Aloitin pari viikkoa sitten ratsastuksen uudelleen yli 15v tauon jälkeen. En koskaan ehtinyt mitenkään pitkälle, laukkasin ja jotain ihan pieniä esteitä joskus mentiin ainakin ravissa. Kävin myös ainakin 4-5 eri tallilla, joten aika rikkonaista on ollut urani. Kyselin viime kesänä muutamalta täällä harrastavalta tutulta suosituksia talleista, ja he kyllä suosittelivat täsmälleen ristiin. Asia jäi silloin hautumaan. Mietin myös jossain vaiheessa toisen vanhan harrastukseni uudelleen aloittamista, nimittäin uinnin. Hommasin jopa uikkarit ja piilarit sitä varten, mutta en vaan koskaan saanut aikaiseksi mennä. Töiden jälkeen on aina paha mieli jättää koirat uudelleen yksin, ja suoraan töistä jos menee, sitten on syyllinen olo siitä että ne jalat ristissä odottaisi kun minä killuisin uima-altaassa... syy miksi mun on tehnyt mieli hankkia elämääni jotain muuta sisältöä, on aika monimutkainen ja usean asian summa. Lyhyesti koen, että koirien kanssa kisaaminen on vienyt mut burn outin partaalle ja olen hirveän väsynyt siihen, kun mikään ei riitä. Enemmän, paremmin, nopeammin, sujuvammin. Toisaalta ne on mulle elämässäni ainoa asia, missä koen menestystä, onnistumisen tunteita ja tiedän olevani hyvä. Niillä on liian suuri merkitys ja ne on aivan liian iso osa mun elämääni. En jaksa enää. Tarvitsen jotain muutakin mielekästä tekemistä.
Mutta se maksaa aika paljon ja osaankohan mä enää mitään ja onkohan mulla sitten kuitenkaan aikaa ja koiratkin joutuu olemaan kotona ja onkohan tämä nyt ihan viisasta kuitenkaan ja ja ja...
Vuodenvaihteessa joku päivä mulla vain napsahti päässä, ja päätin että nyt tai ei koskaan, loppui se jahkailu. Valitsin sen tallin, jota suositteli ihminen jonka koirankoulutusmenetelmistä pidän enemmän. Kirjoitin tallin pitäjälle sähköpostin, että olisiko uusvanhalle koiraharrastuksessa burn outin partaalla olevalle tätiratsastajalle jotain kertauskurssia. Haluaisin pyöriä kentällä vain sen verran, että hallitsen kopukan maastossa, ja sitten panostaisin maastoiluun. Mulle riittäisi vaan rauhassa köpöttely, aurinko paistaisi ja linnut laulaisi ja rentoutusefekti olisi valtava. En ole kiinnostanut vääntämään mitään koulusulkeisia ja joutumaan taas siihen enemmän, paremmin, nopeammin -limboon eri lajisen eläimen kanssa.
Ekasta kerrasta tulin niin kipeäksi, että luulin että jäin loppuiäksi linkkuun. Sisäreidet oli aivan tulessa kuusi päivää, jalat ei tuntuneet lainkaan omiltani ja niillä kävely oli tosi kummallista. Vähän sama efekti kuin jos on ollut laskettelemassa ja sitten kun ottaa ne kengät pois jalasta, olo on kummallisen kevyt eikä tiedä miten päin liikkuisi. Päivää ennen seuraavaa kertaa tuntui, että kyllä ne reidet saattaa tästä pehmetä. Eka kerta myös jännitti hirveästi. Seuraava ei. Kyllä sitä aika paljon muistaa, toisaalta nyt aikuisena myös tiedostaa millainen hirveä perunasäkki sitä onkaan. Nuorempana oli helppo antaa raipasta ja ajatella, että tyhmä hevonen ei tottele, nyt sitä miettii hyvin nöyrästi, että anteeksi että olen tällainen, koeta kestää mua, yritän parhaani. On siinä jotain kiehtovaa, kun alla on viisisataa kiloa lihaa ja pystyn ohjaamaan sitä.
Mahtavaa, että menin, mä niin tarvitsin tätä! Maksoin viisi kertaa ja ajattelin että sitten pitää laskeskella rahoja ja miettiä onko mahdollisuuksia jatkaa. Tänään kävin ostamassa oman kypärän, valmiiksi hikisen lainakypärän ottaminen hyllystä on kohtuullisen ällöä. Silviisiin.
***
Kyllä me ollaan koirienkin kanssa vielä jotain harrastettu. Sienen rallyn nettikurssille kuvattiin lähtötasovideot ja nyt odotellaan kouluttajan kommentteja ja treenisuunnitelmaa. Mun aiheena on merkki, (poispäin) peruutus ja oikean puolen perusasennon puuttuminen. Pöne on tehnyt nose workia, kotona olen vanhettanut hajua kolmeen tuntiin asti ja yrittänyt keksiä yhä oudompia piiloja, ulkona kätköt on olleet max tunnin ikäisiä. Sillä on sellainen tekniikka, että ensin juostaan ihan sekona, sitten rauhoitutaan etsimään ja lopulta se menee hajulle varsin suoraviivaisesti ja sen näköisenä, että on koko ajan tiennyt missä se on muttei ole vain viitsinyt aiemmin. Joskus sillä oli esineruudussa vähän samanlaista, kun etsiminen oli kivempaa kuin löytäminen. En tiedä, ehkä se vaan näyttää siltä ja tyhjän juoksentelussa koira oikeasti skannaa hajupilven rajoja. Ihan sama mulle, etsiköön vaikka päällään seisten jos itse tykkää, ei tällä ole muuta virkaa kuin aktivoida koiraa niin mitä pitempään se touhuaa, sen parempihan se on.
Perjantaina oltiin taas nw-sisäetsintätunnilla, tällä kertaa neljän koiran ryhmänä (yksi toki kerrallaan, mutta sai katsoa muutkin, mikä oli hauskaa). Ekalla kierroksella haju oli roikkuvissa tyhjissä jogurtti ym. purkeissa! Kyllä oltiin koiran kanssa molemmat ihan monttu auki :D Se aika pian alkoi repiä yhtä purkkia, mutta luulin että se vain leikkii ja hätistelin sen jatkamaan. No siinähän se haju olisi ollut. Sitten ei saatu koiraa pitkään aikaan tulemaan takaisin, en nyt ihan suoraan pyytänyt mutta selvästi kiersi kohdetta ja oli vakuuttunut että se ei kelpaa, pitää löytää toinen hajunlähde jostakin. Toisella kierroksella alueella oli lattialla leluja ja haju oli "noutokapulan" näköisessä aktivointilelussa. Koira sitäkin vähän hämillään nosteli mulle, mutta en taaskaan tajunnut että siellä se on, vaan luulin sijaistoiminnoksi tms. Olipas avartava kokemus, paitsi että sain rutkasti inspistä piiloihin, oli myös tosi jännää että ilmaisukäytös ei sittenkään ole kovin varma tällaisilla oudoilla piiloilla! Kolmas kierros tehtiin helpoksi ja haju oli perinteisesti patterin välissä. Saatiinpahan koira vähän epävarmaksi ja tässäkin se ilmaisi, nousi ja tarkisti, ilmaisi uudelleen jne, kun yleensä ne sen maahan menot on kyllä olleet aika varmat ja niissä on kestoakin ihan niin pitkään kun mulla kestää mennä palkkaamaan. Kaikkien alojen asiantuntijalle tekee vaan hyvää joutua välillä vaikeuksiin, mutta olishan tuota voinut vähän ajatella ja noi roikkuvat piilot nähdessään tajuta itse, että koska se ei ole ikinä ilmaissut sellaista, tehdään niin että mä tiedän missä haju on ja autan ilmaisussa jos siltä tuntuu. Tämän koiran kanssa tällaisella yksittäisellä huonolla treenillä ei ole niin väliä, mutta esim. Sienelle saa helposti paljon hallaa tehtyä, niin siksi olisi kivaa itse pystyä tekemään järkeviä päätöksiä, oli kumpi koira tahansa käsillä.
Perjantaina oltiin taas nw-sisäetsintätunnilla, tällä kertaa neljän koiran ryhmänä (yksi toki kerrallaan, mutta sai katsoa muutkin, mikä oli hauskaa). Ekalla kierroksella haju oli roikkuvissa tyhjissä jogurtti ym. purkeissa! Kyllä oltiin koiran kanssa molemmat ihan monttu auki :D Se aika pian alkoi repiä yhtä purkkia, mutta luulin että se vain leikkii ja hätistelin sen jatkamaan. No siinähän se haju olisi ollut. Sitten ei saatu koiraa pitkään aikaan tulemaan takaisin, en nyt ihan suoraan pyytänyt mutta selvästi kiersi kohdetta ja oli vakuuttunut että se ei kelpaa, pitää löytää toinen hajunlähde jostakin. Toisella kierroksella alueella oli lattialla leluja ja haju oli "noutokapulan" näköisessä aktivointilelussa. Koira sitäkin vähän hämillään nosteli mulle, mutta en taaskaan tajunnut että siellä se on, vaan luulin sijaistoiminnoksi tms. Olipas avartava kokemus, paitsi että sain rutkasti inspistä piiloihin, oli myös tosi jännää että ilmaisukäytös ei sittenkään ole kovin varma tällaisilla oudoilla piiloilla! Kolmas kierros tehtiin helpoksi ja haju oli perinteisesti patterin välissä. Saatiinpahan koira vähän epävarmaksi ja tässäkin se ilmaisi, nousi ja tarkisti, ilmaisi uudelleen jne, kun yleensä ne sen maahan menot on kyllä olleet aika varmat ja niissä on kestoakin ihan niin pitkään kun mulla kestää mennä palkkaamaan. Kaikkien alojen asiantuntijalle tekee vaan hyvää joutua välillä vaikeuksiin, mutta olishan tuota voinut vähän ajatella ja noi roikkuvat piilot nähdessään tajuta itse, että koska se ei ole ikinä ilmaissut sellaista, tehdään niin että mä tiedän missä haju on ja autan ilmaisussa jos siltä tuntuu. Tämän koiran kanssa tällaisella yksittäisellä huonolla treenillä ei ole niin väliä, mutta esim. Sienelle saa helposti paljon hallaa tehtyä, niin siksi olisi kivaa itse pystyä tekemään järkeviä päätöksiä, oli kumpi koira tahansa käsillä.
Pönellä on vuosi vuodelta kylmempi ja nyt 9-vuotiaana näissä -10 -suuruisissa pakkasasteissa se tarkenee just 10-15min pissatuksen ja se jälkeen alkaa ontua. Pelkään että kolmella jalalla loikkiessa sattuu selkään, joten takitan sen aika herkästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti