvan oman elämänsä ykköspallilaisesta. Ai että olin niin tyytyväinen, tämä oli tosi onnistunut treeni ja saatiin sitä mitä haluttiin :) Se palkkaaminen ei kyllä minusta oikein vaikuttanut mitenkään mihinkään, se ei ollut siitä mitenkään silmin nähden yllättynyt "ai palkkaa kesken kokeen!" eikä viretila muuttunut mihinkään. Voittajaluokan rata tuntui tosi yksinkertaiselta ja helposti hallittavalta mestariluokan jälkeen. Muistan, kun 2016 kevällä pöne sai RTK3 ja Sieni siltä radalta ekan VOIHYV, ja se oli sellaista kauheaa säätämistä ja pelastelua, koska rata oli aivan liian vaikea meille. Mä olen kautta rally-urani selvästi molempien koirien kanssa mennyt aivan liian aikaisin seuraavaan luokkaan kisaamaan. Sillä saa niitä 70p suorituksia mitkä tuntuu selviytymiseltä. Jos mes-radat edelleen tuntuu aika haastavilta, vaikka kehitystä on puolessa vuodessa tullut ihan huikeasti, niin ehkäpä pari vuotta aikaa tekee tehtävänsä tässäkin ja ne joskus alkaa olla helpompia meille?

 

Jäin ihan miettimään tuota pönen ongelmaa. Olen aina kuvitellut, että se on nimenomaan se palkan odotus mikä kasvattaa turhaumaa mikä tuottaa ääntä. Se on paljon kisannut koira, ja hihnan kytkeminen on selkeä merkki että nyt ollaan menossa pois ja pääset palkalle. Lisäksi se varmasti osaa laskea ja kun kylttejä on tietty määrä mennyt, pakkohan tän on kohta loppua. Nameissa ja nameissa on kuitenkin vissiin erittäin oleellinen ero, koska tähän saakka olin kuvitellut, että jos palkkaan sen yksittäisellä namilla kesken radan, se pysyy hyvässä tilassa. Nythän se ei auttanut lainkaan, ja vielä huono leikkiminenkin radan jälkeen viittaa siihen, että se on erittäin fiksoitunut siihen loppupurkkiin minkä tietää autolla odotttavan, vaikkei olisi sitä nähnytkään. Tunnistan tässä saman ongelman kuin monessa arjen tilanteessa. Kehästä ulos mennessä sanon sille arkiseuruukäskyn, tai kisaseuruukäskyn, aivan sama. Se tasan tarkkaan tietää mitä se tarkoittaa, mutta koska kiire, voi koettaa edistää, rynnistää ja ainakin alkaa karjua koska vittumitäpaskaa. Kukaan ei kehtaa koekehästä ulos tullessa jäädä siihen hinkkaamaan, ja se on aivan sama jos pysähdyn, peruutan, käsken sen istua, olla hiljaa. Ne kaikki on vain hidasteita päästä sinne palkalle, ne vaan vituttaa sitä entistä enemmän. Siinä meillä on äärimmäisen sinnikäs koira, ja se joka kerta oppii vain sen, että kyllä tämä pelleily kohta loppuu ja pääsen purkille. Sille olisi pitänyt jo kauan sitten opettaa, että purkille pääsee vain kriteerit täyttävällä seuruulla ja mielentilalla, ja jos rikkoo sääntöjä, koko saatanan purkki räjähtää taivaan tuuliin eikä sitä saa kukaan. Ikinä. Ihan sama ilmiö nähtiin joskus noissa hajuerottelukoulutuksissa. Normaalille koiralle virheen merkiksi (palkkion mahdollisuuden poisto) riittää esim. minuutin tai kahden tauko. Mun koiralle sanottiin, että ota suorilta vuorokausi. Vuorokausi! Koska se ei luovuta ikinä ja joku minuutti sai sen vaan entistä suuremman turhauman valtaan.

Luulen, että sen kanssa pitäisi treenata ihan hitokseen pitkiä ratoja, ja niin, että käytösruutu tehtäisiin useaan kertaan siellä välissä ja sitten se loputon rata taas jatkuu. Sientä miettiessä mietin ylipäänsä tuota palkkaamista ja totesin jälleen kerran, että itse olen aivan liian jumissa siinä. Syötän niitä normi treeneissä tosi paljon ja koko ajan. Sieni ei kokeessa tuntunut lainkaan siltä, että miksei se palkka jo tule, minä olen se, jota palkattomuus aina ahdistaa. Minusta on hirveä ajatuskin mennä treenaamaan niin, ettei mulla ole yhtään mitään palkkaa taskussa saatavilla. Sienelle voisi kokeilla ratatreeneissä tosi paljon enemmän sosiaalista palkkaa ja kunnon riehutusta, koska se vilpittömästi tulee onnelliseksi siitäkin. Töppöselle taas sitä, että ei tule yhtään mitään tai sitten korkeintaan pallo. Palloa odottaessa se jännittyy eri tavalla kuin ruualla, eikä oikeastaan ole äännellyt. Ruoka on se mikä saa sen sekoamaan, varsinkin kastroinnin jälkeen se on mennyt aivan överiksi.

Useinhan neuvoksi saa "vaadi sitä olemaan kunnolla" mutta minä en kerta kaikkiaan osaa. Treeneissä en saa sitä lietsottua edes ihan noin hulluksi. Teoriassa ymmärrän, että kun se kehästäulosseuruu on kauheaa, sitä pitäisi vaan jatkaa niin pitkään että koira luovuttaa omat odotuksensa ja oikeasti on läsnä ja tekee kunnolla, ja sitten varmaan palkata se itse eikä antaa sille ollenkaan sitä mitä se niin  hurjana odotti. Mutta entä jos se ei koskaan muutu? Siihen on hirveän hankala vaikuttaa muutenkaan, jos se on jostain asiasta jotain mieltä, niin sitten se on, vaikka tekisin mitä. Se saattaa kyllä näennäisesti totella, tai leikkiä sillä lelulla vaikka miettii purkki autolla, mutta kaikesta näkee että ajatus ei ole läsnä ja se haluisi tehdä mieluummin jotain muuta. Mä en oikeastaan edes usko että mikään vaatiminen voisi ikinä toimia. Jos koira ei itse pysty hillitsemään itseään, ei siihen auta se, että käsken sen tehdä niin. Pieleen meni jo vuosia sitten, mutta osaapahan sen seuraavan kanssa sitten ehkä olla viisaampi.