halfway there

Tänään harvemmin treffatun seurakaverin kanssa jäljestämässä, hän pyysi katsomaan heidän meininkiään ja kertomaan fh-kokeesta ja minähän menin. Pönellä näytin "Kuosmasen hämyn", Sienelle vieraan tekemä jälki jossa n. 160 askelta, paalulla ruokaa, matkalla yksi kasa ja lopussa toinen ja muuten nameja 30. Oli tarkoitus tehdä 120 askelta, mutta informaatiokatkon takia meni askeleet ja metrit sekaisin ja tuli vähän pitempi. Nollakeli, ei tuullut juuri nimeksikään, jälki vanheni reilun tunnin. Taivas että meinasi taas jännittää, se ei ole tehnyt vieraita peltojälkiä varmaan koskaan, ja mitä jos siitä ei tule mitään, ja nameja on nyt liian vähän kun jäljestä tuli pitempi, ja koira lässähtää, ja blaa blaa blaa. Autosta otettaessa hää oli jo aivan vietereillä, ja siirtymä (jälki oli tehty logistiikan vuoksi kauempaa kohti autoja) meni kuin kengurua olisi taluttanut. Jälki alkoi ja loppui tahallaan valitulta mullalta, välissä jotain nurmen ja heinän väliltä olevaa, alue on sellainen joutomaa. Ja sitten me vaan mentin. Se veti kuin hullu ja tekee nyt juuri sitä mitä koko kesä on haettu. Ai että oli liikutuksen kyynel silmäkulmassa, se oli vaan niin täydellinen <3 !

Puhuttiin siitä, kun paljon käy porukalla treenaamassa, mutta kommentteja tulee kovin vähän. Ja toisaalta päin vastoin, jos kysyy apua, niin yksi sanoo yhtä ja toinen toista ja sitten on aloittelija vain sekaisin. Mä sanoin, että juttu on nyt ja tulee aina olemaankin niin, että yhteen suuntaan kun kumartaa, toiseen pyllistää. On löydettävä itse itselleen se visio miltä haluaa oman koiransa jäljestyksen näyttävän, toki ottaen huomioon sekä koiran ominaisuudet että myös se, että aikuisella metsäjälkikoiralla on jo historiansa eikä sen kanssa voi enää aloittaa kaikkea nollasta kuten pennun kanssa, vaan menneisyys tulee aina kummittelemaan mukana. Että kyllä FH1-koularin saa jos koira jäljestää loppuun ja ilmaisee kaikki esineet, siihen mahtuu hyvin monenlaista intensiivisyyttä, tarkkuutta, vauhtia jne. Sanoin, että minulle on hyvin tärkeää että itse olen tyytyväinen, ja minulla on hyvin tarkka visio siltä miltä minkäkin pitäisi näyttää jotta voin olla siihen tyytyväinen. Aijjjumaliste pellolla me ollaan nyt juuri siinä ja nyt siitä on nautittava, koska kaikki tietää mikä on suunta silloin, kun paremmaksi ei voi enää mennä...

Mutta oikeasti, laajemmalti juttuhan on juuri niin joka lajissa. On löydettävä se mitä itse haluaa, ymmärrettävä mitä se on ja miten sinne päästään juuri sen koiran kanssa. Silloin ei tarvitse kysyä aina erilaisia neuvoja, ja silloin homma myös kohoaa aivan uudelle tasolle. Believe in yourself and you're halfway there - ja loppu on vain hyvin tehtyjen suunnitelmien mukaan treenaamista, kerta kerralta lähempänä maalia!

toukokuussa, kun hän ensimmäisiä kertoja veti jäljellä