Pönelle tuli joskus kesällä vahingossa tehtyä jälki, missä epäiltiin, että loppusuoralla oma jälki meni jonkin aiemman vieraan harhan päällä jonkin matkaa. Epäily syntyi ihan koiran toimista, se rupesi yhtäkkiä kovasti tarkistelemaan ja oli kovin hämmentyneen oloinen, hän joka ei yleensä hämmenny mistään. Se ei myöskään ole riistasta lainkaan kiinnostunut, joten sellainen selityskään ei käy. Omaa jälkeä tehdessä en huomannut mitään, mutta jälkeä ajettessa kaveri huomasi että se mun loppusuora menee joidenkin outojen merkkien välissä. Mietittiin silloin pitäisikö ne tempaista pellosta pois, mutta ei oltu varmoja onko ne unohtuneita paaluja/harhan merkkejä vai mahdollisesti jotain viljelijän juttuja, niin annettiin olla. Joka tapauksessa silloin tuli idea tehdä pönelle tahallaan jälki, missä harha menee osan matkaa oman jäljen päällä ja erkanee sitten. Koska pöne on huono kulmissa, helpompaa on ehdottomasti että harha tekee kulmat ja oma jatkuu vain suoraan. Jälki oli kaikkinensa reilu 200 askelta, yhteinen osuus 50 askelta. Harhan tekijä tuli niin että marssittiin yhteinen taival perkäkäin. Ruokaa oli paalun lisäksi pari kasaa ja muutama yksittäinen siellä ja täällä, esine harhan päättymisen jälkeen ja toinen lopussa. Kulmat oli namitettu.
Harhan alkuun koira ei reagoinut mitenkään, sen aikana se ehkä tyhjäsi nenää pikkasen pontevammin, harhan pois lähtöön reagoi päätä nostamalla kuitenkaan pysähtymättä. Esineen ilmaisi puoli metriä sivussa tuulen alla, tuuli oli erittäin voimakas. En tehnyt mitään, niin huomasi sitten itse erheensä ja korjasi lähemmäs. Luulen, että moinen hätäily johtui kuitenkin oudosta harhasta ("huh täällä on esine"), ei ole sille tyypillistä ilmaista liian aikaisin. Ensi kerralla kokeillaan tehdä harhat kulmiin, niin että harhan liittyessä omaan jälkeen omakin jälki tekee kulman eikä mikään jatku suoraan.
Sieni sitten, Sieni oli koe-eläimenä ja tein sille vaikeimman jäljen ikinä. Jälki oli 350 askelta pitkä ja ruokaa oli 155 palaa: paalulla 5, 5x10 kasat ja askelille jäi siten 100 palaa. Huomasin vasta piirrosta koneelle siirtäessäni, että en osaa laskea 45+45 eli jälki oli todellisuudessa pitkällä sivulla 170, ei 150 askelta pitkä, ja yhteensä 370 askelta. Edes minulla ei ole yleensä ihan näin tarkkoja kaavioita, mutta tässä kikkailtiin nyt nimenomaan ruuallisten ja ruuattomien askelten suhteilla ja eri mittaisilla tyhjillä pätkillä. Siispä, tadaa:
Kuvassa luvut ovat askelia ja suluissa olevat luvut ruoan määrä, ekalla sivulla siis sadalle askeleelle 40 namia. Isot luvut ovat koko sivun mitat ja pienemmät eri pätkien osuudet. Olipahan ähellys tehdä täsmälleen ohjeiden mukainen jälki! Mulla oli purkissa kokonaisuuden 155 namia, ja otin siitä aina kullekin pätkälle tulevan määrän treeniliivin taskuun ja sitten vain laskin askelia ja pidin huolen, että pätkällä tulee kaikki taskussa olevat käytettyä. Tuuli oli tosi kova Sienelläkin, askeleet olin polkenut normaalia voimakkaammin että edes paikoin näki missä ne menivät. Jälki vanheni reilun tunnin. Ja kyllä, jännitti ottaa koira ja lähteä ajamaan, mitä jos se ei jaksa a) näin paljoa tyhjää b) näin pitkää ylipäänsä c) ufot laskeutuu d) jotain muuta menee pieleen...!
Sanalla sanoen Sieni oli niin super etten ikinä ole osannut edes uneksia moisesta. :O Se veti ihan koko jäljen ja nyt kotona mulla on oikea käsi, jolla pidätin, kovaa vauhtia kipeytymässä. Pitkillä tyhjillä tapahtui täsmälleen se mitä on opetettu: häntä nousee ja vauhti alkaa kiihtyä. Tekniikka säilyy kuitenkin, eikä ollut eroa oliko tyhjää 10, 20 vai 30 askelta. Eka kulma oli tyhjä, siinä jonkinlainen pieni hämmennys ja kerkesin juuri itse miettiä että kohta pitäisi tulla kulma, kun oltiinkin jo siinä, meni ehkä askeleen pari yli ja oikaisi siitä. Tokassa oli ruokaa ja sen teki täydellisesti. Esineelle huono (hidas) ilmaisu, jätin muistaakseni noin kymmenen tyhjää ennen sitä, mikä ei ole riittävästi. Toisaalta positiivista, että koira olisi ehdottomasti mieluummin jatkanut jäljestämistä. Tiedän että 350 askelta on vielä tosi kaukana 1200 askeleesta, mutta olen silti erittäin tyytyväinen sen suoriutumiseen. Ennen kaikkea siihen, että tässä on nyt koira jossa näkyy täysin asiat mitä sille on osattu opettaa ja mitä ei ole osattu, ja hitto että olen ollut taitava kouluttamaan! Sitä saa mitä vahvistaa! Sieni <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti